millä fiiliksillä?

Meillä mies ei välitä baareissa käymisestä. Jos asia olisi toisin, eli meille olisi tulossa esikoinen ja mies tykkäisi käydä viihteellä, niin tuskin kieltäisin sitä kokonaan. En tietenkään tykkäisi, jos toinen olisi liesussa joka viikonloppu, mutta kyllä kerran tai kaksi kuukaudessa olisi ihan ok. Nyt kun odotellaan jo kolmatta, niin ei tod. Olisi kivaa, jos mies liehuaisi baarissa joka toinen viikonloppu :-D

mulla oli ihan alkuviikoilla tuollaista tatti otsassa -fiilistä. Onneksi se lähti, ei ole yhtään ikävä.
 
Kylli, on niitä raivonpurkauksia muillakin! ;-) Minä olen ollut ihan kamalan huonolla tuulella, ja sitten välillä pillahdan itkuun. Meillä nyt on ollut kamala viikko muutenkin, kun mies oli kipeä ja sitten lauantaina minä sairstuin, ja eilen sitten esikoinen myös. Nyt on hauskaa olla kotona pikkusen kanssa kun välillä yskii niin että tulee oksennus ja ääntä ei lähde että voisi kieltää/lohduttaa tai sanoa mitään muutakaan.. Meillä oli juuri pari viikkoa sitten rajut vatsataudit ja nyt alkaa jo vähän hirvittämään vauvan puolesta, että mitä kaikkea se voi kestää... Toivottavasti sillä olisi hyvä olla sentään!
 
Minä olen nyt 7+5, esikoinen. Ihan itteä ärsyttää kuinka hermoheikko olen. Lopetin kyllä tupankanpoltonkin, joten ei ole mitään keskittymiskykyä mihinkään. Tajuan olevan helvetin vihainen, mutta kun olen oppinut että sitä ei muihin pureta niin ärsyttää pitää viha sisällä. Lähden aina kävelly että saa höyryt ulos. Kun osaiskin ukolle kiukkunsa purkaa :D ukko pääsee taas helpolla.

Ärsyttivimmät asiat on:
- likainen/sotkunen koti (ihan omiakin sotkuja :D)
- muiden saamattomuus
- tuntuu että kaikki asiat pitäis hoitaa itse ja otta vetovastuu..

Mutta ylipäätään pääkoppa sekaisin, aina ei tiedä mitä tästä raskaudesta pitäis ajatella. Ei ollu suunniteltu, mutta iloisia kyllä ollaan. Vaikka olen ylioptimistinen ihminen ja tietyt asiat osaan ottaa lunkisti, ja ajatella että kyllä asiat lutviutuu, kaikella on tarkoituksensa. Mutta jotenkin on ihan sellaista turhaa stressiä EI MISTÄÄN, kunhan pitää stressata jostain aina. Grrrr.. Jotenkin pelottaakin, ei uskalla vielä iloita kunnolla, mutta kaippa se tästä. Kunhan jaksaa päivä kerrallaan. Kohta se on teini-ikäinen :D
 
Oon tosi hermoheikkona että tulee pian keskenmeno :sad001 En jotenkin voi uskoa että MINÄ olen raskaana ja en ole ihan varma mitä tästä pitäisi ajatella. Olen kyllä todella onnellinen, että mullekkin tälläinen mahdollisuus suotiin, koska luulin etten voi edes saada lapsia. Ilman ehkäisyä jo exän kanssa oltiin vuosia. Liekö ylipainon takia en silloin koskaan raskautunut...

Ärsyttää itseänikin miten huonolla tuulella olen jatkuvasti! Ja se johtuu ihan tästä pahoinvoinnista :/ en tiedä varmaan inhottavampaa asiaa kun huono olo ja oksentaminen :sad001 todella toivon että tää on menossa ohi, että jaksaa koulussakin käydä.
 
Että pessimisti ei pety. Täällä kans aina miettimässä sitä entäs jos entäs jos. Olen kyllä yrittänyt ja päättänyt etten aina niin tee. Höpöä sekin, vaikka kuinka pelkäisi ei sekään auta. Mut helppoo tää ei oo. Np ultraa ootan kovasti reilun viikon päähän, jotta sais mielen rauhoiteltua taas itseltä. Yritetään tsempata ja hyvin tää menee :)
 
Musta tuntuu, et tää alku on menny tosi nopeesti. Toki mulla on täällä noi kaksi pientä kiireisenä pitämässä. Kuopus sairasti tossa 3 viikkoa ja en ehtiny yhtään ajatella raskautta. Iltaisin on alkanut hiipimään mieleen ajatus, voiko kaikki mennä nyt kolme kertaa peräkkäin hyvin..:sad001
 
Aargh. Nyt meni kuppi nurin. Multa hajosi imuri. :)
Vähän jo naurattaa, miten se voi tuntua maailman suurimmalta vastoinkäymiseltä.
 
Meillä avokin kanssa ollu pientä skismaa yhdestä asiasta jo jonkin aikaa :/ eilen tää hormonihirmu ihan kirjaimellisesti räjähti raivosta.. En muista koskaan olleeni niin hurjana. Puhelin lensi ja seinät sai tuta mun nyrkit :mad: Naapurit varmaan heräsi mun riehumiseen ja huutoon. Loppu päivä menikin sit itkiessä:oops:
Nyt on kädet kipeenä ja silmät turvoksissa ja avokki pelkää mua varmaan...
 
Joo. Poltin eilen mannapuuron pohjaan 2 kattilaan, vaikka sekoitin koko ajan. Kun puuro oli kolmannessa kattilassa, vannoin etten tee enää ikinä mannapuuuroa, ja olin ihan valmis tappamaan jonkun kun keitti niin pahasti! Mies sitten ihanasti meni hankaamaan kattiloita puhtaaksi kun itse rauhoittelin jo ilta-nälkäkiukkuista esikoista. Keittiöstä kuuluui kerran, että "no mikä sulla muka on, kun ei tarvii näitä hinkata" ja saman tien päätin etten puhu sille enää ikinä!!! No, ainakaan tänä iltana. Tai ainakaan viiteen minuuttiin. (!!) :D Tänä aamuna mies vielä pyysi anteeksi, että kettuili eilen. Ei voi mitään että on huono omatunto.. Kyllä miehillä on kanssa kestämistä, taidan alkaa suunnitella jotain lahjaa hänelle, koska viimeraskaudenkin aikana hän oli aivan ihana.
 
Täällä odotetaan ekaa, nyt rv 8+4. Piti liittyä tänne foorumille aikaisemmin, mutta olo on ollu niin kamala, etten ole saanu aikaseks...

Ei ole oikein mitään ihmeempiä fiiliksiä vielä, ens viikon neuvolan jälkeen varmaan vasta kunnolla tajuaa, mitä tässä tapahtuu. Oireita on kyllä ollu, muun muassa väsymystä, ällötystä, ruuat ei maistu, pahat hajut etoo...

Pahoinvointi alko hienosti just raskausviikolla 6, jolloin olin etelänlomalla koko suvun kans (onneks oltiin jo kerrottu lähisukulaisille, juurikin tuon loman takia). Tuntu, että olis ollu pakko olla heti aamulla syömässä, ja oli tuskaa odotella siihen hotellin aamupalaan asti. Sitte lopulta ei meinannukaan saada mitään alas. Kamalinta oli kuitekki lentomatka sieltä takasi: oksensin heti lennon alussa, enkä uskaltanu syödä enää mitään, vettä vaan join paljon.

Kaiken lisäks mulla on ollu vasemmassa jalassa sellasta hermosärkyä heinäkuusta asti, joka on kuitekki ollu ihan siedettävissä. Nyt viikko sitte kävi kuitekki niin, että aamuyökkäyksen yhdeydessä se kipu räjähti tosi kovaksi, ja oli toissapäivään asti ihan sietämätön koko ajan. Tuntu, että kuolema tässä varmaan kohta tulee... Oli pakko turvautua yöllä särkylääkkeeseen, että sai edes vähän nukuttua, mutta onneks aika vähillä lääkkeillä selvisin tänne asti. Nyt jalka on ihan ok, ja pahoinvoinnin olen saanu kuriin pahoinvointirannekkeilla. Olen nyt päättäny selvittää, mikä tuon hermosäryn aiheuttaa, ja toivosin kyllä pääseväni siitä eroon, ennen ku tuo vatsa-asukki rupeaa kasvamaan niin isoks, ettei voi enää nukkua vatsallaan - se on tällä hetkellä paras nukkuma-asento!
 
MInä olen ensimmäistä kertaa raskaana, tänään plussasin, oon kai 2. raskausviikolla. Oon ihan pihalla kaikesta, mutta vielä kai saa ollakki. Veikkaisin Elisabet90 hermosäryn olevan iskias oiretta, voi johtua selästä tai esimerkiksi kireistä lihaksista mm. "pääräynälihaksen" kireydessä, jonka läpi iskias hermo kulkee. Ei saa tehdä pitkäkestoisesti venytyksiä!, Selinmakuu jalat 90 asteen kulmaan voi rentouttaa, pieni työntö reisistä (tulee pieni traktio selkään) Ja kylkimakuulla makaaminen, kipeä jalka päällimmäisenä, päälimmäisen jalan tai molemmat voi laittaa sängyn reunan yli roikkumaan näin nikama väli avautuu. Nämä ohjeet siis jos on selkäperäistä vaivaa, mutta sitä en siis voi tietää mutta voit kokeilla auttaako... Milloin pahoinvointi yleensä alkaa ja mitä hyviä vinkkejä teillä on sen varalle?
 
Tervetuloa joukkoon mammahaaveilija! :) Vau.fi sivuilta löytyy raskauslaskuri jolla on helppo selvittää millä viikolla suurinpiirtein on edellisten kuukautisten alkamispäivämäärällä :) viikkojen laskeminen aloitetaan siitä päivästä milloin kuukautisesi ovat viimeksi alkaneet, niin hassulta kuin se kuulostaakin! Muistahan lisätä tietosi tuonne listaan syyskuisista.

Onnellista odotusta :)

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Kiitos, mammahaaveilija vinkeistä! Sen verran kauan olen tästä kärsiny, että kaikkia noita vaihtoehtoja on tullu pyöriteltyä, ku lääkärit ei suostu tutkimaan. Fysioterapeutti tuntu arvailevan, mikä millonki vois auttaa... Huomenna kokeilen osteopaattia, katotaan, mitä se osais sanoa. :)

Pahoinvoinnista tiedän sen verran, että alko viikon 6 puolivälissä, ja mulla on varmasti oikein lasketut viikot, kun tiedän tarkan hedelmöitysajan. :wink

Sent from my GT-P7500 using Tapatalk 2
 
Täällä on myös saanut mies kärsiä mun mielialan vaihteluista. Yhtenäkin iltana huusin sille ihan turhasta (vaikka en yleensä ikinä huuda) ja hetken päästä itkin sitä että huusin sille. :D Ihailtavan rauhallisesti on kyllä suhtautunut kiukutteluihini. On tainnut sisäistää ihan hyvin mitä raskaus voi teettää (ja sen että se tosiaan on raskautta ja vaikka välillä äksyilisinkin, rakastan silti.)

Muuten fiilikset on olleet keskimäärin hyvät. Hieman pelottaa että entä jos ultrassa todetaankin ettei täällä ketään ole. Mutta kuitenkin on jotenkin simmonen seesteinen olo. Onnellinen siitä että vihdoin saadaan oma vauva. (Ihan tarpeeksi kauan sitä sai yrittääkin.) Aluksi ei meinannut uskoa sitä todeksi, mutta nyt se vaihe on mennyt ohi. Kai tämä sitten on totta. Oireet on siitä kivoja että ei tarvitse pelätä ettei mitään tapahdu kun ei tunnu miltään, mutta kyllä tässä alkaa toivoa sitä energistä keskivaihetta. Tämä väsymys on jotain ihan järkyttävää.
 
Hei mammahaaveilija, ja tervetuoa! :D
Täällä sain vinkin juoda inkivääriteetä pahoinvointiin, ja se on auttanut ainakin vähän minulle. Kärsin päivittäisestä pahoinvoinnista itse, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Olen lisännyt muutenkin inkiväärin käyttöä ruuassa ja aina joskus käydään ostosreissulla hakemassa mehut Junglejuicebarista, ja tietenkin sellaiset missä on inkivääriä! En tiedä onko se lumevaikutusta, mutta aina vähäksi aikaa toimii minulla. :-)
 
Kiitos vinkistä tulevan varalle mammasmurffi! Missä vaiheissa teidän raskautenne on menossa? Itse olen laskurin mukaan juuri kääntynyt viidennelle viikolle. Mulla ei oo muuta oireita kun oikealla puolelle vatsassa pientä nippailua. Missä vaiheessa teillä on alkanut väsymys sekä pahoinvointi? Oon talvisaikaan muutenkin tosi väsyny, vaikka yleensä olen aika energinen. Jospa tällä raskaudella on minuun käänteisvaikutus, ja piristyisin loppu talvea kohti.
 
Täällä nyt 7+2 ja pahoinvointi alkoi vasta muutama päivä sitten.... jännään huomista labraa kun pitää olla vähintään 9 saakka syömättä, KÄÄK

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
täällä on nyt 11. viikko menossa. pahoinvointi ja väsymys olivat pahimmillaan n. viikoilla 6-10, mutt nyt ovat jo väistyneet lähes kokonaan :) aiemmin tuli myös itkeskeltyä ja kiukuteltua päivittäin, mutta nyt arkikin tuntuu paljon seesteisemmältä.
ensi viikolla aikeissa ottaa mieskin mukaan sairaalalle, niin hänkin näkee masuasukin ensimmäistä kertaa.
 
Mammahaaveilijalle vastaan, että tuntuu kuin olisi aina ollut pahoinvointia kun aamusta iltaan kuplii.. mutta varmaan sitä on ollut oikeasti vasta pari viikkoa! Minulla taitaa olla tänään rv 9+6 Yskäkohtaukset on kivoja kun koskaan ei voi olla varma että päättyykö se ennen kun tulee laatat... jouduin kerran juosta kaupasta ulos hengittelemään raitista ilmaa kun en halunnut kokeilla miltä tuntuu mopata s-mrketissa JOS käy vahinko...
 
Minä teen sellaista työtä, jossa olen koko ajan asiakkaan kanssa kontaktissa, joten huolettaa tuo pahoivointi.. ehkäpä sitä ei kannata liikaa miettiä, tai lentää laatta jo pelkästä ajatuksesta. Onneksi kuulostaa että se on useimmilla ollu väliaikaista. Joo mammasmurffi, voin kuvitella tuon yskänkohtauksen pelon, jos joutuu normi flunssassakin kovasti yskimään, tuntuu se kuiva yskä pian jo oksettavalta. Hassua miten sitä on alkanut kuuntelemaan omaa kehoa ja on tuntevinaan vaikka sun mitä :wink Tunnen muutenkin herkästi ovulaation ja menkkaoireet. Saas nähä jos pikku asukki aikanaan alkaa liikkumaan miten voimakkaasti sen tunnen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top