Mä en oo hirveästi uskaltanut ees ajatella kokoasiaa, pelottaa ihan tajuttomasti.
Viime kerralla kun kävin varhaisultrassa selvittämässä kuinka pitkällä raskaus on, lääkäri totesi kaiken olevan hyvin. Samana aamuna ennen lääkäriä oli alkanut tosi vähäinen verenvuoto, ja kaiken piti silti olla ihan OK. Ultrassa selvisi että mulla on herttamainen kohtu ja entisten sairauksin ja nykyisten lääkitysten vuoksi mulla on korkea keskenmenon riski, mutta onnellisena ja helpottuneena lähdin kotiin ja luotin lääkärin sanoihin, että se on vaan se "toinen puoli" kohdusta joka vuotaa. Muutamaa päivää myöhemmin kuitenkin vuoto vaan lisääntyi ja kivut oli ihan mielettömät. Lähdettiin päivystykseen poikaystävän ja äidin kanssa itkusilmässä, ja siellä lääkäri vain sanoi "joo kyllä täältä ainakin verta tulee." hän opasti mut varaamaan ajan yksityiselle samalle lääkärille, jolla olin ollut varhaisultrassa. Muutaman viikon kuluttua kaikki raskausmateriaali oli poissa ja testi näytti negaa. Vuoto kesti ihan maksimissaan viikon.
Niin kuin jo aiemmin sanoin, niin nyt pelottaa jokainen vessakäynti ja jokainen alavatsan nippaus. Oon yrittänyt nyt olla suht neutraalein mielin ja ajattelematta kokoasiaa, etten tipahda taas kovaa ja korkealta jos tämäkään raskaus ei loppuun asti mene.
Neuvolaan en oo vielä soittanut, yksityiselle varasin ajan varhaisultraan oman mielenrauhan vuoksi, ja se on tämän kuun lopussa, jolloin viikkoja on laskureiden mukaan täynnä tasan 8. Toivon hartaasti että sielä näkyisi jo sydämen lyönnit, niin voisin ottaa rauhassa ja uskaltaa iloita tästä. Olisipa eka kolmannes jo ohi... Toivotaan että tämä pikkuihme jaksaa pysyä mukana syyskuuhun asti! Neuvolaan ajattelin soittaa sitten tuon varhaisultran jälkeen.
