Mies.

Kiitoksia nettituesta :Heartbigred Maksamattomat laskut ovat avoimessa kotelossa miehen kirjoituspöydällä, joka sijaitsee käytävällä eteisessä. Miehen kanssa on käyty pariterapiassa puhumassa näistä sen talousasioista ja se on joskus jopa kirjoittanut kalenteriinsa päivät, jolloin laskut pitäisi käydä läpi. Mihinkään tuloksiin nämä toimet eivät kuitenkaan ole johtaneet. Toinen osa ongelmaa on se, että osa laskuista tulee miehelle s-postilla ja etenkin niiden osalta se voi hyvin valehdella maksaneensa laskunsa, kuten on jo tehnytkin tehokkaasti koko syksyn ajan. Keväällä tuli ulosottoviraston ja perintäfirmojen kirjeitä noista samoista s-postitse saapuneista laskuista.

Mies oli yrittänyt mun vaatimuksestani laittaa tililleen käyttöoikeuksia mulle, mutta ihan "yllättäen" ei ollut onnistunut.

Eilen mies sitten tuli möläyttäneeksi, että olikin nukkunut paskaisissa housuissa kaksi yötä tuossa meidän vuoteessamme. Olin itse lapsen kanssa äitini luona, koska emme kestäneet Raidin hajua. Myrkytin kämpän aaton aattona turkiskuoriaisten takia.

Mulla ei oikein ole halua edes vahtia miehen tilin rahan menoa. Tuo on niin täysi tunari, että haluan vain mahdollisimman kauas siitä.

Mies on keksinyt myös uuden kivan toiminnon puhelimestaan: laittaa tekstiviestieston, joten asioista sopiminen hänen kanssaan on mahdotonta.
 
Polkulainen, ihan älyttömästi voimia ja jaksamista! Kuulostaa melko kummalliselta tuo miehesi käyttäytyminen... Miten ihmeessä tuo kykenisi huolehtimaan lapsesta, jos ei pysty edes itselleen puhtaita housuja vaihtamaan... Olen jotenkin hyvin hämmästynyt siitä, että aikuinen ihminen on noin saamaton.
On varmasti älyttömän rankkaa elää tuollaisessa suhteessa, jossa toiseen ei voi luottaa eikä asioista edes sopia. Jos olo on tuollainen, että haluat mahdollisimman kauas, ehkä olisi syytä lähteä. Sinä olet selvästi yrittänyt ja kaikkesi antanut, mutta parisuhde on kahden kauppa, eikä sitä yksi osapuoli pysty pitämään kasassa.
Paljon, paljon tsemppiä!
 
Siltä tässä vähän tuntuu, että kahden kauppa ei nyt oikein toimi. Ei se haittaisi, jos mies tunaroisi talousasioissa, mutta osaisi muuten hoitaa kotia. Ruokaa ei tee, vaatteet hoidaan minä (ja ostan ne koko perheelle). Vasaraa käyttää niin heikosti, että taulukoukun laittamiseen menee varttitunti. Kauppalistaa ei tee, koska ei osaa kokata eikä suunnitella ruokaostoksia.

Mies ei pysy lainkaan mukana lapsen tahdissa. Viime viikolla mies oli 10 minuuttia kahdestaan lapsen kanssa olohuoneessa, kun huuhtelin nenääni kylppärissä. Kun tulin olohuoneeseen, kirjat olivat lattialla ja yksi kirja oli hajonnut selkämyksestään kolmeen osaan. Ei ole vielä saanut mies korjattua, mutta eipä tuo osaisikaan kontaktimuovia käyttää. Eilen olin lajittelemassa vaatteita värin mukaan pesua varten ja mies oli kaksin lapsen kanssa leikkimässä makkarissa. Kymmenen minuuttia kerkesin lajitella rauhassa, niin jo oli itku kova, kun lapsi oli lyönyt päänsä. Mies pärjäsi paremmin pienen vauvan kanssa, koska sille riitti pelkkä sylissä kanniskelu, laulelu ja vaunujen työntö. Nyt on jo liian vaikeaa, kun pitäisi koko ajan selittää lapselle ja olla valppaana pelastamassa törmäilevää ja ajoittain kompuroivaa taaperoa.

Mulla on usein sellainen fiilis, että mun oma aikani lisääntyisi, jos eroaisin. On se tietysti surullista, että toinen vanhemmista on muualla ja menetys on varmasti lapselle valtava.... Sen surun takia olen tässä yrittänyt sinnitellä ja iloita miehen "pienistä onnistumisista" (imurointi ja astianpesukoneen tyhjennys).

Mun oma aikani on ainoastaan lapsen nukkuessa. Mies kyllä on käynyt uimassa, kuntiksella, ammatillisissa kokouksissa ja seminaareissa. Tänä vuonna olen käynyt kahdesti elokuvissa ja kerran kasvohoidossa. Sen enempää omaa aikaa ei ole mulle ilmestynyt. Mies sitä on enemmän tarvinnut.
 
Luulen että olen itse sen verran itsekäs, että vaikka olisi yhteinen lapsi tai lapsia, lähtisin tuollaisesta suhteesta. Eniten ehkä pelkäisin sitä, miten mies saisi hoidettua lasta omalla tapaamisvuorollaan.
Molempien pitäisi antaa parisuhteeseen oma panoksensa, ja tuo kyllä kuulostaa todella yksipuoliselta.

Mies kuulostaa sellaiselta, että jos ilmoitat haluavasi erota, koko juttu tulee miehelle yllätyksenä. Hänellähän tuntuu olevan kaikki hyvin. Joku hoitaa kodin, lapset, patistaa maksamaan laskuja, käy kaupassa, ostaa vaatteet.
Sen lisäksi, että kotona on perhe odottamassa, saa käydä harrastamassa ja ulkona ja töissä ja on rahaa.

Toivottavasti saat asiasi haluamaasi järjestykseen.
 
Diku: Jaksan mennä eteenpäin arjen rutiineilla. Meillä on aina ollut aika selkeät päivärytmit tuon lapsen kanssa, vaikka ne ovat lapsen kasvaessa muuttuneet. Lapsi on tottunut rytmiinsä ja arkipuuhiinsa. Iloa tuo ehkä eniten lapsen kasvun seuraaminen ja leikkipuistossa puuhastelu. Tänä aamuna olin lähdössä hakemaan lapsen kanssa kuivia pyykkejä kuivaushuoneelta ja lapsi meni pyykkikorin luo ja alkoi nostella sen pohjalla olevia pyykkipoikia pyykkipoikapussiin.

Mies kyllä mielellään riitelee ja morkkaa päivärytmin ylläpidosta ja sanoo etten pärjää. Joka päivä minun silmieni edessä on todiste tyytyväisestä lapsesta, joka halaa ja pussaa äitiään. Minua ei miehen temppuilut horjuta.
 
polkulainen: tuntuu ku kirjottaisit mun elämästä.. muutettiin alkusyksystä uuteen kotiin ja mies on tähän mennessä KERRAN täyttänyt ja laittanut päälle astianpesukoneen.. imuriin ei ole edes vilkaissut jos ei ole autonpesusta kyse.. Meillä on kohta 9kk ikäinen tyttö jonka kans mies on KERRAN jäänyt kotiin että minä olen päässyt vapaa-iltaa viettämään. Silloinkin soitteli vähän väliä ja huusi mulle puhelimessa koska ei saanut tyttöä rauhottumaan, pienet paniikit tuli koska olin kuitenkin 60 kilometrin päässä kotoa ja kyyti ei ollut lähimaillakaan. Tyttö oli sitten itkuunsa nukahtanut =( Ja laskut miehen tililtä maksan minä, seurustelun alkuaikoina mies ei huolehtinut mistään, saattoi tuhlata vuokranmaksurahat (mies hoitaa vuokran ja minä laskut,kaupat,lääkkeet ym).. jos mies jää lapsen kanssa siksi aikaa että lähden pyykit laittamaan, se on tytöllä joko yhtä huutoa tai sitten miehellä, ja yleisin lause minkä miehen suusta kuuluu kun se on lapsen kans "No ku en mä tiiä mikä tällä on ja ku tulis se ja se ohjelma telkkarista".. Lusikoitten jako ollut itselläkin mielessä, vaan en ole pidemmälle jostain syystä mennyt..
 
Nassukka87: Voi tuntua uskomattomalta, mutta mies ei välttämäti ala pärjäämään yhtään sen paremmin lapsen kanssa lapsen kasvaessakaan. Mun mieheni on päivä päivältä kauempana lapsestaan. Kun lapsi haluaisi tiskata, niin mies ei saa esiliinaa lapsen päälle; ulos mentäessä ei mies saa topparukkasia lapsen käsiin eikä haalarin vetoketjua ikinä kiinni ylös asti.

Meillä mies oli vähän skarpannut ja aloin sitten haaveilemaan lapsesta. Aika pian sitten selvisi, että miehelle oli liian kova pala jäädä kodissaan kakkoseksi, joka ei pysy mukana lapsen tahdissa. Olen mä ihan ystävällisesti jaksanut miestä ohjeistaa lapsen kanssa olemisesta, mutta mies käsittää sen nimenomaan OLEMISEKSI, jolloin ei tarvitse eväänsä liikauttaa.

Mulla on ollut jo pidempään sellainen olo, että mies ei juurikaan rakasta mua. Johtuu varmaan siitä, etten saanut äitienpäivänä paljon muuta kuin lapsen ruokintavuoroja. Olen mä siltä suoraan kysynytkin ja vastaus oli "en mä tiedä".

Tänä aamunakin mies lähti sitten menemään aamiaisen jälkeen ovet paukkuen matkoihinsa. Olin nimittäin huudellut sille kylpyhuoneesta, että keittäisi vettä aamuteetä ja -kahvia varten, niin päästäisiin heti aamiaiselle. Oli vähän liian suuri vaatimus olla kahdestaan lapsen kanssa, keittää vettä (vedenkeittimellä!!!!) ja laittaa astioita pöytään. Veden se sai keitettyä, sitten äiti tuli hätiin....
 
Jotenkin näitä lukiessa oma potutus tuntuu aika pieneltä... Meillä ei ole rahaongelmia ja omalle miehelle maksumuistutus olisi varmaan maailmanloppu. ( mitä nyt vähän pidän epäreiluna sitä, että kaikki kulut maksetaan puoliksi - myös sitten kun tipahdin kotihoidontuelle ja miehen palkka on muutenkin kaksinkertainen )

Mutta tuo lapsen kanssa oleminen tahtoo olla sitä, että tuijottaa telkkaria tai pelaa ja tyttö leikkii lattialla itsekseen kunnes kyllästyy ja tulee äidin jalkoihin kitisemään. Joulun alla yritin siivota kunnolla, mutta yllä olevasta syystä siitä ei tahtonut tulla mitään.

Mies tykkää kyllä syöttää tytölle ne ruuat joista lapsi tykkää, äiti saa tapella päivän liha-ateriat läpi joka kerta.

Suurin ketutuksen aihe on kuitenkin työmatkat - ennen joulua oli 15 päivää putkeen reissussa ja kohta lähtee taas 10 päivän matkalle. Ja näiden lisäksi on aikaeron takia jokaisen matkan jälkeen pari päivää ihan pois pelistä, eli äiti hoitaa ihan kaiken. Ja sama toistuu joka ikinen kuukausi... Kehtasi vielä sanoa ( kiukuspäissään ), että kyllähän minä tilanteen tiesin ennen kun lapsi hankittiin... Vaan eipä muistanut, että tuolloin matkusti max 3 kertaa vuodessa, ei 12-13 kertaa...
 
Näitä juttuja kun lukee niin saan olla kiitollinen omasta miehestäni vaikka aina valitankin sen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Oikeasti se osallistuu aika paljon tähän arjen pyörittämiseen. Tsemppiä teille joiden miehet on onnettomia lapatossuja! :Heartred
 
Hurjasti jaksamista kaikille saamattoman ukon omaaville. Kaikki sympatiat teille. Ei varmasti ole helppoa pyörittää arkea yksinään... Mun koko raskaus on ollut alusta asti tosi rankka, ja kodin ja eläinten hoito on jäänyt aika paljon miehen varaan. Meikäläisen opintotuilla ei myöskään laskuja maksella, joten oon rahallisestikin aika miehen varassa. Välillä tunnen itseni saamattomaksi ja riittämättömäksi, mutta onneksi mies ymmärtää. Täytyy kyllä nostaa tolle omalle ukolle hattua, pirun hyvin jaksanut kaiken ja jaksaa vielä muakin piristää ja tsempata :Heartred Välillä ihan itsekin ihmettelen kuinka uskomaton se on. Esikoista täällä odotellaan, joten saas nähdä miten homma lähtee pyörimään vauvan tultua :)
 
Lya: Kuulostaa kyllä aika raskaalta, että jäät yksinään kotiin lapsen kanssa miehen työmatkojen ajaksi. Tulevatko silloin sukulaiset kyläilemään/auttamaan? Jos mies on hyvätuloinen, niin voitte varmaan ottaa jostain lastenhoitoapua, esim. MLL:lta. Suomen lain mukaan avioliitossa tulot ja kulut on yhteiset. Ei vähemmän ansaitsevan tarvitse olla maksamassa laskuja siinä määrin missä enemmän ansaitseva. Tiesihän miehesikin, että kotihoidontuki on vähemmän kuin vanhempainvapaa/äitiyspäiväraha. Eikä lapsen hoitokaan kodin ulkopuolella ilmaista ole.

Lapsi kuin lapsi syö sottaisesti, meillä on vahakangas keittiön pöydässä, ettei pöytälevy kuluisi ihan rikki! Miehesi on kyllä vähän nirso lapsen hoidossa, joten, jos onnistut, niin ota ja lähde vapaalle siksi aikaa, kun lapsen pitää syödä liha-ateria ja laita mies vuorostaan syöttämään sitä. Mun mieheni on syöttänyt koko aterian lapselle viimeksi heinäkuussa
 
Kyllä sukulaiset ( äitini ja isäni ) auttavat miten töiltään ehtivät. Myös lapsen kummitäti käy pitämässä seuraa. :)
 
Lya: Hyvä juttu, että on sukulaisia ja kummitäti lähettyvillä :) Meillä asuu kummit ulkomailla, miehen sukulaiset 300 km:n päässä ja mun lähisukuni on viime aikoina ollut hieman huonovointista, jaksaa ne välillä hieman autella. Vie lapsen leikkipuistoon tai auttaa mua kotiruljanssissa, nyt sitä on ollut vähän enemään, kun on täytynyt pyykätä kaikki tekstiilit turkiskuoriaisten takia.
 
Jos mä avautusin meidän tilanteesta... Ollaan oltu siis 6 vuotta yhdessä, asuttu yhdessä 5 vuotta. Yksi lapsi (1,5 vuotias) ja toinen lapsi syntyy heinäkuussa.

Eli mun avomies:

- Ei ole ikinä laittanut esim. pyykkikonetta päälle meidän 5 vuoden yhteisasumisen aikana. Ikinä ei laita tiskejä koneseen tai muutakaan. Ainoa siivousjuttu, minkä hän joskus harvoin saattaa tehdä on imurointi. Senkin suhteen olen jo aikoja sitten luovuttanut enkä jaksa enään nalkuttaa.
- Ei omista ajokorttia ja mä joudun häntä aina jokapaikkaan kuskaamaan.
- Ei osallistu mun sukulaisten/kavereiden juhliin, jää aina mielummin perse homeessa istumaan koneelle kotiin. Viime sunnuntaina oli mun isoisän 80 vuotis juhlat ja herra päätti taas jättää tulematta. Mulle tulee aina tosi ikävä olo, ku joudun menee yksin näihin juhliin ja kaikki muut on pariskunnittain paikalla. Lisäksi joudun aina keksimään jonkun tekosyyn, miks herra ei oo paikalla.
- Laskujen maksaminen on myös suuri ongelma meillä. Mies aina kehuskelee rahalla, mut laskujen maksaminen hänelle tosi haastavaa. Mä saan olla aina n. 10 kertaa muistuttamassa, että maksappa nyt se lasku/laskut. Mies ei vaan yksinkertaisesti jaksa maksaa niitä tai sitä ei huvita. Monesti mennyt hänen omat laskunsa perintätoimiston kautta ja viime syksynä uhkailtiin jo tuomioistuimella jostain 30 e laskusta, mikä oli jäänyt maksamatta!!
-Mies ei ikinä vaiha meidän lapselle vaippaa, anna ruokaa, käy ulkona. Paitsi ainostaan silloin, jos mä oon lähtenyt pidemmäksi aikaa pois kotoa.
- Mies on vaan yksinkertaisesti helvetin saamaton
- Lisäksi sen vois lähettää johonki käytöskouluun, missä opetettais vähän tapoja. Kaikki käytöstavat on vähän hakusessa. Ei kanna kauppakasseja (olen raskaana), kauppareissujen lopussa herra menee heti istumaan autoon ja mä joudun aina laittaa meidän naperon turvaistuimeen ja rattaat kasaan takakonttiin, yms. muita pikku juttuja.


Ja kaikkea tätä mä oon kestänyt 6 vuotta. Meillä on yksi lapsi ja toinen syntyy heinäkuussa. Mulle kehittyi synnytyksen jälkeinen masennus, jota hoidettiin puoli vuotta lääkkeillä, kunnes päätin lopettaa. Nyt on taas vahvat oireet masennuksesta.. Mä haluaisin erota, mutta tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta taloudellisesti. Mä oon hoitovapaalla maliskuun loppuun asti ja olen täysin riippuvainen miehestä taloudellisesti. Lisäksi meillä on yhteinen omsitusasunto ja auto, joka on mun nimissä, mutta mies maksaa sen kulut...

Mä oon ihan romahtamispisteessä henkisesti. Varmasti vaikuttaa myös raskaus tähän asiaan, ku mielialat heittelee.. Kaikki tuntuu nyt olevan vaan päin persettä suoraan sanottuna ja mä tunnen itteni täysin epäonnistuneeksi äidiksi.

Jos jotain positiivista pitää miehestä sanoa, ni hän jää suht helposti aina hoitaa kotiin meidän lasta, ja mä pääsen aika useasti tapaa kavereita ja käymään esim. salilla. Toooosin kyllä aina yleensä on vähän vastahakoinen, mutta kuitenkin!

Huh.. Onneks huomenna on neljäs tapaaminen psykiatrin kanssa..
 
Muokattu viimeksi:
Aino_, ootteko puhuneet avoimesti näistä asioista miehen kanssa? Voiko olla, että hän ei vaan yksinkertaisesti tajua, että haluaisit hänen tekevän enemmän?
Miehet ei aina ymmärrä raskautta ja sen vaikutuksia naiseen, jospa hän ei vaan tajua, ettet pysty enää kantamaan raskaita kauppakasseja jne. Toivottavasti taustalla on jokin tälläinen syy, eikä välinpitämättömyys... laiskuudelle ja tyhmyydellekin voi vielä tehdä jotain, mutta välittämisen puute onkin hankalampi juttu.

Itsellä ainakin hormonit heittelee siihen malliin, että välillä ihan pienetkin asiat tuntuvat maailmanlopulta. Etenkin, jos miehellä on osuutta asiaan. Jospa tilanne taas helpottuisi vauvan syntymän jälkeen. Jos olo on kuitenkin ihan toivoton ja haluat erota, ei rahan takia kannata jäädä huonoon parisuhteeseen. Suomessa on onneksi niin hyvä ja toimiva sosiaalihuolto, että lapsen kanssa et ikinä jää ilman kattoa pään päällä tai ruokaa. Apua saa, kun sitä rohkenee pyytää :)

Toivotan todella paljon voimia ja jaksamista!
 
Aino_: Mies on jo kuusi vuotta ollut tuollainen. Luuletko, että muuttuu? Entä jos mieheltä menee työpaikka alta ja rahat hupenevat? Luuletko, että olisi niin ryhdikäs, että sellaisessakaan tilanteisssa alkaisi maksaa laskujaan?

Onko sulla koulutusta/opintoja? Työkokemusta? Jos sä pidät lapsen ja kodin pystyssä ja jaksat vielä miehen laskuistakin kantaa huolta ja kuskata sitä paikasta toiseen, niin kai sä voi töitäkin saada, kun niiden aika on? Lainaerät voi käsittääkseni neuvotella pankin kanssa.

Mun mies oli viikon poissa ja tunsin sinä aikana itseni erittäin energiseksi ja sain monta hommaa hoidettua kotona. Tajusin, että jaksan olla tehokkaampi, jos ei tarvi katsella apaattista ja ilkeäsuista ihmistä. Mies olisi ollut tänne aiemminkin änkeämässä, ei sen oma äitikään halua sitä katella.
 
Maatunen:Suurimmasta osasta ollaan puhuttu. Meillä kävi viime kesänä kunnan joku parisuhdetyöntekijä muutaman kerran juttelemassa meidän kanssa ja tehtiin työnjakolistat. Työnjako kesti n. kaksi viikkoa, kunnes mä väsyin aina muistuttamaan miestä asioista mitä sen piti tehdä. Olen mä miehelle kertonut, että raskaana oleva ei sais kantaa painavia kantamuksia, mutta ei tunnu hirveesti välittävän. Eilen, ku mä kirjotin tänne ton jutun, ni mä olin aika hormoonihuuruissa, mutta toisaalta tuo kaikki on totta. Mä en vaan oikein osaa myöntää sitä ittelleni enkä muille.

Psykiatrin aika peruuntui tänään, mutta mä onneks sain juteltua perhetyöntekijän kanssa näistä asioista ja se ehdotti ihan kunnon pariterapiaa ja oli toiveikas, että tuo ukkeli vielä muuttuis tosta. Meillä käys siis perhetyöntekijä kerran viikossa, että mä saan vähän levättyä yms.

polkulainen: Mulla on vakituinen työ, johon olen palaamassa maaliskuun alussa. Tosin työssäoloaika jää vähän lyhkäseksi, ku kesäkuun puolessa välissä jään taas äitiyslomalle. Mä oon aina ollut aika itsenäinen omien raha-asioiden suhteen, mutta nyt kotona ollessa on asiat muuttuneet. Tota mäkin oon miettinyt, et varmaan jaksaisin olla paljon tehokkaampi kotona, ku ei tarttis katsella miestä, joka on kuin pikku lapsi ja täysin apaattinen. Nyt on taas viime aikoina tuntunut, et mua vituttaa niin paljon, et en jaksais millään siivota tai tehdä ruokaa yms.

Mä epäilen aika suuresti tota pariterapiaa, koska mustu tuntuu, että meillä on ihan liikaa ongelmia ja mies vaikuttaa siltä, ettei se tosta mikskään muutu. Mutta toisaalta lasten takia mä oon vielä valmis yrittämään viimeisen kerran... Mä en tajuu itekkään miten mä oon jaksanut tätä kaikkee p****a näin kauan..
 
Kuulostaa kyllä Aino_ aika kurjalta :sad001 ei mikään ihme, että voimat ja jaksaminen vähissä... raskaana olo kun ei muutenkaan oo mitään herkkua, ainakaan itselle, niin voin vaan kuvitella siihen päälle lapsen ja miehenkin hoitamisen. Sen toisen puoliskon pitäis kuitenkin olla se tuki ja turva, eikä lisärasite...

Ehkä se kunnon pariterapia osaavan terapeutin kanssa voisi olla hyvä idea! Jospa saisit jotenkin miehen päähän iskostettua, että noin ei vaan voi enää jatkua. Toistahan kun ei oikein pysty muuttamaan, vaan se halu muuttua pitää lähteä itsestä... jos ukko ei suostu terapiaan tai ota sitä vakavasti, niin olisiko vaikka asumuserossa ideaa? Miehesi tajuaisi, kuinka tosissasi olet, ja toisaalta sinä pääsisit kokeilemaan miltä elämä tuntuu ilman yhtä ylimääräistä huollettavaa.

Älä ota turhaa stressiä mistään siivoamisesta sun muusta, koitat nyt vaan pitää itsesi kasassa ja koittaa tehdä asioita joista nautit :) sen sijaan, että imuroit ja laitat tiskit niin lähde lenkille tai katso leffa, lue kirjaa tai tee jotain muuta kivaa. Ei ne tiskit ja sotkut karkaa, vaikka otat hetken aikaa itsellesi.
 
Hellurei - mies tuli kotiin ( 11pv ulkomaanreissulta ). Ajattelin pienessä mielessäni, että nyt voin vähän hengähtää ja käydä ainoassa harrastuksessani, joka siis ilta-aikaan, eli ilman hoitajaa en voi lähteä. Ja mitä mies ilmoittaa heti ensi töikseen : Lähtee saman tien kotimaan työmatkalle sinä ainoana päivänä kun itsellä olisi se meno...

Omaa elämääni en voi suunnitella ollenkaan, kun koko ajan joudun mukautumaan noihin yllärimatkoihin...
Kun erehdyin tuosta sanomaan, niin alkoi marmatus, että ei nyt jaksa väsyneenä kuunnella mitään valitusta.

Omia vanhempianikaan en voi aina vaivata ( toinen vielä työelämässäkin )

Takuuvarmasti herra unohtaa sekä hääpäivän että tytön 1v syntymäpäivän sitten aikanaan, kun työ menee AINA perheen edelle nykyään.
 
Takaisin
Top