Olin joskus parisuhteessa, jota en osannut lopettaa ajoissa. Muutuin kamalaksi ihmiseksi, riitelin kaikesta ja olin koko ajan kärttyinen. Koko suhde masensi ja teki alakuloiseksi. Tunsin itseni vapaaksi, kun sain päätettyä suhteen. Sen jälkeen meni vielä pari vuotta ennen kuin olin mielestäni vapaa seurustelemaan, eli pitkä prosessi kaiken kaikkiaan.
Riitely oli osittain sitä, että halusin hänen päättävän erosta, niin luulen. Osittain vain omaa pahaa oloa.
Muutuin hiljalleen takaisin omaksi itsekseni eron jälkeen, ja olen onnellinen nykyisessä parisuhteessa. Luulin joskus, etten vain osaa sitoutua... Kannattaa oikeasti miettiä miksi on parisuhteessa, mitä te molemmat siitä saatte irti ja minkälaisena elämänne näette tulevaisuudessa yhdessä tai erillään ja kumpi on onnellisempaa. Tai sitten voi kokeilla olla erossa toisesta pidemmän aikaa ja katsoa, miltä se tuntuu. Niiden pohjalta voi sitten alkaa tehdä päätöksiä, jos haluaa päätöksiä tehdä. Itsehän painelin menemään ilman päätöksiä pari vuotta. Hyviäkin hetkiä oli, ja olimme tavallaan kyllä ystäviä, pitkään eron jälkeenkin, eli ero ei ollut helppo vaikka itselleni merkitsi helpotusta.