Mielialojen vaihtelut

Kymmenen on tolkuton määrä! Miten voi olla ajokunnossa seuraavana aamuna? Anteeksi että sanon mutta iyse pelkäisin tilanteessasi sitä päivää kun vahingossa mennään auton rattiin ja esim. haetaan lapsia tai joku sattuu alle. Sit puhalletaan. Kauheaa jos jotain sattuisi! Totuus vain on että senkin tapahtuman riski kasvaa joka päivä suuremmaksi kun alkoholin käyttö on noissa mittakaavoissa. Ja mikä määrä rahaa alkoholiin meneekään! Tekisitte lomareissun jokavuosi sillä mitä nyt menee kurkusta alas. Olen nähnyt ihmisen, joka onnistui vuodessa juomaan kivitalon verran rahaa. Kyllä harmitti kun havahtui tilanteeseen, että miten voisi asiat olla. Tsemppiä sinne ja rohkeutta!!!
 
Tuo kymmenen olutta illassa on kyllä todella paljon, varsinkin lapsiperheessä. Kun ongelma kasvaa vähitellen, voi olla vaikeaa enää hahmottaa, mikä on ns. normaalia. Minun omasta mielestäni tuo kymmenen olutta illassa on selvästi liian paljon ja jos mies ei halua / pysty sitä lopettamaan niin sinulla todellakin on tarpeeksi syytä eroon. Omasta lapsuudestani muistan, että isäni usein juhlapyhinä ja lomina joi vähän liikaa ja jo se on aiheuttanut paljon mielipahaa. Olen jo nyt päättänyt pitäväni huolen, ettei hän sitten lapsenlapsen nähden tule juomaan liikaa.
 
Voi vattu näitä hormoneja. Pitäis viel reilu 4kk jaksaa, ja tuskin ne tästä vähenee.
Jos olisikin vaan herkkyyttä tms, mut tää ahdistus, voi jee...
 
Sehän se on, että jos se edes olisi rationaalista, mutta kun välillä ahdistaa vain yleisesti. Ei ole oikein mitään syytä.
Lopetin ehkäisyrenkaan käytön aikoinaan juuri siksi, että ne välipäivät olivat ihan kauheita.
(ja siirryin käyttämään kuparikierukkaa joka ei taas ollut niin tehokas ja km jälkeen tahdoinkin raskaaksi ja nyt ollaankin sitten tässä :D )
 
Ajattelin, että raskausko, elämänmuutos, joulukiireet, kroppa? Jos kovin nimeämätöntä ahdistusta niin neuvolaan kannattaa olla ajoissa yhteydessä. Ajoissa tarkoitan, kun joskus voi varmaan olla jonoa, ennenkuin saa itselleen sopivaa konsultaatiota. Mulla vaan kammottava VÄSY! Oon kyllä siivonnu tänään, tehny ruuat, ollu vaunulenkillä ja houstannu vieraat joten sekin voi olla syynä...:-D
 
Mulla kams välillä ihan selittämätön ahdistus.. Tai siis että kun mä halusin myös raskaaksi ja keväällä tuli keskenmeno ja sen jälkeen hirmu vauvakuume. Joten oli toivotti tämä. Mutta nyt ollut kovan raskaus pahoinvoinnin ja liikkumattomuuden myötä tullu huono itsetunto takasin (olen ollut pullukka lapsena ja kärsinyt siitä) sain itseni jo mielestäni hyvä ääni kuntoon. Ainaki sellaiseen missä oli hyvä olla itellä. Ja nyt tuntii et en ole oma itseni enkö pysty nauttimaan tästä. Ahdistaa kropan muutokset... Eli siis onki syy näköjään.. :) mut kyllä välillä tulee sellanen että ku kumminki on kaikki asiat hyvin. On rakastava mies ihanat lapset koti ja ruokaa.. Mitä syytä mulla on oikeesti murehtia.. Muuta ku oma mieli.. :) joka on kaikkein pahin vihollinen..
 
Minäkin olen ollut pullukka lapsena, mutta viimeiset reilu 10 vuotta olen aktiivisesti harrastanut liikuntaa. Kehonmuutos ei niin ahdista, koska tiedän että voin treenata itseni taas kuntoon, olenhan jo kerran onnistunut siinä! Pitää vain antaa kaikille muutoksille tarpeeksi aikaa.
Ne jäljet jotka kuitenkin jäävät, jäävät syystä. Kyllä naisen kehossa täytyy saada näkyä raskauden merkit...
 
Enemmän minua ahdistaa vaatteet, tai se etten löydä mistään sopivia ja omat eivät enää istu :D Onpas taas ongelmat
 
Kiitti teille taas viesteistä. :Heartred Kyllä se vähän siltä tuntuu et kun tuota miehen juomista "kokoajan" katselee niin sitä ihan sokaistuu niihin määriin mitä se juo eikä tajuakaan miten paljon se todella juo! Sit kun juttelee ystäville tai nyt täällä oon kirjoitellu niin tajuaa et sen juominen on oikeesti ihan sairasta! Mä en yksinkertaisesti halua näyttää lapsilleni sellaista mallia että isä juo noin paljon ja usein, vaikka itse en ikinä joisi tippaakaan mutta se isän juominen pilaisi takuulla lasten lapsuuden. Miks maailmassa pitää olla alkoholismia :sad001 ei mun mies edes halua täysin lopettaa juomistaan. Eli siinä on mulle riittävästi syytä erota jos juominen on tärkeämpää kuin oma perhe. Ihan sairasta et se ajattelee niin että "viikonloput on ryyppäämistä varten". Vaikka meillä siis on vuoden ikäinen poika jonka kanssa voi jo tehdä kaikkea ja toinen lapsi tulossa. Luulisi että lapsissa olisi syytä riittävästi olla juomatta. Sille on todella vaikeaa olla yhtä viikonloppua juomatta. Ja kai sitä onkin niin koukussa kun 15 vuotta on juonut säännöllisesti. Selkeästi tarvis ammattiapua et raitistuis ja tietty ihan ekaks se oma halu lopettaa. Jep mun oma terveys tässä vain menee jos tässä suhteessa jatkan.
 
Voi hyvänen aika, voimia elämänmuutokseen!!! :Heartred miehesi on alkoholisti. No niin, nyt se on sanottu. Mutta toivon että saat asianne lasten kanssa järjestettyä. Muista, että ero on sinulle vaikea ja kipeitä hetkiä ja ikävä tulee. Jos miehesi surkuttelee silloin itseään sinulle, muista ettet ota hänestä vastuuta. Se ei ole sinun tehtäväsi!!!
 
No juurikin nii ettei oo kunnollisia istuvia vaatteita joissa olis mukava olla. Pitäis vaan viittiä ostaa kunnon äitiys vaatetta jotka on just tarkotettu isomahaiselle.. :) sis tiedän minäkin että olen 4kk-6kk synnytyksestä samassa painossa. Meille siis neljäs tulossa ja jokainen aikaisempi noudattanut samaa kaavaa. Kaikista tullu 20kiloa ja kaikki aina lähteny helposti imetyksestä ja urheilulla. Pitää yrittää keskittyä olennaiseen ja yrittää nauttia tästä. Nyt neuvolaan mars.. :)
 
Kiitti fashionhunny. Oon nyt päättänyt että päivä kerrallaan täs mennään. Yks sanoi mulle et odottaisit että tämä vauva syntyy ja katsoo sit mikä se tilanne on. Toiset taas sanoo että parempi olis erota nyt ja heti. Me saatiin aika hal-polille ja ihme ja kumma mies lupasi lähteä sinne mun kanssa! Neuvolantäti mulle tosta hal-polista kertoi kun oon tätä tilannetta siellä itkenyt. Sinne saa ajan myös ne raskaanaolevat joiden puolisolla on päihdeongelmaa. Toiv ammattiauttajan kans jutteleminen avais miehen silmiä ja se tajuais miten vakavissani mä oon. Jotenkin on ristiriitaista kun selvinpäin ollessaan meil menee hyvin miehen kans, arki on mukavaa. Sit kun hän juo niin tuntuu et mulla kääntyy siinä heti naama väärinpäin ja mua alkaa ärsyttää.
 
Jospa vaan muuttaisit pois ja sitten miettisitte sitä teidän suhdetta uudelleen. Ei teidän tarvitse erota, mutta tuollaisessa ollanko vai eikö -välitilassa roikkuminen on vaan haitallista sun lapsille ja sulle. Mies ehkä myös ymmärtäisi, että nyt on oikeasti tehtävä muutos, jos haluaa sinut nähdä. Lapsiaan ja sinua hän voi sitten nähdä silloin kun on selvinpäin. Jos nyt et vain reippaasti ota asumiseroa, niin saattaa olla että päädyt samaan tilaan kuin äitini. Hän jäi katsomaan että loppuisiko juominen, kuten mies lupaili. Ja ongelmahan ei myöskään ollut miehen vaan meidän. Meitä haittasi hänen juominen, ei häntä, joten ongelma oli täysin meidän. Toivon, että jos miehesi yrittää näitä argumentteja ymmärrät olla kuuntelematta. Jossain vaiheessa sitä oppi tajuamaan missä kohtaa sitä puhuu ihmisen itsensä kanssa ja milloin sairaus laittaa sanat ihmisen suuhun.
Jos muutat lapsinesi pois, elämä tulee olemaan rankkaa, mutta siitä tulee paljon rankempaa jos jäät ja miehesi ongelma pahenee (aika varmasti pahenee). Pois muuttaminen ei ole hylkäämistä tai jättämistä tai epäonnistumista. Jääminen olisi huono vaihtoehto ja omalla tavallaan epäonnistumista. Lähteminen tarkottaisi vain sitä, että äitinä ajattelet lastesi hyvinvointia ja suuri tilaisuus miehellesi järjestää elämänsä kuntoon. Voit olla hänelle tukena ja apuna siinä myös etänä. Voit miettiä sitten rauhassa miten haluat jatkossa elää.
Kaikki tämä on varmasti rankkaa ja stressaavaa. Toivon kaikkea hyvää teille ja kaiken järjestyvän parhain päin!
 
Yökukkuja, mulla oli aikoinaan kaveri, joka sanoi isänsä olevan alkoholisti. Olin aivan yllättynyt, sillä se oli hyvä perheen isä ja sillä oli hyviä harrastuksia. Kaverini isä oli kuulema lopettanut juomisen siinä vaiheessa, kun kaverini äiti oli lähtenyt lapsien kanssa vähäksi aikaa pois kotoa. Siellä yksin istuessa pullo ei enää riittänytkään eli ikävä omaa perhettä kohtaan oli suurempi. En nyt muista menikö kaverini isä hoitoon vai miten se oli, koska tämä siis tapahtui ennen ystävyyttämme ja siitä on jo aikaa. Mutta joka tapauksessa kaverini isä valitsi oman perheen eikä enää juonut sen jälkeen, Kaverini äiti teki selväksi, että perhe lähtee lopullisesti, jos hän olisi palannut vanhoihin tapoihin. On olemassa mahdollisuus, että sinunkin miehesi valitsee oikein. Mutta tämä voi vaatia teidän muuton pois ja hänen tajuavan, että ette tule takaisin, jos meno ei muutu. Ja sitten tietenkin täytyy miehesi tajuta, että lopullinen ero tulee, jos hän palaa takaisin pullon pariin. Kaikki tämä vaatii miehesi oman halun muuttua, sille ei kukaan muu voi mitään. Hyvä, että miehesi alkaa ottamaan sinua tosissaan, kun suostuu keskusteluunkin. Toivon, että tuo tuleva keskustelu auttaa ja saatte korjattua tilanteenne. Pääasia, että sinä jaksat pysyä tiukkana vaatimuksissasi, jotta sanoma menee perille. Toivon sinulle jaksamista ja kuitenkin mukavaa joulun odotusta!
 
Meillä oli tänään se aika siel halpolilla, saatiin peruuntunut aika niin siks tuli noin pian ja hyvä niin. Jäi kyllä hyvä fiilis siitä keskustelusta, me molemmat puhuttiin paljon ja se kätilö sanoikin että näkee kyllä paljon toivoa meidän tilanteessa. Sitten ei olisi toivoa enää jos molemmat vain istuttaisiin hiljaa eikä puhuttaisi mitään. Ja saatiin uusi aika tammikuulle jolloin ultrataan myös niin ihanaa nähdä sitten vauva :Heartred oon mä kyllä huomannut että mies on paljon muuttunut ja vähentänyt juomistaan mitä se joskus on ollut. Aloin miettimään keskustelun seurauksena että eikö mulle vain mikään riitä. Mutta en mä vaadi miestä täysin lopettamaan jos osaa pitää juomisen kohtuudessa. Tuntuu että tuon keskustelun myötä saatiin lisäaikaa meidän suhteelle. Nyt kun mieskin on halukas tulemaan noihin keskusteluihin jatkossakin ja panostamaan meidän suhteeseen ja perheeseen. Aika näyttää. Mut sen tiedän että jos meno menee huonompaan suuntaan niin tiedän mitä tehdä.

Kiitos teille taas viesteistä :Heartred
 
Olen muutenkin tempperamenttinen, mutta mies sanoo että nyt raskaana ollessa olen iha hölmö. Alan itkemään tai raivoamaan jostain pienestä. Pari yötä sitten menin nukkumaan sohvalle sillä suutuin siitä ettei mies saanut vapaata töistä ultraa varten. Olen myös huomannut että välillä ahdistaa mutta syytä siihen en oikein tiedä. Mies on välillä paniikissa kun itken vaan enkä puhu mitään. Neuvolassa puhuin asiasta ja terkkari sanoi että raskaus nostaa tunteet pintaan ja kaikille tunteille ei välttämättä ole syytä.
 
Yökukkuja, hienoa että keskustelu meni hyvin ja jatkatte sitä yhdessä! Jos mies suostuu noihin keskusteluihin ja muuttaa tapojaan niin ehkä kaikki vielä muuttuu hyväksi.

Yllätys15, joillekin tulee voimakkaita mielialanvaihteluja raskauden aikana ja niiden kanssa on vaan elettävä. Toivottavasti laantuu, kun pikkuinen syntyy. Hyvä, että olet pystynyt keskustelemaan asiasta :)
 
Moi! Ajattelin tulla tänne ketjuun kertomaan kuulumiset! Ollaan miehen kans käyty noissa keskusteluissa mut ei niistä pidemmän päälle ole ollut apua. Miehellä kun ei omien sanojensa mukaan mitään ongelmaa ole. Vaik sillä alkoholiongelma on ihan ilmeinen! Oon nyt päättänyt että muutan pois meidän yhteisestä kodista meidän yksivuotiaan pojan kanssa. Toiv vaan kerkeän ennenku pikkuinen syntyy, la kun on jo 14.4. Pitäkää mulle peukkuja!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top