Masu & ulkoiset muutokset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja nnopa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eikös se niin menny että poikamaha on "törröllään" ja tyttö maha näkyy takaa päin kun on leveämpää sorttia...
Konkretisoituupa taas kerran tää masun kasvu. En enää mahdu ajamaan autoa autotalliin :D Meillä on siis taloyhtiössä pieni -70-luvulla rakennettu autotalli johon saa just ja just tuollaisen keskikokoisen nykyauton ajettua. Tiivis tunnelma siis. Nyt ollaan päästy siihen etten enää mahdu masuni kanssa ulos autosta jos naapurin auto on parkissa siinä vieressä. Isäntä ilahtuu kun saa lisää hommia tililleen kun multa ei enää vaan onnistu :)
 
Ei se ihan aukoton teoria tosiaan oo :) mutta hauskaahan se on leikitellä ajatuksella :P
 
Mä niin pelkään totaalipaisumusta! Oon jo tosi iso ja neuvolatätikin eilen mainitsi että laitetaan sun raditestiin kun näyttää tota painoa tulleen vähän liikaa nopeasti... yhteensä 10kg!!!! ja viikkoja nyt 22, hui mihin vielä tää menee! Näin vanhalle syömishäiriöiselle joka ihannoi aina pienuutta tää on kamalaa, tiedän että kuuluu asiaan mutta pelottaa miltä näytän sit...
 
Joillakin tulee alussa enemmän painoa ja jotkut alkaa vasta lopussa paisumaan, kuten minä :) . Mulla ei edestäpäin huomaa koko mahaa, sivusta katsottuna on pyöristynyt vähän.
 
mulle monet veikkas poikaa koska kuulemma poikamaha.ultrassa kuitenkin lupaili tyttöä :) ei näköjään kannata uskoa mihinkään uskomuksiin :D
 
Mulla sama, maha on kiintee pallo joka näkyy lähinnä sivulta mutta ei takaa yhtään ja kaikki on sanonu et se on selkee poikamaha. Prinsessaa meille kuitenkin ultrassa lupailtiin. :)
 
Mäkin tykkään mun mahasta, se on kas tossa eessä oleva pallo, että takaapäin ei nää että oon raskaana. Paitsi kasvaneista jenkkakahvoista, mikä ei oo kiva. Mut pointtina se, että tää mun mahan muoto vahvisti mun poikaepäilyä, mutta nyt melko varman tyttölupauksen saatuamme voikin todeta, että mahan mallista sukupuolen päätteleminen on ainakin mun tapauksessa potaskaa.

Mä pelkään M85 kans ajottain tätä kasvamista ja paisumista. Mä oon ruumiinrakenteeltani ja pituudeltani enemmän iso kuin lyhyt ja siro ja aina saanu taistella kilojeni kanssa. Nyt niitä on raskauden aikana tullu kans jo 10 kg. :hungover: Ja nyt kun kuulin, että mahassani kasvaa mahdollisesti tyttö, aloin nyt jo pelkäämään hänenkin tulevaisuutensa puolesta. Tyhmää, tiedän. Mutta pientä kokoa ja hoikkuutta kun ihannoidaan ja kauneusihanteeseen ei oikein mahdu isompikokoiset, mietin jo nyt että mun täytyy jotenkin onnistua kasvattamaan tytöstäni hyvin vahvan itsetunnon omaava ihmisenalku, ettei nää nykynormit ja -ihanteet satuta. Hänellä reppanalla kun on perintötekijöistä johtuvat valmiudet olla ainakin tosi pitkä, niin toivon ettei joudu siitä kärsimään.

Tosi järkevää nyt jo aloittaa stressaaminen lapsensa elämästä ja kaikesta mahdollisesta negatiivisesta mitä ikinä voi vastaan tulla... :nailbiting: :sorry:
 
Mä oon aina ollut pitkä ja hoikka ja kyllä sain siitä varsinkin yläasteella kuulla! Laudaksi haukkumista ja muuta piikittelyä tyyliin, painatko sä jotain 20 kg. Sillon ainakin ihmettelin niitä jotka ehdoin tahdoin halusivat laihduttaa, mä kun oisin vaikka voinut maksaa että oisin jotain muotoja saanut itelleni! Mulla oli silloinen hyvä ystävä vielä vähän pulleampi, niin me oltiin sitten luuviulu ja läskibasso.. Varmaan kaikenlaiset ääripäät saa aina kuulla omasta olemuksestaan, oli sitten minkämuotoinen tahansa :( .
 
Toi on ihan totta, ikävä kyllä sitä kiusaamisen aihetta voidaan keksiä ihan mistä vaan, ainakin jos joku ei mahdu tasan samaan sapluunaan kun kaikki muut, syystä tai toisesta. :sad001 Ja tottakai sitä haluaa omaa lastaan suojella ihan kaikelta mahdolliselta, mutta ei kai se taida ihan mahdollista olla. Toki kiusaaminen ei koskaan ole hyväksyttävää! Mutta parasta kai mitä itse voi tehdä on yrittää kasvattaa lapsestaan vahvaa ja oman arvon tuntevaa ihmistä, joka pystyy pitämään oman päänsä ja puolensa.
 
Ei oo totta, Amelia mä JUST mietin ihan kuule tasan samaa asiaa ja vuodatin sitä miehellekin! :grin siis tota että mitä jos on tyttö tuleekin äiteensä ja on pitkä ja normaalivartaloinen (mun painoindeksi on ollu aina normaali mutta indeksin yläpäässä, hoikkaa musta ei sais tekemälläkään! Lihon myös helposti ja oon ollu myös ylipainoinen joskus.) ja nykyään mäkin tunnun välillä olevan kauhee paksukainen normaalipainoisenakin kun katselee näitä langanlaihoja malleja ja näyttelijöitä. Meillä geeneissä on onneksi kuitenkin pituutta (mä 173cm ja mies 186) mutta silti. Kova työ kasvattaa tytöstä järkevästi ja terveesti ajatteleva, hyvän itsetunnon omaava tyttö nykymaailmassa... Tekemättä siitä kuitenkaan ihan kuspäätä. :wink Tyttöjen ulkonäköpaineet on myös vaatteiden jne suhteen jotenkin tosi kauheet, sillon kun mä olin pieni mä kahlasin haalareissa lumileikeissä viä kuudennella, nykyään ne hipsii tuolla pillifarkuissa ja hyvä ettei korkokengissä ja ne jotka ei mee tähän sapluunaan, huonolla säkällä jopa armottomasti kiusataan. :confused: hyvää odotus -ja vauva-ajasta nautttimista vaan meille jotka nyt jo stressaa ja miettii tätä asiaa.. :grin mutta tätähän tää on, niin syvä rakkaus jo nyt tuohon pieneen tylleröön :Heartred
 
Ihanaa kuulla, että kohtalontovereitakin löytyy! :) Vaikka siis kurjaa tietysti joutuu pohtii tällaisia jo nyt, mutta ihana kuulla etten ole ainoa! Kaipa tää tosiaankin kuuluu asiaan, että sitä jo nyt niin suojeleva ja huolehtiva omaa lastaan kohtaa vaikkei se oo vielä syntynytkään. Nykyään on kyllä ihan hirveet paineet nuorilla, niin tytöillä ja pojillakin! Mä miehelle tossa vähän aikaa sitten ihmettelin myös sitä miten aikaisin ne kasvaa teineksi, 11-12 vuotiaatkin on ihan teinejä, mä leikin tuolloin viel täyttä häkää barbeilla! :eek:

Mä oon "vaan" 170 cm, mut mies on 200 cm pitkä. Onneks se on sentään hoikka varreltaan, eikä se oikein lihookaan vaikka syö ihan hirveesti ja herkkujakin. Mä sitten taas lihon hyvin helposti. Mutta että on näissä geeneissä tytölle mittaa luvassa. Mutta eipä sitä tosiaan itse voi muuta kun yrittää kasvatuksellaan vaikuttaa myönteisesti sen hyvän itsetunnon syntyyn ja muistaa yrittää myötävaikuttaa sen pysymiseen myöhemmässäkin vaiheessa elämää! Ja ehkä nyt on parasta olla stressaamatta tällaisia - onneksi siihen on vielä todella pitkä aika kun meidän vaavit on isoja. :)
 
Himputti: Mulla mies joutunu jo jonku aikaa ajaa auton talliin ja tallista pois ku kans kapee talli ja en mahu auton ovesta sisään enkä ulos tallissa. :D

Minä oon aina ollut lyhyt ja hieman pyöreä ja oon ajoittain joutunut miettimään samoja asioita että entä jos tyttö saa samanlaisen rungon kun minä ja joutuu myös kiusaamisen kohteeksi mutta aika näyttää millainen neidistä tulee. En kuitenkaan ole tytön kuullen sanonut itseäni läskiksi tai muuta mutta nyt raskaus aikana neiti hokee että "äidillä iso maha, mulla pieni maha". :D
 
Jetsoni, kiva kuulla että on kohtalotovereita :)

Niin se vaan murehtiminen kuuluu meidän äiti-ihmisten toimenkuvaan. Se alkaa siitä plussasta eikä lopu varmaan koskaan :) Itse oon kans aina ollut isokokoinen ja kovin koitan olla tekemättä samäja virheitä oman lapsen kohdalla kuin mitä oma äitini on tehnyt. En arvostele ulkonäköäni hänen kuultensa enkä kiellä herkkuja siksi että sitten lihoo eikä koskaan saa poikakaveria vaan siksi että tulee pahaolo, hammaspeikkoja tms. Omalle äidille oon saanut nämä puhuttua mutta kun sais vielä anopin pitämään mölyt mahassaan.
Eipä siinä muu auta kuin tehdä parhaansa ja yrittää kasvattaa lapsen jolla on hyvä itsetunto ja terve suhde ruokaan. :)
 
Mä olen itse ollut nuoruudessa ihan luuviulu ja koko aikuisiän myös tosi hoikka. Esikoisen reilun vuoden imetyksen jälkeen mitat oli 46 kiloa ja 167 cm....toivottavasti siihen ei tarvitse enää palata :oops: Kakkosessa ei onneksi lähteneet kilot niin pahasti koska hän oli pienempi vauva ja imetin vähemmän aikaa.

Mä olen aina pitänyt muodokkuutta naisellisena ja sellaisia naisia myös kauniimpina kuin todella hoikkia. Toisaalta kyllä olen saanut kehuja omasta kropasta ja sen palautumisesta raskauksien jälkeen, mutta ei sitä osaa oikein itse arvostaa. Näin raskaana ollessani olen varmaan ollut kaikkein tyytyväisin omaan kuvajaiseeni, olo on paljon naisellisempi kun tissit kasvaa ja tulee vähän kurveja lisää. Tosin nyt mulle on tullut kiloja paljon nopeammin kuin kahdessa aikaisemmassa raskaudessa ja siihen en ole niin tyytyväinen. Vaa'alla en ole käynyt sitten viime neuvolan, josta on muistaakseni viisi viikkoa aikaa. Mutta villi veikkaus on että raskaus kiloja on tullut yli kymmenen.

Mä olen myös yrittänyt olla arvostelematta itseäni lasten kuullen. Lapsiani yritän kehua paljon, kaiken muun lisäksi usein tulee kehuttua myös ulkonäköä. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta aina se vaan lipsahtaa! Minkäs sille voi että äidin silmissä oma lapsi näyttää niin suloiselta ja ihanalta :Heartpink Itse toivon myös että lapset saisivat elää mahdollisimman pitkään lapsina ilman kiusaamista ja ulkonäköpaineita. Mä olen itse tehnyt kampaajan hommia keskustassa ja ihan liikaa tuli nähtyä pieniä tyttöjä jotka kaikin tavoin koittivat näyttää aikuisilta paksuine meikkeinensä ja muotivaatteinensa. Onneksi asutaan tätä nykyä pois keskustasta pienemmällä paikkakunnalla, toivon että täällä ei lasten tarvitsisi ihan niin nopeasti aikuistua!
 
Mä jumankauta menetän hermoni jos mulle joku esittää niin hiton tyhmän kysymyksen kuin ootko varma et niit on vaan yks. Ehkä yks idiooteimmista kysymyksistä mitä voi kysya.
 
Takaisin
Top