Mies ja odotus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja åke
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
voi Tiu :sad001
omasta kokemuksesta sanon kyllä että jos mies etsii seksiä muualta tai sanoo naistaan pihtariksi (jos ei seksihalut oo samanmoiset tai kohtaa) ei tule kyllä ikinä muuttumaan. itse elin 4v suhteessa jossa toivoin vain koko ajan että kyllä se mies muuttuu... ei muuttunut. eikä oo muuttunut vieläkään. mitä oon sen elämää sivusta aina välillä kuullut/nähnyt. (erosta jo 12v.. muistaakseni :happy093.) tein itselleni kyllä niin hallaa olemalla suhteessa jossa itse vaan pääsääntöisesti kärsin vaikka välillä meillä oli ihan kivaankin ja ihanaa. onneksi tajusin että siitä hommasta ei tuu mitään ja ansaitsen niin paljon parempaa.
ymmärrän sen että lasten kanssa suhteesta lähteminen on todella vaikeaa. mutta tilanne saattaa lasten synnyttyä vaan pahentua. harvoin lapset saa jo sekaisin olevan suhteen toimimaan...... jo tuo on hälyyttävää että valehtelee raha-asioissa. nousee ihan niskakarvat pystyyn. :confused:
se että mies on työtön on yleensä miehelle tosi kova pala.
silloin kun mä lähdin äippäloman jälkeen töihin mieshän jäi kotiin ipanan kaa kun firma missä oli lomautti ja irtisanoi just samaan aikaan työntekijöitä. kuvitteli että sitten kun vaan hakee töitä saa. mutta niin ei käynytkään. mies turhautui ihan täysin yli vuoden kotona olon jälkeen ja meidän suhde oli kaatua ihan oikeesti siihen. mies koki ettei oo mikään kun ei tuo rahaa perheelleen vaikka sai hyvää ansiosidonnaista ja osallistui kuluihin täysin. voi sitä kiukuttelun määrää......... (mies ei ois halunnut missään tapauksessa erota) onneksi meillä oli niin pitkä ja ihana suhde takana että tiesin että se on väliaikaista ja sinniteltiin. ja niin se arki taas parani. ja osasyy siihen oli ihan se että mies pääsi töihin ja koki olevansa tarpeellinen. muuttui taas omaksi itsekseen..
rahaongelmiin monet suhteet varmaan kaatuukin............. se että tiun mies on taas työelämässä voi helpottaa tilannetta...
en ihan helposti kyllä oo tarjoomassa "jätä se" korttia. erot on aina vaikeita. :(
 
  • Tykkään
Reaktiot: tiu
Onni on kyllä huomioiva ja raskaudessa mukana elävä mies. On kiva ollu huomata tässä loppumetreillä että mun mahaa käydään tökkimässä vähän tiuhempaan ja mitään raskasta en saa enää tehdä. Tänään päivän tehtävänä oli kukkien kastelu.. :D
Eilen mies kokeili onko turvakaukalon telakka helppo kiinnittää autoon ja sitten päätyi sen sinne jättämään, koska tummennetut ikkunat piilottaa sen uteliailta eikä häntä häiritse.. :P tämmöiset pienet höpsähtämiset saa hymyn huulille kyllä. :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Itelläkin on kyllä ihana ja raskaudessa mukana elävä mies :Heartred Yhen asian se sais kyllä tehdä ja se on kosinta! Ite oon pari kertaa sanonu että mennäänkö kihloihin mutta kun hän haluaa kosia ja mä en saa sitä tehdä :grin Mulle sillä ei olis niin väliä vaikka mentäis vaan ostamaan sormukset mutta mies haluaa ilmeisesti tuolla jotenkin todistaa miehuuttaan että kosii mua jossain vaiheessa :p Toivottavasti ei mitään julkista kosintaa kuitenkaan, en itse haluais sellaista..ja oon kyllä sen sanonutkin :)

Mutta neuvolaan tulee mukaan aina kun vuorotöiltään ehtii, viimeksi oli jopa mukana kun lääkäri teki sisätutkimuksen, mitä tuo ei ole halunnut olla todistamassa :grin Selvisi siitä kuitenkin hengissä :p Juttelee myös jonkin verran mahalle ja heippailee aina molemmille kun minä lähden tai hän lähtee johonkin. Tosi vähän on käynyt rilluttelemassa ilman mua ja kuulemma toivoisi että päästäis taas joskus yhdessä tanssimaan (se on kova tanssiin baarissa :)). Ja kun käy juhlimassa niin ei oikeastaan ikinä ole humalassa, juo aina hiprakkaan mutta kännissä oon tainnu nähdä sen kahdesti tässä muutaman vuoden aikana :eek::) kärsivällisyyttä silläkään ei aina oo ootella niitä liikkeitä mahassa, mutta joka ilta kokeilee ja silittelee ja hellii mua tarpeen mukaan :Heartpink

Seksi on vähän lopahtanu meilläkin, enemmän ehkä mun takia :oops: Ite oon ollu aiemmin se seksuaalisempi osapuoli niin tää on itellekin vähän vaikeeta kun harvoin tulee halua sellaiseen spontaaniin seksiin niinkuin ennen :oops::sad001 Mutta mies tuntuu edelleen pitävän mua seksikkäänä pallomahani kanssa ja hoitaa myös mut maaliin jos vaan itse haluan :) Eli seksi on hyvää, aina kun sitä on :grin Ja tosiaan vaikka itsellä olisikin haluja niin ei kyllä kostu enää samallalailla :mad: Se on ärsyttävää!:sad001
 
Overa, meilläkin mies aina tervehtii mua ja masua erikseen :grin:Heartred Mä saan pusun suulle, ja vauva saa pusun mun vatsalle.

Kyllä se kosinta sieltä tulee, kun hetki on oikea.... kunhan maltat nyt enää olla puhumatta asiasta hänelle :wink
 
Jep pitäis yrittää vähän hillitä mieltä (ja kieltä :grin) tohon kosintaan liittyen :) Eipä siitä nyt oo muuten puhuttu mutta silloin kun tää pikkuinen ilmoitteli olemassa olostaan niin annoin deadlineks että kihloissa haluan olla ennen kun se syntyy :grin Että aika tiukalle näyttää menevän :p On tuo mies superihana mutta melko saamaton välillä :wink:grin
 
Just kavereiden kans puhuttu sitä, että mikä se onki miehillä, ku se on niin iso kynnys se sormustaminen? Vaikka asutaan yhdessä, yhteiset lapset tai muuten vaan ollaan varmoja puolisosta, ni voi mennä vuosia ennen, ku kositaan. Vaikka eihän loppujen lopuksi muuta mitään. Mut kai se on joku miehinen kaveripiirien karikatyylinen ajatus, että sitten ollaan pallo jalassa.

Täällä mies on jo vähän enemmän alkanu huolehtiin, vointi ku alkaa jo olla tukala. Muistuttaa välissä rauhottuun ja kyselee miten vauvan päivä menny. Eilen kyllä jouduin sille vähän mainitteen, että minusta ois kiva, jos se ees vähän aattelis synnytyksen edistymistä ja mitä on hänen hommia synnytyssalissa. Jos vaikka tällä kertaa päästäs ihan tositoimiin. Viimeksi en itekkään juuri synnytystä suunnitellu, ku aattelin, että kätilöt sitte ohjaa, ni eipä mieskään sit ollu kiinnostunu ottaan selvää. Mainitsi vaan siihen, että hänellä pelottaa, että jos mulle sattuu jotain ikävää synnytyksessä. Minä naurahdin, että suurempi on todennäköisyys sille, että hänelle tapahtuu jotain ku hermostun jos se vaan seisoo tumput suorana taka-alalla ihan hämmennyksissä.

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä on miehellä hiukan liikaakin itseluottamusta mitä tulee hänen rooliinsa synnytyksessä. Kun on kerran jo synnytyksessä (nopeassa ja helpossa) ollut mukana, niin "kyllä mä tiän ja hoidan sit, ei siin mitää ihmeellistä, helppo homma!". Oon vaa yrittäny sanoo et ku ne kaikki välttis ole niitä helppoja ja nopeita... :rolleyes: Mutta kyllä tästä varmaa joku pieni keskustelu käydää sitte lähempänä synnytystä. Kivahan se on et hän on varma itestään siin tilantees, mut mites jos kaikki ny ei meniskää sit nii helposti ja nopeesti...
 
Mä luulen,että mun miehellä on jotain lieviä traumoja/pelkoja jääny edellisestä. Sillä oli varmaan tosi avuton olo, ku mulla ei kivunhelpotukset enää tehonnu ja loppukohden mun ilonen mieli katos ja vointi heikkeni ja sulkeuduin lopulta melkein kokonaan muulta maailmalta.. No kumpiki kokemusta rikkaampana nyt ja ite oon kovasti ottanu asioista selvää ja miehellekki jo kertonu synnytyssairaalalle ilmoittamani toiveet (vaikka joudun ne hänelle kertaamaan vielä monta kertaa) ja sen mitä häneltä odotan. Äijä vaan tahtoo olla monesti vähän turhan rento ja kääntää melkeinpä kaiken huumoriksi, eikä hirveästi murehdi asioita etukäteen. Mutta mun on tiedettävä, mun historian tuntien, että hänellä on homma hallussa, jos minä en osaa enää ilmaista itseäni. Eihän ne herranjumala mitään ajatuksenlukijoita kätilötkään ole ja minua ei tunne kukaan paremmin kuin mieheni.

Häätyy varmaan parin viikon päästä pitää keskustelu. Haluaisin myös vähän treenata hänen kanssaan toivomiani synnytysasentoja. Mehän ei sillon käyty missään synnytysvalmennuksessa, ku se oli mun mielestä teennäistä paskaa ja kaiken saman tiedon olin jo hankkinu kirjoista ja netistä.

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä mies alko jännittään synnytystä sen jälkeen kun käytiin synnärillä tutustumassa viime kuun lopulla. Ei sitä itte synnytys pelota mutta sillä on jonkin asteinen sairaala kammo ja ne vihreet kaakeliseinät niissä saleissa sai sen naaman kalpeneen. Mies on sen käynnin jälkeen useeseen otteeseen maininnu niistä kaakeleista. No ollaan puhuttu asiasta ja ehdotinkin että voin ottaa sinne tueksi ja turvaksi jonkun muunkin, mut mies on kuitenkin sitä mieltä että haluaa sinne tulla mun tueks kuitenkin ihan alusta loppuun saakka. Ja itte synnytys sitä ei pelota. Sanoo vaan et se on ollu niin monessa lehmänkin poikimisessa mukana ettei se sitä hetkauta. :)
 
Tosta kosimisesta tuli mieleen, että täällä ukko kyl kosi ihan omasta halustaan aika nopsaan, et tuli vähän itellekkin yllätyksenä, olin vissiin niin hyvä saalis et halus pian lyödä mulle sen pallon jalkaan ettei kukaan vie nenän eestä.. :wink
Noo mut eiköhän se oo viimeistään nyt tajunnu et tais olla elämänsä pahin virhe!! :laughing025

Meillä ei oo synnytyksestä pahemmin puhuttu, ehkä ite vähän välttelen aihetta.. Mut ei kyllä oo sillain tarvetta, koska mullahan ei minkäännäkösiä toiveita ole vaan mennään tilanteen mukaan ja tiedän kyl että toi jos joku osaa kyl olla mun tukena ja toimia tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla. Sen verran nyt oon kertonu aiemman kokemukseni kaikessa rankkuudessaan ja mitä ajatuksia synnytys mussa nykyään herättää sen takia ja ukko on kyl ollu ihanan kannustava sen suhteen.. :)
 
Meillä mä pelkään niitä vihreitä kaakeliseiniä o_O mut luotan siihen ku moni on sanonu et siel on sit kyl kaakelit iha viimisenä mieles :cool: mies pelkää piikkejä, et en tiä jos epiduraalia laitetaan et mahtaako se pystyy siinä olemaan... sil tuli mun punktiossaki jo huono olo, vaikkei ees kattonu koko piikkiä. Mut siin kyl saa ukko luvan kestää, hän ei sentää muuta joudu ku vieres istuun eikä hän ole se siin joka kaiken työn tekee...
 
Meillä ei taida mies tulla synnytykseen mukaan. Ärsyttää jollain tavalla miehen asenne koko asiaa kohtaan, kun hänellä on 4 lasta ennestään niin synnyttäminen on tuttua puuhaa. Mä olen kuitenki ensimmäistä kertaa asialla ni olis ollu kiva saada sitä tukea. :D Mies kammoaa neuloja sun muuta niin vaikuttaa todennäköisemmältä että synnytän vaikka äitini kanssa. :D

Sent from my ZTE BLADE III using Vau Foorumi mobile app
 
^ Ootteko siis jo oikeasti sopineet asiasta, että mies ei tule mukaan? Oletko saanut jonkun muun (äitisi) valjastettua tukihenkilöksi mukaan?
 
Martuti, ei sinällään ole mitään sovittuna, mutta aina kun tulee synnytys puheeksi niin mies puhuu siihen malliin ettei innostaisi olla itse hetkessä mukana. Musta tuntuu että tää asia selviää lopullisesti sitten kun hetki koittaa. Kovasti puhelee kuitenkin siitä että sairaalaan hän mukaan tulis. Ota tästä nyt sitten selvää kun miehellä nuo mielialat heittää pahemmin kuin mulla. :D
Yksin en onneksi tunne asian kanssa olevani kun tiedän, että äiti tai sisko sitten mun tueksi tulisi kuitenkin. Arvostan todella varsinkin äitini intoa tulevaa pientä kohtaan, mutta onhan se aivan eri asia kun se että mies olisi siinä vierellä.
Mutta summa summarum, yksin en jää ja se on mulle se pääasia, :)

Sent from my ZTE BLADE III using Vau Foorumi mobile app
 
On mukava kun mies on niin innoissaan ja odottaa niin että meidän pikku tyttö jo syntyisi, huomaa kyllä että hän on muuttunu tässä matkan varrella ja osaa nyt paljon paremmin jutella asioista ja miettii yllättäviäkin asioita... Olen myös saanut nauttia hänen avusta ja huolehtivaisuudesta meidän arjessa...:) ...sormet ristiin että sama ihana mies on yhtä avulias sitten kun hänestä on tullut isä, ja minä palautunut "normaaliksi"!:rolleyes:
 
Mä oon saanu miehen uskomaan ihan tosissaan kolmen ässän taktiikkaan. Jo on kuulkaa alkanu peitto heilua. :D saunassakin käyty nyt vähän joka päivä ja ainahan mä jotain siivoilen, joten ihme on jos tämä raskaus menee laskettuun päivään saakka. :D mielelläni pitäisin miehen jo kotona joka päivä, kun itse jo lomailee. Kaksin on niin kiva puuhailla ja arkipäivät alkaa varmaan piakkoin käymään pitkiksi kun ei ole oikein mitään pakollista.. Onneksi tämä vaihe on suhteellisen lyhyt!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä oli eilen oikeen hieno riita miehen kanssa ja mies vaan totesi että taitaa johtuu hormoneista, no daa mistäs muustakaan ja sen käytöksestä!!! Siitähän tää mun valvominenkin taas varmaan johtuu ja ruokahalukin katos kun pieru saharaan, voi helvetti, että taas menee hyvin!!!! No onneks tänne saa jupista kun muut vielä vetää sikeitä, voi olla taas kiva päivä tiedossa!!! :angry1 Tiedä pitäsköhän itkee vai nauraa:anyone
 
Me ei ehditty synnytysvalmennuksen ensimmäiseen osaan, aiheena synnytys ja kivunlievitys... katsotaan miehen kanssa täältä vähän infoa, vaikka Tyksiin me ollaan menossa synnyttämään...

http://www.pshp.fi//default.aspx?nodeid=15470&contentlan=1


Keskusteltiin myös facebookin käytöstä H-hetken aikana, en halua että mies sinne mitään ilmoittaa ennen kuin kaikki on ohi ja hyvin, ja haluaisin että yhdessä päätetään mitä sinne laitetaan, jos laitetaan...
Tiedän ainakin yhden esimerkin (siskoni) joka suuttui ja poisti itsensä (vähäksi aikaa) Facebookista koska sinne tuli joka suunnalta onnitteluja ennen kuin hän itse oli ehtinyt ilmoittaa tytön syntymästä, ja hormoonipäissään hän ei todellakaan tykännyt siitä... Hänen miehellä ei ole fb, en tiedä mistä tieto oli levinnyt...
Mieheni sanoi että ei hänen tarvitse ollenkaan käyttää Facebookia silloin..HYVÄ!:grin
 
No eihän siellä fb:ssä tarvi olla ku yks tuttu, joka kuulee synnytyksestä, esim joku täti ja se pistää seinälle onnitteluviestin ja kyllähän jokainen siitä osaa laskea1+1, että vauva on syntyny. En kyllä ymmärrä miksi siitä pitää hermostua jos joku onnittelee... mutta kukapa sitä ei hormonihöyryissä joskus tee äkkinäisiä päätöksiä.

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
Minä en oo kauheesti facessa raskaudesta tähänkään asti huudellut, mitä nyt parista kuvasta tulee ilmi, niin haluaisin kyllä myös olla itse se joka ekana vauvan syntymästä sitten sinne kirjoittaa. Mies voi sitte jakaa saman jutun tai tehä oman, mut jotenkin mullakin on tää et MUN täytyy ol se eka joka siitä sinne laittaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top