Mies ja odotus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja åke
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä ostin viimeviikolla ensimmäiset äitiys- alaushousut. Meillä oli niin hauskaa niiden kanssa,kun esittelin ne miehelleni ihan innoissaan ja selitin kuinka hyvät ne on kun ne menee ihan mahan päälle ja samalla tukevat selkää ja mahaa ja uhkailin,että ihan mukavuus syistä tulen pitämään näitä raskauden jälkeenkin,jos eivät ihan kauhen suureksi heti jää.
Tähän miehen vastaus oli,että jos meinaat noita raskauden jälkeenkin vielä käyttää pitkään,niin et voi ihmetellä,että miksi toista lasta ei kuulu.. heh. onhan ne aika seksintappajat,mutta niin hyvät päällä!!! :D
 
Muokattu viimeksi:
åke, Höh, kuulostaapa inhottavalta, kamalan pinnallinen sun mies. o_O Eikä se nyt tarkota jos miehet pitää vaimojaan seksikkäänä raskaana ollessa et niillä on joku iso maha fetissi! :grin Seksikäs voi olla monella tapaa, eikä se kaikille tarkota timmiä treenattua kroppaa, toisille vaan se oma rakas on seksikäs oli sillä sit se iso raskauspötsi tai ei, että ihan höpöhöpö voit ukolles sanoo.. :) Sitäpaitsi mun mielestä tuo oma ukkokin on ihan mega seksikäs, vaikkei se mikään treenattu lihaskimppu ookkaan, muhun vaan puree enemmän tollanen sopiva Äijäkessi! :p
 
On se varmaan joskus miehillekin outoa nähdä, miten tutun kumppanin ulkomuoto muuttuu niin radikaalisti, vaikka sen nyt tietääkin etukäteen että tottakai sille maha tulee jos lasta aletaan hankkimaan. Eikä ne miesparat oikein osaa aina tuoda ajatuksiaan julki niin hienovaraisesti kuin siinä tilanteessa pitäs ;)

Oma mies onneksi jaksaa myös aina kehua. Eikä sillä(kään) varaa oiskaan kommentoida, siltäkin kun löytyy se maha ja jopa raskausarpia ;)
 
Meillä ei mies mua kyllä mitenkään erityisesti kehu, mutta eipä ole myöskään sanonut tai tuonut teoillaan esiin, että nykyinen, pyöristynyt olomuotoni mitenkään häiritsisikään.
 
Te ootte varmaan kaikki omista miehistänne tätä mieltä, mutta mulla on ihan maailman paras mies ♥
Sen verran kivinen tie ollut tähän pisteeseen, että mun rakkaasta on tullut erittäin suojeleva. Tekee pyytämättä kotona melkein kaiken ja jos kotain meinaan tehdä niin toinen tulee väliin että anna hän tekee kyllä. Juttelee masulle ja välillä sitä silitteleekin. Mun ei tartte sanoa kuin "mun tekis mieli.." ja mies kysyy että lähteekö hän hakemaan, haluatko jotain muutakin. Reppana kutsuu mua edelleen kauniiksi, ja lupasin varata hänelle optikolle ajan. Taitaa näkö olla heikentynyt kauheesti. Kaupoille lähtee mukaan ja kyselee että tarvitsenko vaatteita jne.

Jokaisella neuvolakäynnillä ja ultrissa ollut mukana, hieroo jalkoja, lakkaa varpaankynnet :) En muista milloin olisin viimeksi kantanut kauppakasseja. Ymmärtänyt kaikki itku-ja raivokohtaukset, haluaa tietää raskaudesta kaiken, siis missä mennään ja miten vauva kehittyy. Mä en ole raskaana vaan me ollaan raskaana ♥
 
Lillero, Mun ukko on ihan samanlainen, ainut et neuvolaan en oo sitä mukaan huolinu. Mies ei myöskään oo raskausaikana juonu ollenkaa ja lopetti tupakanpoltonkin kun mäki jouduin lopettaan. Kerran kysyin siltä kun se sano et kyllä nyt maistus rööki, et mikäs sua estää vetämästä? Niin mies vastas et No ei raskaana saa polttaa !" :grin Eli kimpassa ollaan paksuna täälläki! :p
 
Pakko vähän hehkuttaa kun toi mun ukkoni oli niin kultainen tänään! Oon siis jo jonkun aikaa puhunu et haluisin kovasti sellasen oikee mukavan yöppärin mikä sais olla sellasta telttakokoo et ois rento nukkuu. Noh tänään sit kun mies tuli töistä kotiin niin toi mulle ruusukimpun ja pari aivan ihanaa megareilua yöppäriä!! Olin ihan et siis mitä, oonko unohtanu jonkun juhlapäivän (onneks hääpäivä on kesällä ni ei voinu olla sekään.. :grin ) , mut sit ukko vaan totes että " Ei, sä vaan oot niin ihana ja rakastan sua niin paljon. :love7 Tulipa hyvä mieli! Ja minäki vaan aamulla raivosin sille kun piti salille lähtee enkä löytäny juomapulloo.. :rolleyes:
 
On se kyllä, välillä sitä miettii et miten sitä voikin tollaselle raivota, varsinkin ihan syyttä suotta! Noo, täytyy sit varmaa hommata sille joku supermies pysti tän raskauden päätteeks,kun on niin ihanasti kestäny kattella tällästä kiukku iitaa!! :rolleyes:
 
Kerro pommiina sitten kun löydät sellaisen pystin, tarvitsee omallekin sellainen hommata. :)
 
Joo täytyy kyllä jotenkin kiittää ja muistaa omaakin miestä hänen kärsivällisyyden määrästä ja kuinka jaksanut olla kaikista mun raivoiluista huolimatta tosi ihana ja huolehtivainen.
Joku mitalli taika pysti ois ihan kohdillaan varmaan aika monen miehelle :):)
 
Ihania miehiä teillä! Tässä iskee ihan kateus, kun teidän juttuja lukee. Itsestä tuntuu siltä, että on jäänyt aika yksin raskauden kanssa. Mies ei todellakaan ole perillä mistään raskausajan muutoksista, vaan pikemminkin provosoituu jos höyryän hormonihuuruissani. Eilen hermostuin äidilleni, joka on innoissaan ostanut ison kasan vaatteita tulokkaalle. Kiva asia sinänsä ja arvostan kyllä, mutta tuntuu ettei hän tajua ja kunnioita sitä, että minulle olisi tärkeää tehdä itse hankintoja osana äidiksi kasvamista. Ja onhan mulla tietysti myös tarkka näkemys siitä, millaisia vaatteita haluan, eikä meidän maut kaikessa ihan kohtaa. Olen hänelle kyllä sanonut, että nyt saa hillitä ostelua, mutta ei kuulemma pysty. Eilen hän vielä kaupanpäällisiksi totesi, ettei enempää kannata ostaa pieniä vaatteita, kun niitä alkaa olla jo paljon. Kerroin siis hänelle muutamista jutuista, jotka olin päivällä ostanut. Ja todellakaan en ole itse hankkinut juuri mitään. Mutta siihen mieheen… Lopulta eilen illalla viskoin kaikki vaatteet lattialle ja höyrysin, ettei minua ne kiinnosta. Siitäkös mies riemastui ja aloitti paasaamisen. Sängyssä sain sitten niin hirveän itkukohtauksen että vollotin siinä varmaan puoli tuntia. Mies vaan totesi, että mitä syytä sinulla on nyt itkeä. Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun tuon lauseen kuulin. Ei tietoakaan, että hän olisi jollain tapaa yrittänyt lohduttaa tai olla edes lähellä tukena. Muutenkaan hän ei sen enempää halaile tai pussaa, tuntuu että melkein vähemmän kuin aiemmin. Joskus pyydän häntä kokeilemaan, kun vauva jumppaa ja möyrii. Kärsivällisyyttä siihen (jos ei heti tunnukaan) kestää ehkä viisi sekuntia, ja sitten on jo jotain kiinnostavampaa katsottavaa tietokoneella. Tuntuu myös, että kaikki työpaikalla järjestettävät kemut (joita on ollut tässä aikasen paljon) kiinnostavat aiempaa enemmän ja aina on niissä melkein oltava paikalla. Se on ikävää, koska meillä on muutenkin viikossa vain yksi–kaksi päivää/iltaa, kun olemme muutamaa tuntia enemmän yhdessä kotona. Eikä tietoakaan siitä, että hän muutenkaan auttaisi kotona enempää tai tajuaisi, että en jaksa samalla tavalla kuin ennen. Minun kohdalla tämä raskausaika ei siis todellakaan ole ollut sellaista kuin joskus ajattelin, että se olisi. Ja kyllä, olen moneen kertaan sanonut, että tarvitsen hänen apuaan, tukeaan ja hellyyttä enemmän kuin ikinä, mutta ei tunnu vaan tajuavan.

Anteeksi tämä tilitys. Iso hatunnosto niille miehille, jotka ovat täysillä mukana, ymmärtävät ja tukevat!
 
Muokattu viimeksi:
Onpa tosi ikävää, jos mies ei osaa käyttäytyä asian vaatimalla tavalla silloin, kun yhdessä odotetaan lasta. Mutta josko ne tässä matkan varrella oppisi ottamaan roolinsa isänä. :) Mä voin niin hyvin kuvitella, että entisen miehen kanssa olis just käynyt noin. Ensin innolla yritetään yhdessä, mutta sitten kun alkaa se tuskainen ja pitkä odotus, niin miestä ei olis varmaan enää paljon kiinnostanut koko asia. Onneksi ei sen kanssa aikoinaan edes mietitty oikeasti perheen perustamista, koska olisin kyllä jäänyt sen asian kanssa todella yksin. Oli niin paljon kaikkea muutakin säätöä siinä suhteessa, että ei siitä olis koskaan voinut tulla mitään.

Nyt oon onneksi löytänyt semmosen miehen, joka odottaa tätä mun kanssa. Huolehtii, että mulla on kaikki hyvin, ja joka päivä kyselee, että onko tytöllä ollut vilkas päivä jne. Nyt kun ollaan muuttamassa, ja pakkaus on kesken, niin en oo saanut pakata, kantaa tai nostella mitään painavaa, vaan mun eteen on kiikutettu kaikki koriste-esineet, että kääräseppäs noi pakettiin :grin Välillä ärsyttää kun ei voi tehdä kunnolla mitään, mutta toisaalta musta tuntuu, että mies on nyt jotenkin kasvanut mieheksi, ja hänelle on tärkeää, että saa huolehtia perheestään jo nyt. Ei se nyt sentään kaupasta lähde hakemaan mulle mitään ellen erityisesti pyydä, mutta on kyllä niin täysillä tässä mukana kun olla voi. Ei ole sen kummemmin kommentoinut mun muuttunutta vartaloa, mutta ihastelee aina kasvavaa mahaa. :)

Täytyy sanoa, etten voisi valintaani tämän lapsen isäksi tyytyväisempi olla :Heartred
 
Kumbe, voiko olla että miehesi ei ole vielä ihan sinut raskauden kanssa? Jos hän ei ole ihan sisäistänyt vielä mitä se kaikki konkreettisesti tarkoittaa? Voisiko asiaa auttaa jos vielä yrittäisit puhua hänelle? Tsemppiä todella paljon!

Avea80, sama juttu. Olisin elämäni virheen tehnyt jos jonkun entisen kanssa lapsia olisi edes harkinnut. Enpä tiennyt paremmasta, nyt tiedän :)
 
Minustakin alkoi tuntumaan, että Kumbe:n mies on vaan vielä hiukan peloissaan ja hämmentynyt tästä uudesta asiasta :> Oletan, että tämä on molempien ensimmäinen lapsi. Miehestä voi helposti alkaa tuntua ulkopuoliselta, kun vauva on vielä niin "näkymätön", kun taas äiti pystyy tuntemaan lapsen koko ajan ja joutuu eri tavalla huolehtimaan siitä jo tässä vaiheessa. Kannattaa antaa miehelle aikaa, ja myös sitä sen omaa aikaa. Samalla kuitenkin ottaa miestä mukaan odotukseen niin paljon kuin mahdollista (kuitenkaan liikaa tyrkyttämättä ja kieltämällä mieheltä kaikki omat jutut) ja pyytää se tunnustelemaan niitä liikkeitäkin, vaikka sitä kärsivällisyyttä ei aina riittäiskään kun muutaman sekunnin. Niillä kestää joskus hetken tajuta, kun ne on kuitenkin vaan miehiä ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top