Mies.

Kuulostaa siltä että teidän puoliskolla on tulossa vaikeuksia sopeutua elämänmuutokseen. Jos pelaaminen on tärkeämpää kuin oikea elämä niin miten käy kodinhoidon ja lapsen kanssa? Lapsi ei ole lelu jonka voi pistää off-nappulasta hiljaa ja nurkkaan kun haluaisi nukkua pitkään tai pelata tms. Kannattaisi noiden poikien kasvaa miehiksi ennen kuin alkaa lisääntyä, lapsi merkitsee kuitenkin valtavaa vastuuta vanhemmilleen ja niiden vanhempien on kyettävä vuosiksi asettamaan lapsen tarpeet omien edelle. Lapsi ei tosiaan voi odottaa koska isällä tai äidillä on aikaa huomioida häntä peleiltään tai sometukselta.
 
Samaa mieltä. Pitää vaan jossain vaiheessa vääntää kädestä pitäen rautalangasta ja takoa miehen päähän lapsen tärkeys.
 
Täällä mies oli myös kova poika pelailemaan ennen vauvan syntymää ja sanoinki monesti asiasta et voi tehä muutaki ku aina vaa pelata; töiden jälkee koko loppu ilta ja vkloppuna melkee koko ajan.
Mut positiivisena yllätyksenä tytön syntymän jälkeen ei oo kertaakaa tarvinnu sanoa pelaamisesta. Tyttö tänään 6 kk ja isimies pelannu varmaa pari kertaa, ensimmäisen kerran aukas pelikoneen ku tyttö oli 3 kk :)
 
Ihanaa kuulla! (: toivottavasti meillä käy samoin. Kaipa mieheni ottaa nyt kaiken ilon irti pelaamisesta :D
 
Toisilla pelaaminen, toisilla alkoholi. Neuvolassa kun alussa kyseltiin että oletko huolissasi toisen alkoholinkäytöstä niin vastasin ei..koska mies oli paikalla, mutta kyllä olen siitä hänelle puhunut ja on itsekin sanonut että kyllä se vähenee kun lapsi syntyy. Ei hän mikään alkoholisti ole, mutta semmoinen ihme perintö tullut isältä pojalle että joka päivä voi ottaa yhden töiden jälkeenkin arkena ja sitä mä en oikein ymmärrä. Itsellä oli niin helppoa lopettaa enkä ole kaivannutkaan alkoholia, jotenkin tuntee ja tietää sen vastuun. Monesti mies toteaa että mitä jois ja mä sanon että koitappas vettä..niin ei kun se lonkeropullon korkki taas napsahtaa auki. :sad001 Itse ajattelin olla juomatta vielä kun imetän. Vaikka tulisikin tilaisuuksia että voisi niin ajattelin silti olla ilman, laihtuukin helpommin sitten synnytyksen jälkeen. Tässä nyt elän tän asian suhteen toivon varassa. Toivon että hän pitää sanansa.
 
Täälläkin yksi pelileski ilmoittautuu. Pelit vaihtuu mutta koneella ollaan melkeimpä koko valveilla olo aika. Tai no ennen oli mutta nyt sai töitä mutta sitten koneella ollaankin koko se muu aika.. Alussa typyn syntymän jälkeen oli tosi hyvin mukana hoidossa mutta siinä puolen vuoden jälkeen alkoi kiinnostus lopahtaa. Ei jaksa syöttää kun ei kuulemma kärsivällisyys riitä, "vaihdatko vaipan" "oota pelaan tän pelin loppuun"...Päikkärit nukutaan melkeimpä yksistään vaunuissa mutta viekä mies sitä lenkille? No juu ei.

Kotityöt jää kaikki miulle samoin vauvanhoito ja tavaroiden purku. Muutettiin uuteen asuntoon jo toista kuukautta sitten mutta koska vaan minä laittelen tavaroita niin hyvin on hidasta tämä koska edellä mainitun takia vapaa järjestelyaika on aika tiukilla. Miun pitää pyytää omia vanhempia vahtimaan typyä että saan tehtyä jotain vaikka mieskin on kotona. Aika surkeaa on että joutuu pyytämään ns. lapsenvahdin vaikka isäkin oisi paikalla eikä ole edes kiireinen. Silloin harvoin kun on lapsen kanssa kaksisteen niin itse istuu koneella ja välillä vilkaisee kun typy leikkii yksin lattialla.

Juteltu on monet kerrat mutta aina mie saan nalkuttajan leiman, ikinä en kuulemma ole tyytyväinen. Pitäisi kuulemma kysyä aina jos haluan jotain tehtäväksi mutta jos vauva on vieressä ja vaippa täynnä sitä itteään niin luulisi tuota aikuisen ihmisen älyävän käskemättäkin mitä silloin pitäisi tehdä. Yleispätevä tekosyy kaikkeen on hänen ADHD. Tiedän kyllä että on paha kun näin millaista oli ennen vauvaakin, mutta jos pystyy istumaan koneella kattomassa kun ukkeli juoksee ympyrää näytössä tuntikaupalla niin ei luulisi oman tyttären syöttäminen 20 minuutin ajan olevan liikaa vaadittu. Ilmeisesti vaan oikea elämä ja perheen arki on herralle liian tylsää.
 
Jos mä olisin tossa tilanteessa, olisi meidän herran kone lentänyt jo ja pitkälle :D tosi kurjaa oikeesti että joudut kaiken melkeempä yksin tekemään. Minua nolottaisi oikein omia vanhempiani pyytää lasta vahtimaan ja katsoa itse samalla sitä kuinka mies ei viitsi vahtia tai hoitaa pieniä lapsen arjen askareita. Sillä pitäisi miehelläkin joku kello kilkattaa siinä vaiheessa. Ja vaikka hermo menisi niin aina pitäisi jaksaa edes yrittää. Lapsien kanssa maltti on valtti (: toivottavasti mies kuitenkin huomaa jossais vaiheessa sen että tarvitset apua lapsen ja muuton kanssa (: tsemppiä!!
 
Munkin mies pelasi aikoinaan järjettömästi ja mä hoidin kaiken. Jossain raskaudessani paloi päreet sitten niin, että paiskasin läppärin lattialle kaikin voimin. Kyllä helpotti! Tosin sain kuulla asiasta sieltä sun täältä ku lapset puhuivat asiasta koulussa, kavereilla jne. Silti ei ole ikinä kaduttanut eikä mies enää pelaa. Enkä mä oo koskaan tuota ennen enkä sen jälkeen heittänyt mitään suutuspäissäni.
 
Tää kuulostaa varmaa tosi sairaalta mutta mua ahdistaa ja ottaa päähän se että mun mies on NIIN LÄSKI. Mä en pysty kattomaan sitä ilman paitaa kun tekee pahaa ja paita päälläkin ällöttää kun läskit roikkuu sieltä paidan alta. Mies oli sillo ku alettii seurustelee joku 80kg/170cm, se oli mulle ihan ok, ei tarvii olla sellane et lyhtypylvää taakse piiloo pääsis mutta nyt se painaa jo yli 110kg ja on ainaki 7 vuotta luvannu mulle et hän laihtuu mut toisinpäin vaan menee. Oon yrittäny hyvällä ja pahalla et sais sen laihtuu mut ei. Itelle tuli 15kg raskauskiloi ja se kaikki on poissa, lisäks ennen raskautta pudotin 25kg, ei se oo niin vaikeeta. Tää tuntuu oikeesti tosi pahalta, mä häpeen sitä tosi paljon kun se käyttääkin sellasia vaatteita mitkä saa sen näyttää viä isommalta ja sit se puhaltaa niin ku juna.

Lisäks kotona se ei tee yhtään mitään. Siitä on varmaa 2 vuotta kun se viimeks on edes mun kanssa suostunu siivoo. Eikä edes mitenkää kunnioita sitä että mä pidän kämpän siistinä ku sotkee vaan.

Olipas helpottavaa avautua.
 
Meillä on miehen kanssa omat palkkatilit ja yhteinen tili asuntolainan maksuun. En haluaisi, että meillä olisi kaikki tilit yhteisiä. Miehen rahat tuntuu aina hupenevan jonnekkin. Vaikka meillä on samankokoiset tulot.
Näillä eväillä kuitenkin mennään. Ostimme viime vuonna talon ja nyt meille tulossa yhteinen lapsi. Aiomme mennä marraskuussa naimisiin maistraatissa, että kai tässä on tarkoitus olla loppuelämä yhdessä niin hyvinä kuin pahoina päivinä.
 
Paino on arka asia puuttua. En koskaan ole kokenut että olisin ollut läski, mutta mieheltä sain jossain vaiheessa elämäämme kommenttia asiasta. Laihdutin kaksi kertaa pois yhteensä noin18kg, mutta kumpanakin kertana ne tuli takaisin. Tein sen vääristä syistä. Sitten kun sain päähäni tehdä sen itseni vuoksi, muutin ruokavaliota niin aloin laihtumaan..vaikka siinä menikin sitten 1,5vuotta mutta uskon että on pitempi aikaisesti pois ne kilot. En tiedä miten saisit miehellesi siitä miltä sinusta tuntuu kerrottua, itse saisin hepulit ja olenkin saanut. :/
 
En kyl todella tiiä miten mä saisin sille kerrottua sillai hienosti että mä en jaksais enää odottaa et se ees yrittäs laihduttaa. Ite oon kans saanu hepulit ja olen vajonnu todella alas sen takia kun aikoinaan yksi työkaverini muistutti monta kertaa päivässä siitä miten läski olen, tiedän hyvin kuinka pahalta se tuntuu. Mutta en voi itelleni mitään etten enää jaksais katella sitä tollasena varsinkin kun se on tuhannet kerrat luvannu muuttua. Itse olen sellanen että tykkään ruuasta, syön paljon mut myös liikun paljon. Mies syö kolme kertaa sen mitä minä mutta ei liiku kuin autolla, en todella tiiä mitä tehdä, en enää osaa olla välittämättäkään.. :sad001
 
No niin se on vaikeaa tietysti, mietit itekses että oletko valmis siihen että mies uhoo että lähtee kävelemään jos ei kelpaa. ..ja meet sitten sillä elämässäs eteenpäin, mistä sitä tietää vaikka lähtiskin, mutta tulis katumapäälle ja yrittäisi sitten muuttaa elämäntapojaan. Tsemppiä!
 
Meillä on 3kk vauva ja oon etääntynyt miehestäni tosissaan koska tää on ollut hirveä pettymys isänä. Ei vaihda vaippoja, ei kiinnosta hoitaa, harvemmin edes viettää aikaa vauvan kanssa ellen tyrkytä vauvaa hälle. Vauvan pitäisi olla hiljaa jotta saa telkkaria katottua. Pari kertaa on huutanut vauvalle kun on joutunut _2 min_ kuuntelemaan tämän huutoa.

Ei paljon nappaa mies joka kohtelee 3kk ikäistä vauvaa noin eikä ole kiinnostunut lapsestaan paskan vertaa. Muutenkaan tee mitään auttaakseen mua kotona vaikka on nyt sairaslomalla ja kotona siis koko ajan.
 
Taitaa tai yang olla alkujärkytys menossa sun ukollas. Meillä näytti melko samalle aluksi, tosin nukutti lapsen mielellään, sen kun pystyi tekemään makaamalla katsellen töllöä.

Mutta nyt! Poika kohta 2v ja eilenkin tullessamme töistä ilmoitti omivansa lapsen itselleen illaksi. Olivat ulkona iltaruokaan asti ja minä ihmettelin että mitähän tässä sitten tekisi..

Elikkä kyllä ne tilanteet muuttuu. Mieheni taisi pelätä alussa rikkovan lapsen isoilla käsillään.. Hassua että niin pitkä mies pelkäsi niin lyhyttä miestä...
 
Lohduttavaa kuulla! Elättelen toivoa että mies heräisi tähän hetkeen, eipä tässä muutakaan voi ja antaa toiselle aikaa. Moni onkin sanonut että miehillä kestää aikansa tajuta nää asiat.

Silti, tuoreena äitinä tuo välinpitämättömyys on todella etäännyttävää kun itse on niin innoissaan pienestä.
 
Kyllä mun mielestä voisi tai pitäisi silti puhua miehen kanssa siitä, miten pientä lasta tulee kasvattaa. Mielellään tietysti rakentavasti. Yksi päivä totesin miehelle kun omalla lapsella oli ihan mahdoton ripustautumis-huutopäivä, että lopulta huomasin tiuskivani/huutavani lapselle. Lopetin heti, koska tajusin mitä olin tekemässä.

Olin silti huutanut. Vaikka tiedän, A) ettei lapsi tarkoituksella ole hankala (niin pienenä) B) että huutaminen ei auta vaan voi olla haitallista.
Ja tutkimuksissa on todettu, että huutaminen ei lisää oppimista, päinvastoin. Stressitön ja rento ympäristö tukee oppimista. Huutaminen tulee kyseeseen kun on hätätilanne ja pitää saada lapsi vaikka pysähtymään ennen tietä. Joskus myös jälkikäteen, jos on ollut hyvin vakava läheltä piti -tilanne lapsen toiminnan vuoksi mutta lapsi ei tajua sitä. Hermostuminen lisää lapsen hermostumista, se olisi hyvä muistaa.
 
Mua nyt jotenki ottaa koppaan kun ma-ti välisenä yönä mies oli tosi osallistuja, koska meillä oli ti tärkeä päivä. Nyt viime yönä hänen piti käydä vaihtamassa kerran kakkavaippa ja antaa maitoa pojalle niin ei niinku millään jaksanut. Oltiin sovittu että saisin nukuttua edes yhden pidemmän pätkän univelkoja pois. Tässä mä nyt olen taas yksin. Vaihdoin vaipan vaatteet ja imetän. Herra nukkuu. Eikös isyysloman tarkoitus ollutkaan eri...mä oon vissiin luullut väärin. :/ No ehkä tää oli vaan yks yö, peukut pystyyn.
 
Takaisin
Top