Ennen tikuttamista: menkat ehtivät olla myöhässä vajaan viikon, menkkakipuja oli, joten odottelin että vuotokin alkaa. Jokin kuitenkin sanoi taka-alalla, että voisiko..?, koska mm. elin hyvin rauhakseen pari viikkoa ennen, vähentelin tupakanpolttoa (normaalisti poltin n. 5/pv), kieltäydyin juhlimisesta jne. Rinnat olivat aremmat kuin yleensä hormonivaihtelussa.
Plussan jälkeen: Järkytys ja silti heti outo varmuus - kuin olisi kasvanut aikuiseksi yhdellä vessakäynnillä. Tarve ottaa selvää asiasta ja suojautua. Rinnat ja nännit kipeet ja turpeat, pahoinvointi alkoi 5. viikolla mutta helpottui. Etovaan oloon sain helpotuksen jo seuraavana päivänä siitä kun aloitin B6-vitamiinin ottamisen vielä raskaus&imetys-monivitamiinin lisäksi. Oksentanut en ole ollenkaan ja toiveissa on että pysyisi edelleen kurissa, olipa syynä B6, sattuma tai blacebo :)
Ärtyneisyyttä ja itkuisuutta hassuista asioista normaalien lisäksi. Repäisykipuja ja etenkin illalla välillä hirveitä kouristeluja, etenkin jos jostain syystä jännitän väärin alavatsaa esim. sitä treenatessa tai pidätän pissaa liian pitkään (yölläkin saattaa herättää). Tästä syystä en uskalla tehdä vatsoja ja ravaan vessassa.. Seksiä ei ole kokeiltu nyt koska mies pidemmässä reissussa, jännittää miten sujuu kun kohta nähdään :O Janottaa, iho kuivuu (lievä atopia täälläkin), hilseily päänahassa kuin keskitalvella jne.
Väsyttää!!
Tämä on siis ensimmäinen raskaus ja puoliyllätys. Oltiin siis tyypillisesti puhuttu että tuossa hieman myöhemmin saa lapsi tulla, mutta riittikin yksi "vamain päiväin vahinko". Miten se menikään - Miksi kutsutaan miestä joka luottaa varmoihin päiviin? - Isiksi :D
Todella jännittäviä viikkoja eletty, tai oikeammin tylsän jännittäviä ajantapon kannalta - mitään muuta ei ajattele kuin loppuviikon ultraa ja varmistusta siihen että siellä on joku sydämellinen
Tai jos ei olekaan.. Luettu on keskenmenoista, tuulimunista ja kaikesta mitä ei varmaan pitäisi miettiä mutta minkäs teet.
Tulikin pieni romaani ja tuntuu että riittäisi enemmänkin, hauska kirjata ajatuksiaan ylös samassa tilanteessa oleville. Foorumin ja vertaistuen ajatuksen löysin vasta ihan äskettäin. Lähipiiristä vain muutama lähin ystävä tietää, tuleville isovanhemmille kerrotaan vasta noin viikon päästä jos kaikki pysyy ok.
Tervehdys kaikille ja kaikkea hyvää!