Marraskuun kuulumisia

mulla on kans kipuja nivusissa,ja toiseen reiteen heijastuu sellasta kuukautistyyppistä kipua. Alaselkäkin on kipee,kivut jatkunu niin kauan että soitin kätilölle ja kysyin et onko normaalia. Sanoi että tietysti tulee kohdun kasvukipuja mut jos jatkuu pitkään niin kannattaa käydä lääkärillä.
 
Ajattelinpa mäkin kirjoittaa ensimmäisen kerran tälle foorumille. Oon 28-vuotias sairaanhoitaja ja esikoista odotan. Tällä hetkellä viikkoja kasassa 16+0.
Kaikki on menny tosi hyvin, varsinkin nyt kun pahoinvointi jo helpottaa. Tämän hetken suurimpana ongelmana on nenän tukkoisuus ja kamalat lihaskrampit vatsalihaksissa. Oon ajatellut niiden johtuvan mahan kasvamisesta. Onko muilla tällaisia ongelmia?
Pesänrakennus vietti on korkealla, koko ajan joku remontti päällä. [:D]
 
Welcome Johi82! Meillä kans remontti menossa, ootko sä maalaillut ja paklaillut ihan normaalisti, ja ootko kysynyt neuvoa jossain? Arvon tässä nopeuttaisinko projektia osallistumalla vai en... Tekisi mieli mutta en uskalla ennen kuin olen kysynyt jostain. Ajattelin huomenna soitella teratologiseen tietopalveluun. Neuvolan neuvoihin en oikein luota... Tai siis ei ne tiedä.
 
Tervetuloa Johi82! Lisäsin sun tiedot tuonne "toukokuiset 2011", jossa on listaus täällä juttelevista. Toivottavasti ei haittaa! Laskinkohan oikein sun lasketun ajan? [:D]
 
Sofi: Kyllä mä oon osallistunut remontoitiin ihan normaaliin tapaan. Seinät ollaan maalattu vesiohenteisella maalilla, eikä niistä juurikaan käryä tule. Lattialistojen laittaminen on ollu vähän ongelmallista, kun jotenkin toi maha tuntuu jo nyt olevan tiellä. Yritän tehdä mahdollisimman paljon ennen, ku tää mahan koko karkaa käsistä.[;)]
KaiKo: Ei haittaa yhtään, päin vastoin. Korjasin jo sinnekin keskusteluun, et LA on 8.5.[:D]
 
Minä ainakin ensimmäisen raskauden aikana maalasin koko talon seinät + hioin ja pakkeloin ja sillon olin viimeiselläni mut pakko oli saada paikat kuntoon et talossa pysty asumaan.. Supistuksetkin alkoi lasketun ajan seuraavana aamuna kun piti lattia laatat laittaa lattiaan ja niin se lattia tuli valmiiks ennen synnytys sairaalaan lähtöä.. No 3 tuntia kerkesin sairaalassa olla ja oli tyttö sylis... Nyt pitäis alkaa Joulun jälkeen laittaa lasten huone valmiiks ettei menis tällä kertaa niin tiukille
 
Kai mä sitten vaan teen, ärsyttää istuskella kun toinen paahtaa otsa hiessä. Tosiaan kiva vielä kun tämä selkä venähti niin en pysty kantamaan mitään suurta paitsi kauppakassin kerrallaan. No eilen kävi ilmi, että minä osaan paremmin sen paklaamisen joten parempi molempien hermoille että minä teen sen. [:D] Ajattelin soitella tänään tonne teratologiseen parista muustakin jutusta, voin sitten kertoilla mitä sanoivat... Niin mäkin olen ymmärtänyt että vesiliukoisten maalien kanssa olisi turvallista. Ja sitten kun miettii mitä tuolla Turun keskustassa leijuu ilmassa, niin en tiedä onko pari tuntia samassa huoneessa pakkelin kanssa niin kamalan vaarallista.

Kohta varmaan raskaana olevat laitetaan koko odotusajaksi huoneeseen jonka ilma-aukot tilkitään, meikit otetaan pois, ruoaksi vain liha- ja kalasoppaa (mutta ei lohta, isoja itämerenkaloja jne kun niissä on raskasmetalleja) ja ruisleipää (muttei liikaa kun siinäkin on A-vitamiinia) ja happea pullosta.
 
Sofi: oon miettiny ihan samaa ku kaikki menee nykyään ihan överiks..[:D]mutta asiasta villasukkaan.. sillo ku pakkeloin en pitäny suunsuojusta mutta ku hioin niin pidin.. mut jos ihan varman päälle haluaa ottaa niin käyttää suunsuojusta koko ajan...
 
marraskuun kuulumisia,eipä ole taaskaan ollut pahemmin  mitään oireita,aika normaalisti on menty... vähän oli päänsärkyä ja kuvotusta tuossa joku aika sitten...nyt alkaa tuntua et selkä ja nivuset rupeaa taas temppuilemaan =( ei kiva ei...ja maha on jo "kiva" pömppis (johtuu varmaan kun 2tulossa niin kohtu kasvaa nopeammin)
keskiviikkona olisi taas äitipolilla käynti,saa taas tietää/nähdä että kaikki on pienokaisilla hyvin... enpä tiedä tuleeko tähän kaksosraskauteen totuttua ollenkaan ennenkun ne on syntynyt. [:D]
myös tuo 5kk (kohta 6) esikoinen pitää kiireisenä ettei aina meinaa keretä hirveästi raskautta ajattelemaan.
niinhän se kohta on jo joulukin,ihanaa! eilen olisi ollut joulukauden avaijaiset muttei jaksettu lähteä,sitten olin kuitenkin iloinen kun ilotulitus näkyi meidän parvekkeelle [:D]
mutta tässäpä "tärkeimmät" tällä erää...katsellaan millonka muistan taas käydä kirjottelemassa...[:)]
 
Mua ahdistaa. Jotenkin ihan yleisesti koko ajan. Haluan oman kroppani takaisin. Ekassa raskaudessa seurasin mielenkiinnolla, kuinka kroppa muuttuu, nyt vaan ärsyttää. Tänään aamuna oksensinkin taas. Koko ajan väsyttää. Töissä yt-neuvottelut päällä. Hammaslääkäri löysi 2 isoa reikää, jotka pitää paikata. Huolettaa, miten jaksan kahden lapsen kanssa, kun en ole koskaan ollut erityisen lapsirakas. Missä viipyy se toinen kolmannes raskaudesta, jolloin tunnen itseni taas edes vähän energisemmäksi?

Onneksi on edes palsta, jonne saa purkaa. Onks kaikki muut vaan onnesta sykkyrällä raskaudesta?
 
Varailin just 4D-ultraan ajan.. Pääsen sinne sitten omana syntymäpäivänä eli 30.12. :D

Onko muita käyny/menossa tuonen 4D ultraan? Minkä hintasta teillä on ollu?
 
meillä kans isäntä kovaa tahtois tuohon kuvaan ja kyllä mäkin tietenki mutta kun ei oikein tiedä koska sen ajan varaisin.. odotanko vielä rakenneultraa ja lääkäriä ja sen jälkeen.. kun meillä tilanne, että mulla ollut epämuodostuma niin josko sairaalalta saisi sitoomuksen siihen ettei itse tarvitsisi maksaa ainakaan koko hommaa. koska siinähän kuitenkin näkee onko epämuodostumia ym.. mutta kovaa tahtoisin kuitenki. onneksi rakenneultra on 20.12 niin sen jälkeen voi varata ja silloin viikkoja kasassa 21. että vielä aikaa on saada aika ajalle että näkyy pieni hyvin :)
 
Tuolla mihin mä meen 4D-ultraan niin se on kelakorvattava viikoilla 18-24. Mulla se osuu noin viikolle 23 niin saan sen kelakorvauksen eikä (luojan kiitos) tarvii maksaa kokonaan. Se on kuitenkin aika kallista..
 
KaiKo: joo mulla kans välillä ahdistusta tai jotain sen tapasta...miettii itekkin että miten sitten pärjää/jaksaa kolmen lapsen kanssa... ja en itsekkään kovin lapsirakas ole että niin... noh katsellaan jos alkaisi itsellekkin jossain vaiheessa tulla se energisempi olo tai jotain....
 
KaiKo: luulisinpa, että tunteet laidasta laitaan on ihan normaaleja - onhan kyse isosta elämänmuutoksesta. Ihminen on loppujen lopuksi hyvin sopeutuvainen, joten epäilen että tämä on sinullakin ohimenevä ahdistuksen jakso. Ei varmaan olisi yhtään huono asia kertoa neuvolassa omista tuntemuksistaan. Toivon mukaan neuvolantäti on sen verran asiantunteva, että osaa kuunnella ja neuvoa myös alamäessä. Voimia!

Itse en edelleen uskalla ajatella raskautta/vauvaa kuin päivä kerrallaan, joten ainoa konkreettinen asia on kasvava maha, jota päivittäin ihastelen (ainakin vielä nyt kun se on pieni [:D]). Onneksi kanssaihmiset paria lukuunottamatta ovat autuaan tietämättömiä odotuksesta, joten saan ihan kaikessa rauhassa "kasvaa mahan mukana" tähän uuteen tilanteeseen.
 
Heippa kaikki toukokuiset! Tänään vasta uskalsin liittyä mukaan tänne, kun koko ajan on enemmän tai vähemmän huolettanut, ettei kaikki olisikaan hyvin. Pari viikkoa sitten np-ultrassa kaikki oli kyllä mainiosti ja tänään neuvolassa sai taas kuunnella pikkuisen sydänääniä, joten josko sitä nyt jo pikkuhiljaa uskaltaisi kunnolla nauttia tästä raskaudesta[:)]. Esikoinen siis tulossa ja tänään on viikkoja 14+2. Ikää mulla on nyt 25 ja naimisissa ollaan miehen kanssa oltu reilut pari vuotta.

Nyt vaan kovasti odottelen, että masu alkaisi kunnolla kasvamaan ja liikkeet tuntumaan. Hyviä vointeja kaikille!

Ps. Kertokaas viisaammat miten saan tickerin lisättyä?
 
KaiKo, mua ainakin pelottaa ihan *sti miten pärjään yksin sen lapsen kanssa kun se syntyy, mies palaa ulkomailta vasta syyskuussa... Kropan muuttuminen ei hirveästi ahdista mutta se kyllä, että joutuu myöntämään että maailmassa on jotain mitä en pysty kontrolloimaan, siellä se elää tai ei, teen mitä teen (siis toki eläen terveellistä ja normaalia elämää) ja ihan oikeasti jos mulla olisi se kotidoppler istuisin sen kanssa varmaan 24/7 tässä sohvalla. Että kasvun paikkahan tämä on... Tuo työtilanne ei varmaan ainakaan paranna tilannetta, nimim. kokemusta on! Jos on tosiaan luottamuksellinen suhde neuvolaan (ja järkevä ihminen siellä) ehkä kannattaa jutella? Eikö sellaistakin ole kuin raskaudenaikainen masennus? Jos ihan oikeasti alkaa toimintakyky laskea.

Jaan kanssanne teratologisen tietopalvelun vastaukset: Parasetamolia voi käyttää lähes rajoituksitta (tähän suhtaudun edelleen hieman varauksella ja rajaan kyllä itse ihan minimiin) kun kysyin että miten paljon sitä uskaltaa ottaa ja miten pitkään käyttää päivittäin. Maksimimäärä toki on se mitä ohjeissa sanotaan mutta kuulemma pitkäaikainenkaan käyttö ei ole haitaksi (so they say). Paklata voi jos paketissa ei lue haitallisuudesta (no sehän on sen tae ettei ole haitallinen) ja maalata voi sillä "ei tiedetä että siitä olisi haittaa". Närästykseen voi käyttää rennietä ja apteekista saatava piigeeli on ilmeisesti okei (ei tuntenut tuotetta). Muuta en tainnut kysyä sillä kertaa, ja suokaa anteeksi epäilevä luonteeni. [:D]
 
Mä en niinkään ole ahdistunut muodoista jota on tullu.. Mut hieman se ahdisataa että tulen viikot olemaan lapsen kanssa ihan yksin koska mies on rahtari.. Ensimmäisen kanssa oli tooooooosi raskasta varsinkin kun raskauden jälkeinen masennus iski.. Suurin pelko on et se masennus taas hyppii silmille tai että tulisi koliikki vauva.. Tyttö kuitenkin jo 8 kun vauva syntyy niin sillei aika omatoiminen mutta tarvitsee äitiä kuitenkin siinä missä vauvakin.. Eli en yritä hirveesti miettiä mitä tapahtuu ku vauva tulee maailmaan otan sen sitten niinkuin se tulee...
 
Morkai, mitä tarkoitit sillä että siellä minne menet 4D on kelakorvattava noilla viikoilla...? Onko maanlaajuisesti korvattava? En kyllä tiedä onko Turussa semmosta.
 
Jostain luin, että sitä kelakorvausta olis rajoitettu, koska ihmiset menee sinne ultraan ottamaan kuvia lapsistaan, eikä tarkastamaan sikiötä sairauksien varalta. Aiemmin siitä on korvattu sen verran, että omaa maksettavaa on jäänyt jotain satasen luokkaa.

Itsellä masennusta on kyllä ilmentynyt. Kaikki mietityttää ja pelottaa kamalasti. Mitä jos yhteiselo miehen kanssa ei sujukkaan? Mitä jos rahat ei riitä? Mitä jos lapsella ei ole kaikki hyvin? Mitä jos jään ihan yksin? Ja kaikkee yhtä hilpeää. Ja edelleen myös agressiivisuus ja mielialanmuutokset jatkuu vaaaan. Ihanaa olla raskaana, tuntuu ettei muuta enää elämässä olekkaan kun ongelmia ja epätietoisuutta :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top