Masut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Muruska
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä ajattelin et jos vetäis kesällä elmukelmusta korsetin ja hikoilis mahan pois! Kai se toimis? :D
 
mä nohevana taas, ysiluokan päättäreissä vetelin elmukelmua mun (silloin aikoinaan olemattomien) jenkkakahvojen ympäri, ku mul oli sellanen tyköistuva ohut kesämekko... mut enpä tajunnu et ku istuu ja nousee vähä väliä, niin se menee ihan rullalle ja lopulta sit todistusten haku kuvissa mulla on ihan kauhee vararengas mahan kohdalla mekon alla ku se kelmu oli menny miten sattuu :grin
 
Ei ei ei!!!ei enää raskaus arpia ei ei ei!!!niitä tulee joka päivä lisää enkä mä taho eikä tää oo reilua!!!!mä oon rasvannu tunnollisesti ni höpö höpö, siitä oo ollu mitään hyötyä!!!HUIJAUSTA!!!
 
mulle on toistaseks tullu arpia vaan tohon napakorun reiän kohdalle.. korun otin pois jo ekalla kolmanneksella kylläkin.
 
Täällä säästytty arvilta vielä toistaseks, mut tuo uus sebamed arpivoide on kyllä ihan paras tähänastisista <3 tuoksu mieto ja helppo levittää, bepancarea riittoisampaa ja halvempaa :)

Mut kuin epäreilua, sf-mitta on 36, mikä miulla tarkottaa sitä, et pikkusormikaan ei mahdu alimman kylkiluun ja kohdunpohjan väliin, istuttava aina asennossa tai ei saa henkeä. Varpaat alvariinsa kylkiluissa ja niin ahdistavan täysinäinen olo!
 
mä oon muutaman kk käyttäny bebancarea, enkä nyt tiedä onko siitä mitää iloa... kuitenki noi arvet on tohon navan kohille tullu ja ei ne kyl mun mielestä oo rasvaamisella vaalentunu.... :confused: rahastukseltahan nuo kaikki vähä haiskahtaa.....
 
No se on varmaan se salaisuus, koska mä oon kokeillu vaikka mitä. Bio Oilia, kookosöljyä, kookosrasvaa.. Ja silti vatsa näyttää sotatantereelta.
 
Mulle ei tullu yhtään arpea, ei edes tisseihin, vaikka sitä kovasti pelkäsin. Rasvasin alkuun ehkä 2-3 krt viikossa kookosöljyllä ja lopussa sit jo 2-3 krt päivässä kun kutisi iho niin paljon. Oon kyllä tosi onnellinen ettei niitä tullu. Tässä vartalossa on muutenkin tarpeeks kestämistä!
 
Voi Hymykuoppa, painat melkein puolet mun tän hetkisestä painosta eikä sulle jäänyt mahaa yhtään synnytyksen jälkeen :D
Kuulostat ihan multa kun olin joskus 17-veenä 53 kg ja koin olevani iso ja tarvitsin muka lisää lihaksia jaja.
Älä nyt kuitenkaan liikaa innostu synnytyksen jälkeen, ettet katoa kokonaan!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
liii-saaa juu siis nykyinen paino (64 tänään) loppujen raskauskilojen kanssahan olis periaatteessa mulle ihanteellinen, mutta mä en ite tunne oloani kotosaks tässä vartalossa. Mä oon aina ollu kovasti lihasten perään ja siis varsinkin vatsalihasten eli en oo katoomassa, oon vaan hankkimassa sen vartalon takasin missä olo tuntuu mukavalta :) Mulla on jo ihan tarpeeks kokemusta siitä katoomisestakin... :/
 
Muokattu viimeksi:
Älä hymykuoppa ole kuitenkaan liian ankara itselles, moni olisi valmis melkein vaikka tappamaan että sais samanlaisen kropan kuin sulla on. Ja hei iso osa raskauskiloista on tullut sulla tisseihin, kelpais mullekin kiitos! :grin
Mun normaali paino on just toi 64 kg ja oon sua 10 cm lyhyempi... Kyllä olet tosi sutjakassa kunnossa jo nyt!
 
Mulla on kans normipaino 64 kg ja oon 170cm pitkä. Oon painanu välillä alle 60kg, mutta oon sillon jo omastakin mielestäni näyttäny tosi kuihtuneelta, joten hymis kiltti älä ressaa siitä liikaa! Lihakset on tosi jees, mut muista et lihas myös painaa enemmän kuin se läski!
 
Otan kyl mielelläni vastaan hymiksen vatsalihastreenivinkit :) Haluan mahani takaisin jossain vaiheessa ja mielellään vielä entistä ehomman.
 
Tosiaan lihas painaa enemmän kuin läski - itse ainakin jaksoin tehdä seisomatyötä 67 kg painavana paremmin kuin sitten kun stressi alkoi kuihduttamaan lähelle 60 kiloa, "pieni määrä" mutta silti suuri määrä fyysiseen hyvinvointiin.
Varastohommatkin joutui paremmin kun ei heikottanut!

Olen itse 170 pitkä ja en nytkään tähtää minnekään 60 kiloon, tuskin ikinä koska se ei ole mulle se paino missä jaksan touhuta kohta 3 lapsen kanssa ja jos meinaan vetästä kurssit kesällä niin nonou.
Hiljaa hyvä tulee, eiköhän tästä itsestään lähde taas ensin se 13 kg synnärille niinkuin viimeksi ja loput tasaisesti mutta pysyvästi omien liikuntatottumusten mukana :)

Olen sairastunut syömishäiriön 17 veenä, sain pahat rytmihäiriöt tuolloin sekä olin hyvin ylikäyvä ja sain paniikkikohtauksia ja masennuksen, joista saan fläsäreitä vielä 8 vuoden jälkeenkin :/
Sen jälkeen koin saaneeni uuden mahdollisuuden elämään, enkä enää lähtenyt ikinä sille tielle missä "mun on pakko olla tän painoinen ja tän näköinen".
Se on raastavaa, ja se vie aikaa ja turhia ajatuksia yksien vatsalihasten ja tietyn painon tavoitteluun.
Sain aina paljon kehuja etenkin vatsalihaksistani, kerran kaverini itki minulle ettei ymmärrä miten minulla on niin hyvä kroppa!
Imartelevaa, kyllä, mutten saisi enää tuollaisesta kehusta nykyään mitään iloa irti, sillä itselleni riittää että pysyn terveenä ja hyvinvoivana lapsilleni..




Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Takaisin
Top