Miehet!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja elmiina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä ei sinänsä mitään ongelmia ole, mutta se on jännä (ehkä vähän ärsyttävääkin) huomata miten ite oon niin paljon enemmän kiintynyt tyttöön, tietysti oon siinä enemmän kiinni ja vietän aikaa, mies kun tosiaan on siellä töissä ja harrastuksissa. Ite ku oon jonneki vaikka ihan pariks tunniks menny, ja kun kotiin pääsen ni kaappaan tytön syliin ja hyvä etten itke kun ollut niin kova ikävä, mutta miehellä ei tämmöst reaktioo tuu :rolleyes:
 
Mies kysy yks päivä, et saako laittaa vauvan leikkimatolle :D Öö...se on sun tyttäres, et varmaan voit...:)
 
Meillä menee miehen kanssa tällä hetkellä itseasiassa tosi hyvin. Vauvanhoito on pääasiassa mun vastuulla ja mies huitelee millon missäkin, mutta mulla on sellanen olo että meistä huolehditaan ja saan apua kun pyydän. Vähän oon ihmetelly kun mies ei vielä vonkaa seksiä, mutta toivottavasti sekin aika koittaa... Huomisesta lähtien mies on normaalien yötöiden lisäks päivätöissä eli nähään entistäkin harvemmin mutta luotan kyllä siihen että saadaan silti arki toimimaan! Täytyy muistaa välillä järjestää myös sitä kahdenkeskistä aikaa ettei parisuhde pääse ihan unohtumaan...
 
Meillä oli alussa ihanaa, tuntu, että ollaan taas uudestaan rakastuneita. Nyt kun alkaa väsymys painamaan niin alkaa tunteet tulla pintaan, ei niin kivat tunteet siis. Musta tuntuu välillä, että mun täytyy aina pyytää miestä hoitamaan lasta, se ei koskaan tee sitä oma-aloitteisesti. Yksi ilta tuli jo sellanen olo, että se ei varmaan edes tykkää koko lapsesta, kun sen hoitaminen tuntuu niin kovin epämiellyttävältä :sad001 Toki kun puhuttiin niin selvis, että mies ajattelee musta aivan samalla tavalla, mutta se on ollut vain väsymystä, kun haluan antaa sitä lasta muidenkin hoidettavaksi.
Minä haluisin enemmän mennä koirien kanssa ja tehdä normaaleja arjen asioita, siivota jne. mutta mies on ottanut ne asiakseen ja olettaa, että minä sitten hoidan lapsen. Pikkuhiljaa varmaan kaikki sopeudutaan tähän uuteen elämään ja saadaan arkikin pyörimään normaalisti.
 
Meillä on suhteellisen tasaista menoa, ei ole mitään muutoksia tullut parisuhteeseen. Itseäni tietysti vähän se harmittaa, että olen niin kiinni neidissä, hyvä jos suihkussa ehdin illalla käydä kun mies jo seisoo oven takana neiti sylissä ja ilmoittaa että pienellä on nälkä. Ja kun kuitenkin päivät olen kotona neidin kanssa kaksin, niin toivoisin ja olettaisin, että mies sitten enemmän viihtyisi illalla neidin kanssa. Mutta pitkälti se tekee omia juttujaan (remontoi saunaa, tekee opinnäytetyötä, surffailee netissä) kun minä istun neiti sylissä. Viikonloppuisinkin minä suurimmalta osin neidin kanssa aikaa vietän. Nytkin menneenä viikonloppuna mies pakersi saunan parissa ja kun sitten illalla kysyin ottaisiko se neidin että voisin leikata nurmikon (ja saisin samalla hetken hengähtää), niin mies totesi että enkö laittaisi neidin nukkumaan ennen sitä. Kun sanoin, ettei se ole väsynyt, niin mies totesi että kyllä hänkin voi sen nurmikon leikata. Ihan kilttiä tarjoutua tekemään se mitä olisin itse tehnyt, mutta tuosta tuli olo ettei halunnut olla neidin kanssa. Otin itse sitten vaunut ja koiran, ja lähdin kävelylle kun mies alkoi leikata nurmea.
Kyllä meillä mies joskus ihan oma-aloittaisesti vaihtaa vaipan tai kun neidillä on pitkä itkuputki menossa, niin mies ottaa sen välillä omaan syliinsä. Mutta tietysti toivon, että osallistuisi enemmän ja useammin. Ymmärrän, että se käy töissä mutta niinhän minäkin pakerran täyttä työpäivää neidin kanssa kotona, ja tämä minun työpäivä jatkuu 24/7. Ehkä sitten kun neiti kasvaa ja nuo itkut vähenee, niin mieskin osallistuu enemmän.
 
Toi on just samankuulonen tilanne, et itekää en haluais marmattaa, kun mieskin tekee kotona asioita. Ja auttaa, JOS pyydän. Mut ei oma-aloitteisesti hae vauvaa päiväunilta tai ala touhuta "koskas sen vaippa on katottu, meenpä kattoo". Mut sit taas saan mennä ite illalla "omiin menoihin", jos on jotain sellaista. Ja on se miten outoa tahansa, EN pode huonoa omatuntoa, kun olen lapsestani erossa...multa nimittäin kysyttiin sitä tänään, kun olin ilman vauvaa liikkeellä. "Uskalsit jättää isin kanssa..." Ööö..WOT?
 
Minulla ei noita omia menojakaan ole, kun en ole mitään kodin ulkopuolista harrastusta hankkinut, kaveritkin asuu sen verran kauempana ettei tule niin vaan lähdettyä käymään. Ja toisaalta, eipä tuota kauaa voisi kotoa pois ollakaan kun pitäisi olla taas syöttämässä. Meiltä ajaa jo ihmisten ilmoille sen 30 min autolla, niin ei ehtisi kovin kauas lähteäkään kun neiti haluaa syödä 2-3h välein. Pumppaaminen kun ei onnistu ja pelkällä rintamaidolla mennään. Tokihan korviketta voisi antaa, mutta miehen mielestä se on vain todellista hätätilannetta varten eikä siihen luettane sitä että olen jossain omissa menoissani.
 
On meiltäkin täältä metiköstä matkaa :) Meillä onneksi on pumpattua maitoa pakkasessa ja ilta-aikaan kun oon lähtenyt, ni silloin yleensä vaan huutaa eikä syö. Eilen tyttö ei nukkunut päiväunia kuin 1-1,5h yhteensä, mies tuli kotiin klo 17, ite lähin heti 17.30, tulin takas klo 21.30 ja ylläri: tyttö ei ollutkaan nukkunut sinäkään aikana. Eli mies oli saanut kerrankin kokea sen, millaista on olla, kun tyyppi vaan valvoo ja vaatii huomiota koko ajan...

Mullakin nää menot on ollut äidin kanssa teatterissa, kevätjuhla + isossa kaupungissa käyminen. Et sellasia. :)
 
Minäkin hiukan ihmettelen noita "uskalsit sitten isälle jättää..." todella kummallinen kysymys. En kai mä olisi lasta uskaltanut hankkia miehen kanssa, johon en luota sen vertaa että uskallan jättää hänet kaksin hänen OMAN lapsensa kanssa. Minäkään en pode huonoa omaatuntoa omista menoista, joita on tosin ollut vielä aika maltillisesti.. Haaveilen kuitenkin jo syksyn ratsastustunneista. Aikaisemmin en uskalla hevosen selkään mennä, ellei lääkäri anna lupaa.
 
Minä oon alusta asti ottanut sen asenteen, että jos minä pärjään tytön kanssa niin sitten pärjää isäkin. Ei ole sellasta tilannetta missä isä ei voi olla tytön kanssa. Meillä toki ollaan kokonaan pullolla joten helpottaa aika paljon. Nykyään mies herää yösyötöillekin tai sitten aamusyötölle, kun on taas tämän viikon lomautuksella. En minä paljon ole ollut pois kotoa ilman vauvaa mutta tällä viikolla olen lähdössä siskon hääpuvun ostoon ja olen yötä pois kotoa. Huonoa omaatuntoa ei ole tullut vielä kertaakaan kun olen ollut pois kotoa eikä ikäväkään ole mikään mahdoton, kerkeäähän tuon kanssa olla koko loppuelämänsä :)
 
Me ollaan nyt kahdesti jätetty tyttö hoitoon, yötä oli mun vanhemmilla että päästiin miehen kanssa kaverin läksiäisiin, ja eilen vietettiin kahden keskeistä aikaa leffassa ja tytsy oli kummitädillä hoidossa. Molemmilla kerroilla mennyt ihan loistavasti :) Neiti kun on niin rauhallinen. En oo potenu huonoo omaatuntoa mutta ikävä on koko ajan.
 
Meillä mies osallistuu oikein mielellään. Oikein tarjoutuu ottamaan tytön syliin kun tulee töistä ja iltaisin syöttää ja vaihtaa vaippaa ihan pyytämättä. Siinä on aika ehdoton, että arkiöisin hän ei osallistu hoitoon, koska tarvii unensa että jaksaa työpäivät, mutta viikonloppuisin myös yösyötöt ja vaipanvaihdot hoidetaan yhteisvoimin. Salille, lenkille ja kaupoille oon päässyt itekseni aina kun haluan, koska isi viihtyy tytön kanssa, pärjää oikein hyvin ja me molemmat tiedetään se :)

Vähän oon havainnut nyt sitä, että mies tuntee olevansa hieman "pihalla" tytön uusista oikuista ja kehityksestä, koska mä olen kaikki päivät sen kanssa ja päivällähän tyttö on virkeimmillään. Mies on missannut ekat hymyt ja kääntymiset ja tuntuu usein kaipaavan mun tulkinta-apua myös siihen, mikä minkäkin kitinän mahtaa aiheuttaa. Toivottavasti ei ala sen takia arkailemaan hoitamista, kun ei muka enää osaa... Sen tilanteen torjunnassa nää isä-tytär -laatuaika-iltahetket varmaan auttaa parhaiten.
 
Meilläkin mies osallistuu tähän kasvatustyöhön ihan yhtä lailla. Iltaisin en vaihda käytännössä koskaan vaippaa. Hän myös auttaa syötöissä siten, että asettelee pojan paremmin syliini, kun alan syöttämään. Hän myös tuo aina juotavaa ja tarvittaessa muutakin (puhelimen, kaukosäätimen, jne).

Tänään hän lähti kaverinsa mökille saunomaan (ja ottamaan muutaman oluen). Se reissu tuli vähän yllättäen ja kun hän kysyi, onko se ok, yllätyin niin, että menin ihan hiljaiseksi ja mutisin, että "mikä ettei". Miesparka luuli, ettei hän saa mennä ja ilmoitti jättävänsä väliin. Minä kiirehdin sanomaan, ettei hänen lähtönsä ole ongelma. Hyvä munkin on opetella olemaan illat yksin vauvan kanssa. Joudumme nimittäin selviämään reilun viikon päästä kahdestaan yön ja seuraavana päivänä lähtemään kahdestaan ajelemaan halki Suomen ja vieläpä peräkärry perässä. Kuulostaa hölmöltä, mutta mua jännittää.
 
Hyvin se menee! :) Ite oon alusta asti käynyt vauvan kanssa ties missä, ja ne on mennyt milloin mitenkin. Sitten tajusin, että se "milloin mitenkin" tarkoittaa pelkästään, itkeekö vauva vai ei. Ja se ei taida kiinnostaa ketään muuta kuin mua itteeni. :) Mies on mulla milloin missäkin reissutyössä, kivempi toki kun on kotona, mutta on sitä saanut ittekseenkin ne 4h iltahuudot kestää. Yksinhuoltajia ei käy kyllä tässä mielessä kateeksi...:(
 
Ei tarvi pyytää, mutta voi vaikka sanoa ,että toinen on niin pieni vain hetken. Eikös yleensä miehet ala "hoitaa" lapsia enemmän, kun ne vähän kasvaa? Siis kyllä mäkin meillä paljon hoidan ja mies just tykkää laittaa sitteriin, mut sit esim. lähen ite tarkotuksella kotoa, et jää tytön kaa kaksin. Äitihän se on paras lohduttaja ja syli, just joo!
 
Ei tosiaan pitäisi pyytää, mutta tosiaan tuo on hyvä kun itse vaan lähtee omille asioille että isin on jäätävä kotiin ja nyt hetken hoidettava pientä, ehkä se tunneside siitä vahvistuu! Ja tosiaan uskon siihen, että miehet on sitten enemmän messissä kun lapsi kasvaa, munki mies usein sanonu et haluis jo et tyttö osais kävellä ja puhua niin voitais tehä sitä ja tätä ja sillä on kova suunnitelma mitä se alkaa tytön kanssa touhuu sitku tää on 4v. :D Välillä täytyy muistuttaa että nyt hän on vielä pieni ja tarvii sua ihan yhtä paljon kun muakin, vaikkei vielä puhua ja kävellä osaakaan.
 
Mä oon kans tehny sitä välillä et törkkään pojan vaunuihin päiväunille, ja sanon miehelle et meen nyt suihkuun, hoida sä toi nukutus. Ei oo sillä sit vaihtoehtoja kun nukuttaa jos kitinä alkaa.
 
Miten surkee mun mies onkaan tossa nukutuksessa, argh! Varmaan tahallaan tekee, niin mulla menee hermot ja nukutan ite...Ja perus yrittää jaksaa n. 5 minuuttia ja sitten "ei tää nuku". Mä nukutan vaunuihinkin harvoin vaan ton 5 minsaa. Kova on aina taistelu nukahtamista vastaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top