Tosiaan lihas painaa enemmän kuin läski - itse ainakin jaksoin tehdä seisomatyötä 67 kg painavana paremmin kuin sitten kun stressi alkoi kuihduttamaan lähelle 60 kiloa, "pieni määrä" mutta silti suuri määrä fyysiseen hyvinvointiin.
Varastohommatkin joutui paremmin kun ei heikottanut!
Olen itse 170 pitkä ja en nytkään tähtää minnekään 60 kiloon, tuskin ikinä koska se ei ole mulle se paino missä jaksan touhuta kohta 3 lapsen kanssa ja jos meinaan vetästä kurssit kesällä niin nonou.
Hiljaa hyvä tulee, eiköhän tästä itsestään lähde taas ensin se 13 kg synnärille niinkuin viimeksi ja loput tasaisesti mutta pysyvästi omien liikuntatottumusten mukana :)
Olen sairastunut syömishäiriön 17 veenä, sain pahat rytmihäiriöt tuolloin sekä olin hyvin ylikäyvä ja sain paniikkikohtauksia ja masennuksen, joista saan fläsäreitä vielä 8 vuoden jälkeenkin :/
Sen jälkeen koin saaneeni uuden mahdollisuuden elämään, enkä enää lähtenyt ikinä sille tielle missä "mun on pakko olla tän painoinen ja tän näköinen".
Se on raastavaa, ja se vie aikaa ja turhia ajatuksia yksien vatsalihasten ja tietyn painon tavoitteluun.
Sain aina paljon kehuja etenkin vatsalihaksistani, kerran kaverini itki minulle ettei ymmärrä miten minulla on niin hyvä kroppa!
Imartelevaa, kyllä, mutten saisi enää tuollaisesta kehusta nykyään mitään iloa irti, sillä itselleni riittää että pysyn terveenä ja hyvinvoivana lapsilleni..
Sent from my iPhone using Vau Foorumi