Mikä fiilis?

nyt mietit ajankanssa ja rauhassa miltä tuntuu ja keskustelet sen sun ukkos kanssa ja pohtikaa yhdessä miltä tuntuu.. ite ainaki luotan siihen että kun raskaana nii kyllä muut asiat järjestyy kyllä... mies intissä ja sillä koulua kesken joten tilanne on mikä on :)mutta luotetaan että selvitääm ja ootettu lapsi on kyllä<3 jja neuvola tädeiltäki saa iha hyviä neuvoja tai läheisiltä ihmisiltä
 
Zeni, kiitos tsempeistä ! :) mitkä oli sun ensimmäiset ajatukset kun sait tietää odottavasi ensimmäistä lasta ?
niin ja en kadu sitä että lapsi on tuloillaan, en todellakaan.. elämän tilannne on vähän vaa sellanen että lapsi olisi enemmän kuin tervetullut sitten kun olen käynyt koulun loppuun, raha-asiat olisi paremmalla mallilla jne. ja kun en ole oiken varmakaan minun ja mieheni suhteesta, onko se sellainen joka tulee kestämään..
pelottaa, tuleeko lapsi olemaan terve, kun olen tupakoinut ja juopotellut tässä parin kuukauden aikana, kun en tiennyt raskaudesta.
onneks tosiaan on huomenna se neuvola, nii jospa saisin paremmin ajatuksia kasaan..
helmimeri, oon koittanu miettii ja pähkäillä, tuntuu vaa että pääsä on yks iso pyörremyrsy.. mies ei osaa sanua juuta eikä jaata koko asiaan, vaa onko ihmekkään kun sillekki tuli yllätyksenä ko. asia..
mut ei se oo ku koittaa mennä luottavaisin mielin etiäpäin :)
annika, kiitos onnitteluista ! :)
 
Anteeksi, mä jotenkin luin rivien välistö (vaikkei pitäis), että mietit toistakin vaihtoehtoa. Olinhan mä järkyttyny, mutta tosi onnellinen tavallaan. Kädet vaan tärisi kun tikkua pitelin :) Töissä kahvitauolla vielä testin tein, oli hintsun vaikee keskittyy loppupäivä :grin Musta tuntuu, että tää neljäs on enemmän yllätys ja tuntuu käyvän voimille, kun on jo kolme pientä.
Tupakka ja alkoholi voi tietysti vaikuttaa vauvaan, mutta yleensä sanotaan, ettei ensimmäisillä viikoilla ole haittaa. Kun tuota esikoista aloin odottamaan, niin poltin vielä silloin. Olin niin yllättynyt raskaudesta etten voinut heti lopettaa polttamista. Olinkohan viikolla 6 tai 7 kun heitin tupakit pois. Ja alkoakin meni siihen aikaan paljon, ei tosin enää yhtään +-testin jälkeen. Tässäkin raskaudessa ehdin kiskasta kunnon tumut muutamaa päivää ennen plussaa (epäilykset heräsikin, kun kankkunen vaan jatkui ja jatkui....).
Raha-asiatkin järjestyy, "lapsi tuo leivän tullessaan" sanotaan :) Onhan se varmasti tiukkaa äp-rahalla ja etenkin kh-tuella, en sitä kiellä, mutta kaikkea ei tarvitse hankkia uutena ja paljossa voi säästää :) Jotkut käyvät äitiyslomalla kursseja, että saavat koulut loppuun. Itsekin hain kouluun viime keväänä, mutta en päässyt. Tuntuu siltä, että hyvin olisin jaksanut opiskella. Ehkä ensi keväänä taas haen ;)
Onko sulla yhtään luotettavaakaveria jolla olisi lapsia tai olisi myös raskaana? Omalla kohdalla olen huomannut, että vertaistuki on korvaamatonta :)
Ja tosiaan, hurjasti onnea!!
 
Ei se mitään :)
niin ja saanhan onneks opintotukee ja as.lisää siihe asti mitä pystyy koulussa olemaan, nii saa ostettua kaikkea tarpeellista. juu tosiaan onneks käytettynäki löytyy paljon hyviä, ehjiä ja toimivia juttuja, ja mikä parasta halvalla :d
ja mies varmaan pääsee tammikuussa töihin kun valmistuu.. et kaippa ne raha-asiat jollai tapaa saa kuntoon :)
ite onneks oon saanu vähennettyä röökaamista ku sain tietää odottavani, jospa saisin kokonaan lopetettua.
jos susta tuntuu siltä, et koulun penkille olis kiva palata, nii ilman muuta kannattaa hakea ! :) itellä vähä vaa kusahtaa hommat, ku nyt on toine vuosi menosa, ja opettajat meinannu et valmistuisin alle 3vuojesa, ku on aika paljon hyväksilukuja edellisestä koulusta, mutta ei voi mittään. kunhan saan joskus paperit kouraan, nii kaikki on ok. nyt vaa keskittyä vauvvamasun kasvattamiseen ja siihe et kaikki mennee hyvin :)
sisko on ainut luottokaveri, jolla on lapsia ja hän oli sitä mieltä et abortti ois paras vaihtoehto, kuten samaa mieltä on myös mummo ja lapsuuden ystävä :( mieski vaa jankkaa, et tee niinku parhaaks näät -.- mut huomena sit jutskailla neuvolasa ja sielä koittaa saaha ajatuksen kuosiin :)
ajatukset aika sekasi, nii kannata välittää jos tekstiki on sekasta :DD
mutta juuh, kiitän ja kumarran onnitteluista ! :)
 
Mulla oli taustalla lapsettomuus diagnoosi esikoisen aikana eikä me mitään ehkäisyä käytetty, koska lääkäreiden mukaan lapsettomuushoidot ainoa vaihtoehto. Vuosi meni ja raskaana oltiin hyvin pelon sekaisin tuntein. Vaihtoehdot kävin läpi. Nyt onnellinen sattuma on 1v 8kk ja 2. Toivotusti tulossa.
 
Tuli tänään itkut väännettyä niinkin suuresta asiasta kuin auton korjauksesta.. Eilen ei mennyt auto katsastuksesta läpi ja tänään selvisi että korjaus tuleekin maksamaan paljon enemmän mitä alkuun luulin.. Lisäksi koira pitäisi leikkauttaa pian, joten tää rahanmeno pistää surettamaan kun sitä ei muutenkaan ole liikoja ylimääräistä..

Mutta jotain kivaakin, huomenna mennään katsomaan meille uutta taloa, jännittää! :)
 
iinhottavaa tommone ylimääränen raha meno:/ onneks nyt kerran vaa noi maksut.. minäki saan ikinä isoimman palkan.. 1300e :D suurin osa velkoihin ja vuokraaa menee
 
mullekin tulee ylimääräisiä kuluja hammaslääkäristä, kun pari vuotta sitten tehty juurihoitopaikka lähti irti ja pitää teettää uusi muotti. Kallista on :shifty:... Ja töissä mun hommia vaihdettiin niistä kivoista, joita sain tehdä vikat puoli vuotta, takaisin niihin, joista en tykkää. Lisäksi joudun taas olemaan enemmän tekemisissä pomon kanssa, ja se on varisn tuulella käyvä, eli koskaan ei tiedä, saako jostain työstä hyvää vai huonoa palautetta, koska se riippuu täysin päivästä. Nyt vikat pari päivää ovat vissiin olleet huonoja, kun pomon mailitkin ovat niin v-mäisiä, että niitä lukiessa jo alkaa ketuttaa. Että kiva kevät tiedossa... No, pakko sinnitellä ainakin helmikuun loppuun, että saan edes ne pienet äitiysrahat, joita täällä maksetaan. (synnytystä edeltävän vuoden aikana kun pitää olla sosiaaliturvassa ainakin 7,5 kk, ja se riippuu töistä). En nyt kyllä oikeasti aio senkään jälkeen erota, jollei jotain parempaa ole tiedossa, mutta mieli tekisi. Ehtihän tässä loman jälkeen jo ollakin kolme päivää niin, etten muistanut, miksi nykyinen työ turhauttaa ja tuskastuttaa.

No, onneksi muuten on ihan hyvä mieli, täytyy vain yrittää jättää pomo ja sen kommentit omaan arvoonsa ja tehdä just tasan tarkkaan ne työt, mitkä on tehtävä eikä mitään ylimääräistä. Ylitöistä ja erityisen hyvin tehdystä työstä kun ei edes kiitosta tule, eli turha käyttää siihen energiaa enempää kuin on ihan pakko.
 
Tänään meillä tuli yhdessä oloo 10kk ja mies on sitä mieltä että 8kk :/ Lupas aikoja sitte viedä mut vuosipäivänä syömää hienoo ravintolaa. Saas nähä millon sitäki päivää sitte hänen mielest juhlitaa :mad:
Hormoonit vaa lisää tätä pettymyksen tunnetta.. Tuntuu ettei koko mies ees välitä tosissaa musta tai vauvasta. Mulle tälläset on tosi tärkeitä mut miehelle ei :(
 
Minä ja maha, ne on miehiä.. Hyvä jos muisttaat ees omia synttäreittään.

Miekkii halluisin että tulis ees äkkiä puol väli ja pääsis taas ultraan. ❤ siitä aika menneeki tosi äkkiä.
 
Mä täällä vaan jännään ultraa.. Ja kuitenkin on sellanen olo sen perjantain neuvolan sydänäänten kuuntelun jälkeen, et kyllähän kaikki on hyvin... Pakko olla! Mä melkein jo pystyn iloitsemaan tästä.. Enää 1 työpäivä kestettävänä, sillä sain tiistain vapaaksi :D. Tänään oltiin ystävän lapsen synttäreillä, jossa oli kaks vauvaa .. Jos olisin tuntenut äidit paremmin, olis ollu ihana ottaa syliin.. Oma muksu vaan mennä viuhto, eikä sitä kiinnostanu vauvat yhtään . Onneks sai. Vähän kutitella toisen vauvan poskia, voivoi
 
Yö menny valvoessa kun ukko oli eilen pelireissulla ja katsomas vielä Selänteen paidanjäädytystä, eikä tietekää tullu selvinpäin saatika HILJAA kotii. Plus on tieteki oksentanu krapuloissaa aamuyön! Vituttaa!! Pitäs yöks mennä töihi näillä unilla..
 
Kauhee väsymys.. Ja tietenkin tää viikko on just sopivasti pidempiä työpäiviä.. Ei vaan jaksais eikä kiinnostais.
Lauantain talon katselu meni kivasti ja mä voisin muuttaa sinne vaikka heti! Tietysti pankin tädit voi olla eri mieltä jos ne ei haluukkaan antaa meille lainaa.. ;(
Muuten kovin väsyttävä viikonloppu.. Mies oli tosi pahalla päällä suurimman osan viikonlopusta ja eilen tuli sitten itkettyä kun ensin koitin vähän piristää miestä niin se vaan tiuski ja käski mut pois... Se oli vaan liikaa kun olin muutenkin niin väsynyt ja olokin oli taas illalla tosi huono.. :(
 
Äsken puhelu miehelle, eikä fiilis parantunut yhtään... Sama kiukuttelu ja raivoaminen jatkui taas... Tuntuu että mä en vaan yksinkertaisesti jaksais tätä just nyt... Tekis vaan mieli itkeä, mutta kun ei pysty sitäkään rauhassa tekemään kun oon töissä...
 
Voi Dino, tsemppiä! <3 jospa se miehes rauhotuttuaan malttais kertoa mikä on mieltä painanu niin kovasti että on pitäny sinuun purkaa ja älyäis pyytää anteeks.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top