Tänään vaihtuvan kuukauden kunniaksi tasan 23+0 =) Masu on jo melkoinen, ainakin omasta mielestä, ja pikkuinen vetää siellä hurrrrjia jumppatuokioita. Tässä vaiheessa vielä tuntuu aivan ihanalle, kun toinen monottaa masua oikein voimiensa takaa, mutta veikkaan, että jannun kasvaessa tuntemukset eivät niin ihania enää olekan. LA on virallisesti papereisa 28.2., mutta rakenneultrassa maaliskuun puolella. Virallistalaskettua aikaa ei ruettu muuttamaan, koska heitto niin vähän. Joten täällä notkun sitkeästi :)
Mulla vaan saikku jatkuu. Just soitti puhelinajalla työterveyslääkäri ja jatkoi saikkua ensi tiistaihin asti, jolloin mulla on varattu aika neuvolalääkärille. Määräsi myös reseptin Panacodia, jota kehotti ottamaan etenkin yötä vasten. Hurjalta vaan tuntuu jotain Panacodia vetää naamariin, kun on kuitenkin opiaatti kyseessä.. Noh, kokeiltava sitä ainkin on, niin saisi nukuttua eikä heräilisi ihan tönkkönä ja jännittyneenä joka yö. Eikä sitä pitkäaikaiseen käyttöön ole tarkoitettukaan. Mutta hurjlle tuntuu, jos neuvolalääkäri lätkäseekin saikkua äippäloman asti.. Kotona pystyy särkyjen kanssa olemaan ihan ok, kun pystyy omaan tahtiin luovimaan liikunnan, istumisen, makaamisen, kotitöiden jne. välillä. Autolla ajaminen on melkoista myrkkyä ja mulla kun on ne työmatkat yli tunnin suuntaansa, joten en tiiä miten käy. Välillä on ihan lusmu olo ja meinaa melko alas vetää mielialaa sen vuoksi. Mies koittaakin psyykata, että mitä hyötyä minusta töissä on, jos en pysty siellä mitään tekemään ja miten jatkuva kipuilu ja kipeänä töissä olo vauvaan vaikuttaa. En tiiä, tänään tämmönen valivali-päivä..
Tänään tas fysioon meno ja mietin, että onko siellä nyt hyötyä käydä, kun ei fyssari pysty kunnolla ees hieromaan enää. Olen siellä istualtani ja fyssari on hento pieni nainen ja ei saa kunnolla voimaa hierontaan, kun olen istuvassa asennossa. Kassellaan kassellaan..