Tämä voi kuulostaa nyt aivan kamalalta, mutta tänään, tämän yhden päivän on vaan tuntunut että olikohan tämä lapsi huono ajatus. Asutaan vuokralla, mulla ei oo vakituista työtä, oon nyt töissä, seuraavasta pidemmästä pestistä ei oo tietoa. Työllistyminen mammaloman jälkeen vaatis todennäkösesti sijaisuuksien tekemistä ja niistä tuleva tulo on niin epävarmaa, ettei raaski laittaa hoitoon ja ilman hoitopaikkaa ei töihin voi mennä. Kaiken onnen keskelle iski päin naamaa vaan se, että olisin uralla epäonnistunut, työtön äiti enkä tiedä olisinko edes hyvä äiti, olisiko lapsi onneton tai jäisikö hän jostain paitsi. Kamalia ajatuksia, joista en vaan pääse eroon. Onkohan tämä normaalia?