Mimi2013 ah aivan. Mä käsitin nyt väärin noiden kankeampien termien mukaisesti.
Panda olet aivan oikeassa :) Toisaalta on hyvä, että kummallekaan ei ole oletusarvoisesti itsestään selvä, mitkä suhteen rajat on. Toisaalta se luo omat haasteensa.
Itse olen huonossa suhteessa kärvistellyt avioliitossani sen kuusi vuotta uskollisena, meillä ei vain ollut työkaluja sen suhteen parantamiseen kun exä ei puhunut ja minä painostin, jolloin exä sulkeutui entistä tiukemmin. Mies oli vaimonsa kanssa yhdessä pitkälle toista kymmentä vuotta uskollisena kunnes ero tuli. Tuolloin ex vaimo syytti häntä pettämisestä vaikka hän oli ollut uskollinen. Sitten jälkikäteen tulikin ex vaimolta viesti että kannattaa käydä testeissä kun häneltä oli löytynyt klamydia. No, pettäjät on usein pahimpia epäilemään...
Liittonsa päättymisen jälkeen taas mies vietti sinkkuvuosia useammankin naisen kanssa samanaikaisesti. Hän ei ikinä luvannut mitään, mutta toki naiset sitten olettivat kyseessä olevan seurustelusuhteen kun oli säännöllistä seksiä. Kunnes kaksi kolmesta osui ovelle samaan aikaan. Eli miehellä on aika hurja maine. Kylällä esim yleinen käsitys on että avioliitto loppui kun mies makasi lastenvahdin kanssa.
Omista kuvioistani tuossa jo hieman kerroinkin. Itse en ole "pettänyt" silti ikinä, vaikka monesti olisi mieli tehnyt. Mies taas on pettänyt yhden kerran aiemmin ennen kuin minuun sekaantui. Ja kun aloitti minun kanssa tapailun hän ei ole enää muiden kanssa maannut, kertoi exälleen suoraan missä oli ollut ja muutti sohvalle nukkumaan. Tietyllä tapaa paskassa tilanteessa kuitenkin se kunniallisin vaihtoehto. Itselläni taas ehti olla toinenkin mies välissä. Kun eihän siinä ikinä käy niin että mies jättäisi sen avovaimon ja lapsen toisen naisen takia... Toisen miehen tapailu kuitenkin tuntui minusta väärältä ja silloin lupasin miehelleni olla vain hänen. Pian hän lupasi samoin minulle ja siitä alkoikin sitten aika monimutkainen järjestely kun miehellä oli se exä ja lapsi omakotitalossa pienessä kylässä Pohjois-Karjalassa ja mie olin kaupunkilaistyttö Tampereen keskustassa ja välimatkaakin oli se vaatimaton 450 km.
En oikeestaan tiedä miks näitä pitää nyt tänne laittaa. Saa olla lukematta :) Kai itse yritän nyt ensimmäisen luottamuspulan myötä jäsennellä ajatuksiani uudelleen että lukee ken tahtoo.
Mut meillä ei mitään muuta ole ollutkaan alusta asti kuin vastoinkäymisiä ja mitä vaikeammaksi asiat meidän ympärillä on mennyt sitä onnellisempia meistä on tullut. Jokainen vastoinkäyminen on kasvattanut meitä yhteen ja vahvistanut suhdetta, kuten tämäkin. Kummatkin halutaan aidosti olla yhdessä ja huomioidaan toistemme tunteet ja tarpeet niin hyvin kuin osataan. Ei tartte niitä väistelyitä tai tekosyitä tai vastuun pakoilua tai valehtelua.
Ite oon ollu "toisessa elämässä" stripparina töissä 9 vuotta. Siinä on saanu luottamuksesta yms keskustella moneen otteeseen kun kuitenkin itse oon esim. antanut rintoja koskea rahasta. Seksiä en oo myyny, jalkoväliin ei oo ollu mitään asiaa koskea enkä mie oo koskaan mitään esim intiimihierontaa tehny. Mut noissa hommissa on ollu pakko opetella sitä rajan vetoa ja käydä eri keskustelut myös parisuhteessa kuin muuten.
Lisäksi miesten käsityksiä parisuhteista oon ehtinyt kuulla aika monta kun kaiken sen mitä ne ei selvin päin uskalla sanoa vaimolle ne kertoo kännissä stripparille. Oon oppinut tuntemaan miehiä aika hyvin. Monet on oikeasti todella kunnollisia. Mut sit on kyllä niitä sarjapettäjiä ja aivan hirveitä ihmisiä. Miulle varmaan kamalin oli ku baarissa vietti polttareita 7 veljestä joista nuorin oli menossa naimisiin. Vanhemmat veljet kertoi et on nuoruuden ihastus ja tosi rakkaus kyseessä ja ihanat häät tulossa. Privaatissa se jätkä sitten ei muuta ku yritti ruinata pillua ja ku ei saanu ni yritti kosketella väkisin. Ja joku raasu oli senkin kanssa naimisiin menossa.
Miulle on osunu hyvä mies jolla on iso sydän ja hyvät aikomukset sekä moraalista selkärankaa olla mokatessaan rehti. Siksipä noi exän välitkin on sellaiset kuin on kun se on liian kiltti ja hyväntahtoinen eikä osaa pitää etäisyyttä tai omia rajojaan. Se on vaan asia mitä meidän tarvii opetella yhdessä, ei niin että mie käskisin vaan ne pitää olla miehen omat rajat. Mies kuitenkin yrittää ihan tosissaan parhaansa ja tekee itsensä kanssa töitä että se vois olla miun luottamuksen arvoinen. Ja onhan se, niin hyvin kuin osaa. Ei oo vaan vielä ihan oppinut. Mut se on hidas prosessi ja kuitenkin koko ajan mennään eteenpäin niin mie tarviin vain kärsivällisyyttä. Mieskään ei oo tällaista luottamusta ikinä saanut niin ei halua mokata.
Mie uskon et meidät on tehty toisillemme ja mies samoin, hän sen ensimmäisenä uskalsi ääneen sanoa. Kummankin olis todella vaikea löytää ketään muuta joka osais olla suhteessa niin avoimin mielin noilla meidän taustoilla. Lisäks kyllä miulle henk koht on helpompi rooli olla se joka antaa toiselle anteeksi kuin taas "se strippari" minkä monet miehet kaivaa loukkaantuessaan esiin ihan niin kuin ammatti tekis ihmisestä huikentelevaisen tai huonon. Itse en kuitenkaan halua peitellä mitään vaan miut on otettava joko sellaisena kuin mie oon tai ei ollenkaan, ei miusta oo teeskentelemään jonkun toisen odotuksia siitä mikä on hyvän naisen rooli parisuhteessa. Samoin miekin haluan miehen joka on hyvä sellaisena kuin on eikä yritä teeskennellä mitään tai tehdä vaikutusta keneenkään.
Arvostetaan toisiamme sellaisina kuin ollaan ja pyydetään rohkeutta nähdä asiat kuten ne on eikä peilata sen mukaan miten niiden pitäis olla. Kun näitä odotuksia tulee vastaan tehdään töitä niistä luopumisen suhteen, yritetään nähdä se toisen ihmisen todellinen luonto eikä yritetä muuttaa toista omien odotuksien mukaiseksi. No, kukin tyylillään, mutta kun on tällaisen parisuhteen kerran saanut luotua niin aika paljon sais tapahtua että siitä ikinä haluais luopua.
(Saahan tällä kännykällä pitkänkin tekstin kun kirjoittaa muistiinpanoihin ensin...)
Sent from my iPhone using Vau.fi Foorumi mobile app