Marraskuun jutustelut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kaarin
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huhhuh, saa nähä mite sitä selviää ku mies lähti takas töihin kuuden viikon loman jälkeen. On siis reissussa aina su-to. En varmaa kovin järjissään oo loppu viikosta. Mies ku hoiti taaperon lähinnä nyt lomansa aikana. Taapero käy kyl päiväkodissa mut joutuu nyt ite kuskaamaan häntä ja vauva ottaa aina matkaan.. Jne. Ahistaa kyl suunnattomasti :(
 
Tsemppiä Aneska. Meillä mies palas töihin kahden isyyslomaviikon jälkeen ja mun täytyy aina vauvan lenkittää koira. Lähtemin vauvan kans liikkeelle on aina omanlaisensa projekti ja siihen kun lisää taaperon vielä niin on varmasti taiteilua.
 
Kääk Aneska, alku voi olla kyllä aikamoista hulinaa :/ Muttta eiköhän se siitä rupea sujumaan kuitenkin alkukankeuden jälkeen :)

En osaa edes kuvitella, minkälaista olisi, jos tässä olisi vielä muitakin lapsia :confused:
 
Joo nostan kyllä hattua teille, joilla on muita mukuloita vielä vauvan lisäksi. Kai sitä kaikkeen oppii, mutta tuntuisi aika ylivoimaiselta jos tässä pitäisi vielä paimentaa toista lasta!
Mulle on jo tarpeeks iso haaste päästä ulos ovesta vauvan ja kahen häsläävän koiran kanssa. :banghead:
 
Täällä on yksi häsläävä koira, joka on aina jaloissa :facepalm: Kyllä siinä on hiukan haastetta, kun pitäisi päästä ulos vauvan ja koiran kanssa, jos siis mies ei ole lähdössä mukaan. Olen sitten yleensä hoitanut ensin vauvan vaunuihin ulos ja sen jälkeen sitten ottanut koiran, tuntuu toimivan silleen suht hyvin. Tosin mies yleensä hoitaa koiran lenkitykset, niin säästytään ylettömältä sähläykseltä useimmiten.
 
Kaari sanoi:
Täällä on yksi häsläävä koira, joka on aina jaloissa :facepalm: Kyllä siinä on hiukan haastetta, kun pitäisi päästä ulos vauvan ja koiran kanssa, jos siis mies ei ole lähdössä mukaan. Olen sitten yleensä hoitanut ensin vauvan vaunuihin ulos ja sen jälkeen sitten ottanut koiran, tuntuu toimivan silleen suht hyvin. Tosin mies yleensä hoitaa koiran lenkitykset, niin säästytään ylettömältä sähläykseltä useimmiten.
Click to expand...

Kuulostaa kovin tutulta. Me asutaan viel hissittömässä kerrostalossa, niin en mitenkään saa babyn kanssa koiraa ulos yksin. Sääliksi käy välillä tuo koiraherra. Hyvä, kun tarpeen tullen itseni ja vauvan koppansa kanssa. Lähipäivinä pitäis tulla mun kirppis tula ftg, josko sitten päästäis koko revohka ulos ilman isämiestä :D
 
Huh Hopeapaju, hissitön kerrostalo kuulostaa hyvin vaivalloiselta just koiran ja vauvan kannalta :/

Meillä sentään on yksitasoinen omakotitalo, mutta silti tuntuu kauhealta sähläämiseltä uloslähtö. Joskus soppaa sekoittaa vielä pari ulos pyrkivää kissaakin, kun ne huomaa, että joku on lähdössä, tulevat ovelle jonottamaan.
 
Eipä tässä mitää ylimääräistä tehä, nytkään vaikka taapero hoidossa. Vauva on vaa rinnalla. Jotenki alkaa miettii et tekeekö jotai väärin ku ei viihdy muualla ku rinnalla. Esikko oli kyl samanlainen jonka lisäks hän ei pahemmi nukkunu. Tää sentää nukkuu välillä muuallaki ku rinnalla.
 
Mä en oikein tajua miten tää vauvan hoito onkin näin hankalaa. Meillä on mummi aina niinä päivinä apuna ulkoilemassa taaperon kanssa kun mies on töissä. Mä en pääse ovesta pihalle ku muutaman kerran viikossa, ruokaa en ehdi laittaa, siivonnu olen viimeksi...öööö..en edes muista. Vaikka meillä tää vauva on hieman erikoustapaus ja aikaa menee maidon pumppaamiseen ja välinehuoltoon melko paljon, mutta ei se oikein selitä sitä avun tarpeen määrää mikä mulla on. Mä olen varmaan jotenkin taantunut äitinä tai jotain. Ehkä tää helpottaa muutaman kuukauden päästä. Tosin silloin pitää aloittaa kiinteitä ruokia ja siihen rumbaan vasta aikaa tuhlaantuukin. Puolen vuoden täysimetys on tälläisen laiskan äidin unelma. Nyt pitää saada liha kuvioon pienen syntymäpainon vuoksi jo viisi kuisena, niin pakko aloittaa sössöilyjä jo 4 kk iässä.
Onneksi ei ole lemmikkejä ja onneksi kaksi vanhinta lasta on enemmän apuna kuin riesana.
 
Musta alkaa tuntua et hoidan jotenki väärin vauvaa.. Manduca löytyy mut ei se taia tämmöselle pullerolle olla hyvä ku en oo saanu sitä istumaan päälle, ent oisko joku sit parempi.. Ois kiva saaha jotai joskus tehtyäki. Ja tuntuu et ei kai toi jatkuva tissillä olokaa oo hyväksi, maha saa aikaa rauhottua kaikelta siltä ilmalta mitä menee jatkuvalla syönnillä.. Jne. :( vähä on huono äiti fiilis nostellu päätään.
 
Minä oon täällä kanssa kyllä ihan täysipäiväsenä meijerinä sohvan nurkassa, vähemmän on tullut käytyä ulkomaailmassa tai saatua aikaiseksi yhtään mitään muutakaan. Tulee kyllä aika shokkina tällainen elämänmuutos vaikka siihen miten yrittäisi mielessään etukäteen valmistautua! Varsinkin näin ensimmäisen lapsen kanssa kun ei oikein tiedä mitä odottaa (esim meneekö tää 24/7 tissillä roikkuminen/yövalvominen ikinä ohi?), välillä sitä miettii että ei kamala mihin sitä on oikein ryhtynyt. Jotenkin sitä sitten uskottelee itselleen että eiköhän tää joskus helpota, kun löytyy teitäkin jotka tähän vauva-arkeen olette useampaan otteeseen lähteneet. ;)
 
^joo just niin siinä käy...

Mulle tosin alkoi jossain kohti raskausaikaa nostaa päätään ajatus, että mitä jos tää seuraavakin saa koliikin. Mitä meidän arki on, jos vauva huutaa täyttä kurkkua illalla ja yöllä sen 6 tuntia. Päivästä toiseen. Niimpä aloin valmistautua siihen henkisesti ja valmistelin 4v esikoisen. Nopeasti hän oppikin, että vauva vain syö ja huutaa ja nukkuu. Alkoi myös selittää korvatulpista ja kuulosuojaimista (et käyttää niitä kun sisko itkee yöllä) ja oli tietoinen, ettei hän pystyisi kunnolla nukkumaan enää vauvan tulon jälkeen (asumme kaksiossa eli äänet ei ole vältettävissä..). Ei tullut onneksi tälle koliikkia, mutta eipä ole kertaakaan esikko valittanut vauvan huudosta (vaikka kyllä vauva senkin hyvin osaa). Päinvastoin ihmettelee, eikö sisko itkekään enempää, hän odotti enemmän huutoa. Halii paljon vauvaa ja pitää sylissä, hokee paljon kuinka rakas pieni sisko meille kaikille onkaan. Kiittää myös välillä siskoa siitä, ettei huudakkaan niin paljoa mitä odotti :D

Kyllä sitä ensin vähän kauhun sekaisin tuntein odotti mitä tuleman pitää kun esikollakin välillä uhmaa pukkaa kausittain ja miten riittää huomio molemmille ja miten arjen jutut sujuu kun ei ole enää vain 1 lapsi, mutta toistaiseksi ainakin menee paljon paremmin mitä odotin (vaikkei mitään ruusuilla tanssimista koko aika ole) :D
Jos olisi lapsilla pienempi ikäero, niin olisi varmasti rankempaa kuin mitä meillä nyt on :)
 
Esikoisen kanssa me oltiin varmaan ekat kolme kk vaan kotona. Sen jälkeen käytiin joskus keskustassa mutta muuten ei kyllä paljoa kotoa poistuttu arkisin. Ja toiset kun käy vaunulenkeillä reippaana vauvan kanssa niin voin kertoo että kahdesti kävin ja totesin että en ala kun se vauva simahti 3 min kävelyn jälkeen ja nukkui kunnes oltiin 3 minuutin päässä kotoa ja siinä ne unet sitten olikin. Että mieluummin hyssyttelin terassilla uneen ja menin ite sitten sisälle lepäämään.

Nyt toisen kanssa ei pysty vaan olemaan kotona, kerhossa on käytävä ja pitäis tuo esikoinen saada kelkottua ulkoilemaankin suurimpana osana päiviä. Mut sinne lenkille en ole vielä itseäni saanut :bag: vaikka se tasan varmasti tekis kyllä hyvää
 
Enpä ole pahemmin tänne ehtinyt kirjoitella, vauva ja pian kaksivuotias esikoinen pitävät siitä kyllä huolen!
Mutta nyt on pakko kysyä täältä. Imetyksen lopetin kivun ja haavautuneiden nännien takia muutama viikko sitten. Pumppailin maitoa ja maidon tulo lakannut kaksi viikkoa sitten. Jotain yksittäisiä tippoja saattaa silloin tällöin itsestää tulla. No, tänään huomasin kummassakin nännipihassa finnin näköisen näpyn. Eli punainen "näppylä", jonka keskiosa valkoinen. Tosi kosketusarkoja oli molemmat. Varovasti puristin mömmön ulos näpyistä. Jäivät vielä aristamaan.
Kysymys kuuluukin, että mitä nuo näpyt ovat?!
 
Aneska, mä en myöskään saanut mandukaa istumaan kunnolla. Olkaimet ristissä oli hieman parempi, mutta silti hankala. En usko, että johtuu mun pulleudesta, sillä mun sisko käyttää mandukaa mielellään vaikka on mua tuplaten pulleampi.

Mä olen käytännyt niitä sidottavia pitkiä liinoja. Ne istuu aina päälle.
 
Niiinu, mulla on ollut noita näppyjä ihan ekan raskauden puolivälistä saakka, välillä enemmän tai vähemmän ja välillä olleet hetken poiskin. Eivät mulla kylläkään ole kipeitä. Oon kans välillä puristellut niitä mutta seuraavana päivänä ne on taas samanlaisia.

Luin silloin pari v takaperin että ne on jotain tissinvoiteluaineita et niiden tehtävä on pitää nännit kunnossa. Että voihan se olla että ne on jostain syystä nyt aktivoituneet jos oli rinnat rikki...
 
Nuppu_1 sanoi:
Niiinu, mulla on ollut noita näppyjä ihan ekan raskauden puolivälistä saakka, välillä enemmän tai vähemmän ja välillä olleet hetken poiskin. Eivät mulla kylläkään ole kipeitä. Oon kans välillä puristellut niitä mutta seuraavana päivänä ne on taas samanlaisia.

Luin silloin pari v takaperin että ne on jotain tissinvoiteluaineita et niiden tehtävä on pitää nännit kunnossa. Että voihan se olla että ne on jostain syystä nyt aktivoituneet jos oli rinnat rikki...
Click to expand...
Kiitos tiedosta! Mulla on vieläkin ihan ruvella nännit ja tosi arkana. :/ Selittänee siis tämän ilmiön.
 
On tuossa vauvan kylvettämisessä edelleen vaan oma haasteensa näin ensimmäisen vauvan kanssa, vaikka kylvetyskertoja on jo useita takana. Onnistun varmaan kuitenkin luomaan turvallisen ja rauhallisen kylpyhetken, kun poika potkii innokkaasti vettä ja käsilläkin läiskyttelee jo vähän, ja naamalla on leveä hymy :) Homma varmaan helpottuu vähän sitten kun poika oppii istumaan?
 
Niitä näppyjä taidettiin kutsua nimellä Montgomeryn näppylä, jos en ihan väärin muista. Tehtävä tosiaan kosteuttaa kun sisällä rasvaa/talia. Ei saa puristella, menevät aroiksi ja tulehtuvat helposti :) Itselläni on noita nännipihat olleet täynnä jo murrosiästä asti, raskauksien aikana/niiden jälkeen ne vain suurenevat ja niitä tulee lisää :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top