Sellainen fiilis on että tulee menemään kesken. Pää ei oikein jaksais tuota, että vuodan kokoaika. 10. päivä alkoi vuoto. Jospa se tästä loppuisi, tai sitten se ei lopu. Uaah. Ei jaksais tätä vuotamista, mitä voi vain ja ainoastaan seurailla. Ilman pikkuhousunsuojaa ei voi olla ja on vaihdettava jossain välissä, ei se täyteen tuu mutta haisee ja voi tuntua hieman märältä ja niin. Kipuja ei ole, mitä nyt jännitys alunperin ja nyt alkaa mennä turhautumisen sekä ärtymyksen puolelle. Voisipa jo ottaa kotidopplerin kaapista ja kuunnella sydänäänet, mutta vielä on aivan liian aikaista. Sanoin hetki sitten miehelle, että joo saattaapi mennä kesken, kun vuodan kokoaika. Hirveetä vain odottaa ja odottaa ja odottaa ja odottaa, kun mikään muu ei ole mielessä. Mietin jo itkuhälyttimen ostoa (kahden aikaisemman lapsen kohdalla ei ole ollut), mietin pitäisikö tai millaiset sisarusrattaat on hyvät, mietin turvakaukaloa, vaatteita ja paljon kaikkea. Näitä kyllä mietin jo kauan ennen kuin edes plussasin, kun yritystä ehti melkein vuosi olla ennen tätä plussaa.
Sinänsä outoa miettiä kivoja asioita (hankintoja) mutta samalla sitä, että varmaan menee kesken tai jokin on pielessä. /4+3