Mielenterveyden hoitaminen ja vaaliminen

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Mulla unen päästä kiinnisaamiseen auttaa lukeminen. Ihan vanhanaikaisen kirjan, ei puhelimen näytöltä :D

Kirjat täälläkin paras apu! Välillä tuun yöllä sohvalle lukemaan jos en herättyäni saa unta, ja välillä luen sängyssä melko himmeän otsalampun kanssa jos nämä 'välivalvomiset' pysyisivät sillä lyhyempinä.

Siinä kohtaa, kun on tuo kaikki jo kokeiltu ja muutenkin yrittänyt parhaansa mukaan tasapainottaa elämän kahden aikuisen ja taaperon taloudessa, jossa tehdään kolmea työtä epäinhimillisiin aikoihin niin jostain on tingittävä. Itsellä se oli tuosta periaatteesta etten käytä edes melatoniinia. Unenpuute tekee kuitenkin huomattavasti enemmän hallaa.

Samaa olen puntaroinut, ja varmasti tulee täälläkin taas melatoniini käyttöön jos uniongelmat pysyy pahana/pahenee!

 

[Aaltokukka]

Kirjat täälläkin paras apu! Välillä tuun yöllä sohvalle lukemaan jos en herättyäni saa unta, ja välillä luen sängyssä melko himmeän otsalampun kanssa jos nämä 'välivalvomiset' pysyisivät sillä lyhyempinä.

Samaa olen puntaroinut, ja varmasti tulee täälläkin taas melatoniini käyttöön jos uniongelmat pysyy pahana/pahenee!

Mulle paras unilääke olisi lentokone! Perinteisesti nukahdan ennenkuin renkaat maasta irtoavat ja herään kun ne seuraavan kerran siihen osuvat!! On vain hieman tyyristä ja hankalaa toteuttaa...

 

[Pilkki24]

Mulle paras unilääke olisi lentokone! Perinteisesti nukahdan ennenkuin renkaat maasta irtoavat ja herään kun ne seuraavan kerran siihen osuvat!! On vain hieman tyyristä ja hankalaa toteuttaa...

Sie tarviit sellasen jenkkielokuvista tutun hytkyvän sängyn, silmälaput, kuulokkeisiin suihkumoottorin jytinää ja tuulettimen, jolla saa pienellä asetuksella simuloitua ilmastointia. Nenäklipsillä voisi onnistua vähän simuloimaan paineistetun tilan tuntua. Tadaa: lentokoneunisimulaattori!

 

[Aaltokukka]

Sie tarviit sellasen jenkkielokuvista tutun hytkyvän sängyn, silmälaput, kuulokkeisiin suihkumoottorin jytinää ja tuulettimen, jolla saa pienellä asetuksella simuloitua ilmastointia. Nenäklipsillä voisi onnistua vähän simuloimaan paineistetun tilan tuntua. Tadaa: lentokoneunisimulaattori!

Aivan, juuri tuollainen ja tehdään se itse heti. Haetaanko sille joukkorahoitusta kuten aikoinaan Tesla-autoille ja tehdään siitä iso kansainvälinen cocacolaan verrattavissa oleva brändi? Näin samalla koko Suomi lähtee nousuun.

 

[Pilkki24]

Aivan, juuri tuollainen ja tehdään se itse heti. Haetaanko sille joukkorahoitusta kuten aikoinaan Tesla-autoille ja tehdään siitä iso kansainvälinen cocacolaan verrattavissa oleva brändi? Näin samalla koko Suomi lähtee nousuun.

Miulla olisi kyllä parempiakin bisnesideoita.

 

[Aaltokukka]

Miulla olisi kyllä parempiakin bisnesideoita.

Mä oon aina uusille ideoille valmis!

 

[Vargynja]

Minä aloin käyttämään ketipinoria elämäntilanteen ja mielenterveyden ollessa pohjalla. Silloin se kirjoitettiin alunperin tasaamaan mielialoja ja vähentämään ahdistusta, mutta se auttoi myös nukkumaan. Nykyisin mielenterveys on paremmassa jamassa, mutta käytän sitä yhä pienellä annoksella. Reseptissä taitaakin lukea nykyisin "unta tukemaan". Ilman lääkettä uni ei meinaa tulla millään. Ehkä tarvitsisin oikeastaan unikoulun.

Joka tapauksessa, joskus unilääkkeet on tarpeen ja mielestäni ei ole mieltä väkisin sinnitellä ilman, jos kärsii unettomuudesta. Onhan se aina parempi jos saa nukuttua ilman, mutta kaikilla se ei vain kaikissa tilanteissa onnistu.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Mulla on muutaman viikon päästä aika työterveyspsykologille, miettimään kestävää tapaa tehdä työtä joka on mulle myös intohimo. Tai suhdettani työnarkomaniaan? Katsotaan millä kannalla asian suhteen parin viikon päästä.

 

[Selah]

Kun opin miten olla itse itselleni tukena, kohtaamaan tunteeni ja ottamaan vastuuta kehittymisestäni menneisyydestäni huolimatta, aloin parantua.

Kiinnostaisi kuulla tästä lisää! Onko ajatusmallille jotain nimeä? Tai osaisitko kertoa tiivistetysti lisää.

Itse kipuilen masennuslääkkeen aloituksen kanssa kun imetän parhaillani. Erittäin pienikin määrä auttaa, mutta haluaisin silti löytää jotain muita keinoja. Keskustelu tuntuu ihan turhalta, kuten @Ginger kuvasi

 

[Bella Swan]

Liputan Mielenterveystalon omahoito-ohjelmien puolesta. Siellä on monia, muutamia olen niistä kolunnut ja yhtä niistä teen yhä päivittäin.

 

[Ginger]

Kiinnostaisi kuulla tästä lisää! Onko ajatusmallille jotain nimeä? Tai osaisitko kertoa tiivistetysti lisää.

Itse kipuilen masennuslääkkeen aloituksen kanssa kun imetän parhaillani. Erittäin pienikin määrä auttaa, mutta haluaisin silti löytää jotain muita keinoja. Keskustelu tuntuu ihan turhalta, kuten @Ginger kuvasi

Vaikea selittää selkeästi tässä, mitä tarkoitan. Oikeastaan on kyse siitä, että hyväksyy aiemmat tapahtumat (itsellä useita traumoja ja perhehaasteita lapsuudessa) ja tavallaan suoraan sanottuna, lopettaa niiden käytön tekosyynä ja kysyy itseltään, mitä minä voin tehdä, jotta annan itse itselleni parempia eväitä jatkoon. Tätä voi olla vaikea soveltaa, jos ei ole itsellä traumataustaa, mutta omalla kohdallani näin. Monesti asioista keskusteleminen uudelleen ja uudelleen vain avaa vanhoja haavoja sekä pyörittää jatkuvasti repeatilla päässä ongelmia, sen sijaan että keskityttäisiin ratkaisujen etsintään ja siihen, mitä konkreettisesti voi tehdä auttaakseen itseään voimaan paremmin sekä pääsemään eteenpäin. Usein paras lääke on keskittyä johonkin ihan muuhun (itselle mieluisa tekeminen), pyrkiä luottamaan itseensä enemmän ja enemmän, sekä antaa aikaa asioille, sen sijaan että jatkuvasti "käsittelisi" niitä. Törmäsin tässä taannoin myös ajatukseen, että asioita ei käsitellä niistä puhumalla, ne käsitellään läpi tuntemalla. Tämä on mielestäni tosi hyvä ajatusmalli. Puhuakin saa ja pitää, mutta se on vain yksi osa.

Kirjavinkkejä voin antaa, niistä mitkä on itseäni hyödyttäneet!
Emilia Kujala - Häpeä
Katja Myllyviita - Tunne tunteesi
Katri Manninen - Minä onnistun
Anna Taipale - Sydänjuttu

Enemmänkin näitä on! Tullut kahlattua ajan saatossa paljon vastaavia opuksia läpi.

 

[Pilkki24]

@Ginger tuo on niin totta. Usein ihmiset jäävät vellomaan niihin ikäviin asioihin ja käyttävät niitä tekosyinä ettei tarvitse muuttaa asioita. Olen itsekin joutunut käsittelemään traumaattisia asioita eikä se avain tasapainoiseen elämään ole ollut muu kuin asioiden tolan ja omien tunteiden hyväksyminen. Sillä hyväksymisellä ikäänkuin päästää irti siitä painolastista ja antaa itsellensä luvan elää.

 

[Ginger]

Olet oikeassa @Pilkki24 !
Se että hyväksyy sen, ettei ole täydellinen, mutta voi yrittää parhaansa eikä voi menneisyyttä muuttaa, on aika selkeä resepti hyvinvointiin. Vaikeaahan se silti välillä on, varsinkin yliajatteluun taipuvaisena. En myöskään aiemmin itse tiennyt, mitä oikeasti menneisyyden painosta irtipäästäminen käytännössä tarkoitti, syyllistin itseäni ja myös uhriuduin.

 

[Pilkki24]

Olet oikeassa @Pilkki24 !
Se että hyväksyy sen, ettei ole täydellinen, mutta voi yrittää parhaansa eikä voi menneisyyttä muuttaa, on aika selkeä resepti hyvinvointiin. Vaikeaahan se silti välillä on, varsinkin yliajatteluun taipuvaisena. En myöskään aiemmin itse tiennyt, mitä oikeasti menneisyyden painosta irtipäästäminen käytännössä tarkoitti, syyllistin itseäni ja myös uhriuduin.

Siihen uhriutumiseen on aika helppo vaipua. Miulla tulee vanhat traumat pintaan aina isojen elämänmuutosten yhteydessä. Viimeksi jouduin katsomaan niitä uudelta kantilta, kun sain lapseni ja mietin kuinka onnistun suojelemaan häntä kaikelta pahalta. Mutta sekin on normaalia, kun ihminen miettii miten on siihen sen hetkiseen tilanteeseensa päätynyt. Nykyään kuitenkin osaan suhtautua siihenkin lempeydellä ja käyn sen tunteen läpi ja jatkan elämääni enkä anna niiden asioiden jumittaa itseni ja elämän välissä.

 

[Aaltokukka]

Siihen uhriutumiseen on aika helppo vaipua. Miulla tulee vanhat traumat pintaan aina isojen elämänmuutosten yhteydessä. Viimeksi jouduin katsomaan niitä uudelta kantilta, kun sain lapseni ja mietin kuinka onnistun suojelemaan häntä kaikelta pahalta. Mutta sekin on normaalia, kun ihminen miettii miten on siihen sen hetkiseen tilanteeseensa päätynyt. Nykyään kuitenkin osaan suhtautua siihenkin lempeydellä ja käyn sen tunteen läpi ja jatkan elämääni enkä anna niiden asioiden jumittaa itseni ja elämän välissä.

Kyllä ainakin minulle armollisuus itseäni kohtaan eli kyky tarkastella omia menneisyyden hassuja/ typeriä yms ratkaisujani on ollut se The juttu, jolla yöunet olennaisesti paranivat.
Yksi pikkupeikkoksi kutistunut asia on esimerkiksi muutot, kun varhaisteininä en "osannut vaatia" mitkä mun tavarat silloin säilytetään. Niinpä kaksivuotisiksi tarkoitetut koulukirjat oli mummo heittänyt kesällä roskalavalle. Olin sitten vuosia niin itselleni, kun olin suostunut toiseen mummolaan lähtemään pois muuton tieltä...

 

[Vadelmapirtelö]

Noissa terapioissakin on ihan valtavasti eroja. Osassa (vahvasti kärjistäen) ruoditaan kaikki ikinä koetut vääryydet ja oikein kaivellaan ja vellotaan niissä ja lopuksi vanhemmat ovat syypäitä kaikkeen (tekisi mieli pehmentää tämä vahva kärjistys, mutta menköön )

Sittn taas esimerkiksi kognitiivisessa psykoterapiassa opetellaan tunnistamaan haitalliset ajatusmallit ja muuttamaan niitä. Eli on itse toimija.

Tuo @Bella Swan suosittelema mielenterveystalo on varmastikin hyvä, kun siellä on tutkittua tietoa

 

[bandoo]

Mulle on tosi terapeuttista kävellä pitkin metsiä koirien kanssa ja vaan uppoutua omiin ajatuksiini. Mulle tää yksin pohtiminen ilman mitään ärsykkeitä on kyllä hyvä meditaatiotapa. Olen saanut alkavan paniikkikohtauksen selätettyä töissä sillä, että istun vain yksin ja mietin tilanteen läpi. -> okei, tämä fyysinen olo tuli koska tämä asia aiheuttaa ahdistusta -> tämä asia aiheuttaa ahdistusta koska... ->mikä on pahinta mitä voi käydä -> mitä "normaali" ihminen tässä tekisi. -> miten selviytyisin tästä parhaiten.

Noin muuten mielenterveyttä ylläpidän liikunnalla, sosiaalisilla suhteilla ja töillä. Onnistumisen kokemukset erityisesti töissä ovat mulle tärkeitä.

 

[Ginger]

Noissa terapioissakin on ihan valtavasti eroja. Osassa (vahvasti kärjistäen) ruoditaan kaikki ikinä koetut vääryydet ja oikein kaivellaan ja vellotaan niissä ja lopuksi vanhemmat ovat syypäitä kaikkeen (tekisi mieli pehmentää tämä vahva kärjistys, mutta menköön )

Sittn taas esimerkiksi kognitiivisessa psykoterapiassa opetellaan tunnistamaan haitalliset ajatusmallit ja muuttamaan niitä. Eli on itse toimija.

Tuo @Bella Swan suosittelema mielenterveystalo on varmastikin hyvä, kun siellä on tutkittua tietoa

Tuo, että vanhemmat ovat syypäitä kaikkeen, valitettavasti on aika usein jopa totta. Kärjistetty ilmaisu tämäkin, enkä siis sano että aina kaikki vika on vanhemmissa, mutta varhaisimmat vuodet ovat erittäin tärkeitä ja sieltä suuret mallit tulevat lapselle. Tämä luo kyllä tosi paljon painetta vanhemmuuteen! Tämä, että vanhemmat ovat syypäitä juontaa vahvasti ylisukupolvisii traumoihin, eli kun vanhemmat eivät ole käsitelleet omia traumojaan, he todennäköisesti ne siirtävät lapsilleen tavalla tai toisella. Monestikaan eivät myöskään tiedosta tätä asiaa, haluavat tietysti lapselleen parasta, mutta mennään "lapsi edellä minä sitten" -ideologialla, joka ei mielestäni vanhemmuudessa auta mihinkään. Vanhemman on oltava ensin kunnossa, että hän pystyy antamaan oikeat eväät eteenpäin.

Kognitiivisen terapian olen kokenut nimenomaan vellontana. Kognitiivisessa käydessäni jatkuvasti jankutettiin sitä, että "kyllä sinä saat tuntea näin", "olet todella hyvä tuollaisena, pysyt vain sellaisena kuin olet" -liibalaabaa mikä henkilökohtaisesti on mielestäni vahingollista. Ei mikään muutu, ellei muutos lähde itsestä ja oman toiminnan muutoksesta! Ratkaisukeskeinen toimi itselleni paremmin, se oli tulevaisuuteen keskittyvää ja positiivisempaa sekä auttoi luomaan tavoitteita. Mutta yksilöllistä sekin, kuka saa parhaat eväät mistäkin tyylistä.

 

[Pilkki24]

Tuo, että vanhemmat ovat syypäitä kaikkeen, valitettavasti on aika usein jopa totta. Kärjistetty ilmaisu tämäkin, enkä siis sano että aina kaikki vika on vanhemmissa, mutta varhaisimmat vuodet ovat erittäin tärkeitä ja sieltä suuret mallit tulevat lapselle. Tämä luo kyllä tosi paljon painetta vanhemmuuteen! Tämä, että vanhemmat ovat syypäitä juontaa vahvasti ylisukupolvisii traumoihin, eli kun vanhemmat eivät ole käsitelleet omia traumojaan, he todennäköisesti ne siirtävät lapsilleen tavalla tai toisella. Monestikaan eivät myöskään tiedosta tätä asiaa, haluavat tietysti lapselleen parasta, mutta mennään "lapsi edellä minä sitten" -ideologialla, joka ei mielestäni vanhemmuudessa auta mihinkään. Vanhemman on oltava ensin kunnossa, että hän pystyy antamaan oikeat eväät eteenpäin.

Kognitiivisen terapian olen kokenut nimenomaan vellontana. Kognitiivisessa käydessäni jatkuvasti jankutettiin sitä, että "kyllä sinä saat tuntea näin", "olet todella hyvä tuollaisena, pysyt vain sellaisena kuin olet" -liibalaabaa mikä henkilökohtaisesti on mielestäni vahingollista. Ei mikään muutu, ellei muutos lähde itsestä ja oman toiminnan muutoksesta! Ratkaisukeskeinen toimi itselleni paremmin, se oli tulevaisuuteen keskittyvää ja positiivisempaa sekä auttoi luomaan tavoitteita. Mutta yksilöllistä sekin, kuka saa parhaat eväät mistäkin tyylistä.

Voihan tässä olla niitä luonne-eroja ja fiksu terapeutti osaisi ohjata asiakkaansa oikeanlaiselle ihmiselle ja oikeanlaiseen terapiaan. Toisilla toimii se että käy asiat läpi, mutta ei lähde puremaan atomeiksi ja toiset eivät osaa päästää irti ennenkuin ne pienimmätkin juurisyyt ovat selvillä. Silloinkin kannattaa ehkä keskittyä sen selvittämiseen miksi se asioiden pureskelu on pakollista ja miten siitä pääsisi eroon.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä vanhempien syyttelyä silloin kun vanhemmat ovat tehneet parhaansa. Ja silloinkin, kun eivät ole niin siitäkin pitää päästä yli. Oppia hyväksymään se, että nyt mennään näillä korteilla tässä hetkessä. Itselleen voi sitten koittaa jakaa vähän parempaa kättä tulevaisuudessa.