Laitetaanpas meidän miehille oma ketju. Tänne vaan niitä ihania juttuja miten teidän miehet on tukena... Tai estoitta rutkuttamaan kun ne TAAS pelaa xboxia mieluummin kuin edes kuuntelee teidän vauvahömpötystä :P
Meillä mies on ollu ihanasti tukena koko yritysajan kun ei ihan heti tärpännytkään. Sit tärpin jälkeen käyttäytyi vähän aikaa ku sen elämä ois pilalla tän takia... Puhui keskenmenoista ja kuinka yleisiä ne on sun muusta ja mie tietty kuvittelin että sitäkö se nyt jo toivoo. Siitä kunhan oman loukkaantumiseni yli pääsin niin tajusin että sitä tais pelottaa tulevat muutokset aika lailla. Asiat onneksi asettui aika pian kun mieskin uskalsi uskoa että kyllä tässä oikeasti nyt taitaa olla vauva tulossa.
Viikonloppuna bongasin huutonetistä ison pinon vauvanvaatteita ja sehän tarjoutui maksamaan saman tien. Tänään ku istui tuolilla ja mä tulin halailemaan niin se otti ja alkoi pusuttaa vatsaa ja on muutenkin ottanu tavaks silitellä masua sen perseen puristelun lisäks :) Ihana mies se on ja oon niin kiitollinen että oon noin ihanan miehen löytänyt.
Niinjoo ja kun esitin toiveen et miulle ois synnytyksessä tärkeempi että olis miun tukena ja kättä pitämässä enkä kyl haluais että kauheena käy jalkoväliä kattelemassa. Niin mies oli ihan sitä mieltä että hän avustaa koko synnytyksen itse, hyvää harjoittelua! Mies on siis ensihoitaja ja no oikeesti aika harvoinhan niitä synnytyksiä sit ambulanssiin osuu. Mutta ihmeekseni kun luulin olevani ehdoton tuon suhteen niin huomaan harkitsevani ihan tosissani että jos se sairaalan puolesta sopii mies voisi hoitaa synnytyksessä mahdollisimman paljon, se voisi oikeasti olla todella lähentävä kokemus myös eikä vaan sellainen potentiaalinen vaivaannuttava fiilis ja trauma ku mies on nähny alapään siinä kunnossa. Tiiä häntä sitten...
Meillä mies on ollu ihanasti tukena koko yritysajan kun ei ihan heti tärpännytkään. Sit tärpin jälkeen käyttäytyi vähän aikaa ku sen elämä ois pilalla tän takia... Puhui keskenmenoista ja kuinka yleisiä ne on sun muusta ja mie tietty kuvittelin että sitäkö se nyt jo toivoo. Siitä kunhan oman loukkaantumiseni yli pääsin niin tajusin että sitä tais pelottaa tulevat muutokset aika lailla. Asiat onneksi asettui aika pian kun mieskin uskalsi uskoa että kyllä tässä oikeasti nyt taitaa olla vauva tulossa.
Viikonloppuna bongasin huutonetistä ison pinon vauvanvaatteita ja sehän tarjoutui maksamaan saman tien. Tänään ku istui tuolilla ja mä tulin halailemaan niin se otti ja alkoi pusuttaa vatsaa ja on muutenkin ottanu tavaks silitellä masua sen perseen puristelun lisäks :) Ihana mies se on ja oon niin kiitollinen että oon noin ihanan miehen löytänyt.
Niinjoo ja kun esitin toiveen et miulle ois synnytyksessä tärkeempi että olis miun tukena ja kättä pitämässä enkä kyl haluais että kauheena käy jalkoväliä kattelemassa. Niin mies oli ihan sitä mieltä että hän avustaa koko synnytyksen itse, hyvää harjoittelua! Mies on siis ensihoitaja ja no oikeesti aika harvoinhan niitä synnytyksiä sit ambulanssiin osuu. Mutta ihmeekseni kun luulin olevani ehdoton tuon suhteen niin huomaan harkitsevani ihan tosissani että jos se sairaalan puolesta sopii mies voisi hoitaa synnytyksessä mahdollisimman paljon, se voisi oikeasti olla todella lähentävä kokemus myös eikä vaan sellainen potentiaalinen vaivaannuttava fiilis ja trauma ku mies on nähny alapään siinä kunnossa. Tiiä häntä sitten...
!! Todella typerää ja ajattelematonta käytöstä mieheltäsi ja myöski hänen exältään 
!