Mielenterveyden hoitaminen ja vaaliminen

[Bella Swan]

Mitä kaikkea teette, kun yritätte vaalia mielenterveyttänne?

Itse yritän päästä terapiaan. Yritän keskittyä positiiviseen ja löytää jatkuvasti toimivampaa hoitomuotoa "naistenvaivoihin". Saada diagnooseja, että osataan hoitaa oikeaa asiaa.
Yritän ottaa omaa aikaa. Tehdä asioita, joista saa iloa. Nyt täyttelen kirjoja, joissa voi pohtia omaa elämää, itsetuntemusta, sen sellaista.
Kaikista vaikeinta on olla kiitollinen siitä mitä on, eikä koko ajan elää tulevassa.

 

[Pilkki24]

Harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, koitan nukkua hyvin ja luen kirjoja. Olen opetellut antamaan tunteille sijaa ja käsittelemään niitä sen sijaan, että työnnän niitä syrjään. Tästä on ollut jännänä seurauksena se, että myös empatiataitoni ovat kehittyneet huomattavasti.

 

[Ginger]

Pidän omasta kehon ja mielen yhteydestä huolta. Liikun, puran energiaani kehittävästi, toimin luovasti päivittäin, syön terveellisesti, osoitan rakkautta läheisilleni, opiskelen ja olen kiinnostunut ympäristöstäni.

Olen ollut se, joka ravasi vuosikausia terapiassa lapsuuden traumojen takia ja pohti onko minulla nyt mikä diagnoosi. Se oli aivan järkyttävän uuvuttavaa, kuluttavaa, tuhosi parisuhteeni ja minuuteni eikä auttanut mitään. Kun opin miten olla itse itselleni tukena, kohtaamaan tunteeni ja ottamaan vastuuta kehittymisestäni menneisyydestäni huolimatta, aloin parantua. Tästä on pitkälti kiittäminen erästä elämääni tullutta ihmistä, joka osasi ottaa minut vastaan eri tavalla kuin kukaan aiemmin ja herätti minut pohtimaan näitä asioita eri kantilta.

Oivallukset olivat todella tärkeitä, se ei todellakaan toiminut että vain höpötin traumoistani ja ongelmistani höpöttämästä päästyäni jollekin joka vaan taputti päähäni ja hoki, että on oikeus tuntea näin. Puhuminen ei ole ratkaisu ja vielä vähemmän päähän taputtelu ja negatiivisten toimintamallien jatkamisen salliminen. Ei ole ainakaan itselleni. Nyt on tullutkin uusia tutkimuksia, joiden mukaan puhuminen ei tosiaankaan aina ole oikea tapa.

En missään muotoa silti sano, etteikö terapiaan kannattaisi mennä, vaan se on kokonaisuus. Tärkeää on ehdottomasti myös löytää oikea suuntaus ja terapeutti juuri itselle, eikä vaan ottaa ensimmäistä jolle pääsee. Nykyään mielenterveyspalveluiden hankalan saatavuuden vuoksi tämä on valitettavasti aika iso haaste.

 

[Vargynja]

Olen käynyt kelan tukeman psykoterapian ja hyödyin siitä paljon. Sen jälkeen olen osannut paremmin kohdata tunteeni niiden pois työntämisen sijaan eikä traumat vaikuta elämääni niin suuresti kuin ennen terapiaa.

Nykyisin huolehdin mielenterveydestä tekemällä mieleisiä asioita. Parisen vuotta sitten löytynyt liikuntaharrastus on muodostunut todella tärkeäksi jaksamiselleni. Lisäksi ylipäätään riittävä oma aika on tarpeen. Sekä itsestäni yleisesti huolehtiminen (uni, terveellinen ruoka jne.) tukee jaksamistani. Toisaalta myös armollisuus itseäni kohtaan. Sen hyväksyminen, ettei aina jaksa ja kohtuus kaikessa.

// Sillä välin kun kirjoitin Ginger postasikin oman päinvastaisen kokemuksensa terapiasta. Se mikä sopii yhdelle ei vaan ikinä sovi kaikille.

 

[Voikukkia]

Mulle liikunta on lääke. Tekee hyvää fyysisesti ja henkisesti. Käyn myös terapiassa. Neulominen auttaa keskittymään ja lievittää ahdistusta. Sitten mitä yritän, on itsemyötätunto. Itseensä voisi suhtautua myönteisemmin.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Kävin joitakin vuosia sitten kelan kuntoutusterapian (kognitiivinen). Koin siinä hyödylliseksi erityisesti sen että oli joku lempeästi patistamassa ensin muuttamaan käyttäytymis- tai ajatusmalleja ja sitten valvomaan etten huomaamattani pääse luisumaan vanhoille urille ennen kuin terveyttä paremmin tukevat toimintamallit vakiintuvat. Tuo itsemyötätunnon opettelu jonka ainakin @Ginger ja @Voikukkia mainitsivat oli kyllä myös valtavan isossa roolissa. Kai niiden terapioiden onnistuminen riippuu hirveän paljon terapeutin ja asiakkaan yhteispelistä, joskus se saadaan toimimaan ja joskus ei.

Nykyään yritän nukkua ja syödä säännöllisesti, ja ylläpitää tervettä suhdetta työhön niin ettei se mieluisana ja mukaansa tempaavana haukkaa liian suurta palaa elämästä. Tehdä mukavia asioita, mitä ne sillä hetkellä sattuvatkaan olemaan (hiihtoretkiä, lukemista, mieluisiin tietokonepeleihin tai sarjoihin uppoutumista). Kirjoitan päiväkirjaa silloin kun siltä tuntuu. Kuuntelen lenkkeillessäni filosofia-podcasteja tai meditaatio-nauhoitteita, ja joskus innostun ihan asiaksenikin meditoimaan. Haluaisin päästä taas pitkästä aikaa retriitille.

Liikuntaan mulla ei ole ihan mutkaton suhde - tavallaan se on henkireikä ja koen sen konkreettisesti rentouttavan ja parantavan unen laatua, mutta samalla (koska haluan treenata tavoitteellisesti ja tykkään aina välillä vähän haastaa itseäni) siihen liittyy jonkin verran suorituspaineita. Treenitavoitteiden takana osittaisena piilomotivaationa (jota en itselle haluaisi kunnolla myöntää, koska se tuntuu hirveän pinnalliselta) on varmaan myös toive hoikistumisesta tai ainakin painonhallinnasta - pikkuisen herkkusuuna edes semisäännöllinen lenkkeily tuntuu paljon helpommalta kuin energiarikkaista herkuista kieltäytyminen.

 

[Serafina28]

Haluaisin käydä juttelemassa/psykologilla /terapiassa, mutta en uskalla, kun on lapsi. Aiemmin kävin. Pelkään, että sen takia joutuu lastensuojelun syyniin. Tämä on todella ikävä juttu, että tällaista pitää pelätä, ja sen takia antaa psyykkisten asioiden kuormittaa ja kasaantua taakaksi. Mutta ei uskalla tosiaan mennä. Meistä tehtiin nimittäin jo perätön lasu (joka peruttiin), ja silloin sosiaalityöntekijät saivat luettavaksi kaikki terapeutin muistiinpanot usealta vuodelta. Tämä oli todella järkyttävä asia itselle, että luottamusksellisena pitämäni keskustelut levisivät monen ihmisen tietoon.

 

[Ginger]

Haluaisin käydä juttelemassa/psykologilla /terapiassa, mutta en uskalla, kun on lapsi. Aiemmin kävin. Pelkään, että sen takia joutuu lastensuojelun syyniin. Tämä on todella ikävä juttu, että tällaista pitää pelätä, ja sen takia antaa psyykkisten asioiden kuormittaa ja kasaantua taakaksi. Mutta ei uskalla tosiaan mennä. Meistä tehtiin nimittäin jo perätön lasu (joka peruttiin), ja silloin sosiaalityöntekijät saivat luettavaksi kaikki terapeutin muistiinpanot usealta vuodelta. Tämä oli todella järkyttävä asia itselle, että luottamusksellisena pitämäni keskustelut levisivät monen ihmisen tietoon.

Avun hakemista ei koskaan tulisi pelätä. Onhan se myös lapsen etu, että vanhempi pyrkii kohti parempaa vointia, ei missään tapauksessa pois lapselta. Voit toki myös miettiä vaihtoehtoisia tapoja, jos luottamus on mennyt. Esimerkiksi lukea kirjoja mielen voinnista tai mennä jollekkin kurssille. Avoimessa yliopistossakin on ilmaisia kursseja esimerkiksi positiivisen psykologian hyödyntämisestä.

Salassapitovelvollisuus myös koskee terapeutteja. Kun tehdän sopimus terapiasta, kannattaa kiinnittää huomiota mitä salassapidosta sanotaan. Salassapito on hieman heikompi, jos käyt julkisella. Silloin ilman erillistä kieltoa voi olla mahdollista tietojen siirtyminen terveydenhuollon toimijoiden välillä. Toki jos on jotakin mikä voisi olla vaarallista, tulee ilmaista. Mutta mitään kaikkien kirjausten vapaata luettavuutta ei synny lastensuojelullekaan automaattisesti. Toki myös lastensuojelulla on salassapitovelvollisuus.

Myöskään mielestäni terapiassa keskustellut aiheet (vaikka olisivat rankkoja!) tarkoita sinänsä mitään. Ihminen joka pystyy rehellisesti jakamaan tuntemuksiaan, todennäköisemmin myös hallitsee ne.

 

[Serafina28]

@Ginger Kysyin ennen kuin aloitin psykologilla käymisen että ovathan nämä keskustelut luottamuksellisia. Vastaus oli kyllä. En ole kuullutkaan että salassapitoa pitää erikseen pyytää. Kyllä lastensuojelun tädit saivat tilata kaikki paperit terapeutilta, eli saivat lukea kaikki henkilökohtaiset asiani, terveydestä, parisuhteesta, sukulaissuhteista, ym ym. Missään istunnossa en ollut puhunut lapsesta sanaakaan. Silti kaiken saivat lukea. Tuntui kyllä aivan järkyttävältä. En edes itse tiennyt että istunnoissa kirjataan mitään ylös. Olen käynyt vuosia psykologeilla, mutta enää en mene ikinä, luottamus meni niin pahasti. Todella sääli!

 

[Ginger]

@Ginger Kysyin ennen kuin aloitin psykologilla käymisen että ovathan nämä keskustelut luottamuksellisia. Vastaus oli kyllä. En ole kuullutkaan että salassapitoa pitää erikseen pyytää. Kyllä lastensuojelun tädit saivat tilata kaikki paperit terapeutilta, eli saivat lukea kaikki henkilökohtaiset asiani, terveydestä, parisuhteesta, sukulaissuhteista, ym ym. Missään istunnossa en ollut puhunut lapsesta sanaakaan. Silti kaiken saivat lukea. Tuntui kyllä aivan järkyttävältä. En edes itse tiennyt että istunnoissa kirjataan mitään ylös. Olen käynyt vuosia psykologeilla, mutta enää en mene ikinä, luottamus meni niin pahasti. Todella sääli!

Kirjaaminen jokaisesta istunnosta on pakollista ja lakisääteistä. Riippuu tietysti psykologista, mitä hän kirjaa ja paljonko. Harmi, että koet ettet enää pysty menemään. Toki tosiaan on muitakin keinoja, jotka voivat auttaa :)

 

[Vargynja]

Haluaisin käydä juttelemassa/psykologilla /terapiassa, mutta en uskalla, kun on lapsi. Aiemmin kävin. Pelkään, että sen takia joutuu lastensuojelun syyniin. Tämä on todella ikävä juttu, että tällaista pitää pelätä, ja sen takia antaa psyykkisten asioiden kuormittaa ja kasaantua taakaksi. Mutta ei uskalla tosiaan mennä. Meistä tehtiin nimittäin jo perätön lasu (joka peruttiin), ja silloin sosiaalityöntekijät saivat luettavaksi kaikki terapeutin muistiinpanot usealta vuodelta. Tämä oli todella järkyttävä asia itselle, että luottamusksellisena pitämäni keskustelut levisivät monen ihmisen tietoon.

Kurjaa että sinulla on noin ikäviä kokemuksia. Eihän terapeutin kirjaukset sosiaalityölle kuulu. Pelkkä psykiatrialla keskusteleminen tai psykoterapia ei kyllä ole syy tehdä lasua. (Kun taas psyk. osastolta se tehdään automaattisesti.) Eikä toisaalta lastensuojelu ole automaattisesti paha. Sieltä voi saada ihan apuakin. Me ollaan saatu ilmaista kotipalvelua ja kaupunki on maksanut MLL-lastenhoitajan palkkion. Ei siis tosiaan lastensuojelu tulee kyttäämään ja viemään lapset -meininkiä. Ymmärrettävää, että kokemasi jälkeen avun hakeminen pelottaa, mutta ehkä se silti kannattaisi. Apua kannattaa kuitenkin hakea mieluummin ajoissa eikä vasta kun ei mitenkään selviä. Tai voisiko joltain yhdistykseltä saada apua? Yhdistykset ei edes tee kirjauksia keskusteluista.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Mun taitaa olla taas aika aloittaa unettomuuden omahoito-ohjelma, ja samalla voisin soittaa teratologiselle kysyäkseni melatoniinin käytöstä alkuraskauden aikana tai raskautta yrittäessä. Jätin sen pois varmuuden vuoksi yritystä aloittaessa, mutta ehkä noita riittämättömästi nukuttuja öitä alkaa taas kertymään siihen malliin että jotain lisäapua tarvittaisiin (viimeisen 10 päivän aikana vain neljä yötä jolloin ei kertynyt univajetta), varsinkin kun seuraavan kk:n tulee töiden takia olemaan stressitasot tapissa

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Käyn päivittämässä unettomuusasiasta tänne, että mainittuani siitä työterveydessä (tyypillisesti aloitan aina nuo ohjelmat alusta mutta ne unohtuu noin viikossa, tai viimeistään kun alan nukkumaan paremmin) päädyinkin siihen että aloitan heidän tarjoamaansa univalmennuksen parin viikon päästä. Samat lääkkeettömät hoitomenetelmät, mut ehkä niitä harjoituksia tulee tehtyä ahkerammin kun tietää että joutuu jollekulle asiasta raportoimaan.

Parin kokeneemman työkaverin kanssa lounaalla heräsi pieni hämmennys, kun asiasta mainitessani työkaverit naureskelivat että ai mä olen vielä siinä vaiheessa että yritän edelleen 'nukkua luomuna'. Ilmeisesti se unilääkkeiden käyttö (tai vähintään melatoniinin käyttö) on sit tosi yleistä. Tai sitten meidän työ on stressaavaa, tai vastaaviin tyätehtäviin kertyy ihmisiä joilla on taipumus antaa kaikkensa ja tehdä intensiivisemmin kuin mikä olisi terveellistä.

(Välillä tuntuu että haluaisin lapsia vain jotta saisin taukoa oravanpyörästä. Tai ns. 'validin' syyn lopettaa työt klo 17 riippumatta siitä miten pitkälle päivän aikana hommissani pääsin - ainakin aikaisemmassa työpaikassa odotukset perheettömien/perheellisten työntekijöiden suhteen tuntuivat olevan erilaiset.)

Miten tällä palstalla - käytättekö melatoniinia tai jotain muuta nukahtamisen/nukkumisen tukena?

 

[Pilkki24]

Käyn päivittämässä unettomuusasiasta tänne, että mainittuani siitä työterveydessä (tyypillisesti aloitan aina nuo ohjelmat alusta mutta ne unohtuu noin viikossa, tai viimeistään kun alan nukkumaan paremmin) päädyinkin siihen että aloitan heidän tarjoamaansa univalmennuksen parin viikon päästä. Samat lääkkeettömät hoitomenetelmät, mut ehkä niitä harjoituksia tulee tehtyä ahkerammin kun tietää että joutuu jollekulle asiasta raportoimaan.

Parin kokeneemman työkaverin kanssa lounaalla heräsi pieni hämmennys, kun asiasta mainitessani työkaverit naureskelivat että ai mä olen vielä siinä vaiheessa että yritän edelleen 'nukkua luomuna'. Ilmeisesti se unilääkkeiden käyttö (tai vähintään melatoniinin käyttö) on sit tosi yleistä. Tai sitten meidän työ on stressaavaa, tai vastaaviin tyätehtäviin kertyy ihmisiä joilla on taipumus antaa kaikkensa ja tehdä intensiivisemmin kuin mikä olisi terveellistä.

(Välillä tuntuu että haluaisin lapsia vain jotta saisin taukoa oravanpyörästä. Tai ns. 'validin' syyn lopettaa työt klo 17 riippumatta siitä miten pitkälle päivän aikana hommissani pääsin - ainakin aikaisemmassa työpaikassa odotukset perheettömien/perheellisten työntekijöiden suhteen tuntuivat olevan erilaiset.)

Miten tällä palstalla - käytättekö melatoniinia tai jotain muuta nukahtamisen/nukkumisen tukena?

Mie olen nyt alkanut luovuttamaan ja käyttämään melatoniinia. Ongelmana on se, että herään ääniin herkemmin niin yritän saada illalla nopeammin unta, jotta unen ajasta pidempi osa on hiljaisuudessa. Olen yrittänyt käyttää korvatulppia, mutta en oikein osaa nukkua ne päässä. Tuossa vieressä ne lojuvat.

Univaikeudet ovat hormonaalisia, mutta tilanne on seuraillaan-osiossa.

Itsekin olen pyrkinyt välttämään lääkkeiden käyttöä, mutta alan olla siinä pisteessä etten jaksa arkea, jos en saa nukuttua paremmin.

 

[Kipuna]

Käytän huonompina unijaksoina melatoniinia (ja vielä niitä vahvoja, joita apteekit saattavat pitää piilossa laatikoissa ). Se auttaa, kun saa jonkun aikaa nukuttua paremmin niiden voimin, niin uni vaikeudet saattavat helpottua "itsestään" jo sillä ja voin taas jättää melatoniin pois. Käytän ihan max 1-2vk kerrallaan. Jos lähden reissuun, otan aina melatoniinit mukaan, en osaa nukkua vieraassa paikassa.

 

[Niittyleinikki_]

Mulla auttaa nukahtamiseen se, että puhelimen näyttö on iltaisin täysin himmeimmällä (saa tosi 'tummaksi' tämän). Lisäksi syön hyvin ennen nukkumaanmenoa oikeaa ruokaa, jos en syö, en saa unta.. @Yrttiteetä tekisi mieli Minusta toi unilääkkeiden/melatoniini normalisointi on kyllä hurjaa.. Toisaalta jotkut terveysihmiset syö melatoniinia muuten vaan, kun siinä on ilmeisesti jotain muita terveysvaikutteita. Myös jotkin koko kehoa rentouttavat harjoitukset joskus auttavat, joissa skannataan koko keho varpaista päälakeen asti.

 

[Ginger]

Unilääkkeiden käyttö ei kyllä pitäisi olla mikään normi. Toki välillä vaikeissa tapauksissa, mutta kuulostaa hurjalta että kaikilla olisi käytösssä.

Itsellä tullut iän myötä heräilyä kesken unien. Olen huomannut, että parhaiten nukkuu kun huone on viileä (alle 20 astetta) ja nukkuu alasti. Mulla unen päästä kiinnisaamiseen auttaa lukeminen. Ihan vanhanaikaisen kirjan, ei puhelimen näytöltä :D

 

[Pilkki24]

Unilääkkeiden käyttö ei kyllä pitäisi olla mikään normi. Toki välillä vaikeissa tapauksissa, mutta kuulostaa hurjalta että kaikilla olisi käytösssä.

Itsellä tullut iän myötä heräilyä kesken unien. Olen huomannut, että parhaiten nukkuu kun huone on viileä (alle 20 astetta) ja nukkuu alasti. Mulla unen päästä kiinnisaamiseen auttaa lukeminen. Ihan vanhanaikaisen kirjan, ei puhelimen näytöltä :D

Siinä kohtaa, kun on tuo kaikki jo kokeiltu ja muutenkin yrittänyt parhaansa mukaan tasapainottaa elämän kahden aikuisen ja taaperon taloudessa, jossa tehdään kolmea työtä epäinhimillisiin aikoihin niin jostain on tingittävä. Itsellä se oli tuosta periaatteesta etten käytä edes melatoniinia. Unenpuute tekee kuitenkin huomattavasti enemmän hallaa.

 

[Aaltokukka]

Siinä kohtaa, kun on tuo kaikki jo kokeiltu ja muutenkin yrittänyt parhaansa mukaan tasapainottaa elämän kahden aikuisen ja taaperon taloudessa, jossa tehdään kolmea työtä epäinhimillisiin ainoihin niin jostain on tingittävä. Itsellä se oli tuosta periaatteesta etten käytä edes melatoniinia. Unenpuute tekee kuitenkin huomattavasti enemmän hallaa.

Tuossa ratkaisussasi sinä @Pilkki24 olet mielestäni aivan oikeassa! Väsymyshän vastaa vähintään keskivahvaa humalatilaa ja siten nostaa mm liikenneonnettomuuksien ja koti/ vapaa-ajan tapaturmien riskiä. Niinpä unta on jokaisen meistä saatava vaikka tuolla melatoiinillä.

 

[Pilkki24]

Tuossa ratkaisussasi sinä @Pilkki24 olet mielestäni aivan oikeassa! Väsymyshän vastaa vähintään keskivahvaa humalatilaa ja siten nostaa mm liikenneonnettomuuksien ja koti/ vapaa-ajan tapaturmien riskiä. Niinpä unta on jokaisen meistä saatava vaikka tuolla melatoiinillä.

Tämäpä. Ja vaikka itsekin uskon, että mahdollisimman vähäinen lääkitys on hyvästä niin en halua olla tässäkään asiassa fundamentalisti. Olisi aivan mahtavaa, jos ei tarvitsisi lääkkeitä tai lisäravinteita, mutta kaikkia meitä ei ole lahjottu sellaisilla geeneillä/olosuhteilla, että se olisi edes järkevää olla ilman.

Toki esimerkiksi liikunta ja ravinto auttavat todella moneen asiaan, mutta eivät kaikkeen. Eikä liikuntaa ja hyvää ravintoa saa unohtaa, vaikka olisi lääkkeet johonkin vaivaan.

Ja puhelimen käyttöä pitäisi kai itse kunkin vähentää. Nukkumaan mennessä en puhelinta usein katsele (vaikka täällä palstalla usein öisin kukun niin olen silloin yleensä töissä ) vaan tykkään lukea juurikin sitä ihan vanhanaikaista kirjaa kuten @Ginger .