Mies ja odotus

Å

åke

Vieras
Olisi ihana kuulla muiden elämää tästä aiheesta eli mies ja odotus. :)
 
Last edited by a moderator:
Meillä mies on mukana odotuksessa kyllä tosi hyvin, tää on MEIDÄN juttu. Neuvoloisssa on ollut kaikissa mukana, samoin ultrissa. Lueskelee kaikkia juttuja ja lehtisiä ja on kiinnostunut tietämään asioista. Yrittää ymmärtää mun olotilojani, ja siinä alkuraskauden hormonihirmuvaiheessa suht rauhallisesti osasi suhtautua mun raivopuuskiini.

Silittelee masua ja jutteleekin sille välillä, iltaisin makoillaan soffalla niin että miehellä on käsi mun masulla, jotta tuntisi liikkeitä. Dopplerilla kuunnellaan välillä yhdessä vauvan sydämensykkeitä.

Mies osti mulle heti alkuraskaudessa pahoinvoitirannekkeet pyytämättä, ja osti myös turvavyönalentimen. Oli siis hänen ideansa.

Mies on ahkerasti jaksanut käydä ruokakaupassa ja laittanut ruokaa, ja muutaman kerran kun mulla on joku jäätävä mieliteko johonkin ruokaan tullut, niin mies on lähtenyt kauppaan... :grin

Silloin tällöin hieroo mun jalkoja, hartioita tai selkää.

En nyt muista mitään erityisiä juttuja tällä hetkellä, mitä olisi sanonut. Me ei olla sellaisia lepertelijöitä, puhutaan asioista aika faktapohjaisesti tai rankalla huumorilla. Mutta silloin tällöin hempeilyjuttujakin saattaa tulla... :p


Mutta on kyllä ollut niitäkin hetkiä, kun tuo mies on saanut mun vereni kiehumaan totaalisesti.
Alkuraskauden hormonihirviövaiheessa tulin jopa heitelleeksi lautasia paskaksi keittiön kivilattialle, ja aika monta vielä. Pari kun olin suutuspäissäni heittänyt, niin mies totesi veemäiseen äänensävyyn tyyliin "Anna mennä, heittele vaan!". Ja mähän jatkoin. (Jälkikäteen harmittaa; meni ihan turhaan rikki 5 Arabian Arctica-sarjan leipälautasta.)

Välillä ärsyttää että mies itse saattaa silloin tällöin syödä mitä sattuu, ja jotain sellaista, mitä mä en voi syödä. Ja tuossa yksi päivä kun mietin että josko alkaisi taas juomaan kahvia aamuisin että jaksaisi herätä paremmin, nyt kun se haju ei enää yökötä... niin mies alkoi paapomaan että en saiai juoda, aiheutan jonkun addiktion lapselle ja syntymän jälkeen se vaan huutaa. Just joo... :confused:
 
Meillä sama, mies haluaa olla ja on mukana ja ramppaa neuvolat ym läpi myös. Täytyy kuitenkin myöntää, että minulla oli aika paljon epäilyksiä/pelkoja miehen suhtautumisesta, siinä mielessä siis kun hänellä on jo yksi lapsi joka on meillä paljon. Pelkäsin (ja pelkään edelleen yhä), että mies ei näkis tätä uutta vauvaa yhtä tärkeänä, kun tuntuu olevan niin riippuvainen tuosta vanhemmasta mukulasta ja hyvittävän sille koko ajan sitä, että on avioerolapsi. Osaako sitten antaa huomiota myös tälle uudelle? Vauvan tarvitsema huomio nyt on kuitenkin hiukan eri luokkaa kuin 6-vuotiaan...
Lisäksi vanhemman lapsen eskarin aloitus (eli käytännössä muutto suurimmaksi osaksi äidilleen ja lähtö meiltä) ja uuden vauvan syntymä ajoittuvat samoihin aikoihin; pystyykö mies keskittymään uuteen vauvaan ja vai jääkö vaan haikailemaan vanhan perään...
Haluaisin, että vanhemman lapsen meillä olemista vähennettäisiin jo kesän alusta, että kaikki ehtis tottumaan uuteen tilanteeseen (ei kai se lapsellekaan kiva oo jos kaikki suuret elämänmuutokset lykätään samalle viikolle), mutta en tiedä suostuuko mies kun on niiiiiiin kiinni siinä... + minä tietysti haluaisin lisää omaa aikaa miehen kanssa siinä ennen kuin vauva syntyy ja näkisin sen tärkeänä, mutta mahtaako mies sellaista sitten ymmärtää kunnei nää mitään muuta kuin sen vanhemman mukulan eikä osaa ajatella asiaa järkevästi, edes sen lapsen kannalta :rolleyes: en tiedä menikö nyt aiheen vierestä mutta tämä juttu tuli ekana mieleen... sinänsä mies ei ole koskaan antanut ymmärtää, että pitäis vauvaa vähemmän tärkeänä ja pitää kyllä hyvää huolta minun+vauvan voinnista, mutta olen aika varma että jonkinlainen kriisitilanne siitä syttyy sitten kun sen pitäis siitä vanhemmasta lapsesta "luopua"...
 
Miu88, elät uusioperheen kanssa ja siihen tilanteeseen on vaan totuttava. Miehelläni on kolme lasta edellisestä liitosta ja minulla kaksi ja kaikki lapset, myös tämä meidän ensimmäinen yhteinen, ovat meille ihan yhtä tärkeitä. Koskaan en ole epäillyt miestäni siinä, ettei hän pitäisi meidän vauvaa yhtä tärkeänä kuin muita lapsia. Enkä koskaan missään tilanteessa rajoittaisi mieheni lasten meillä oloa millään tavalla, koska hänen lapsensa ovat myös ns. minun kun meillä ovat. Sinuna miettisin muutaman kerran ennenkuin ehdottaisin miehelle vanhemman lapsen tapaamisen rajoittamista.

Ja tämähän on vaan minun mielipiteeni. :)

Sent from my GT-P5200 using Vau Foorumi mobile app
 
Mutta vielä siis alkuperäiseen kysymykseen. Täällä tuntuu jotenkin, että odottaisimme mieheni kanssa esikoista, vaikka molemmilla omia lapsia onkin. Jännitämme kaikkea yhdessä vaikka suurin piirtein tiedämmekin mitä tuleman pitää :) ja mies lähtee mukaani myös ultriin vaikka ex:n kanssa ei ole nähnyt sitä tarpeelliseksi. Vauvatavaroita ei juurikaan ole tallessa ja niitäkin ollaan yhdessä vertailtu, mietiskelty ja hankittu ihan niinku ikäänkuin kaikki olisi ihan uutta ja ihmeellistä :) jotenkin odottaminenkin yhdessä on ihan erilaista kun parisuhdekin on täydellinen...

Sent from my GT-P5200 using Vau Foorumi mobile app
 
Mies on kiinnostunut tietenki, mutta ei kyllä höpöttele mahalle. Kokisin sen ehkä vähän hassuna, enhän minäkään masulle juttele=D Eikähän tuo ihan vielä taida kuullakkaan mitään. Haluais nähdä, ku sikiö potkasee, ku potkut näkee jo läpi, mut ei oo vielä tullu sellasta tilannetta, että oisin pyytäny seuraan, ku potkut niin harvassa ettei se jaksas oottaa kuitenkaan.
Ens viikon r-ultraa jännittää kyllä varmasti yhtä paljon, ku minäki.
 
Happy_life, taisin selittää hiukan vajaasti tämän tilanteen, eli siis mies ja pojan äiti ovat jo kauan sitten sopineet, että poika siirtyy asumaan suurimmaksi osaksi äidilleen sitten kun eskari alkaa, koska asuu toisella paikkakunnalla eikä kuljetukset ym onnistu täältä. Idea siis ei ole minun, tämä oli päätetty jo kauan ennenkuin meillä edes oli mitään omia vauvasuunnitelmia. Eskarin alkaminen ja meidän vauvan syntymä nyt vaan sattumalta osuvat suunnilleen samaan kohtaan, ja pelkäsin että onkohan siinä miehelle liikaa nieltävää samalle kuukaudelle. Myös poika itse tietää jo, että meillä oleminen tulee vähenemään, eikä ole asiasta mitenkään ihmeempää numeroa tehnyt. Ajattelin vain, että olis parempi totuttaa lasta hieman muuttuneeseen järjestelyyn ennen eskaria, ettei sillekään sitten lykätä kaikkia elämänmuutoksia ihan samalle viikolle.
Kokonaan pois poika ei siis tietenkään meiltä jää, järjestely vain muuttuu nykyisestä "viikko täällä, viikko siellä"-systeemistä johonkin tyyliin joka toinen vkloppu + arki-iltoja joskus, mikä nyt on useissa uusperheissä ja isäpuolilla muutenkin yleinen käytäntö. Ja minusta parempi niin, sanon sen kyllä ihan suoraan. Miehen lapsi ole minun lapseni eikä siihen edes verrattavissa missään kohtaan. Hyvä jos jotkut pystyvät toisten lapsen hyväksymään "lähes ominaan", mutta minulla tulee olemaan vain se yksi ja ainoa lapsi sitten kun se syntyy, ja oma lapsi tulee aina menemään miehen pojan edelle jos niitä johonkin järjestykseen pitäis alkaa laittamaan. Olen tätä järjestelyä nyt jo neljä vuotta "kestänyt", totuttu on sen verran kuin on mahdollista, mutta tämä oma vauva nyt väkisinkin muuttaa hieman asioita ja laittaa niitä eri näkökulmaan.

Mies toki näkee molemmat lapset samanarvoisina eikä niitä voi lähteä tietenkään vertaamaan, ihan omassa päässänihän nämä mietinnät vaan on, ja voi olla että kaikki meneekin ihan kivuttomasti eikä ongelmia tule. Senhän näkee sitten vasta ja toivotaan parasta :)
 
Miu88, ymmärrän kantasi täysin. Kaikki uusioperheet on varmaan erilaisia ja tavat vaihtelee. Pääasia, että lapset eivät joudu kärsimään mistään, yleensä kun ovat syyttömiä kaikkeen aikusten maailmassa tapahtuvaan.
Mutta minä en tod.näk. pystyisi edes jatkamaan suhdetta miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä suhteesta. Ihan siitä syystä etten voisi raastaa lapselta isää, mutta tiedän, että niin siinä tulisi käymään jos mies kanssani suhteeseen alkaisi. En kestäisi ajatusta toisesta naisesta ja siinä lapsessa näkisin vaan aina sen exän ja yleensä sen lapsen äidinki kanssa pitää jossain tekemisissä olla..
 
Kiva että muutkin on tota mieltä Stardust. Mie en vaan osannu kirjoittaa tota mitenkään.
Mie oon miehellekkin sanonu et jos sillä olis ollu jo lapsi, niin meistä olis tuskin koskaan tullu paria.

Varmaan jonkun mielestä hirveetä ajattelua nykyaikana, kun kuitenkin paljon on eroperheitä, mut mulla on vaan sellanen ajatus ollu koko aikuisikäni, että lapset tehhään yhden miehen kanssa. Ainakin täällä pienellä paikkakunnalla tiedän paljonkin porukkaa joilla on lapsia ns. ristiin toistensa kanssa ja se on semmosta touhua mitä mie en voi ymmärtää?
 
Muokattu viimeksi:
Meillä mies on mukana odotuksessa maltillisesti, kuten minäkin. Ei siis mitään juttelua mahalle tai mahan lääppimistä. En oikein koe omakseni tätä juttua. Ei muistaakseni esikoisen odotoksenkaan aikaan ollut sellaista. Ja nyt ainakin kaikki halit ja hellittelyt osoitetaan meidän esikoiselle eikä mahalle :grin Vuosia toivottu ja yritetty vauva tulee joka tapauksessa olemaan :Heartred

Miehen työpaikka on nykyään tunnin ajomatkan päässä, joten joutuu aamulla lähteä tosi varhain matkaan ja menee esikoisen kanssa samoihin aikoihin nukkumaan. Tämä syö meidän kahdenkeskistä aikaa todella paljon ja turhan harvoin päästään nykyään kiehnäämään kaksistaan. Esikoisen odotuksen aikaan oli viikot töissä toisella paikkakunnalla ja silloin me aina hempeiltiin koko viikonloppu kahdestaan :) Onneksi isovanhemmat asuvat lähellä joten sitä aikaa pitää vain välillä ottaa. Ja ensi viikonlopuksi on hotellihuone varattuna vain meille kahdelle :Heartred:Heartred

Normaalissa arjessa mies on kyllä mukana parhaansa mukaan. Pari kuukautta kun makasin sängyssä pahoinvoinnin takia niin hoiti kyllä lapsen ja talouden ja antoi mun vaan levätä. Merkkipäivinä saan extrahemmottelua ja lahjoja, mutta ei meillä tavallisessa arjessa pahemmin kukkia tai lahjoja tuoda. Ja joka päivä pitää vähän pussailla ja halailla :grin

Tällä hetkellä olen asennoitunut siihen, että kasvatetaan lapset isommiksi ja hoidetaan pois asuntolaina ja sitten 10 vuoden päästä voidaan keskittyä enemmän toisiimme. Tietenkin suhdetta pitää koko ajan hoitaa, että se yhteinen tulevaisuus on silloin mahdollista. Tällä hetkellä toiveissa on vielä kolmaskin lapsi sitten tämän jälkeen.
 
Olen samoilla linjoilla Miu88:n kanssa. Nostan todellakin hattua niille jotka pystyvät pitämään toisen lasta/lapsia kuin omiaan, mutta myöskään mä en siihen pysty. Uusioperheitä on monenlaisia ja mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisten elämää, kukin tyylillään.. En rupea sen koommin meidän tilannetta selittämään kuin että meillä on molemmilla yksi lapsi ennestään ja nyt yhteinen tulossa. Tähän hommaan on lähdetty ja näin tullaan elään, mutta kyllä voin sanoa että mulle tärkeysjärsjestyksessä on ja tulee aina olemaan omat lapseni. Miehen lapsi on hänen ei mun eikä tule olemaankaan, eikä mulla myöskään ole minkäännäköstä tunnesidettä siihen lapseen, mutta eipä ihminen tunteilleen mitään mahda, näillä mennään eteenpäin.. :)
 
Hui, olipas karua tekstiä... ikävä kyllä elämä ei vaan ihan mene niinkuin suunnittelee. Kyllä mäkin suunnittelin että lapset tehdään yhden miehen kanssa ja eletään onnellisina mutta niin se ei vaan mennyt. Nyt sitten teenkin lapsia jokaisen vastaantulevan kanssa ja oon se "ihme tyyppi". Hienoa, että jonkun elämä on täydellisesti suunniteltu ja onnistunut.

Sent from my GT-P5200 using Vau Foorumi mobile app
 
Miu88, ja millään tavalla en tuominnut tai arvostellut tms sinua, anteeksi jos koit sen niin. Ja kun selvensit tilannettasi niin sehän on selkeästi ihan erilainen kuin eka tekstisi antaa ymmärtää :)

Sent from my GT-P5200 using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä tulossa siis esikoinen,ja kaikki on ihan uutta ja mullistavaa meille molemmille tasapuolisesti.
Mut mutama suloinen seikka on saanut mut hymyilemään:

- hieronta illalla (ilman, että pyytää)
- mahalle juttelu (kesällä mennään sitten tykkimäkeen! -fraasi :) )
- doppleri ollut molemmilla kovassa käytössä
- kauppakassien kanto
- ruuan laitto apu
- siivous apu
- jos nukahan sohvalle,niin peittelee päikkäreille
(Huom! Osa näistä toiminnoista tosin ihan arkea meille,mutta nyt pointtina on ollut mun hyvin vointi ja jaksaminen)

Joululahjaksi ostin hänelle vauva- käyttöopas- kirjan. Ja sitä kovasti on lukenut ja pitää sitten tiivistelmiä mullekkin aiheesta. Kovasti etsii tietoa aiheesta.

Ihan mallikkaasti on hän suoriutunut tästä ajasta ja ymmärtää varsin,että tästä se vastuu vasta kasvaakin!
 
^ happy_life Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaikkei helppoa olekkaan, ei kannata ottaa itseensä. Näitä arvostelijoita aina riittää vaikkei tiedä toisten elämäntilanteista mitään, itse kohdannut kanssa kärkkäitä mielipiteitä mutta niistä viis veisaan, jokaisella olkoon oikeus omaansa! Täytyy vaan toivoo että näillä arvostelijoilla itellään tulee olemaan ruusuinen elämä jottei joudu syömään sanojaan. Ja tuskin tolla kommentilla ketään tarkoitettiin henkilökohtaisesti, hormoonit taitaa jyllätä itse kullakin :D

Täytyy myöntää että tuskin pystyisin itsekkään täysin miehen lapsia rakastamaan kuin omiani jos hänellä niitä sattuisi olemaan. Onneksi mies rakastaa omaa tytärtäni, ollaan kuitenkin oltu yhdessä siitä asti kuin tyttö oli 4kk, tuskin koskaan yhtä paljon kuin omiaan ja se täytyy vaan hyväksyä :) Itse en katselis hetkeäkään sellasta ukkoa joka ei välittäis mun lapsesta juur ollenkaan :eek:
 
Meillä mies on ollut ihanan tohkeissaan vauvasta, onhan tämä hänelle ensimmäinen ja on tosi lapsi rakas ihminen muutenkin. Mies on lähinnä puhunut kuinka ihanaa on saada tyttö ja kuinka tulee rakastamaan sen piloille yms lepertelyä. Sit on tätä mahalle puhelua ja "älä nosta sitä se on painava, pitäisköhän sun lopettaa toi mahallaan nukkuminen ettei toinen lytisty yksiöönsä" yms hössötystä joka on välillä ärsyttävää. Sit aina kun töiltään ehtii yrittää auttaa kotitöissä enemmän, ihanasti siis mukana :Heartbigred

Ja siis osaa tää olla välillä hyvin ajattelematonkin, ei aina ymmärrä mun väsymystä ja vaivoja. Esim yks päivä se letkautti että miten voi olla tommoset tuskat ja vaivat vaikkei sulla ole viel ton isompi mahakaan! Ja et mitä sä sitä synnytystä stressaat että on siitä muutki naiset selvinneet! Jumankauta sillon palo käämi sanoin että niin kauan ku sen takapuolesta ei oo tullu meloonia jolla on pää, kädet ja jalat nii saa tukkia suunsa :violent006
 
No jo on täällä outoo sakkia, mä kun oon taas pikku tytöstä asti haaveillu et saisin paljon lapsia ja jokaisen eri miehen kanssa! :wink:grin Heheh, onpas kypsää ajattelua että uusioperhe tarkoittaa lasten tekoo jokaisen vastaan tulevan kanssa.. :grin Joo ei moisia juttuja kannata tosissaan ottaa, muakin lähinnä naurattaa.. Ja ei sillä, kyllähän jotkut saattaa noin toimiakin, mutta enpä nyt lähtis yleistämään..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top