Milloin kerrotte raskaudesta muille?

Paras oli muuten kun yks miespuolinen työkaveri kysyi samalla tuijoittaen että "oletko miettiny lapsien hankkimista?" Nauraen kysyin että "ai milloin?" Nii vastaus oli "nyt yhdeksän kuukauden sisään". Naureskellen kävelin pois ja seuraavalla kerralla puolta tuntia myöhemmin sama kaveri tuo mulle naudan tartar pihvin ja tarjoo mulle iltapaa ( tartar on mun suurinta herkkua ja pahin nyt kun ei saa syödä , halus tarkistaa että syönkö ) :D
 
Joku mies tiesi mitä ei raskaana saa syödä :D Aika saavutus! Ainaki ku vertaa oman lähipiirin miesten tietoisuuteen
 
Tais olla jo isä, kun tuollaista nippelitietoa oli hallussa. :D
 
Mäkin pistin perjantaina jo fb, kun mieskin oli jo avoimesti ultran jälkeen kertonut työkavereilleen. Samoin hänen tytär sai vihdoin luvan kertoa kavereilleen, että hänestä tulee isosisko, ni tää oli päättänyt kertoa kerralla koko luokalle! Hahaha.

Ite totesin helpoiten kertovani facessa, kun muutamille kerroin suoraan jo aikaisemmin ja joka kerta purskahdin itkuun.
 
Ihan paras työkaveri Vauhtihirmu :))

Emmila, tosi töykeää käytöstä kaveriltasi :mad: Jos ei osaa olla iloinen puolestasi tai osaa sanoa edes mitään neutraalia, niin voisi sitten pitää naamansa kokonaan kiinni :sad001

Me kerrottiin viikko sitten isovanhemmille ja lähimmille ystäville lähetettiin tekstari, jossa esikoisella "Isosisko 08/18" -paita päällä :) Muille kerrotaan jos nähdään, jos ei nähdä, niin saavat tietää fb:stä sitten elokuussa kun nyytti sylissä :Heartred
 
Mä ilmoitin tänään lähimmille työkavereille, kun oltiin ultrassa käyty. Myös parille lähimmälle ystävälle pistin viestiä. Vanhemmat ja sisarukset ovat saaneet tietää jo aiemmin. Mies nyt on ehtinyt kertoa suurinpiirtein kaikille tuntemilleen :). Muut saavat sitten huomata kun vatsa kasvaa.
 
Mummille (pian 84v.) kerrottu. Hän alko puhumaan presidentin pojasta ja mä tuumasin, et meilleki tulee vauva elokuun lopussa, jos kaikki menee hyvin, niin ekalla kerralla hän ei kai kuullu, ku ei kommentoinu mitään. Sit sanoin isompaan ääneen toisen kerran, niin ensin ei meinannu uskoa, vaan luuli et ollaan ottamassa koiraa :D Ja sit kyllä innostu ihan hiiteen! :) Katottiin mun puhelimessa olevaa 3D-ultrakuvaa ja hän oli ihan ihmeissään, ku ei tietenkään oo sellasta nähny ennen :)

Tää on hänelle 11.lapsenlapsenlapsi, mut mä oon näistä lapsenlapsista läheisin, niin ehkäpä siksi oli niin onnellinen. :)

Jokohan mä saisin meidän suvun, yli 90v kastemekon mukaani, ku mummi on joskus luvannu sen mun haltuun :)
 
Mä kerroin isälleni perjantaina nt-ultran jälkeen, samoin läheisimmälle työkaverille. Isä oli vähän järkyttynyt uutisista, ei kommentoinut asiattomia, mut ei varmaan enää odottanut saavansa lisää lapsenlapsia, kun siskonikin ilmoittanut jo toisen lapsensa jälkeen, ettei hälle kiitos enempää enkä mäkään oo koskaan puhunut toivovani kolmatta lasta. Työkaveri kertoi jo arvanneensa :) Iloiselta kuulosti ja etenkin kun sanoin, että minä tulen kyllä takaisin. Tänään kerroin esikoisen synttärijuhlaan osallistuneelle kaveripariskunnalle. Ensi viikolla sitten kerron töissä. Epäilen kyllä, että ovat jo arvanneet, mutta koska eivät ole kehdanneet kysyä niin olen pystynyt olemaan hyvin kertomatta :)
 
Mä oon kertonu muutamalle ystävälle ja mun perheelle, ja sit muutama miehen kaverikin tietää :) viikon päästä olis np-ultra ni sit jos siellä kaikki hyvin ni ehkä voi kertoa muillekkin ja liittyä muihinkin vauvaryhmiin ♡

Ite oon nyt vähän himmaillu muille kertomista lokakuisen keskenmenneen takia. Silloin kerroin jo heti testin tehtyä melko monelle ja sit oli ikävä kertoa et meniki kesken.. nyt kerroin ystävillekki vasta varhaisultran jälkee rv 9..

Tänään siis rv 11+1♡
 
Läheisimmät tietävät että elokuussa tulee kolmas, töissä kerroin viime viikolla nt-ultran jälkeen kun mahakin niin jäätävän iso ettei monelle tullut edes isona yllätyksenä :D
Somessa en oo kertonut ja vähän mietin laitanko sinne edes mitään, ehkä joskus? Tekisi niin mieli huutaa joka paikkaan että me saadaan vauva, mutta jotenkin vielä on sellanen pieni pelko persiissä et jos jotain tapahtuukin :/
 
Parille kaverille oon jo kerennyt kertoa. Toiselle heti tammikuun alussa, kun hän kertoi ensin omastaan. Me sitten odotetaan vajaan viikon erolla :) Ja tälle toiselle kerroin viikko sitten kun kysyi suunnitelmista.

Jos sitten nt-ultran jälkeen jo uskaltaisi kertoa vielä omille vanhemmille.
 
Aattelin, että joskus nt-ultran jälkeen sitten. Ensin täytyy käydä omille ja miehen vanhemmille kertomassa yllätysuutisia, sitten voi muillekin kertoilla. Yllätysuutisia, koska ei todellakaan yritetty lasta ja oli jo päätetty että kaksi on hyvä määrä. Luonto oli toista mieltä...
 
Mä olen kertonut pitkin matkaa lähinnä tuntemattomille ja etäisille tutuille. :D Parille kaverille vasta.
 
Me ei olla kerrottu kun vasta muutamalle kaverille... Nyt kun nt-ultra on takana niin periaatteessa vois kertoa, mutta jostain syystä tekee mieli vielä pitää asia omana tietona... Ei jaksaisi millään nyt kuunnella omien vanhempien ja appivanhempien hössötystä, eka lapsenlapsi kun on :grin Noh ehkä me pian kerrotaan.. tosin miehellä ei vaikuta olevan yhtään mikään kiire asian kanssa :D
 
Mulla on yksi ystävä, jolta poistettiin kohtu kasvaimen vuoksi eikä hänellä ole lapsia. Pelottaa kertoa/että asia paljastuu... :sad001 vaikka oma onni ei ole muilta pois niin pieni pisto tuntuu sisimmässä väkisin kun itse odottaa jo neljättä. :sorry:
Tänään pitkästä aikaa näin tämän ystäväni. Hän huomasi heti ja kysyi innoissaan, että mitäs tämä on (olin aiemmin kertonut, että kolme lasta saa riittää mutta tilanteet sitten muuttui). Hän oli vilpittömän iloinen meidän puolesta. Kerroin, että oon jännittänyt asian paljastumista, sillä ymmärrän, ettei oo helppo asia kohdata. Mutta ei hän ollut millensäkään (toki omissa oloissaan voi miettiä ja surrakins Mutta on aito ihminen, ei esittänyt olevansa ok). Puhuttiin pitkään ja halattiin. Ihanaa, että hän osasi ottaa asian näin hyvin.:Heartred

Nyt on kaikille kerrottu keille "tarvii".:happy:

Viuhti 13+0:Heartred
 
Muokattu viimeksi:
Meillä on tulevat isovanhemmat edelleen pimennossa. Juuri parhaillaan ollaan anoppilassa kylässä, mutta ei kerrota. Vasta sit nt-ultran jälkeen, jos/kun voi olla luottavaisin mielin. Ehkä siis parin viikon kuluttua. Ja kun tätä vatsaa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi muutenkin, niin ei kukaan osaa ulkoa päin edes arvata.
 
Onko muilla tai tuntuuko muista, joilla on km tai kkm taustaa, että ei haluaisi kertoa tästä raskaudesta kenellekkään. Jotenkin tuntuu että ainakun jollekkin kertoo niin se keskenmenoriski kasvaisi samalla. Tai pelko siittä ainakin kasvaa ja haluaisi vaan pitää tämän omana salaisuutena jotta kaikki menisi hyvin. Tai sitte mulla vaan viiraa vintissä :confused::grin
 
Onko muilla tai tuntuuko muista, joilla on km tai kkm taustaa, että ei haluaisi kertoa tästä raskaudesta kenellekkään. Jotenkin tuntuu että ainakun jollekkin kertoo niin se keskenmenoriski kasvaisi samalla. Tai pelko siittä ainakin kasvaa ja haluaisi vaan pitää tämän omana salaisuutena jotta kaikki menisi hyvin. Tai sitte mulla vaan viiraa vintissä :confused::grin

Mul ei oo km taustaa, mut alkuraskaudesta ajattelin silti tolla tavalla. Jotenki se pelko et ku iloitset ni se viedään sulta pois...
Nyt oon onneks päässy siitä vähän jo yli (rv16+0). Toisaalta tekis mieli kailottaa kaikille. Toisaalta pitää viel salassa..
 
Takaisin
Top