Aivan jäätävä väsymys on iskenyt. Eilen kiskoin vähän aikaa nokkosenjuuria puutarhassa ja olin ihan puhki. Hengästyn pienimmästäkin ponnistuksesta ja tuntuu, ettei saa tarpeeksi happea. Semmonen huokailija ja ähisijä siis täälläkin, ihan kuin olis synnytys lähempänäkin. Mies ei meinaa uskoa, mut jostain luin, että alkuraskauden väsymys iskee joihinkin kovaa ja suoritusta voi verrata vuorikiipeilyyn. Siltä tää normiarki nyt tuntuu. 

no, mies lupas pestä pyykit ja komensi mut kattoo telkkaria. Mielellään menin, no siinähän ei menny ku 5-10 minsaa ku nukahin ja nukuin tunnin päikkärit 
Vitsi, täälläkin kävi mielessä oisko munkkihommia voinut jo aloitella, mutta ehkä lähempänä vappua kuitenkin.
On sanonutkin ettei sitä tarvitse kysyä. Ja sama pätee toiseen suuntaan.