Mikä fiilis?

Kirahvi, sama se täällä. Aina löyttyy ihania mutta ku tunttuu jotta ne mennee samantien nenän eestä muille. Huoh. Usko loppuu.
 
Itkettää ja ahdistaa.. Teiniajan syömishäiriöt rupee palailee takasin. Syöminen vähentyny hurjasti ja kyttään puntarii päivittäin. Pieniki painon nousu saa mut itkemää. En uskalla puhuu täst neuvolas kun pelkään et vauva viedää synnytyksen jälkee pois
Mies yrittää kannustaa syömää jotta pikkunen kasvais kunnolla... Huono omatunto painaa ja tuntuu et on ihan neuvoton olo
 
minä ja maha.. kannattaa hakea heti apua tohon, helppo sanoo täällä vaa toiselle, mutta pahempia ongelmia tulee kyllä jos et saa apua ja pahenee vain :/ ei ne vauvaa pois ota jos ne tajuaa sen että haet apua ongelmaasi ja haluat voittaa ongelmasi.. ja uskon että selviää jos haluaa.. voihan sitä yksinäänkin yrittää mutta kannattaisin tuen hakemista ulkopuolelta jos vähänki on suurista asioista kyse :) ja onhan kesään vielä aikaa.. kerkee asioita läpi käymään
 
Joo suosittelen myös hakemaan apua. Neuvolaan vaan yhteyttä. Huomaan itsekkin tän kasvavan olemuksen olevan ahdistavaa vaikka ei pitäisi. Itse kamppaillut paino ongelmien kanssa koko ikäni ja juuri olin saanut laihdutettua terveellisesti -15 kg niin että alettiin olen ihan terveellisissä lukemissa 160 cm ja 70 kg niin kohta varmaan taas paukkuu yli 80 kg mittarissa mikä ahdistaa. Eniten siksi kun paino asioita vaikeuttaa paha kilpirauhasen vajaatoiminta ja ton -15 kg eteen sai tosissaan tehdä töitä. Ekaa kertaa aikoihin oli suht tyytyväinen itseensä ja taas mennään :/
 
Täytyy ottaa puheeksi neuvolalääkärissä ja pyytää jos pääsis juttelemaa jonnekki... Pelkään vaa sitte halveksuntaa :/
 
Minä ja maha: Kannattaa hakea apua. Käyn itse viikottain psykoterapeutilla, tosin esikoisen kuoleman takia, mutta siitä on valtavasti apua.
 
Äh, taas iski nuha päälle ja pientä lämpöilyäkin on. Eihän nuhakuumeesta ole vauvalle mitään haittaa? Aloin nyt stressaamaan tätä. Esikoisen kohdalla tuli aika lopuilla nuha ja 38-> kuume.. Silti mietityttää vaan jälleen kerran.
 
Minä ja maha, ammattitaitoiset terkkarit yms muut ei halveksi, sinä ja vauva ootte tärkeimmät.. Apua saa varmasti kun hakee
 
Kannattaa todellakin ottaa asia puheeksi, ettei vaan tilanne mene pahemmaksi. Tsemppiä! Mulla on ollut paino-ongelmia ja oon jojoillut ihan huolella aiemmin, nytkin oon huomannut että kasvava olemus ahdistaa vaikkei pitäisi, eikä kiloja ole vielä paria enempää tullutkaan mutta silti..
 
Mulla on myös ollut teininä syömishäiriöitä, samoja tunteita kävin läpi esikoista odottessa kuin sinä minä ja maha. Ota asiat neuvolassa puheeksi, ei tuolla perusteella kukaan sulta lasta vie! Sinähän ajattelet vain lapsen parasta hakiessasi apua ajoissa. Äläkä huolehdi syömättömyydestä, vauva ottaa sinusta kyllä tarvitsemansa etkä sinä sille vahinkoa saa kovin helposti aikaan. Syö mitä pystyt, muista juoda kuitenkin. Mä olen kokenut parantuneeni lopullisesti vasta lasten saamisen jälkeen. Viimein opin hyväksymään itseni tälläisenä, vähän ylipainoisena (no nyt vähän liikaa, mutta korjaan asian imetyksen loputtua). Tsemppiä ja voimia!
 
Dino, totesit miehen kiukuttelusta. Meillä sitä kanssa näkyy. Alkuviikosta mies rähjäsi mulle tästä yskästä, että miten voi olla, että kävin lääkärillä niin myöhään ja se tekee pahaa pikkuiselle ja oon vastuuntunnoton ja kamala... Tulipa kyllä kiva olo. välillä tulee semmoinen olo, että miehellä ne raskaushormonit on... No, kai se on vaan huolissaan ja jännittää ja purkaa sit sitä muhun. Ja ton yskän kanssa lulen, että sillä vaan on hermot kireällä, kun ei sekään saa nukuttua (se ei kumminkaan halua, että meen sohvalle nukkumaan, kun ei oll ikinä nukuttu eri sängyissä jos ollaan samassa paikassa). No, siksi haluankin, että se nyt tulee mukaan ekalle lääkärikäynnille ens viikolla, niin saa sitten kysellä siellä huoliaan.
 
Hirvee hammassärky ja pitää odottaa viikonlopun yli, että voi ees yrittää kerjätä pääsyä hammaslääkärille. Mikä tähän nyt auttais?
 
Mä tietyllä tavalla ymmärrän tulevia isejä ku ne stressaa meidän voinnista ja syömisestä. Mä stressaisin aivan varmasti, jos meidän vauva ois mun miehen mahassa ja mulla ei ois mitään kontrollia koko raskauteen! Mun mies stressaa mun syömisestä, lepäämisestä ja liukkaalla liikkumisesta. Ja sallittakoon se hänelle, minä kannan hänen lastansa :)
 
Lemmy, näinpä. Itse taas oon oman äitini reaktiosta raskauteen positiivisesti yllättynyt. Ei äimistele yhtään, että onko sopiva hetki tms., soittelee vaan, että oonko saanut syötyä ja miten voin jne. Onhan se paapominenkin vähän ärsyttävää, mutta yrittää kuitenkin vaan pitää huolta musta ja vauvasta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top