Masukuvat

Se on kyllä jännä kun yhden mielestä olet valtava ja toisen mielestä pieni viikkoihin nähden... Eräs läheinen sukulainen jo kuukausi sitten pamautti et "mitenhän iso sinusta tuleekaan kun nyt on jo maha noin iso!" Ja omasta mielestä ei ole vieläkään iso :)Appiukko jaksaa joka kerta kun nähdään (n.kerran viikossa) sanoa "ja sulla se maha vaan kasvaa". Joo-o, ei se siitä ainakaan pienene ennen syntymää!!!:eek:
Yleensä on ihan kiva kun masusta jotain kommentoidaan jos se on tyyliin söpö/ihana maha, mut noi kokoarvioinnit voisivat jättää sanomatta, se on sen kokoinen kun on!!!
 
Itselläni vaihtelee ainakin päivä kohtaisesti mielipide siitä onko maha iso vai pieni joten en ole ihmetellyt että kommentitkin on niin laidasta laitaan :D Välillä kun katsoon peiliin tulee sellainen fiilis että voi kun masu onkin vielä pieni ja söpö ja seuraavana hetkenä huomaan kauhistelevani miten valtava jo olenkaan :'D
 
Mä olen varmaan vähän epäsosiaalinen, mutta ei mua niinkään hetkauta kommentit mahan koosta, ihana sama.
Mutta se että kaupassa, tai bussissa joku ventovieras alkaa kyselemään että "ihanaa, koska vauva syntyy..?" "onko tyttö vai poika ? " ja sen semmoista jaarittelua. Mun tekisi niin mieli vastata, että - mitä se sulle kuuluu. Mä en yksinkertaisesti jaksa jutella näistä asioista kenenkään kanssa, no tuttuja lukuunottamatta. Mutta siis silti... No ehkä olen epäsosiaalinen :grin
 
Nittah, naulan kantaan, just toi mitä sanoit mahan määrittelystä isoksi tai pieneksi. Se ei liene ulkopuolisten asia.

Mä oon myös välillä hämmästynyt tota rändom-ihmisten, siis ventovieraiden kyselyä vauvasta.
Ykskin ilta koiran kanssa lenkillä joku vähän juopunut keski-ikäinen nainen tuli kadulla vastaan ja alkoi jo matkan päästä huutaa, että onneks olkoon, teille tulee vauva, milloin syntyy, tiedätkö sukupuolen jne. Myös selväpäisiltä tuntemattomilta tullut vastaavia uteluita. Mulle tulee helposti kans niissä tilanteissa fiilis, että perheenlisäys tai sen yksityiskohdat on oma asiani ja pidän melko kiusallisena, jos joku tenttas hyvin yksityiskohtaisesti laskettuja aikoja yms.

Onhan raskaus ja vauvamaha kiinnostavia ja huikeita juttuja, ja myönnän, että kyllä munkin katse kiinnittyy vauvamahaan, kun sellaisen näen. Mutta ei tulis mieleenkään kommentoida vieraalle odottajalle mahan kokoa saati kuulustella odotuksen yksityiskohtia.

Ehkä mäkin oon tässä asiassa epäsosiaalinen tai sitten vaan terveen varovainen. Omaa vauvaa ja odotusta sekä yksityisyyttä haluaa suojella kaikin tavoin.
 
Mut Nessu siinä onkin se et heti kun nainen on raskaana niin hänestä tulee yleinen puheenaihe. Puhujat eivät välitä tippaakaan raskaana olevan tunteista tai ajatuksista vaan laukovat omat ajatuspierut sen kummempia miettimättä. Sama pätee myös näihin mahan koskettelijoihin. Ihan sama onko tuttu vai tuntematon niin luullaan et on ihan ok tulla kaupassa, lenkillä tms koskemaan vauvamahaa.
 
image.jpeg
Täällä mun versio vauvamahasta, rv 30+4 (ja lisäks 2 lautasellista vastasyötyä makaronilaatikkoo.. Erityisesti ne. :wink)
Että terkut vaan kaikille jotka tuskailee "ison" mahan kanssa. :')
Mut silti vielä siivoustyössä jaksan hitaasti mutta varmasti, vaik ohikulkijat alkaa luomaan pidempiä ja pidempiä katseita. :D Tasan kk päästä alkaa äitiysloma. Sit voi olla jo aika tukalaa. Vielä ei onneksi ole alkanut edes selkävaivat, jotka viime kerralla tuli mukaan jo puolenvälin tienoilla. Josko tuo työ ja esikoisen kantelu yli 2,5 vuotta on vahvistanut tarpeellisia lihaksia. :D
 
Minä oon todennut vatsan kokoa kommentoiville, että kyllä sen täytyykin kasvaa. Siihen on kyllä jokainen tainnut todeta, että totta.

Joillekin olen sanonut myös, että tästä mahasta kasvaa just niin iso kuin tarvitsee ja sillä selvä. :)
 
Masukuvista tuli mieleen, että aiotteko käydä kuvauttamassa/ pyytää jotain kuvaamaan raskausmasua tai koko perhettä? Itseäni kiinnostaisi saada joku perhepotretti, mutta en todellakaan osaa olla luonnollinen kameran edessä enkä muutenkaan oikein tykkää olla kuvattavana. Mutta kerranhan sitä esikoista odotetaan :D
 
Meillä miehen sisko on kuvannu paljon ihmisiä odotuskuvia, hääkuvia ymsyms, vaikka harrastekuvaaja onkin. Se ottaa meistä kuvat niin sais edes yhden kuvan joka ei oo peiliselfie. :D
 
Me on kuvailtu miehen kanssa läpi raskauden itse. Taloudesta löytyy kunnon kuvausvälineet ja kokemusta, joten siinä mielessä raskauden tallentaminen kuviin on ollut helppoa. Yhteiskuvia minusta, miehestä ja mahasta me on otettu niin, että järkkäri jalustalle ja sitten vaan etälaukaisimella kuvia. Kun huolella sommittelee ja valmistelee, lopputuloksesta ei edes huomaa, että kameran takana ei ole kuvaussekunnilla ollut ketään. :wink Ja samalla säästää monta sataa euroa. Samoin vauvan kuvaaminen hoidetaan itse sitten, kun hän syntyy.
 
Me on kuvailtu miehen kanssa läpi raskauden itse. Taloudesta löytyy kunnon kuvausvälineet ja kokemusta, joten siinä mielessä raskauden tallentaminen kuviin on ollut helppoa. Yhteiskuvia minusta, miehestä ja mahasta me on otettu niin, että järkkäri jalustalle ja sitten vaan etälaukaisimella kuvia. Kun huolella sommittelee ja valmistelee, lopputuloksesta ei edes huomaa, että kameran takana ei ole kuvaussekunnilla ollut ketään. :wink Ja samalla säästää monta sataa euroa. Samoin vauvan kuvaaminen hoidetaan itse sitten, kun hän syntyy.

Ihanaa Nessu kun saatte itse otettua kunnon kuvia! Mun miehellä ei oo kyllä yhtään visuaalista silmää eikä ikinä ota kuvia minusta pyytämättä. Ja nekin kuvat on aika huonoja (anteeksi rehellisyyteeni - en kyllä ikinä näin sano miehelleni vaan yritän olla tyytyväinen niihin semi ok-kuviin) ja omat ilmeetkin on kyllä aika kauheita. Itse tykkään kuvata ja omistan järkkärin.. pitäisiköhän joku päivä viritellä jalusta ja kokeilla.. hmm. Kiitos inspiraatiosta :)
 
Onko muita, jotka ei oikein aina tajua nykyisiä mittojaan? Mä tuossa yks päivä esim. kurkotin lieden päällä olevasta maustekaapista jotain... Ja samalla tönäisin mahani kuuman paistinpannun reunaan *auts*. Nyt taas kun kävelin peilin ohi niin oikein hätkähdin kun näin peilikuvani. Jotenkin olin unohtanut tuon mahan olemassaolon ja säikähdin kun kai oletin näkeväni peilistä normaalin itseni :'D
 
Onko muita, jotka ei oikein aina tajua nykyisiä mittojaan? Mä tuossa yks päivä esim. kurkotin lieden päällä olevasta maustekaapista jotain... Ja samalla tönäisin mahani kuuman paistinpannun reunaan *auts*. Nyt taas kun kävelin peilin ohi niin oikein hätkähdin kun näin peilikuvani. Jotenkin olin unohtanut tuon mahan olemassaolon ja säikähdin kun kai oletin näkeväni peilistä normaalin itseni :'D
Välillä pääsee masu yllättämään. Mä en aina muista avata ovea tarpeeksi, vaan kuvittelen mahtuvani samanlaisesta raosta kuin normaalisti. Ja toi liesi on toinen, joka välillä tökkii. En oo kyllä onneks polttanut itseäni kertaakaan. Ainakaan vielä.
 
Takaisin
Top