Höh, aina tekis mieli käydä huikkailemassa vanhaan ketjuun, kun en mä tähän uuteen niitä muista kirjottaa...
Tosin ehkä tästä postauksesta tulee vielä luettavan lyhyt, jos mä kommentoin vain muistinpäällä olevia asioita :P
Ainakin kaikille kipuileville ja lääkärissä käymään joutuneille paljon tsemppihaleja! Ja olihan siellä ihania uutisiakin parilta (terhituuli ja joku muu)!
Noista teidän miesten unista, oon vähän "kade"! Mä RAKASTAN sitä, kun ihmiset höpöttää unissaan hölmöjä... Se on niin hauskaa! Me kun ei miehen kanssa juur koskaan nukuta yhdessä, niin harvoinpa tulee sen möläytyksiä kuultua. Paitsi iltaisin, kun herätän sitä yöuniltaan töihin lähtemään, niin silloin se saattaa puolkoomaisena jotain sanoakin ^^
Mutta onneks jaatte omaa auvoanne, niin voin hihitellä täällä teidän miesten jutuille :D
Pranametri, jeee! Joku muukin koirakuumeinen! Meillä ei kissaa oo (eikä kuulemma tuu), mutta koira piti hankkia - ja sitten vauva ilmoitti tulostaan ja sekoitti suunnitelmat. Mutta taas eilenillalla juttelin asioista ihmisten kanssa ja koira kuume senkun yltyy... Mä luulin, et tää on kevätjuttu, mut on se näemmä nytkin! Vaan mä en pentua ja vauvaa samaan kotiin, mulla ei kestäis hermot ja jomman kumman kasvatus kärsis. Ja kun nää molemmat perheen altavastaajat kyllä joutuu kurin ja nuhteen alle, tai ei tuu mitään.
Amppu, kun samoilla viivoilla suunnilleen ollaan, niin kyllä täysin jaan sun ajatukset vauvan tulosta! Tulis ennen joulua, että sais herkutella hyvästä pöydästä ja iltasella tuijotella vauvan punasia poskia... Meillä vaan mies haluais just jouluna olla synnärillä, kun ei tykkää joulusta jostain syystä :( Pranametrin viikot alkaa kyllä oikeasti olla sellaiset, että varmasti jänskättää! Ootteko te jo oman joulunne miten suunnitelleet? Kotona kolmin vai sukuloimaan?
Pranalle vielä tosta hirvestyksestä... mitä isin mukana joskus metsästämässä käynyt, niin kyllähän se nyt on pääasia se oleminen, eikä tekeminen :D Kyl mäki lähen tyttöjen kanssa shoppaamaan, mutta juoruamiseenhan se suurin osa ajasta menee ;)
Mäpäs olinkin eilen humpalla! Siis ihan pitkän kaavan kautta, himasta lähdettiin naapuritaloon seiskan aikaan ja kotiin tultiin vasta muiden poistuessa jatkoille. Mä lähin siis miehen mieliksi sen ja kavereidensa pikkujouluihin kuokkimaan, vaikken hirveästi siitä porukasta humalassa välitäkään... Naapuritalosta kun on onneksi lyhyt matka kotiin, jos olisin hermostunut. Mutta sehän oli kivaa! Uusiakin tyyppejä oli, ja mä jaksoin olla sosiaalinen! Mieskin on jotenkin aina vähän juodessaan niin hellä, ja kattoo mua ihan eri tavalla. Ja koska musta on tuntunut, että se ei jotenkin osaa kavereilleen näyttää tätä onnea ja iloa vauvan tulosta (meni pitkälle kesään, ennenku sen kaverit ees sai kuulla asiasta), niin silti se eilen ylpeenä piti mua kainalossa, paijaili masua ihan kaikkien nähden ja huolehti. Ja kerhotilassa tulleen "pilkun" jälkeen tuli mun kanssa kotiin, vaikka jatkoja ja muita bileitä oli vielä tarjolla! Niin se on munkin juopporenttuni muuttunut... Kotona sitten istuttiin vielä sohvalle, katseltiin miehen valkkaamaa musa-dvd:tä (joista mä en niin välitä) ja mies siinä vielä otti lasillisen viskiä. Juteltiin mukavia ja mulla oli sellainen perhe olo! Ihanaa oli myös, kun mies osasi taas pukea ajatuksiaan sanoiksi (jota siis ei suomalainen jörrikkä todellakaan usein tee, humaltuneena tai aseella uhaten ehkä); se painoi päänsä mun vatsakummulle ja sanoi, että olisi sen masussa potkivan sällin takia valmis tekemään ihan mitä vain!
Ja niin, tänään on tosiaan MARRASKUU! Seuraavan kerran seinäkalenteria kääntäessä ollaan jo niin lähellä, että hyvä jos uskaltaa hengittää ^^