Marrasmurut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Gaiza
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
tuohon iineksen kysymykseen vastaan, että mulle ei (vielä ainakaan) oo ihmiset kommentoinu mahan kokoa kovinkaan paljon, paitsi töissä jokunen kysässy et montako siellä mahtaa asustella ku on noin iso :P en oo vielä kerenny tympääntymään ku ei paljon kukaan oo tullu kyseleen/arvosteleen masun kokoa. Mutta katotaan vaan, niin kyllä mä saan paljon kommentteja jos maha vielä kovin kasvaa loppuraskaudessa. Katseetkin kyllä kertoo enemmän ku tuhat sanaa. Kaupungilla kävellessä ihmiset tuijottaa ja kattoo siihen malliin, et huh miten toi emäntä jaksaa edes kävellä :P Se on joskus ruvennut tympiin, ja oon mieheltä kysellytki et onkohan mussa joku vikana ku kaikki tuijottaa :D
 
Juu, ei mullakaan oo kukaan vieras vielä masua kommentoinut.. mut kyllä alkaa töissä asiakkaiden katseista huomata ja oikein kuulee kuinka niiden päässä raksuttaa, kun yrittävät pohtia olenko vaan syönyt hyvin vai odotanko vauvaa :D

Ne jotka tietää ni on kyllä sanonu, et alkaa jo näkymään - vaikka omaan silmään näyttää kyllä vieläkin enemmän läskiltä, kuin sellaselta kauniilta vauvamasulta. [:'(]
 
ja muuten hei! ootteko käyny tuolla vau.fi:n etusivulla?
Tietääkö kukaan onko toi BM-talo- juttu ihan aikuisten oikeesti tapahtuva? ..kuulostaa jotenkin niin.. omituiselta. Vois melkein luulla aprillipilaks - jos siis olis aprillipäivä [8|]

muoks. ton on pakko olla vitsi! ..tajusin nyt vasta noi kilpailijoiden nimetkin! [:D]
 
Iines, mulla kommentoidaan samoin, että kylläpäs tuo maha on pieni. Tuntuu toisaalta hassulta ja välillä loukkaavaltakin. No eihän se kovin isokaa voi olla, ku laihduin niin paljon raskauden alussa ja ekalla kolmanneksella. Toisaalta olen myös pitkä nainen, joten varmasti osa mahasta katoaa suoraan pituuteen. Uskon, että kai sitä tässä hormoonimyrskyssä ottaa kaikki tuollaiset kommentit jotenkin negatiivisesti vastaan, varsinkin, jos on muutenkin asiat vähän sekaisin.... Isompaa masua odotellessa... [:)]

Lella: Ei ole toiminu sekään. Vaikka kuinka miestäni hellisin ja huomioisin, niin hän ei toimi samalla tavalla. Tää alkaa olla jo tosi rasittavaa ja Raskasta... En oikein tiä kuinka tulis toimia tai kuinka tulis asioista keskustella, ku mikään ei toimi. Mies ottaa mun kaikki puheet nykyään ihan hirveen negatiivisesti ja kääntää kaiken niin, että ihan ku oisin tarkoittanu jotain hirveän pahaa. Tuntuu ihan paskalta tommonen, ku mitään sellaista en yritä. Haluan vain keskustella enemmän ja kaikesta ja ku ennen meidän suhde oli semmonen, että voitiin puhua lähes kaikesta. Nyt mies taas luulee, että haukun häntä tai valitan asioista. En tajua, vaikka kuin puhuisin niin aina tulee riitaa. Hankin jo ajan parisuhdeterapeutiltaki, jos se vaikka opettais meidät uudestaan puhumaan toisillemme... Tuntuu vain välillä, että haluaako tuo mies enää ees puhua mulle. Tai mitä se oikein haluaa. Tänään aloitin puhumaan seksistä, arka aihe juu tiedän. Mutta yleensä ollaan siitä voitu puhua ihan noin vain. No mies luuli, että haukuin häntä tai edellistä kertaamme ja arvaatte varmaan millainen soppa siitä sitten syntyi... Sitten hän on mulle aina painottanu, että pitää siitä, että ilmaisen haluni selkeesti. No sitähän minä yritän ihan parhaani mukaan, mutta välillä tympäsee ihan kympillä se, että hän ei sitte viitti ilmaista yhtään mitään. Minä saan olla aina se, jonka pitää ilmaista halunsa.

Sitten sekin ottaa päähän, että miehen mielestä jokaisen pitää itse luoda oma onnellisuutensa. Olen osittain samaa mieltä siitä, että ei kukaan toinen voi toista tehdä täysin onnelliseksi, jos itse ei yritä, mutta kyllä mun mielestä parisuhteessa toinen tekee toisen onnelliseksi myös.

Sitte ottaa se päähän, että mies ei voi koskaan sanoa, että olen kaunis tai kehua mua ylipäätään mitenkään. Hänen mielestään sellainen tuntuu teennäiseltä tai se ei vaan ole hänen tapansa. Ja kyllä mä tiedän olevani kaunis, mutta ois se nyt kiva kuulla omalta mieheltään edes joskus. Samoin muitakin kehuja. Mutta ei...
 
Heippa!

Nyt on sitten shoppailtu oikein urakalla vaaleenpunasia pikkuvaatteita ja ties mitä [:)] Hiukkasen innostuin enkä voinut vastustaa kiusausta joten ostin sitten kaikkea kivaa [:)] Ajattelin että kun neljä vuotta odotin tätä hetkeä niin nyt saan sitte ostaa kaiken haluamani [:D]

Myös lastenhuoneen remppa on alkanu, seinässä on vaaleenpunasta ja tapetointia alotellaan [:)] Pinnasänky saapui tänään ja hoitopöytäkin odottaa paikalleen pääsyä [:)] IHANAA!!!!!! <3

Vaunuja vielä pitäisi alkaa vähän vertaileen... en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä [:)]
 
Miehet *huokaus* ota niistä sitten selvää...

Meilläpäin menee taas niin että mun ei tee koskaan mieli ja mies yrittää ymmärtää.. tosin, nyt kun on muualla arjet töissä (ja osan viikonlopuistakin) niin tottakai varmaan harmittaa aika paljon jossen anna kun tulee kotiin.. Esim nyt perjantaina kun tuli kotiin pe-la yöksi, niin rupesi vihjailemaan joskus yhden maissa yöllä enkä mä enää siihen aikaan jaksanu rupee miellyttään miestä, niin hänpä siirtyi sitten sohvalle nukkumaan ja lähti la aamuna töihin ennenkuin heräsin.. Ei olla perjantain jälkeen juteltu.. Tosin, enpä itekkään oo yrittäny ottaa yhteyttä häneen..

Luulis että oisin täällä itku kurkussa tuon takia, mutta mulla nyt ei jostain kumman syystä oo hormoonit sekasin, en siis itkeskele pienistä asioista tai vedä turhaan herneitä nenään.. enemmänkin on semmonen olo et ei oikeen jaksa mikään kiinnostaa tarpeeks että välittäisin (kuulostaa ehkä hiukka sekavalta).. Toisinaan ahdistaa tuleva, varsinkin nyt kun on noita kuperkeikkoja ruvennu tuntemaan masussa, niin haluis vaan perua koko homman.. Toisinaan taas silittelen masua ja mietin että toivottavasti pikkuisella on kaikki hyvin.. Mutta ei täällä tuon ihmeellisempiä tunnemyrskyjä käydä läpi..
 
Täällä kiehuu parhaillaan miehen kanssa myös!
On siis ollu koko viikonlopun (torstaista lähtien) mökillä parin jätkäkaverinsa kanssa ja tänään piti/pitäis tulla kotiin. Äsken soitin sille ni oli vielä veneilemässä! ..ja tulee EHKÄ kotiin tänään! [:@] (ja siis tää mökille lähtökin oli sellanen "hei kulta, tulin töistä ja lähenkin tästä mökille - moikka" ..vaikka oli sovittu että lähtee vasta seuraavana päivänä) ..ei siinä, olkoon missä tahansa hornan tuutissa mun puolesta vaikka kuinka kauan, kunhan ilmottais mulle suunnitelmistaan ilman, että mun tarvii ite soitella ja kysellä mitä se meinaa tehdä! ..mä oon muutenkin antanu niiden olla siellä mökillä rauhassa koko viikonlopun enkä kertaakaan oo soittanu perään, arvostaisin kovin sitä, että muakin sitten arvostettais sen verran edes, et ilmotettais koska kotiudutaan tai että ollaan ylipäätänsä hengissä!!

Kaikenlisäks äijät on siellä tehny omia suunnitelmiaan ja ukko oli sitten mun puolesta päättäny, että mä tuun juhannuksena yksin mökille perästä kun pääsen töistä ja hän menee kaverinsa kanssa jo edellisenä iltana! Joo, ei siinä mitään - kiva kun multakin kysytään. Mä en vaan tosiaankaan aio 8 päivän työputken jälkeen lähteä suoraan töistä illalla ajamaan yksin paria sataa kilometriä! Saa ukkokulta viettää juhannuksen ilman mua, jossei viitsi päivää kauemmin odottaa. [:'(]

AAAAARGH! ..anteeks purkautuminen - ärsyttää niiiiiin suuresti!

Kuulostaa muuten tosi inhottavalta Tarunen toi teidän tilanne! ..en kauheesti osaa kyllä neuvoja antaa.. kun ilmeisesti puhuminenkaan ei auta. Mitä jos antasit hänen lukea nää sun kommentis täältä? ..tai kirjottaisit miehelles tai jotain.. niin et sen on pakko keskittyä vähän aikaa, eikä voi heti alkaa väittää vastaan tai suuttua ?? ..toivottavasti tilanne teillä paranee <3

Meil on miehen kans nykyään kans vähän ihme taisteluja.. tai siis tavallaan niiden puutetta. Kun jos oon vähänkään erimieltä jostakin asiasta kuin ukko (esim. kun keskusteltiin siitä tuleeko vauva aluksi meidän huoneeseen vai suoraan omaan), niin ukko luovuttaa heti mun mielipiteen jälkeen ja sanoo et "joo, tehdään sit näin ku sä oot jo päättäny".. vaikka siis oon vaan yrittäny keskustella jostakin aiheesta ja yrittänyt oman kantani jälkeen tiedustella mitä mieltä mies olisi ylipäätänsä koko asiasta jotta voitaisiin sit sopia jonkinlainen kompromissi. Ennen kun mies sitten taas sanoi oman kantansa hyvinkin vahvasti ja ollaan monta kertaa tapeltu pitkään esim. taulun paikasta. Nyt ei sitten saa keskustelua mistään aikaseks enää ollenkaan.. kaikkeen vaan hymisee eikä oo mistään mitään mieltä - äääärgh! [:@]
 
Satu: Tuo on niin tuttua, ettei olla yhtään mitään mieltä välillä ja kaikki käy! Mitä hittoa! Missä on se mun mies jolla oli selkeät mielipiteet, halut, toiveet jne. Mihin ihmeeseeen se on hävinny?

Itteki mietin ihan tuskassa mitä sitä tekis juhannuksen. Kaverit lähtee ryyppäämään ja eihä ne mua sinne mukaan tahdo. Ukko taas on suunnitellu, että menis käymään kavereillaan...juu ja voinhan mäki sinne tulla, mutta mitä hittoa mä taas sielläkin tekisin ja viel ku tietää että ei se ees halua mua sinne niin huvittaapa ihan kympillä mennä... Kiva juhannus tulossa, ku ei ole mitään tietoa mitä tekee ja ei viiti toisillekaan vaivoiksi mennä...

Ikävä kyllä mitkään puheet tai viestit tms. ei toimi. Se vaan vetää ihan lukkoon ja suuttuu aina ku alan jotenkin ees puhua sille. Iha sama kuinka. Välillä olen kirjoittanu sille textareita ku se on häipyny, ku ei se halua jutella. Ja arvatkaa onkos kiva kuulla, että se on poistanu ne lukematta, ku ei halua lukea sellaista tekstiä.. Olen sille sitte yrittäny selittää, että ne textit on mun tunteita ja mun haluja ja mun mielipahaa jne. Mutta ei...
 
Tarunen: Nii kummalla teiän suhteessa olikaan hormoonit sekasin? Toivottavasti toi on ohimenevää, kun kyllä kai ne miehetkin omalla tavallaan reagoi tulevaan perheenlisäykseen.. Jotkut saa kuulemma keski-iän kriisin tapaisia oireita, ehkä sun miehes on taantunut takaisin teiniksi sen seurauksena...
 
Juu, ei täälläkään paljoa mun tunteista jakseta välittää.. tuntuu et kaikki pistetään nykyään vaan hormonien piikkiin, eikä mitään oteta tosissaan! Mua ärsyttää jo valmiiks, kun ukko tulee kotiin.. en vaan jaksais tapella ja vääntää rautalangasta sille miks musta tuntuu pahalta ja mitä se teki väärin, kun hän ei ikinä omasta mielestään tee mitään väärin - kaikki vika on mussa, olenhan mä nalkuttava nainen -joka on kaikenlisäks vielä raskaanakin! Seitsemäks pitäis vielä aamulla mennä töihin.. huoh.. tästä tulee niiiin pitkä yö enkä mä jaksais tapella tai olla se nalkuttava akka aina.. mä vaan niin haluisin et mua ja mun tunteita ymmärrettäis ja arvostettais.

Saas juu nähdä mitä juhannuksesta tulee.. mennään mökille isommalla porukalla ja minä tietysti olen se ainoa selväpäisin siellä. Ukko varmasti juo ittensä niin kovin mukavaks, että unohtaa mut kokonaan ja saan nukkua yksin, kun äijä(t) väsähtää vasta siinä vaiheessa kun muut heräilee uuteen päivään. Jeij. Tuskin maltan odottaa. [>:]

Ah, tätä raskauden riemua :D ?
 
hitto, onkohan tuo miesten raskautta, koska täällä usein ihan sama meininki kun satu`:lla ja Tarusella...

mä en ymmärrä kun tuo suuttuu/möksähtää ihan mistä milloinkin, varsinkin kun mä haluisin puhuu tuntemuksista ja toiveistani (myös yhteisistä). sitten ollaan puhumatta ja tiuskitaan jotakin takas. yleensä mulla palaa käämit/alan itkemään ja lähen menee. sitten tulee viestiä että anteeks.
oon yrittänyt sanoo et kirjottais mulle tavallaan kirjeen jos on vaikeeta puhua, jos niin olis helpompaa kommunikoida.

...ah noita miehiä ja tätä raskauden tuomaa onnellisuutta :DD pitäskö meidän perustaa tänne oma ryhmänsä näille "raskaushormoneiden sekoittamille miehille" että saisivat helpommalla pääsevät marrasmammat keskittyä marrasmuruihinsa :D ?
 
Mukavaa kuulla etten ole ainoa joka ei ymmärrä miehiä. Meilläkin on ollut viimeaikoina miehen kanssa sukset ristissä milloin mistäkin. Yleensä siitä kun hän on niin vähän kotona. Mies kun on yksityisyrittäjä ja ymmärrän kyllä että minä en perheelle tällä hetkellä rahaa tuo kun olen hoitovapaalla. Mutta tää raskaus on vienyt mun mehut kyllä aika loppuun. Ja on välillä todella raskasta olla kahdestaan pojan kanssa aamusta iltaan. Ja useampi päivä peräkkäin. Nyt on mennyt jo pitkään niin että mies lähtee klo. 8 ja tulee kotiin illalla aikaisintaan klo. 18 yleensä paljon myöhemmin. Ja kun on yksityisyrittäjä niin hän hän ei tunne sanaa viikonloppu tai kesäloma saatikkia sitten talviloma.... kyllähän olen tähän elämään tottunut mutta nyt en vaan jaksaisi olla yksin, aina. Onneksi poikani on kyllä sellainen päivän paiste (yleensä [;)]) niin kyllä meillä ihan hauskaa on kahdestaan. Mutta pelkään miten jaksan sitten kahden pienen kanssa. Olen siitä yrittänyt puhua mieheni kanssa että sitten kun vauva syntyy tarvitsen sinua enemmän ainakin aluksi kotona. Mutta aivan kun puhuisi seinille, hän ei siis osaa puhua. Ja kun aikani "jankutan" niin hän suuttuu. Miten saisin hänen kanssaan keskusteltua asiasta..... No sen ainakin olen jo päättänyt että ennen LA teen ruokaa pakkaseen valmiiksi ettei pojan sitten tarvitse syödä mitään valmisruokia. Kun varmaan aluksi en ehdi ja jaksa ajatella ruuanvalmistusta. No kaipa se siitä sitten menee kun on vaan pakko jaksaa...
 
Tuo miesten oma ryhmä ois kyllä aivan loistava [:D] Tosin ne ei kuitenkaan sitte tajuaisi, että itehän ne tässä on niitä jotka on rasittavia ja ajattelevat vain itseään. Luulisi, että mies ajattelee naista silloin paljo enee ku nainen on raskaana, mutta yhtäkkiä meidän pitääki alata herran ongelmia selvittämään *huoh* No selvitän niitä kyllä ihan mielelläni, mutta olis kiva, kun munkin tunteet otettaisiin huomioon. Pikkusen meinaan hermo palaa ku mies alkaa selittää siitä kuinka herkkä hän on. AI MITÄ VITTUA; ENKÖ MÄ SITTEN OLE HERKKÄ VAI???!!! [:@] Rasittavuuden rasittavuus.

Sitten ku meillä tulee ongelmia niin mies haluaa vetää pään täyteen ja on nyt pari kertaa lähtenytkin juomaan. Mikä on sinänsä koomista, että tuo mun ukkoni ei oikeestaa ees käytä alkoholia. No mua on vituttanu sitten iha suunnattomasti. Se kun päättää ratkaista asian sitten niin, että on pääivän poissa ja vetää viinaa. No juu, mitäs minä teen. Vollotan täällä kotona, ku enhän mä voi mennä vetämään lärvejä... Jep jep....

No tilasin ajan parisuhdeterapeutilta... Josko se auttais. Päätin, että pakkoha täs on opetella puhumaan tai muute en kestä. Oikeesti tarvisin niin paljon enee nyt huomiota, tukea ja kannustusta ja se asia onkin kääntyny ihan totaalisesti päälaelleen..
 
Minusta vähän tuntuu siltä, että teidän ukkojenne kanssa kinaajien pitäisi keskittyä enemmän omaan elämäänne parisuhteen ulkopuolella, eikä olla niin parisuhde keskeisiä ja ripustaa tunne-elämää niin sen varaan. Onko se mikään ihme, jos ukkoa alkaa ahdistaa, jos kaikella tekemisillä ja sanomisilla on olevinaan joku vaikutus teidän naisten elämään.

Kyllä minäkin joskus aikoinani, kun sairastin masennuksen sain ihme pultteja vähän siitä sun tästä parisuhde-elämässä. Jälkeenpäin olen ajatellut, että miten sitä silloin viitsikin tehdä elämästään monimutkaista ja hankalaa mokomilla turhilla huolilla. Ukkokin on nykyään mun paras kaveri, jonka kanssa yhteinen aika on hauskaa ja rattoisaa, kun en enää ahdista sitä nurkkaan todellisuudessa itsestäni kumpuavilla ongelmilla. Elämä rullaa eteenpäin, ei siihen enää paljoa parisuhdeasiat vaikuta. Pienet riidat unohtuu saman tien, kun ovesta pihalle astuu, eikä niitä enää tule päässään vatvottua. Raskaus ei ole kovin oleellisesti vaikuttanut asiaan. Vaikka selvästi herkempi tunnenkin olevani, niin ei se herkkyys suhteellisuudentajuani ole murentanut.

Pyydän anteeksi tylyä kommenntiani. Tarkoitukseni ei ole loukata, vaan herätellä ja tuoda uutta näkökulmaa asiaan. Jos vaikka vaihteeksi ihan vaan hengailisitte ukkojenne kanssa ihan muuten vaan mukavissa merkeissä, ilman turhia märehtimisiä. Ehkä se puheyhteyskin siinä sitten rennossa meiningissä vahingossa paranee. Ja jos ei ukosta ole mukavaksi seuraksi, niin voi kait sitä kavereidenkin kanssa järkätä jotain kivaa ja nauttia elämästä ja kasvavasta masusta.
 
Toivotaan, että saatte Tarunen parisuhdeterapeutilta apua ja löydätte keskusteluyhteyden uudestaan :)

Täällä taas myrsky laantunut.. ehdin täällä jo yksin raivota ja kiehuta suurimmat höyryt pihalla, etten sitten enää jaksanu alkaa yöllä tappelemaan loppujen lopuks melko mitättömästä asiasta. Kyllä mä huomautin kauniisti parista asiasta, mutten kattonu aiheelliseks alkaa enempiä niistä jauhamaan.. (ja sitäpaitsi se ilkimys oli sittenkin inhottavan ihana, kun ei sitä muutamaan päivään ollut nähny, joten ei sille voinu olla vihanen :D).

Jotenkin sitä on nyt vaan raskauden aikana herkempi kaikesta.. ja pienetkin asiat tuntuu paisuvan ihan hurrrjan suuriksi ihan tajuamatta. Ja sitten kun omia tunteita (jotka tässä hormonimyrskyssä tuntuu niin kovin suurelta) vähätellään ja niille naureskellaan, niin vähemmästäkin alkaa kiehumaan ja keittämään. Varsinkin jos joku asia, joka oikeasti painaa mieltä, pannaan vaan hormonien piikkiin, niin kyllä se nyt alkaa v*tuttaa suoraan sanottuna.

Kyllä mä ainakin haluan, että mun elämä toimii ihan kaikilla osa-alueilla. Ei mulle riitä, että on hauskaa vaan miehen kanssa.. tai että on hauskaa vaan kavereiden kanssa. Kyllä mä haluan, että mulla on hauskaa molempien kanssa ja että molempien kanssa voi keskustella mistä tahansa - niistä vaikeistakin asioista. Kyllä mä uskon, että esim. Tarunen varmasti olis onnellinen edes yhdestä kunnon keskustelutuokiosta, jotta sais taas suhteen toimimaan ja vois siitä nauttia. Jos ukko kokoajan karkaa hänen mielestään ahdistavasta tilanteesta, niin ei se tilanne siitä kyllä yhtäkkiä voi vaan laueta ja elämä jatkua normaalina.. ei asioita ja ristiriitoja voi tosta noin vaan unohtaa ja lakata puhumasta niistä, oli ne sitten pieniä tai suuria - tarvii ne tavalla tai toisella ratkaista.
 
Kerroppas, hemuli74, että pitäsikö täällä nyt sitten pomppia ilosta kun mies ei vastaa 3 päivään puheluihin eikä tekstiviesteihin kun en antanu sille perjantai aamuyöllä?
 
ei.. kyllä sä nobody oot ihan liian parisuhde keskeinen.

"jos ei ukosta ole mukavaksi seuraksi, niin voi kait sitä kavereidenkin kanssa järkätä jotain kivaa ja nauttia elämästä ja kasvavasta masusta."

eli siis ei siinä mitään.. nauti vaan elämästä parisuhteen ulkopuolella ja kun ukko ilmaantuu kotiin ni unohda, että mitään riitaa oo koskaan ollukkaa ja tee jotain mukavaa ukon kanssa - niin se parisuhde hoidetaan! [8|] (ainakin sikälimikäli ymmärsin hemulin kannan asiaan oikein)
 
No ei tarvitse. Ihankohan varmasti se ukko pimpan puutetta karkuun lähti [;)] Täs nyt tarkoitan, että ehkä se puheyhteys ei ihan vaan sillä parane, että odotetaan, et toinen vaan alkaa puhumaan, jos on kykynsä siihen menettänyt. Miehet herkästi menee lukkoon, eikä se lukko välttämättä aukene puhumaan painostamalla ja vaatimalla. Ihan yhtälailla miehet voi kaivata sitä alkuaikojen ihanaa naista, jonka kanssa oli helppo puhua ja olla, kuin tekin tunnutte kaipaavan entisenkaltaista miestä. Naiset ehkä kuvittelee, että kaikki olisi sitten hyvin kunhan vaan saataisiin puhutuksi; miehillä ei siitä varmaan ole välttämättä ihan sama käsitys.Tulee sit kierre, et suhde menee enemmän ja enemmän lukkoon, kun yksipuolisella omasta näkökulmasta lähtöisin olevalla tavalla yritetään ongelmia ratkoa.

Elämä on kokonaisuus, jossa osa-alueet vaikuttavat toisiinsa. Jos pystytte olemaan muuten onnellisia, niin se heijastuu sitten parisuhde-elämäänkin myönteisesti. Varmasti me kaikki olemme onnellisina helpompia ihmisiä.

No soppaan tarvitaan kaksi, enkä nyt tarkoita, että miehet olisivat niitä kypsiä aikuisia. Ehkä kypsässä suhteessa ymmärretään paremmin toistensa lapsellisuudet ja jätetään omaan arvoonsa turhat lapsellisuudet, mutta kunnioitetaan kuitenkin toista heikkouksineen, vaikka ne puutteet tiedostetaankin. Tokihan niitä ongelmia pitää jollain tavoin ratkoa, jotta suhde jalostuu ja saa onnistumiselleen edellytyksiä. Ja silleinhän se suhde jalostuu, että päästään vaikeiden kausien yli ja ollaa yhdessä vahvempia ottamaan vastaan suhteen tulevaisuudessa kohtaamia haasteita.
 
Ei se sitä karkuun lähtenyt, takaisin töihin vaan.. kun tuo on nykyään sen 1-3 päivää viikosta kotona. Enkä edes tajunnut että oli siitä suuttunut ennenkuin selvis että oli ihan tarkoituksella jättänyt vastaamatta... Mä kun ilkeyksissäni lähettelin sille esim "on ikävä" viestejä ja yritin soittaa kysyäkseni millon tulee kotiin että tiedän teenkö sillekkin ruokaa.....
 
Takaisin
Top