Marraskuun mutinat

Täälläkin hermoja kiristelee tuo miehen haluttomuus, vaikka väittää ett tahtookin seksiä, mutt pelkää miun pulssia...ja mie oon yrittänyt vakuuttaa, ettei se haittaa...en saa seksiä vaikka kuinka tahtoisin. Ehkä sitten joskus jonain päivänä...

Meillä tuo pienokainen on mahoton menijä ja tekee liikkeitä koko ajan, tai siis onneks yöt antaa miun nukkua. Vielä :-D ainut vaan, ett meille on tulossa ISO poika. Rakenneultrassa miun viikoilla silloin niin normaalipaino on 300-350 grammaa ja meitin poika oli jo 415 grammaa. Ja iso pää.

Pulssin nousu on vaan jatkunut, nousee helposti 120 ja yli....not nice ja miulle vaan sanotaan, ett opi elämään sen kanssa. Hiivatin helppoahan se on sanoa, ku ite ei tartte tuntea tuota kamalaa oloa. Ja sitten seuraavassa lauseessa sanotaa, ett pitäis liikkua. No liiku tässä, ku pelkkä lepokin voi nostaa pulssin tuonne 120. PERKELE!!!!! Onneks nyt pystyy käveleen 5-10 minuutin kävelyitä.

Ja kävin tuossa kuntoutuksessa parisen viikkoa sitten. Sain rannetukia päiväksi ja yöksi, si-tukiliiviä sekä yhden sairaus diagnoosin. Ja vaarana on ennenaikainen synnytys ja verenvuoto. Mutt onneks oon päässyt jo tarkkailuun neuvolaan ja äitiyspolille lähete vetää. Iltaisin tuntuu, ett jokainen nivel huutaa apua, päivisin tippuu tavarat käsistä ja ilman SI-tukea lonkat huutaa apua. Tissit ovat kasvaneet jo kokoon I/J ja nuo painaa paljon. Niskat ja hartiat on kovilla niiden takia. Onneks on tuet tuohonkin, mutt käyvät vaan yksien liivien kanssa. Kuntoutuksessa lääkäri totesi rannekanavaoireyhtymän pahana ja siks saan päiväkäyttöön rannetuet kanssa. Yötuet on taas estämässä käsien puutumista ja auttavatkin jonkin verran. Maha on jo aikasta iso ja vähän vaikeuttaa liikkumista. Mutta poika voi hyvin! Ja yksi vaihe opintoja loppuu joulukuussa, nyt on harjoittelu menossa. Joten sitten jään kotiin. Olisinkin varmaan jäänyt muutoin sairaslomalle. Tai no...ne olis miuta tässä koko ajan laittamassa sairaslomalle. Mutt en vielä oo suostunut, ku on helppo harjoittelu. Istumista ja läsnäoloa sekä pitävät huolen siellä, ett muista koko ajan lapsen tulevan eka.

Tulipa valitusvirsi, mutt mieli ei oo nyt kovin aurinkoinen ja iloinen. Joten painun nukkuun, jos pystyis nukkuun yhteensä edes 6 tuntia...ja heräämisiä tulis vaan 2-3 yöllä.
 
Niituli: Saitko nukutuksi? Hyvä, että olet saikulla, eihän tuosta muuten mtn tulisi..olisit aikas romu synnytykseen mennessä..

Madie: o/ täällä on yksi kyllästynyt! Mulla on jo niin iso maha (ultraajakin sitä päivitteli..), että on oikeesti jo tylsää olla pallona koko ajan.
Mä jo odotan, että saan kroppani takas ja treenaamaan täysillä. Ja sitten sitä imetyksen jälkeistä "normaalia" oloa, kun on hormonot tasoittuneet ja on oma ihana, jaksava, hyväntuulinen ittensä. Nih!

Tiinagr: No onneksi löytyi! Tuohan saattaa olla vaarallinen raskausaikana! Meillä syyskuisissa b-srepto johti enkelivauvan synnytykseen viikolla 19..
Ja hyvä kun muistutit- pyydänpä ottamaan torstaina testin itseltänikin!

Seksi ja läheisyys: Mulla on kyllä normaalia kovemmat halut. Ja miehellä suurinpiirtein normaalit.
Seksi on ihanaa ja orgasmitkin tuntuu paremmilta...mutta asentojen kanssa saakin sitten kikkailla tän rantapallon kans :D
Tsemppiä teille, joilla syntyy kitkaa nyt raskauden aikana seksistä!
Muuten meillä läheisyyttä iltaisin, kun löhöillään sohvalla- mua tarvii paijailla selästä...muuten tässä hulinassa ei kyllä kerkiä, ku joskus pikaisille alakertaan "pyykkiä laittamaan ;)" tai pusun joskus harvoin oven suussa..
 
Isot tsempit Niituli! Sulle on osunut ikävän monta vaivaa yhtä aikaa :/ Onneksi sentään vauva voi hyvin! Niin turhauttavaa kun se onkin, niin joskus ei auta muuta kun levätä ja toivoa, että helpottaa.

Mä taidan tosiaan olla vähemmistöä tämän haluttomuuden kanssa. Täytyy toivoa, että mies pysyy järjissään kevääseen asti ;)

Voiko tuota b-streptokokkitestiä pyytää ihan neuvolasta vaikka ei olis mitään vaivoja?
 
Madie: Ainakin täällä sain viime raskaudessa tehdä testin pyytämällä..
En osaa sanoa käytännöistä muualla..varsinkin, kun on huomannut kuinka valtavat erot paikkakunnittain on.
 
*haukotus* oispas luksusta nukkua yö ihan putkeen heräilemättä. Tosin taitaa ne yhtenäiset yöunet siintää josain vuoooosien päässä =) Vessassa ravaaminen lienee hyvää valmennusta tulevaisuuden yöherätyksiä varten :)

Masu tuntuu kasvavan ihan silmissä ja hirvittää jo, että mimmonen siitä tulekaan. Nyt on menossa 26+1 ja eilen tajuttiin miehen kanssa, että enää 14 vkoa laskettuun aikaan! HUI! Jotenkin sitä on tuudittautunut tähän odottajan omaan maailmaan ja ajan kuluminen ihan hirvittää. Joulukuun tietää menevän ihan hujauksessa ohi ja tamikuun varmaan myös, kun panikoi, että beibillä ois kaikki valmiina odottamassa. Helmikuu sitten, noh.. sitten sitä on varmaan jo niin iso, että rukoilee viimeisten viikkojen menevän nopsaan :)

Selkä edelleen remontissa ja saikkuilua lienee koko loppu vuosi. tammikuun alusta jäänkin vuosilomille ennen äippälomaa. Pyöreitä vuosiakin tuli täytettyä viime viikolla. Liekö sitten jotain alitajuista ikäkriisiä, kun viime viikko meni jotenkin syvissä vesissä. Tai sitten tämä kotona oleminen ja huono omatunto töistä poissaolon vuoksi painaa. Jospa se siitä :)
 
Madie:
älä huoli, vaikka oisit vähemmistössä niin yksin et ainakaan ole haluttomuutesi kanssa.
Mulla ei ole oikeastaan minkäänlaisia seksuaalisia haluja, läheisyyttä kylläkin kaipaan ihan pirusti ja usein pyydän halauksia mieheltäni ja "lupaa" päästä kainaloon käpertymään. Toki seksuaalista halua sinänsä on se, että tykkään kuitenkin pusutella. Ja asiasta on keskusteltu ja mies ymmärtää kyllä yskän eikä hän haluakaan, että "pakottaisin" itseni petipuuhiin.

Vauvan sykkeistä:
Täältä on saanut lukea, ja muualtakin, että sykkeestä voisi päätellä kumpaa sukupuolta vaavi on. (hitaampi syke olisi pojan? ja nopeampi tytön) 
Meitin tapauksessa ei ainakaan. :) Neuvolassa sykkeeksi on mittailtu tähän mennessä sellasta 150-155, mutta eilen tulokseksi saatiin 135. Neuvolan täti totesi, että sykkeen vaihtelevuus on pelkästään hyvä asia. Täällä taitaa teistä aika moni tietää jo tulevan vauvan sukupuolen, tai ainakin sukupuoli"lupauksen". Toisaalta olis ollut ihan kivakin tietää, mutta pikkuhiljaa olen totuttautunut ajatukseen, että se tulee yllärinä. :)
 
Voi ku kurjia juttuja niitulilla ja tiinagr:llä!

Mä niin nautin tästä joulun odotuksesta. Oon ehkä hieman aikaisessa  mut mä oon jo pikkuhiljaa laittanu kaikkea joulukrääsää ja kynttilöitä menee aivan tukuttain. Joululahjatki puolet ostettu ja paketoitu.. Oon aina alotellu joulun laittoa ajoissa ku mulla se fiilis menee sit pyhien jälkeen ja uutena vuotena olisin jo valmis heivaamaan joulukamat varastoon :)

Eilen neidin kans "askarreltiin" tai käytännössä tapeltiin joulukorteista.. Kerranki mä innostuin tekemään alusta loppuun kortit itse, niin eiköhän sit se oma rauha ollu jossain unholassa, ties missä. Tyttö pyöri käytännössä kokoajan sylissä ja varasti askartelukamat ja levitti niitä ympäriinsä. Se siitä ihanasta yhteisestä tekemisestä.. Saatiin ku saatiinki sit viimein tehtyä ja raapustettua osoitteetki kuoriin..

Mulla oli vajaa pari viikkoa sitten neuvola uudessa paikassa ja jäi kyl jotenkin huono fiilis. raskausviikkoja sillon 22+2, ja oli tullu sellanen kiva painonnousu-pyrähdys. vajaa reilu 500g/vk. Yhteensä nyt on tullu sellaset kolme kiloa ja rapiat, neukku oli laittamassa mua melkee sokerirasitukseen! Eikös tuo ole aivan täysin normaali painonnousu'?!BMI ennen raskautta 19,6.. Katoin esikoisen neuvolakorttia ja oon käyny just samana päivänä neuvolassa ja sillon on myös ollu nopea painonnousu (700g/vk) .Maha on kyl kasvanu paljon ja tuntuu et vauvalla on enemmän voimaa ku pienessä kylässä, koko maha heiluu ees sun taas ku liikkuu, varsinki rentona makoillessa.

Nunnu, täälläki uidaan välillä syvissä vesissä. Tosin ei ikäkriisiä vaa iha muita, ja luulempa et tää ankea syksyki tekee tehtävänsä. Meillä mietitään muuttoa 650km:n päähän miehen töiden perässä. Pari viikkoa se on ny köllötelly kotioloissa toipilaana ja lomautettuna, rahaa ku ei kohta tule enää mistään (liitossa ku ei oo ollu tarpeeks kauan) eikä täällä pohjosessa hirveesti tunnu olevan alan töitä tarjolla.. Pääkaupunkiseutu siis taitaa kutsua ellei ihme tapahdu, työpaikka odottelis jo valmiina. Välillä olisin innossaan lähdössä, välillä taas lähes tuskan hiki valuu ku miettii tilannetta tosissaan.. Meidän tukiverkosto ku jäis tänne kokonaan. Stressiä siis stressin perään!

Tulipas paljon omaa juttua.. Ja eikä näin pitkääkään ollu tarkotus kirjottaa. Kai mä sit vähän vuodatin :D
 
Näkyykö muillakin jo liikkeet ulospäin niiku millinillä? Mulla näkyy kans, viimeks just neuvolassa :D Ihan huippua! Millin: Ei kannata pelätä muuttoa PK-seudulle, täällä on ihan melkein yhtä lepposia ja rauhallisia seutuja ku "maallakin".. Meillä kans mm. mummot asuu kaukana mut minkäs teet, näillä on mentävä! Kuulemma täältä on saatavissa apupalveluja vaivaperheille joilla vanhemmat kaukana.. Itselläni jotrnkin tosi hyvä mieli, etenkin tänään ku viime yönä näin unta että synnytin meidän ihanan tyttären joka näytti ihan multa pienenä :D Tuli jotenkin semmonen vahvempi "yhteys" sisällä kasvavaan lapseen, ihan valtava rakkaus jota ei voi sanoin kuvata.. Olin kyllä unessa vähän ihmeissäni kun vauvan iho oli vaalea, mieheni kuitenkin on mulaatti ;D Mutta eihän sitä tiedä millanen pakkaus sieltä tulee.. Ihana kun vauva nytkin tässä kirjotellessa potkii ja ilmoittelee itsestään :) <3 niin ja tosiaan oon alotellut ohjaamaan mammajoogaryhmää, sitäkin kautta oppinut paljon kehon muutoksista raskauden aikana.. jännittävää :) nyt vasn tuntuu jo ettei malttais oottaa että saa vauvan syliin.. ja mammalomaa joka alkaa vajaan kolmen kuukauden päästä :) hyviä vointeja, tsemppiä, malttia ja positiivista energiaa muille mammoille ><3>
 
Heippa!
Mun oli ihan pakko nopeesti kommentoida noita Pachamaman mainitsemia apupalveluita, jolla tarkotat varmaan lapsiperheiden kotipalvelua. Mulla ei ole henkilökohtaista kokemusta niiden hakemisesta ja saamisesta, mutta sosiaalialalla työskentelevänä mulla ei ole niistä kovin auvoinen kuva. Palvelu varmasti itsessään on hvyää ja sen tavoitteet hienoja. Mutta koska sosiaalipuolen resurssit on mitä on, ainakin Vantaalla, jossa oon töissä tuntuu, että kotipalvelun saaminen on todella kiven alla. Käytännössä siis perheille, jossa on kaksi aikuista eikä mielenterveysongelmia tai muuta erityistä syytä, sitä ei heru. Tietty tääkin vaihtelee kunnittain ja saa korjata, jos jollain on parempi kokemus kuin mulla, sehän olisi hyvä vaan. :)
 
Pachamama: Täällä näkyy kans liikkeet masun päältä :) 
Tosin vasta toissapäivänä näkyi ekan kerran, mutta kuitenkin. Oli aika hauskan näköistä. :) 

Eilen taas vanhenin vuoden lisää.. Mutta oli aivan ihana päivä!
Mies teki ruokaa (toooosi harvinaista), hieroi, kävi kaupassa ja suostu kattomaan mun valitsempia leffoja.. Ja iltahan jatku sit vielä makkarinki puolella ;) 
Eli voisin ottaa synttärit joka viikolle, ilman sitä vanhenemista :) 

Niin ja noista lapsiperheiden "apupalveluista". Tosiaan, niitä ei niin vaan saa.. Ellei sitten ole ongelmia päihteiden  ja/tai mielenterveyden kanssa. Tai jos on yksinhuoltaja. 
Ikävä kyllä niin se vaan on. 
Mekin ollaan miehen kanssa molemmat eri kaupungeista kotoisin. Anoppilaan on matkaa viiden tunnin verran, ja minun vanhemmille kestää matka sen kolme tuntia.. Eli hirveän usein ei tulevat isovanhemmat ikävä kyllä näe lastenlastaan. :/ 

Mulla on kyllä hinku muuttaa Helsingistä pois.. Jos mies valmistuisi nyt nopeasti, niin sit siitä voiskin alkaa puhumaan ihan vakavissaan muutosta. Ois niin paljon kivempi kun ois sukulaisia enemmän ympärillä. Muitakin kuin sisko siis :) 

Mutta, jospa sitä tästä unille. 
Jaksamista kaikille :) 
 
Mulla oikeesti aivan muljuu maha edes takas ja paidankin läpi näkyy kovat potkut. Esikoisella mulla oli istukka etuseinämässä eikä tuntunut näin selvästi, nyt rakenneultrassa se oli takaseinämässä joten ehkä senki takia tuntuu liikkeet niin paljon paremmin. Mä melkee voin tunnustella vatsan päältä potkasko vauva jalalla, vai oliko se peppu.. Ihanaa :)

Me saatiin onneks pieni hengähdystauko muuttomietintöjen suhteen. Mies pääsee ens viikolla takas töihin, ainakin toistaseks mut varmuutta töistä talven yli ei ole. Sen tiedon jälkeen tais tällä mammalla paineet purkautua melkosen kovaa, tuli itkettyä asiasta jos toisestakin ja varsinkin tunsin olevani äärettömän huono äiti ku pinna on ollu pari päivää erityisen kireellä. Tyttöparalle on tullu tiuskittua tai komenneltua aivan liikaa. Mikäs sen hellyttävämpää olikaan ku neiti tais ymmärtää äitin pahan mielen ja kiipeskin kovalla vauhdilla syliin ja moiskautti pusun poskelle ja rutisti erittäin kovaa, reppana 1,5v <3 Mies myönsikin myöhemmin et oli kaiken sen takana, tyttö ku jakelee pusuja aika auliisti jos käsketään - mut hälläpä väliä.. :)

Jospas sitä nyt taas jaksais, kummasti ne itkut keventää oloa. Ainaki hetkeks. Ja täältä lähteeki nyt tsempit kaikille mammoille, kiitos ihanille hormooneille ja tänne ainaki erittäin tutuksi tulleille tunnemyrksyille :)
 
Myöhäiset synttärionnittelut Nunnu81 ja march12!

milin: kiva kuulla, että miehesi pääsi ainakin hetkeksi takaisin töihin! Toivottavasti työt jatkuisi. Varmaan todella stressaava tilanne tuollainen ja ei olisi mukavaa muuttaa noin kauas läheisistä. Meilläkään ei kauheasti tukiverkkoa täälläpäin ole, mutta onneksi mummulaan ja mun isän luo ajaa vaan 1,5h niin ei ole mikään toivoton matka.

Täälläkin on näkynyt ulospäin nuo liikkeet jo kuukauden verran. Istukan paikka todellakin vaikuttaa, kun viimeksi ei tainnut näkyä vielä näillä viikoillakaan. On joskus hassua seurata iltaisin, kun maha muljuu puolelta toiselle :D

Noista apupalveluista sen verran, että voi tosiaan olla hankalaa saada pääkaupunkiseudulla vauvan synnyttyä, jos ei ole todella hyvää syytä. Mulle ollaan nyt täällä Tampereella koko ajan tarjoamassa apua selkäkipujen kanssa tuon esikoisen hoitoon. En kuitenkaan ole vielä halunnut tänne ketään ulkopuolista, kun mies on yleensä vaan 3 pitkää päivää viikossa poissa. Väläytteli ne mulle neuvolassa päiväkotivaihtoehtoakin, mutta todella tyhmää olis laittaa lapsi päiväkotiin vaan sen takia, että äiti on raskaana.

Pitiköhän muuta kommentoida. No anteeksi jos unohdin jotain tärkeää. Hieman väsyttää, kun esikoinen on tosi kipeä eikä ole tänä aamuna suostunut olemaan muualla kun sylissä ja kroppa huutaa varmasti hoosiannaa illalla. Toivottavasti paranisi pian reppana.
 
Juu se kuulostaa tälläkin olevan melko työn ja tuskan takana saada hoitoapua kunnan tai kaupungin kautta. Eräässä ystäväperheessä on todella sairas lapsi joka vaatii 24/7 käytännössä tehovalvontaa kotona ja siellä on vanhemmat niin väsyneitä etteivät enää juurikaan kaupassa kykene käymään. Apua kaupunki on koittanut järjestää 4kk, mutta tuloksetta.. Väkivalta- ja mielenterveysperheet menee aina kuulemma etusijalle.

Jos meillä muutto tulee niin veljeni onneksi asuu avovaimonsa kans pk-seudulla ja muutama vanha sanottaisko lapsuuden kaveri. Ei tilanne onneks niin toivoton ole :) Vanhemmat vaan jäis tänne mikä on meille molemmille aika kova pala sekä mulle että miehelle ja varmasti myös tytölle. Toki takasihan sieltä pääsis ja välillä on fiilis et vaihtelu virkistää ja olis kiva nähdä muutakin ku tätä niin niin tuttua kotiseutua!

Mut nyt mä lähen virkistäytymään kaupunkiin ja täyttämään masun kunnon pihvillä parin ystävän kans! Nams! :)
 
Täällä ei mitään toivoa et liikkeet näkys ulospäin. Hyvä kun ees tunnen niitä vaikka nyt 24+6. Istukka on edessä ja se vaimentaa. Olen kyllä vähän väliä kovasti huolissani onko kaikki ok. Varsinkin ku menin eilen lukemaan jotain lehteä, jossa oli juttua viikon 28 kohtukuolemasta.
Onko teillä muilla mitään alamahakipuja tässä vaiheessa? Semmosta ehkä vähän menkkamaista.Mietin pitäisikö tässä huolestua.
 
Kyllä täälläkin on välillä mahakipuja. Ekassa raskaudessa oli sama juttu ja kävin siitä lääkärissäkin, mutta sanottiin, että kipu johtuu vain normaalista kohdun  kasvusta. Myös liitoskipuja on ruvennut tulemaan, eikä pitkiä kävelylenkkejä enää tee mieli niiden takia harrastaa. Lisäksi supistelee melko herkästi, eikä kylläkään kipeästi, mutta kuitenkin niin että tuntee selkeästi että vatsaa kiristää..
Liikkeet täälläkin näkyvät ulospäin ja tunsinkin ne tosi varhaisessa vaiheessa, vaikka istukka onkin tällä kertaa etuseinämässä.
 
Mumu: Miulla on kanssa sellaisia menkkamaisia tuntemuksia tuossa alavatsalla. Niitä oli ihan alkuraskaudessa ja nyt taasen joitakin viikkoja... Ja huolissaan ollaan täälläkin. Istukka on kanssa etuseinässä, mutta meillä mennään vuoristorataa. Monta päivää saattaa mennä niin, että kaveri riehuu jatkuvasti niin, että koko masu hyppii, mutta sitten rauhottuu ja saattaa mennä päivä tolkulla, että ei tunne juuri mitään! Ja sekös vasta saa huolen aikaiseksi... emoticon 

   Ootteko muuten muuallakin joutuneet tuohon "pakko" sokerirasitukseen? Vai harrastetaanko sitäkin vaan näillä nurkilla? =D Mie kävin pari viikkoa sitten, yök... Miusta jotenkin hassua, että ilman mitään viitteitä kaikki vaan työnnetään sinne. Vaikka tietysti hyvähän se on, että tutkitaan, mutta silti... Olisin voinu moisen kyllä väliinkin jättää!

   Olettekos jo päässeet äippäpakkauksia hypistelemään? Mie kävin tänään postista noutamassa, mutta pakko oli jättää se vielä auton takakonttiin oottamaan niin pitkäksi aikaa, kunnes ukko tulee illalla kotiin. Muuten en taida malttaa olla avaamatta sitä... 

   Mukavaa vk-loppua kaikille!! Tää alottaa huomenna aamusta klo: 06 työputken, puuh... Väsyttää jo ajatuskin!

  
 

Mykkyrä:
Joo, kyllä Päijät-Hämeessä ainakin laitetaan menemään sokerirasitukseen jos on yli 25-vuotias ensiodottaja ja vaikka painoindeksi onkin ihan normaali. Tai eihän ne siihen väkipakolla laita, mutta suositeltua olisi käydä ja en mä nyt sit ainakaan uskalla olla käymättä. Mulla se on vielä edessä... :(

Mukavaa viikonloppua maalismammat! :)
 
Kiitos Madie ja Milin!
Kaika: yöunet ovat jääneet tätä nykyä 5-6 tuntiin ja mennään 2-3 heräämisellä, kun johonkin koskee tai on pissahätä. Niin en mie vielä oo sairaslomalla vaan koulusta harjoittelussa, mutta onneks on helppo paikka ja saan istua ja olla läsnä vaan. Lähinnä puhumista, kuuntelua ja olemista on miun harjoittelu. Mutt välillä tuntuu, ettei sekään auta. Mutta onneks tuolla huolehditaan miusta todella hyvin :-D muutoin jos olis muu paikka niin olisin saikulla jo.
Mutt väkisin en mee harjoitteluun, jos tuntuu pahalle. Tänään on supistellut ja tullut kipeitäkin vähän liian usein. Jos ei ala rauhoittua niin soitto äitiyspolille, ett mitä tehdään. Kunhan nyt pysyy sisällä ens vuoden puolelle asti.

Täällä jokainen isompi nivel huutaa apua...oikein mitään ei tuu ilman rannetukia. Ja ootan tuolta sairaalasta tulevaksi itselleni kunnon tukiliiviä. Ei siis SI-liiviä, jonka palautan takas terkkarille. Kun terveyskeskuksen fyssarin esimies oli sanonut, ett miun tarttis ite maksaa tuo SI-tukiliivi ja sitten raskauden jälkeen saisin sen ilmaiseksi. EN ymmärrä logiikkaa, koska sairauteni on ollut olemassa ennen raskautta ja niin on myös raskauden jälkeen. Raskaus ei ole siis tuonut noita kipuja vaan pahentanut niitä. Mutta onneks saan keskussairaalalta tuon paremmin ja koko mahan peittävän tukiliivin, joka tukee myös selkää. Polviin ja nilkkoihin koskee varsinkin levossa sekä selkä huutaa apua. Nämä olivat kyll tiedossa, ja onneks oon saanut jonkin verran apua. Häpyliitokseen koskaa paljon :-(

Seksi kyll maistuis, mutt mies ei anna....edellisestä kerrasta on jo parisen kuukautta ja alkaa ahistaan. Mutt sitten taas toisaalta en tiedä kuinka paljon sattuis tuohon häpyluuhun. Mutt onneks läheisyyttä saan ja mies tykkää halata, pussata, taputella masua ja olla läsnä ja tukena.

Poju voi kyll loistavasti ja kasvaa hurjaa vauhtia...useammat ihmiset ovat alkaneet epäillä, ett odotanko mie kaksosia :-D toivottavasti en kuitenkaan. Kohta pitäis täyttää nuo Kelan paperitkin ja hakea tuo äitiyspakkaus. Sisältöön on tutustuttu kavereiden kautta, kun yhdellä kaverilla on 2 viikkoa vanha tyttö ja tuleva kummipoika on 2 kk vanha.

Nyt alkaa ranteisiin koskea jo sen verran, ett pakko lopettaa. Iloista joulun odotusta kaikille
 
On kai noita pakkosokerirasituksia vähän kaikkialla, on ne tänne jyväskyläänkin rantautuneet. Ite en oo tosin joutunut, koska silloin kun esikoista odotin, ne ei vielä olleet pakollisia kuin riskiryhmiin kuuluville, ja nyt, kun ne on kaikille, mut on vapautettu siksi, etten ole ensiodottaja, kuulu riskiryhmiin enkä ole synnyttänyt yli 4,5-kiloista lasta. Tällee uudelleen synnyttäjänä mut on vapautettu suurin piirtein kaikesta paitsi itse raskaana olosta, mulla on eka ja vika lääkärikäyntikin vasta joulukuussa tulossa.

Mä en tajua ollenkaan sitä logiikkaa, että yöllinen vessassa ravaaminen olis hyvää harjoitusta tuleville yöheräilyille. Ei katkonaisiin yöuniin voi tottua eikä niiden kestämistä voi harjoitella, se on yksinkertaisesti ihmisruumiille mahdotonta. Ihminen tarvii unta, ja unen puute ja/tai huonolaatuisuus on pitkään jatkuneena vaarallista muistille, keskittymiskyvylle, koordinaatiolle yms. yms. yms. Siitä oli joku tutkimuskin tehty, että väsyneenä ajaminen on yhtä turvallista kuin kännissä ajaminen. Mä oon kiittäny luojaani siitä, ettei mulla oo edes ajokorttia - univelkaa kun on vasta 6 vuoden ajalta takana.

Mä oon taas superhuono tuleva äiti, mut en oo edes miettinyt, mahtaako liikkeet näkyä ulospäin. Vauvalla on tapana liikkua paljon etenkin iltaisin, mut mä oon sillon niin väsynyt, että simahdan suurin piirtein saman tien. Tosin mä oon niin väsynyt aina, tänäänkin kun menin lasten kanssa perhekerhoon, nukahdin bussiin. Joo, mulla istui kaksi alle kouluikäistä lasta vieressä ja ite kiikuin siinä penkillä vaan toisella kankulla, mutta onnistuin silti nukahtamaan siihen. Ja nukuinkin ainakin kaksi pysäkinväliä ilman tippumista. Heräsin siihen, että esikoinen, 6v, kysyi, että "äiti, nukutsä?" Totesin, että joo, nukun. Ja vaikka oonkin jo pari kuukautta heräillyt öisin vessaan, viime yönä en herännyt siihenkään. En myöskään siihen, että molemmat lapset olivat pitäneet meteliä (isompi puhuu ja kävelee unissaan, pienempi kömpii meidän sänkyyn), tai siihen, että mies oli vaihtanut vierassänkyy nukkumaan, enkä edes siihen, että molemmat kissat oli jossain vaiheessa kiivenneet mun mahan päälle nukkumaan (yhteispaino näillä pojilla on reilu 12kg). Vasta herätyskelloon havahduin sit aamulla.

Mä en aio ottaa edes äitiyspakkausta (enkä oo edes täyttäny niitä papereita, vaikka ne olis voinu laittaa jo viime viikolla...). Isompien lasten tavaroista ei oo juuri mitään jäljellä, mutta kaveripiiristä varmaan löytyy jotain, ja mä elättelen toivetta siitä, että ehdin joskus kirpparille ennen kuin tämä kolmas tästä syntyy. Siinä toivossa sitten, että kun sinne kirpparille asti pääsee, pystyn vielä jopa kävelemään pidempään kuin metrin ilman istumista, kuten oli esikoisen raskaudessa.

Tällä hetkellä turhauttaa koko raskaana olo ja ylipäänsä perhetouhu. Liittynee vahvasti siihen, että mua väsyttää niin tolkuttomasti, mut kotona lepomahdollisuudet on pyöreä nolla. Töissä taas on stressiä, koska tosiaan mun työpaikan pääyksikkö paloi pari viikkoa sitten, ja sen takia on melkoinen hässäkkä päällä edelleen, ja joululomat huohottaa jo niskaan yhdellä jos toisellakin, myös mulla. Ite en tiiä miten sitä selviää täysjärkisenä taas tästäkin joulusta, kun nökötetään keskenämme täällä kämpässä eikä oo mitään paikkaa, minne vois mennä edes käymään, koska kaikki paikat on kiinni ja kaikki kaverit/tutut/ystävät on kyläilemässä jossain huitsin tuutissa.
 
Täällä kanta-hämeessa on kanssa nuo sokerirasitukset (en koe niitä pakkona mitenkään vaan oman ja lapsen hyvinvoinnin kannalta hyvänä seurantana). Mie kävin, koska kuulun ns. riskiryhmään, yli 25 vuotias ja BMI (tais olla) yli 20. Mutta miulla oli loistavat arvot. Jossain sentäs oli jotain hyvää :-D

Nyt tulevan kummipojan kanssa joulun avaukseen...ja toki hänen perheensä tulee kanssa. Pääsee taas paijaamaan, on 2 kk vanha. Ja yhdella rakkaalla ystävällä on 2 viikkoa vanha tyttö. On päässyt haisteleen vauvan tuoksua jo
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top