Marraskuun pulinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja JN89
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vittu nyt vituttaa :( miehen piti mennä muutamaks tunniks tekee yhtii musajuttui ja luotin et on ihan ok et ottaa vaan muutaman bissen. Tulee himaan 7h myöhemmin puol kaks kännissä länkyttää. Vähän niinku luulin et se tajuu et kuinka vittumaista sen kuorsaus on kun se on vähänkää juonu PLUS laskettu aika on viikon päästä et aika saatanan epäkorrektii juoda ees sitä yhtä liikaa. Rojahtaa keskelle pehkuu ja alkaa vitullinen kuorsaus mun päällä. Luovin soitä kiukkusena pikkuhuoneen sohvalle ja pimeessä kompastun tohon helvetin kuntoilulaitteeseen minkä olemassa olon unohdin. Säikähdin sikana ja jalassa kipee reikä :( sit vielä sovittiin että mä lähen aamupäivällä täältä evakkoon et saavat poikien kanssa äänitellä rauhassa, vittu. Mä täällä leivon piirakkaa niille ja leikin kotiäitiä ja sen meininki on toi. Mistä tää nyt tulee?? Tajuun et jos fredndit yllyttää juomaam pari ylim tuoppii menee joskus vahingossa mut vitun ääliö ei kyl tajuu et nyt just ei oo oikee aika tällaselle vahingolle. Varmaan täs tulee uni.. ja tiedossa aikanen herääminen ja pitää lähtee kaupungille maleksii ku sovitut läpät. Taidanpa parkkeerata mutsin sohvalle ens yöks, nukkuu toivottavasti hyvin ja sormet ristissä toivoo et kostoks synnytys käynnistyis aamulla ja voisin sairaalasta vasta soittaa et voi tulla jos KYKENEE, vittu.
 
Voi uskonpa Veera Sofia tuon "hatutuksen" määrän. Jemmaa sä siltä päänsärkylääkkeet ja piilota kaikki krapulaa helpottavat limut ja mehut yms ja luukuta aamulla sen korvan juuressa snoop doggin ja psyn Hangover biisiä... hehehehehe, niin mä tekisin. T. Piru
 
Täällä paremmin nukuttu yö takana, jee! Nukahdin eilen hieronta/ vyöhyketerapia 1,5 tunnin aikana ja muutenkin olo oli ihanan rento. Mies kävi sillä välin kaupassa ja oltiin puhuttu, et vietetään hyvin rauhallinen ilta.

Aamupäivällä kiukutti, kun sekä äiti, että isosisko soittivat. Äiti aloitti puhelun, että alat olla varmaan kypsä. Joo-o, ei tarvitsisi kaikkia itsestäänselvyyksiä laukoa. En todellakaan jaksaisi vatvoa asiaa puhelimessa enkä muutenkaan. Siskon puhelu nyt oli vähän ymmärrettävämpi. Asuvat 400km päässä ja miettivät siellä tulevia työvuorolistoja varten, että milloin tulisivat käymään. No ei mulla mitään uutta tietoa ole, että milloin tämä täältä tulee. Ja jos mulla joku kristallipallo olisi, niin mitä luultavammin olisin sinne jo ihan itsenikin vuoksi kurkannut.

No tulin tosiaan kotiin tuolta hoidosta, niin mies alkoi kysellä, että milloin meidän pieni syntyy ja tulisi jo. Pahoitin mieleni niin, että tiuskaisin vain, että EN TODELLAKAAN TIEDÄ ja että voisiko olla mitenkään mahdollista, että edes yhden illan verran voisi olla miettimättä koko asiaa. No tiuskimisesta mulle tuli vielä pahempi mieli ja iltaruoan jälkeen aloin sitten itkeä ihan hysteerisesti. Varmasti kaikki väsymys, turhautuminen ja paha mieli purkautuivat. No aikani itkin kuin pieni lapsi miehen rintaa vasten ja juttelimme sitten. Hetken päästä jo nauratti :)

Tänään 40+1 eikä edelleenkään mitään merkkiä pienokaisesta. Tänään saadaan kavereita kylään ja jossain kohti käydään kävelyllä.

Marraskuun loppupuolta mennään, eiköhän sieltä kohta synny lisää marraskuisia :)
 
Joo, ehdin se minäkin jo innostua oikein tosissaan kun neljättä tuntia jatkuivat..
Ja tutulta kuulostaa Lumo sun teksti. Eihän sillä kukaan tarkoita kettuilla kun kyselee, mutta ottaa se silti päähän ja just sen takia, että tekis mieli huutaa, että "JOS SÄ ODOTAT NÄKEVÄS SEN VAUVAN NIIN ARVAAPPA PALJON MUA TÄSSÄ TURHAUTTAA?!?!?!??!" Ei auta, kun ottaa päivä kerrallaan ja kuunnella "iloisesti" muiden "ei sinne ole kukaan jäänyt"-kommentteja ;)
 
Veera Sofia, ymmärrän hyvin sun v*tutuksen määrän! Meillä kans ukolla oli eilen kaverinsa kolmekymppiset. Alunperin sanoi lähtevänsä kuudelta ja tulevan viimeistään yhdeksän maissa ja mahdollisesti selvinpäin. Sit lennossa tämä pari tuntia muuttuikin siihen et "en mä nyt sinne pariks tunniks lähde".. aha. Sanoi vielä lähtiessään et varmaan puolen yön maissa tulee, ei oo aamuyöhön asti. Lopputulos oli et lähti viideltä ja tuli kolmelta. Kiltisti kyllä meni sohvalle nukkuun juurikin tuon kuorsauksen takia!!
Onneks äitini tuli auttaan lasten hoidossa, olisi ollut kiva olla täällä yllättäen yksin kolmen lapsen kanssa. Varsinkin kun vauva on iltaisin ollut monena päivänä melko itkuinen. Onneksi vauva nukkui yön tosi hyvin niin jaksan olla isompien lasten kanssa kun ukko vetää vieläki sikeitä.
 
Miun exä oli alkoholisti, narsisti ja kaikkea muutakin pas*aa. Esikkoa odottaessa olin yksin parisuhteessa. En saanut vauvan synttmän jälkeen käydä missään yksin, koska eihän isä millään ois tytön kanssa jäänyt. Alkoi jopa puhumaan silloin, ettei aio tunnustaa isyyttä koska haluaa isyystestit. Monta kuukautta meni, ennen kuin pääsin yksin ruokakauppaan tai edes suihkuun! Olin nuori ja sekaisin rakkaudesta, vaikka elämä oli yhtä helvettiä. Kulisseissa elettiin... Tehtiin kuitenkin toinen lapsi. Pojasta sama homma, hirveä epäily oliko poika hänen jne. Olin todella masentunut ja edelleenkään en päässyt mihinkään ilman 2v taaperoa ja vauvaa. Illanviettoon halutessani piti lapsille etsiä hoitaja, koska miehen täytyi tulla mukaan hengittämään niskaan.
Kaikki repesi käsistä lasten ollessa reilun 4v ja 2v. Eräs pakkasaamu keväällä 2011 istuin aamukahvilla, kun mies tuli luokseni ja alkoi länkyttää heti aamusta kaikesta turhasta. Siihen loppui. Sanoin miehelleni ainoastaan yhden lauseen: Pakkaa reppu ja lähde, nyt riitti. 9 vuoden suhde päättyi.
Siitä alkoi mulla uusi elämä lasten kanssa kolmisin. Muutettiin pienempään kotiin ja lapset muuttuivat täysin. Pienemmän lapsen uhma loppui, esikoinen oli iloisempi ja itse olin onnellinen. Yksin lasten kanssa kyllä jouduin paljon laittamaan heitä hoitoon, jotta sain hengähtää välillä. Reilun 2 vuotta elin sinkkuna ajatellen, etten koskaan tule tarvitsemaan miestä enkä halua enempää lapsiakaan. Olin tyytyväinen oman elämäni kuningatar.
Mutta, niin se elämä muuttuikin vielä paremmaksi, kun viime vuonna toukokuussa eräs 5.3vuotta itseäni nuorempi herrasmies kysyi saako kahvit. Se perjantai-ilta aloitti uuden vaiheen elämässäni. Tämä herrasmies oli siitä alkaen joka päivä meillä. Lapsenikin kiintyivät ja kesä meni hurmiossa :) Olin korviani myöten rakastunut ja sitä tunnetta en ollut koskaan ennen tuntenut. Lokakuussa minua kosittiin. Joulukuussa herrasmies muutti meille. Haaveet vauvasta heräsi meillä molemmilla jo syksyllä. Maaliskuussa sain positiivisen yllärin tikkuun ♡ Nyt olemme onnellinen rakastunut pari, joilla on jo kaksi lasta ja ensimmäinen yhteinen syntyy näinä viikkoina. Mies on elämäni valo lasten lisäksi. Hän rakastaa meitä ja pitää meistä huolen. Koskaan en uskonut tällaiseen rakkauteen, olinhan elänyt 16vuotiaasta asti 9vuoden ajan tuhoten omaa elämääni. Lapset sain exältä, en mitään muuta hyvää, paitsi opetuksen siitä, että nurkan takana voi olla jotain paljon parempaa!
Olenkin kirjoittanut toiseen ketjuun kuinka huomaavainen mieheni onkaan ♡ Tuleva iskä ei todellakaan malta odottaa, että vauva syntyy täydentämään perhettämme. Olen onnellinen :)

Halusin jostain syystä kirjottaa tän, koska tuli paha mieli teidän puolesta, joilla miehet ovat välillä ääliöitä. Omanikin on joskus, mutta ei koskaan jätä meitä toiselle sijalle. Olkaa rohkeita ja nostakaa kissa pöydälle. On kyse sitten kotitöistä tai vauvan asioista, mutta älkää kuitenkaan luovuttako rakkaudessa. Rakkaus, sitä en koskaan tuntenut exäni kanssa. Järki ei vaan luistanut silloin. Hyvää sunnuntaita kaikille :) ♡

Terveisin rv38+0
 
Möhkölle hali.. <3 toi on onneks siis kaikinpuolin muuten ihanatäydellinenkilttijakaikkea-mies mut nyt jotenki MÄ haluan olla siinä jalustalla :D sehän heräs oikein vetreenä ja kaverit heti soitteli että me tullaan nyt. Ugh! En khl ois kestäny jos ois vielä toisia pikkuisia hoidettavana muita kun mun muutama pienilyhyt hermo! Supernaisia ootte!!
 
Tänään on se maaginen päivä, jota kalenterista on tuijotettu maaliskuun alusta asti. Lasketuksi ajaksikin kutsuttu. Ei mitään merkkejä, että toinen haluaisi yksiöstään luopua. Tulevat vanhemmat ei jaksaisi enää odotella syntymää. Alkaa vähän olla jo tukala olla ison massun kanssa, tarttisin ajoittain vetskarin, jonka voisin avata. Täytyy nyt vaan ajatella, että max 2vk enää.

Eli lyhyesti poks 40+0, ja tää mamma voisi massusta jo luopua.
 
Marrasmöhkö, olen itse melko läheltä seurannut kuinka narsisti tuhoaa läheistensä elämän, ja nostan hattua että pääsit itse siitä suhteesta pois ja iloinen että oot löytänyt elämäsi miehen :)

Oma mies on ottanut hienosti haltuun isän roolin enkä voisi kuvitella parempaa isää lapsilleni ja parempaa aviomiestä <3 tuossakin lähinnä ärsytti se ettei asiasta oltu etukäteen sovittu ja reissu piteni odottamattomasti.. ja aina olen saanut mennä omia menojani ja mies myös monesti tarjoutunut olemaan lasten kanssa.
 
Kiitos :) Nyt tosiaan mies jää mielellään mun lasten kanssa, tekee niiden kans asioita, hakee koulusta/eskarista ym ja lisäksi tekee kotityöt :) Oon tosi hyvilläni siitä, että lapsetkin ovat saaneet reippaan miehenmallin elämäänsä. Onhan heillä isänsä, mutta se on välillä sellaista pakkopullaa lapsillekin.
Hyvä isä hän niille on, mutta tainnut tajuta isän roolin vasta näinä kuukausina.

Meillä nykyään ilmoitetaan ja sovitaan menoista aina etukäteen, sen enempää vaatimatta. Kaksistaan (viel toistaiseksi) saadaan olla miehen vuorotyön ja lasten isäviikonloppujen ansiosta todella paljon! En oo hetkeäkään ajatellut et menis nyt johokii :D 1.5v kyllä vasta yhdessä, mut ei se ikä tai aika sano mitään.

Odotan kovasti vauvaa syntyväksi, ihan mieheni vuoksi. Haluan antaa hänelle pian sen tunteen ja onnen vielä täydentämään meitä :)

Tänään on hyvä päivä.
 
Unirytmi on heittänyt ihan häränpyllyä nyt ja jo muutamia päiviä uni on tullut vasta 5-7 aikaan aamulla ja sitten onkin herätyskellosta huolimatta nukuttu iltapäivään asti. >.< Tuntuu että menee päivät ihan hukkaat vaikka ei mitään suunnitelmia päiväsaikaan olekkaan. Noh, kunhan saa joskus jonkun verran nukuttua niin hyvä kai se on. :p

Nyt kun laskettuun on enään ihan pari päivää niin olen jotenki vainoharhaisena alkanu kiinnittämään huomiota jokaiseen pieneen tuntemukseen ja miettimään että joko?! Lisäksi koko ajan mietin mitä pitää vielä tehä kotona ja sitten oonkin niin "lamaantunut" etten saa mitään aloitettua.. Saan vielä itteni ihan sekaisin tällä psyykkaamisella. :schocked028Sain kuitenkin pakattua (ihan varmuuden vuoksi) vaavin kotiutumisvaatteet jo kassiin mutta oma sairaalakassi ammottaa vielä tyhjyyttään. :rolleyes:
 
Moi kaikki kanssa sisaret. Mukavaa maanantaita. Arvatkaapa mitä uutta ?!?! Ei mitään :D Ei yhtikäs mitään. Vauva on masussa edelleen. Mutta, tästä intoutuneena päätin laatia listan asian positiivisista puolista, koska olen perusvireeltäni positiivinen ihminen (vaikka viime aikojen tekstit voisivatkin puhua täysin toista kieltä luonteeni laadusta).

Eli positiivinen asia nro:
1) Jokainen päivä, jonka vauva viettää massussa on yksi sellainen päivä lisää, jonka olemme vielä kahden mieheni kanssa. Se on kohta taaksejäänyttä aikaa. Saadaan ja ehditään halia ja yöllä on nukuttu niin toisissamme kiinni että.
2)Jokainen päivä valmistaa minua henkisesti tulevaan. Saan miettiä synnytystä monelta eri kannalta ja aiemmin esiintynyt synnytyspelkoni on hellittänyt otettaan.
3) Olen myös seurannut sarjaa: One born every minute youtubesta. Realistinen, mutta positiivinen sarja synnytyksestä minun mielestäni.
4) Koiramme saa olla vielä perheen ainoa huomion keskipiste, mistä hän varmasti nauttii. On jopa saanut ekstra huomiota, kun olen vauvan kaipuutani helpottanut rapsuttamalla vanhaa herraa oikein paljon.
5) Enpä ole kokenut oloani näin tylsistyneeksi ikinä. Ihan oikeasti. Oon ollu työelämässä+opiskellut yli 10vuotta, enkä koskaan ole ollut työtön tms, että olisin ollut toimettomana. Siis ihan omanlaisensa kokemus tämäkin!

Noin. Sainpas monta positiivista asiaa kasaan :)
 
Hienos Stork! Upea asenne!

Mä matkaan lääkäriin. En taaskaan saanut nukuttua, kun kipuja oli niin paljon. Aamulla sanoin miehelle ja sovittiin, että soitan Kättärille. Sieltä kätilö pyysi käymään. Lähinnä toivon, että saisin jotain lääkettä, mikä veisi kivun pariksi kolmeksi tunniksi ja saisin nukkua. Tänään käveleminenkin on aika tuskaista. Niin ja jos saisin uuden reseptin närästyslääkkeestä, se kun loppui tänään. Lääkäri kirjoitti sitä 28tablettia, kun oli sitä mieltä, että syntyy lähituntien -päivien aikana.

Viikonloppuna jotenkin sain mieleni käännettyä niin, että vauva syntyy tavalla tai toisella viimeistään parin viikon päästä. Supisteluja on ollut kymmeniä kertoja pitkän aikaa. Jos kehoni ei sitten jostain syystä jaksa toimia niin, että supistukset veisivät synnytyksen alusta vauvan syntymään asti, niin sitten on niin. Moni lapsi on syntynyt sektiollakin.

Nyt yritän pitää itsestäni ja vauvasta sekä jaksamisesta huolen, sillä siihen voin edes jotenkin vaikuttaa.
 
Tuuhan Lumo sitten kertoo, mitä tuumaavat siellä Kättärillä. Toivottavasti saat helpotusta kipuihin, että pääset lepäämään! Tsemii!
 
Mä oon kans yrittänyt miettii hyviä puolia täs, ettei vauva halua syntyä vielä.
Nyt 40+4
Oon tehny oikein hyviä ruokia ja oikein kattanut keittiöön meille kahdelle vaan, syöty ja juteltu kaikessa rauhassa.
Nyt alkaa jo kaikki tavarat kotona olemaan jo oikeilla paikoillaan, vielä perjantaina vaihdettiin makkarin järjestystä sopivammaksi, miestä onneksi vaan naurattaa tää mun "pesänrakennus" ja auttaa mielellään huonekalujen siirroissa. :p
Aika hyvin aika kuluu näinkin, vaikka liikkuminen alkaa olla tosi haastavaa lonkkakivuista johtuen.
Enää max 10 vrk h-hetkeen. :Heartblue
 
Kärsivällisyyttä teille kaikille (varsinkin kipujen kanssa) odottaville <3
Meillä meni eka yö kotona hyvin. Tosin mies ei varmmaan oo sammaa mieltä, kun vanhemmat lapset oli niin levottomia, että hän joutu siirtymmään yöllä lastenhuonneesseen nukkummaan. Ja tänä aamuna lähti töihin. Hällä on siellä jottain tärkeetä valmisteltavvaa, joka pittää käyvä tekemässä. Saa sitten olla hyvillä mielin meijän kanssa. Vauva siis nukkui hyvin ja mie. Suurin piirttein kolmen tunnin pätkiä nukku ja sit tissitteli pitkät tovit (onneks mie pystyn nukkummaan sillonkin). Mummo vei esikoisen eskariin ja otti pojan heille, jotta mie saan levätä. Varmastikin pittää tytön kanssa ottaa päikkärit jossain vaihheessa. Vauva on niin tyytyväisen olone ja koko perhe on aivan myyty. Mieskin on ollu tosi hullaantunu. Ihana huomata, miten paljon vauvasta tykkää, kun hällä meni ootosaika pelätessä tulevvaa. Jospa tää pieni ei valvottas samallalailla kuin keskimmäinen. Ja nytkun vielä sais isompien lasten yöt rauhotettua (jos on hyviä vinkkejä, otettaan vasttaan, koska kaikki mitä on keksitty, on kokeiltu).

VeeraSofia: Mie en yhttään ihmettele, että sinnuu raivostutti. Miun miehellä oli moottoripyöräseuran kesänpäättäjäiset reilu viikko sitten ja hän ite päätti lähttee sinne omalla autolla ja olla selvinpäin, koska ei missään nimessä halunnu ottaa riskiä, että synnytys jäis hältä välliin. Olin tosi ylpee hänestä sillon. Kysyin seuraavana päivänä, että harmittiko olla ainut selvinpäin, niin ei kuulemma yhttään. Aamullakin oli kivempi herätä ilman krapullaa ja morkkista (josttain syystä hän kärsii aina morkkiksesta, vaikkei koskkaan oo tapahtunu mittään mistä pitäs sitä kokkee). Ja muutenkin ilta oli ollut hauska selvinkinpäin. Mutta mie oon huomannu, että miun mies on parin viime vuoden aikana ruvennu aikuistummaan.
 
huomenia! 39+4 aamu, ei pariin päivää yhtään mitää tuntemuksiao_O Saatiin onneksi viikonlopun aikaan pitkään haaveilemani odotuskuvat otettua, nyt on mahasta jotain muistoja:Heartred Jouluakin on pikku hiljaa jo kotiin alettu laittaa.. hauska seurata naapurien kilpavarustelua kenellä on parhaimmat jouluvalot:grin

Onko teille tullut puheluita kuinka kaikki muut tuntuvat tietävän milloin vauva syntyy..? Eilen sain älyttömän raivokohtauksen kun heti aamusta miehen isä soittaa ja kertoo kuinka hän on jo kaksi viikkoa sitten sanonut että vauva tulee tänään, toissa päivänä miehen kaveri soitti että hän on nähnyt unta kuinka vauva syntyy silloin ja silloin... raivosin miehelle että haluaako ne jotain papukaija merkkejä jos vauva sattuisikin syntymään juuri heidän tietämänään päivänä!!! Tuntuu että ei pitäisi hermostua noin pienestä mutta on se ihan P***stä jos joku tulee katsomaan vauvaa ja alkaa heti hymähdellä kuinka hän tiesi että kumpi se on ja milloin se syntyy ja jaja...no hyvä että muut tietävät milloin minun pitää lähteä synnyttämään kun en itse sitä tiedä:p

Olen huomannut että nämä viimeiset päivät ennen laskettua aikaa en halua nähdä ketään.. haluaisin joka päivä laittaa vain puhelimen pois päältä ja kieriskellä yksin kotona. Kuitenkin tuntuu että nyt kavereita on enemmän tulossa käymään kuin on koskaan käynyt ja osan olen jo joutunut kohteliaasti kieltämään huonon voinnin vuoksi tai muuten vaan jos en ole jaksanut edes tukkaa aamulla harjata.

Stork minun pitäisi ottaa sinusta mallia ja kaivaa nyt se positiivisuus väkisin esiin:gen014:santa
 
Täällä ilmottautuu kans yks "mitään-ei-oo-tapahtunu-eikä-varmaan-tapahdukaan"-kerhoon :)

Viikonloppuna saatiin muutettua uuteen kotiin, olen ollut siitä kyl niiiiin innoissani!! On ihan sellanen olo et nyt ollaan tultu kotiin :love017 Se mikä kyl pisti ketuttamaan suuresti oli se miten vähän ite pysty olemaan minkään valtakunnan hyödyksi. sitä en ollu ottanu huomioon.. Olin koko loppuviikon niin kipeenä, että hyvä kun kävelemään pysty. Onneks on olemassa sukulaiset, erityisesti pikkusiskolle oon varmaan ikuisesti kiitollisuuden velassa kaikesta siitä pakkaamisen ja siivomisen määrästä mitä se teki!:hug013

Mut viikkoja siis 39+3 ja mun mielestä oikeita supistuksia on koko raskauden aikana tullu ehkä öö.. viis? Et se niistä merkeistä sitte.. Mut luotan siihen, et ei niitä merkkejä tarvita siihen et sit ku mennään ni sit mennään! Joku sitä kirjottelikin, et kun on odottanu tänne asti niin on esim synnytyksen suhteen alkanu olemaan jo suht levollinen olo, samoin on käynyt mulle. Olin jossain kohtaa aika hysteerinenkin sen suhteen, mut nyt on jo hiukan luottavaisempi olo. Ja mitä tukalammaksi tää olotila käy niin sitä innokkaammin sinne varmaan sit lähtee kun aika koittaa. I keep telling myself that ;)

Mutta tsemppiä kaikille, jotka vielä kärvistelevät ikävän olotilan kanssa, kyllä tässä täytyy itse kunkin luottaa siihen et hyvää kannattaa odottaa ja mitä muita näitä kliseitä nyt on laughing7
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top