Marraskuun ihmettelyt!
- Ketjun aloittaja Toive3
- Aloituspäivämäärä
Ei tällaista asiaa jotenkin pysty pitämään vain omana tietonaan, ja mua ainakin ärsyttää hirveästi jos täytyy selitellä jollekkin miksi ei tee niin ja näin ( esim. juo alkoholia, syö tiettyjä ruokia) ja on väsynyt. PÖH. Töissä kerron sitten kun olen rv 10, koska silloin lähenee pikkujoulut ja meillä on niin pieni porukka ja ovat tottuneet mun rällästämiseen:D saattaisivat ihmetellä kun se joka aina ottaa jälkkäriksi irish coffeen ottaakin ihan jotain kakkua. ja juomana jaffaa vaikka yleensä punkku, olut tms. :D Ja en mene baariin enää siitä sitten! Ehkä toisaalta arvaisivat jo siinä vaiheessa. Yritin kerran käyttää syynä antibioottia, mutta ei mennyt läpi. "kyllä sä voit juoda, ei siitä haittaa oo mun lääkärit aina sanoo niin, ota nyt kalja":D
Neeuska
Vauhtiin päässyt keskustelija
No itellä onneks sillee helppoo, ettei tarvii noiden työkavereiden kummasteluja miettiä, hoitovapaalla kun olen..
Mut muistan kans esikoisen odotuksen alussa, ku tomerasti selitin miehen sukulaisille etten voi juoda kun on sellainen antibiootti millä on antabusvaikutus... Noh jälkeenhän kuulin että siskon mies oli heti tiennyt raskaudesta antibioottisepustuksen kuultuaan. :D
Ja nyt olis sama tilanne edessä, joulukuun alussa ois tarkoitus lähteä taas sinne sukuloimaan. Esikoisen synttäreitä kun vietettiin ni kovin käly jo suunnitteli kuinka sit vietetään mun synttäreitä ja hänen tupareita samaan aikaan... Hmmm millähän konstilla nyt selviän tilaanteesta? :D Vielä en haluais kertoa raskaudesta siellä, koska se ultrakin on vasta tuon reissun jälkeen...
Mut muistan kans esikoisen odotuksen alussa, ku tomerasti selitin miehen sukulaisille etten voi juoda kun on sellainen antibiootti millä on antabusvaikutus... Noh jälkeenhän kuulin että siskon mies oli heti tiennyt raskaudesta antibioottisepustuksen kuultuaan. :D
Ja nyt olis sama tilanne edessä, joulukuun alussa ois tarkoitus lähteä taas sinne sukuloimaan. Esikoisen synttäreitä kun vietettiin ni kovin käly jo suunnitteli kuinka sit vietetään mun synttäreitä ja hänen tupareita samaan aikaan... Hmmm millähän konstilla nyt selviän tilaanteesta? :D Vielä en haluais kertoa raskaudesta siellä, koska se ultrakin on vasta tuon reissun jälkeen...
Mä tonne johonkin ketjuun jo aiemmin kirjottelinkin, mut siis meidän oli pakko kertoa viime viikolla mun vanhemmille jotka asuu tuossa lähellä, koska jouduin jäämään pahoinvoinnin ja ojatkuvan oksentamisen takia pois töistä ja olin muutama vuosi sitten toooooosi kipeenä melkein vuoden (pahoinvoin siis silloinkin mut sairauden takia jota ei viel silloin tiedetty mikä se on) joten ei voinu tehdä sitä et ois vaan sanonu et oon saikulla jonkun oudon oksentelun ja pahoinvoinnin takia. Kun sitte käytiin varhaisuktrassa vol.2 viime perjantaina ja varmistu et vauvalla on kaikki hyvin niin sen jälkeen kerrottiin sitte lopuillekin läheisille. Miehen vanhemmile kerrotaan ens vloppuna kun mennään heillä käymään, he kun asuu kauempana. :) Mä oisin alunperin halunnu säästää kertomisen jouluun, mut nyt on toisaalta helppoa ku ei tarvii kenellekään selitellä mitään eikä peitellä massua, joka jostain syystä alkaa mulla olla aika turpeena jo nyt.... Ja nyt kun pahoinvointi ja oksentelukin loppu niin täähän on oikeestaan ihan jees. :D Niin ja kaikille on sanottu et voihan se olla et menee viel kesken kun on niin alussa, mut onpahan sit ainaki iso tukiverkko ympärillä jos niin käy.
Minäkin olen hoitovapaalla kotona joten ressiä töissä kertomisesta ei ole. Tai käyn viikonlopputöissä ja siellä kyllä viime viikonloppunakin jännitti että arvaako joku kun en lähtenyt tupakalle enää niinkuin normaalisti. Onneksi oli kaksi sellaista jotka luulivat etten polta muutenkaan. Selvisin siis tilanteesta.
No, miehellä oli perjantaina työkaverinsa 60vee juhlat ja meni sinne autolla ja kertoi työkavereilleen että vahva anibioottikuuri menossa niin ei voi juoda. No eiköhän työnantaja ollut tivannut ja oli ollut varma että meillä odotetaan kolmatta muksua. :D Niin että miten se miehen juomattomuus liittyy mun odotukseen? :D Tai siis että voishan mies juoda vaikka mä raskaana olisinkin. Aika huvittavaa kun mies kertoi tämän keskustelun kun tuli kotiin. Mies oli vain selitellyt "ettei jaksa niitä puuhia jatkuvasti", vitsiä kun vääntäävät aina työkavereiden kanssa.
No, miehellä oli perjantaina työkaverinsa 60vee juhlat ja meni sinne autolla ja kertoi työkavereilleen että vahva anibioottikuuri menossa niin ei voi juoda. No eiköhän työnantaja ollut tivannut ja oli ollut varma että meillä odotetaan kolmatta muksua. :D Niin että miten se miehen juomattomuus liittyy mun odotukseen? :D Tai siis että voishan mies juoda vaikka mä raskaana olisinkin. Aika huvittavaa kun mies kertoi tämän keskustelun kun tuli kotiin. Mies oli vain selitellyt "ettei jaksa niitä puuhia jatkuvasti", vitsiä kun vääntäävät aina työkavereiden kanssa.
Maanantaita leidit!
Tänään taas yski pitkä päivä lisää. Menossa 5+5. Soittelin neuvola aikaa, vasta 5.12 eli siin pienen ikuisuuden päässä se :P. Meidän la arviot heitti kyllä sen verran epäsäännöllisen kiertoni takia että, neuvolan täti meinas et tarvii varmaan ultrata, oi jos näin on :D!!Tosin täällä ei kaiketi ole laitteita niin venyy siitä sitten vielä jollain päivällä mutta aina on yksi ylimääräinen ultraus tervetullut!
Nyt on jotenkin tullut niin epätoivoinen olo, onko tuolla sittenkään ketään?
Oireet on vähentyneet tai sitten niitä yliarvioi ennen...pissahätä se vaan on ihan jatkuvaa! :)
Mie en oo kertonut tätä raskaudesta vielä kenellekkään tai siis tietysti miehelle mut en muille, katsotaan kauanko pystyn pitäämään hiljaisuudessa. Onneksi täälläkin ollaan hoitovapaalla niin voin olla ihan yksin hiljaisuudessa näkemättä ketään ja puhelimenkin saa tarvittaessa suljettua :D ei vaan josko tuohon ekaan neuvolakäyntiin sais venytettyä silloin vois lähimmille kavereille kertoa ja joskus vuodenvaihteessa ehkä jo jouluna muille...
Aurinkoista päivää kaikille!
Tänään taas yski pitkä päivä lisää. Menossa 5+5. Soittelin neuvola aikaa, vasta 5.12 eli siin pienen ikuisuuden päässä se :P. Meidän la arviot heitti kyllä sen verran epäsäännöllisen kiertoni takia että, neuvolan täti meinas et tarvii varmaan ultrata, oi jos näin on :D!!Tosin täällä ei kaiketi ole laitteita niin venyy siitä sitten vielä jollain päivällä mutta aina on yksi ylimääräinen ultraus tervetullut!
Nyt on jotenkin tullut niin epätoivoinen olo, onko tuolla sittenkään ketään?
Oireet on vähentyneet tai sitten niitä yliarvioi ennen...pissahätä se vaan on ihan jatkuvaa! :)
Mie en oo kertonut tätä raskaudesta vielä kenellekkään tai siis tietysti miehelle mut en muille, katsotaan kauanko pystyn pitäämään hiljaisuudessa. Onneksi täälläkin ollaan hoitovapaalla niin voin olla ihan yksin hiljaisuudessa näkemättä ketään ja puhelimenkin saa tarvittaessa suljettua :D ei vaan josko tuohon ekaan neuvolakäyntiin sais venytettyä silloin vois lähimmille kavereille kertoa ja joskus vuodenvaihteessa ehkä jo jouluna muille...
Aurinkoista päivää kaikille!
Sanoin eilen miehelle että jos vois vaan tilata sen vauvan ens kesäks, sen tekisin! Jotenkin ei nappaa yhtään tää raskaana olo. Tai ei tässä raskaudessa mitään mutta nää olot. Tai jos vois edes hypätä tän ekan kolmannen yli, sekin helpottas. :)
Ja tää epävarmuus. Ensin että onko siellä mahassa ketään. Sitten huoli, onko vauva terve. Sitten kun vauva syntyy, pelkää jos sille sattuu jotain jne..
Viime raskauden eli oikeestaan loppuun asti huolessa kun jouduttiin ramppaamaan kokoarvioissa parhaillaan kahden viikon välein, vauvan pää oli ensin liian pieni, sitten oli vartalo, sitten jo painoarvio heitti ja arvioitiin vähän päälle 2kg laskettuna aikana.
No, onneksi kaikki huoli loppui synnytykseen kun terve, pippurinen tyttö syntyi. Ja oli samankokoinen kuin veljensä, 3,3kg joten ihan normaalin kokoinen. Mutta voitte varmaan kuvitella sen huolen kun sain kuulla viikolla 28 että vauvan pää ei kasva kunnolla. Kerkesin miettiä kaikki kehitysvammat sun muut läpi. Ja monet yöunet meni siinä.
Jospa tämä odotus sujuisi ilman ylimääräisiä stressin aiheita.
Ja tää epävarmuus. Ensin että onko siellä mahassa ketään. Sitten huoli, onko vauva terve. Sitten kun vauva syntyy, pelkää jos sille sattuu jotain jne..
Viime raskauden eli oikeestaan loppuun asti huolessa kun jouduttiin ramppaamaan kokoarvioissa parhaillaan kahden viikon välein, vauvan pää oli ensin liian pieni, sitten oli vartalo, sitten jo painoarvio heitti ja arvioitiin vähän päälle 2kg laskettuna aikana.
No, onneksi kaikki huoli loppui synnytykseen kun terve, pippurinen tyttö syntyi. Ja oli samankokoinen kuin veljensä, 3,3kg joten ihan normaalin kokoinen. Mutta voitte varmaan kuvitella sen huolen kun sain kuulla viikolla 28 että vauvan pää ei kasva kunnolla. Kerkesin miettiä kaikki kehitysvammat sun muut läpi. Ja monet yöunet meni siinä.
Jospa tämä odotus sujuisi ilman ylimääräisiä stressin aiheita.
Ninspe, sehän se kun mulla asuu kaikki sukulaiset ja ystävät niin kauana että voisin halutessani pantata tietoa ties mietn pitkään, joillekki jopa ristiäisiin saakka :D :D :D
Koulukavereille ois kyllä ihan kiva kertoa, tiedän et ne huolehtii kun oon väsynyt (hehee, kilpirauhasta on hyvä syyttää) ja muutenki nyt kun ei ruokalassakaan tuu kauheesti viihdyttyä ja oon aika sisäänpäinkääntynyt tän raskauteni kanssa.
No, kaks viikkoa ja sitten toivon näkeväni ultrassa pienen sydämen läpätyksen, sitten vois aika huoletta kertoa uutista eteenpäin. :D
Koulukavereille ois kyllä ihan kiva kertoa, tiedän et ne huolehtii kun oon väsynyt (hehee, kilpirauhasta on hyvä syyttää) ja muutenki nyt kun ei ruokalassakaan tuu kauheesti viihdyttyä ja oon aika sisäänpäinkääntynyt tän raskauteni kanssa.
No, kaks viikkoa ja sitten toivon näkeväni ultrassa pienen sydämen läpätyksen, sitten vois aika huoletta kertoa uutista eteenpäin. :D
kukkurukuu
Oman äänensä löytänyt
Yyh, pahoinvointi pahenee päivä päivältä. Varauduin aamupahoinvointiin ja sain aamusta iltaan kestävän pahoinvoinnin, joskus herään yölläkin oksentamaan. Tuntuu ettei mikään pysy sisällä, omena on sellanen jonka saa kokonaan alas, mutta sekin tulee heti takasin.
Tänään oli eka lääkäri jossa sitten ultrattiin. Säikähdin vähän sitä sisäkautta kuvaamista, muttei se sitten sattunutkaan niinkuin olin jo panikoinut, hahah :D Pikkuruinen sydän sykki nätisti ja pituutta oli jotain 0.8-0.9 cm :) Viikolla siis pieneni tän hetkiset viikot, nyt ois 6+6 eikä 7+6 niinku menkoista alunperin laskettiin. Vielä ei kuitenkaan lähdetty laskettua aikaa muuttamaan, 18.12 ois sitten seulassa seuraava ultra Tampereella. Toivottavasti löydetään perille sillon :D
Ihanasti kyllä putos yks kivi sydämeltä sen ultran myötä, olin ihan hirveessä paniikissa jo ajatellu kaikkee kamalaa! Varsinkin kun nlatätikin vähän sai mun päähän sen kauheen ajatuksen kohdunulkosesta raskaudesta, hyvä ettei itku tullut kun lääkäri sanoi, että ihan oikeessa paikassa on :) Nyt sitten pääsee stressaamaan kaikesta muusta, mutta sellasta se äitiys sitten varmaan on, jatkuvaa huolta lapsesta ;)
Tänään oli eka lääkäri jossa sitten ultrattiin. Säikähdin vähän sitä sisäkautta kuvaamista, muttei se sitten sattunutkaan niinkuin olin jo panikoinut, hahah :D Pikkuruinen sydän sykki nätisti ja pituutta oli jotain 0.8-0.9 cm :) Viikolla siis pieneni tän hetkiset viikot, nyt ois 6+6 eikä 7+6 niinku menkoista alunperin laskettiin. Vielä ei kuitenkaan lähdetty laskettua aikaa muuttamaan, 18.12 ois sitten seulassa seuraava ultra Tampereella. Toivottavasti löydetään perille sillon :D
Ihanasti kyllä putos yks kivi sydämeltä sen ultran myötä, olin ihan hirveessä paniikissa jo ajatellu kaikkee kamalaa! Varsinkin kun nlatätikin vähän sai mun päähän sen kauheen ajatuksen kohdunulkosesta raskaudesta, hyvä ettei itku tullut kun lääkäri sanoi, että ihan oikeessa paikassa on :) Nyt sitten pääsee stressaamaan kaikesta muusta, mutta sellasta se äitiys sitten varmaan on, jatkuvaa huolta lapsesta ;)
vatukka
Vauhtiin päässyt keskustelija
Niian: "Mukavaa" kun on kohtalotovereita, vaikkei siinä kyllä mitään kivaa olekaan, että kukaan joutuu kokemaan keskenmenon. Tuohan se tähän enemmän epävarmuutta, mutta toivotaan että nyt saadaan heinäkuussa pikkuiset. :)
Aloin täällä itsekseni hihittää, kun luin muiden testailuista. :D En siis ole ainoa epäuskoinen, joka tarvii varmistuksen varmistuksen. Marbel, syytetään vaan niitä hormoneja tästä!
Jotenkin on kovin epävarma olo, tullut oikeastaan vasta tänään. Nyt on ollut ilmeisesti sen verran jo aikaa sulatella uutista, että on ehtinyt miettiä liikaakin. Onneksi en joudu yksin kärvistelemään ajan matelun kanssa, näyttää muillakin olevan sama ongelma. Mulla on muuten niin älytön turvotus, etten meinannut työhousuihin enää mahtua. Miten se voi tulla viikonlopussa?!
Aloin täällä itsekseni hihittää, kun luin muiden testailuista. :D En siis ole ainoa epäuskoinen, joka tarvii varmistuksen varmistuksen. Marbel, syytetään vaan niitä hormoneja tästä!
Jotenkin on kovin epävarma olo, tullut oikeastaan vasta tänään. Nyt on ollut ilmeisesti sen verran jo aikaa sulatella uutista, että on ehtinyt miettiä liikaakin. Onneksi en joudu yksin kärvistelemään ajan matelun kanssa, näyttää muillakin olevan sama ongelma. Mulla on muuten niin älytön turvotus, etten meinannut työhousuihin enää mahtua. Miten se voi tulla viikonlopussa?!
Täällä on pahoinvointi tavallaan pahentunut ja tavallaan helpottanut! Pahentunut siinä, että viikonlopusta alkaen on aamuisin tehty täystyhjennys, eli oikein todella raju oksentaminen. Ja näyttää siltä, että se näin arkiaamuisin tapahtuu töissä... Oksensin vähän aamulla ennen kuin lähdin töihin, sain vähän syödyksi ja matkalla töihin olo yltyi kamalaksi ja suoraan töissä vessaan totaalityhjennykseen. Ja eikun vähän banskua naamaan taas... MUTTA se jälkeen olo on parempi koko loppupäivän! Syödä pitää lounaasta lähtien noin tunnin-kahden välein aina jotain pientä, mutta ruoka pysyy alhaalla ja olo on ihan kohtalainen. PikkuKakkosen aikaan olen oppinut ottamaan iltapäikkärit; pojat molempiin kainaloihin ja unten maille.
Huomenna sitten näkee että oksennellaanko ihan turhan päiten, vai onko masussa elämää. Nyt rv 7+0.
Huomenna sitten näkee että oksennellaanko ihan turhan päiten, vai onko masussa elämää. Nyt rv 7+0.
Marraskuiseksi ihmettelyksi tämä todella muuttuikin, ja varovaisesti liityn mukaan porukkaan!
Km elokuussa oletetuilla 6+5, minkä jälkeen sairastelua viikkojen verran, lääkärissä ravaamista jne. Alkuun lääkäri toppuutteli odottamaan yrittämisen kanssa ensi vuoteen, mutta kun kaikki nyt olikin hyvin, niin saatiin jatkaa ja kuinkas siinä kävikään, olenkin jo raskaana.. Pahoinvointia on ollut jo pari viikkoa, mutta ajattelin sen olevan edelleen kropan mulle tekemää kiusaa, että kuvittelen vaan oireet jne, mutta ei siellä mitään ole. No, oltiin menossa pitkän kaavan illalliselle perjantaina, ja tarkoituksena oli nauttia myös ruokajuomaa, niin ajattelin, että josko nyt varmuuden vuoksi teen testin, niin ei tule sitten mitään "virheitä" tehtyä. Tädin olisi pitänyt saapua vasta la-su joka tapauksessa, joten testaaminen oli aikaista, mutta ajattelin että kokeillaan nyt kuitenkin.Eipä siinä sitten mennyt kuin reilu minuutti, kun testiin (sofi ultimate) alkoi piirtyä selkeä viiva, ja niin jäi illallisen viinit juomatta <3
Tein uuden testin la- aamuna, ja samaa näytti, eikä ole tätiä näkynyt.. Yhtään emme vielä ole uskaltaneet tätä iloita, eikä sinänsä koko asiaa miettiä, kun viimeksikin km oli totaalinen isku vasten kasvoja ja niin henkisesti kuin fyysisestikin todella raskas. Kerroimme viimeksi vain parhaalle ystävälleni, ja hän tietää nytkin. Vaikka perheemme ovatkin meille super läheisiä, eivät he tiedä edes yrityksestä vielä, ja ainakin viimeksi oli helpotus, kun ei tarvinnut kaikille raportoida keskenmenosta.
La. olisi viimeisten "menkkojen" mukaan 27.7. eli nyt viikkoja vasta 4+3, mutta keskenmenon jälkeen kuukautiset on kestäneet hädintuskin 2 päivää, ja alkupäivä ollut vähän häilyvä, niin en osaa sanoa pitääkö täysin paikkaansa. Edelliseen raskauteen verrattuna oireet ovat olleet vieläkin moninkertaisemmat, ja silloin testitulos ei ollut edes kp31 vielä havaittavissa, vaikka tädit olleet aina säännöllistäkin säännöllisemmät.
Onnea kaikille ihan mielettömästi, toivotaan meidän kaikkien masukeille niitä tarrasukkia miljoonasti mukaan!:)
Km elokuussa oletetuilla 6+5, minkä jälkeen sairastelua viikkojen verran, lääkärissä ravaamista jne. Alkuun lääkäri toppuutteli odottamaan yrittämisen kanssa ensi vuoteen, mutta kun kaikki nyt olikin hyvin, niin saatiin jatkaa ja kuinkas siinä kävikään, olenkin jo raskaana.. Pahoinvointia on ollut jo pari viikkoa, mutta ajattelin sen olevan edelleen kropan mulle tekemää kiusaa, että kuvittelen vaan oireet jne, mutta ei siellä mitään ole. No, oltiin menossa pitkän kaavan illalliselle perjantaina, ja tarkoituksena oli nauttia myös ruokajuomaa, niin ajattelin, että josko nyt varmuuden vuoksi teen testin, niin ei tule sitten mitään "virheitä" tehtyä. Tädin olisi pitänyt saapua vasta la-su joka tapauksessa, joten testaaminen oli aikaista, mutta ajattelin että kokeillaan nyt kuitenkin.Eipä siinä sitten mennyt kuin reilu minuutti, kun testiin (sofi ultimate) alkoi piirtyä selkeä viiva, ja niin jäi illallisen viinit juomatta <3
Tein uuden testin la- aamuna, ja samaa näytti, eikä ole tätiä näkynyt.. Yhtään emme vielä ole uskaltaneet tätä iloita, eikä sinänsä koko asiaa miettiä, kun viimeksikin km oli totaalinen isku vasten kasvoja ja niin henkisesti kuin fyysisestikin todella raskas. Kerroimme viimeksi vain parhaalle ystävälleni, ja hän tietää nytkin. Vaikka perheemme ovatkin meille super läheisiä, eivät he tiedä edes yrityksestä vielä, ja ainakin viimeksi oli helpotus, kun ei tarvinnut kaikille raportoida keskenmenosta.
La. olisi viimeisten "menkkojen" mukaan 27.7. eli nyt viikkoja vasta 4+3, mutta keskenmenon jälkeen kuukautiset on kestäneet hädintuskin 2 päivää, ja alkupäivä ollut vähän häilyvä, niin en osaa sanoa pitääkö täysin paikkaansa. Edelliseen raskauteen verrattuna oireet ovat olleet vieläkin moninkertaisemmat, ja silloin testitulos ei ollut edes kp31 vielä havaittavissa, vaikka tädit olleet aina säännöllistäkin säännöllisemmät.
Onnea kaikille ihan mielettömästi, toivotaan meidän kaikkien masukeille niitä tarrasukkia miljoonasti mukaan!:)
Olenko mä eka mamma ku on hankkinut jo äippähousut?? 
Noh, neljäs lapsi ja edellisestä synnytyksestä on kulunut juurikin vasta vuosi, et ei nää vatsalihakset ym muut oikeen o varmaan kunnolla vielä palautuneet tosta edellisestä raskaudesta... ja sit ku kokoajan joutuu syömään (ja makaa vaan) ni on tuo paino noussut varmaan pilviin...
Vatsani on siis tosi suuri! en pysty peittelemään sitä.... juuri mietin noita 1v synttäreitä ensi viikolla, että mitäköhän KAAPUA laittais päälle ettei kaikki huomais tota mahaa.... 
Oi mikä hepotus joulun jälkeen ku saa antaa mahan rötköttää esillä
Noh, neljäs lapsi ja edellisestä synnytyksestä on kulunut juurikin vasta vuosi, et ei nää vatsalihakset ym muut oikeen o varmaan kunnolla vielä palautuneet tosta edellisestä raskaudesta... ja sit ku kokoajan joutuu syömään (ja makaa vaan) ni on tuo paino noussut varmaan pilviin...
Vatsani on siis tosi suuri! en pysty peittelemään sitä.... juuri mietin noita 1v synttäreitä ensi viikolla, että mitäköhän KAAPUA laittais päälle ettei kaikki huomais tota mahaa.... Oi mikä hepotus joulun jälkeen ku saa antaa mahan rötköttää esillä
Nanis, mä olen kauhulla jo odotellut et koska tulee tarve, farkut kiristää jo nyt, ja edellisessä raskaudessa mun äiti totes jo viikolla 12 että kyllä tuo näkyy.
Mulla sen sijaan on just isompien liivien ostaminen edessä, ei kuulkaas naurata kauheesti kun ennestään d-kupin tisut paisuu ja natisee liitoksistaan :D No, saanpahan nauttia ihailevista katseista täällä kotosalla :D
Mulla sen sijaan on just isompien liivien ostaminen edessä, ei kuulkaas naurata kauheesti kun ennestään d-kupin tisut paisuu ja natisee liitoksistaan :D No, saanpahan nauttia ihailevista katseista täällä kotosalla :D
Täälläkin maha aamusta iltaan turvoksissa tai ei kai se turvotusta ole jos koko ajan pieni pömppä esillä. :-D viimeks taisin vetästä mammahousut viikolla 12 jalkaan, saa nähdä koska nyt joutuu!
Tsemppiä naiset, yritetään selvitä tästä alusta kunnialla. Hyvä kun on syksy eikä kesä, voi pukeutua vähän peittävämmin ja paksummilla vaatteilla. :-)
Täällä sitä nyt ollaan, lääkärin vastaanotolla.. Yöllä kivut alavatsasta oli tosi kovat ja sama jatkui tossa puolen päivän aikaan töissä. Soitin työterveyshuoltoon ja sain heti seuraavan vapaan ajan, kun kerroin olevani raskaana. Nyt sitten pidetään peukku pystyssä ja toivotaan parasta. :/
Toivottavasti tiina kaikki on hyvin! Hyvä että pääsit pian lääkärille että saadaan selvyys!
Minä myös joudun ehkä harkitsemaan jo tässä vaiheessa mammahousuihin siirtymistä, mahaa turvottaa niiiiin paljon. Sama kun istuu kireät housut jalassa, painaa ne ikävästi rakkoa ja pakko päästä vessaan:D olo on illalla niin helpottunut kun saa työhousut jalasta ja heittää lökärit jalkaan. Mieskin jo sanoi että kyllä se maha näyttää turvonneelta, vaikka mulla ylimääräistä onkin ja laihtunutkin olen tässä parin viikon aikana taas 4 kiloa. Siis miten ihmeessä mä laihdun näin alkuraskauden aikana? Viimeksi tossa kesällä laihduin 6,5 kiloa:D
Minä myös joudun ehkä harkitsemaan jo tässä vaiheessa mammahousuihin siirtymistä, mahaa turvottaa niiiiin paljon. Sama kun istuu kireät housut jalassa, painaa ne ikävästi rakkoa ja pakko päästä vessaan:D olo on illalla niin helpottunut kun saa työhousut jalasta ja heittää lökärit jalkaan. Mieskin jo sanoi että kyllä se maha näyttää turvonneelta, vaikka mulla ylimääräistä onkin ja laihtunutkin olen tässä parin viikon aikana taas 4 kiloa. Siis miten ihmeessä mä laihdun näin alkuraskauden aikana? Viimeksi tossa kesällä laihduin 6,5 kiloa:D
Kiitos ninspe, kaiken pitäisi olla kunnossa. :)
Kävin siis työterveyden kautta lääkärissä ja sain loppuviikon sairaslomaa. Miespuolinen lääkäri kyseli muista oireista, raskauden kestosta, ekasta neuvolasta, ym. Kysyi myös millaista työtä teen. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja tunnusteli kohtua mahan päältä, kaikki vaikutti olevan kunnossa.
Lääkäri veikkasi, että ottaen huomioon muut normaalit alkuraskauden oireet hän uskoo alkion kehittyvän normaalisti ja kovien kipujen johtuvan kohdun supistelusta. Loppuviikko sairaslomaa ja LEPOA! Jos oireet eivät loppuviikosta helpota, kannattaa mun soittaa neuvolaan ja pyytää ajan aikaistamista, jotta voivat siellä asianmukaisilla varusteilla varmistaa raskauden tilan.
Olipahan siinä työkavereille selostamista, kun kävin töissä viemässä saikkulapun. "Siis mitä, eikö se laittanut sua alavatsakipujen takia edes pissakokeeseen?!" Yritäpä siinä sitten näytellä hämmästynyttä ja myötäillä "Joo, mäkin kyllä ihmettelin tosi paljon, ihan outo lääkäri.." Yhdessä sitten tuumailtiin, että parempi levätä kotona ja soittaa sille urpolle lääkärille uudestaan parin päivän päästä, jos ei kivut hellitä. :D Pomolle laitoin viestiä, se ei vastannut puhelimeen. Oon siis aloittanut vakituisena LTO:na elokuussa ja koeaika loppuu ensi viikon lauantaina. En aio hiiskua tästä mun tilasta mitään ennen koeajan loppumista.. :D
Kävin siis työterveyden kautta lääkärissä ja sain loppuviikon sairaslomaa. Miespuolinen lääkäri kyseli muista oireista, raskauden kestosta, ekasta neuvolasta, ym. Kysyi myös millaista työtä teen. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja tunnusteli kohtua mahan päältä, kaikki vaikutti olevan kunnossa.
Lääkäri veikkasi, että ottaen huomioon muut normaalit alkuraskauden oireet hän uskoo alkion kehittyvän normaalisti ja kovien kipujen johtuvan kohdun supistelusta. Loppuviikko sairaslomaa ja LEPOA! Jos oireet eivät loppuviikosta helpota, kannattaa mun soittaa neuvolaan ja pyytää ajan aikaistamista, jotta voivat siellä asianmukaisilla varusteilla varmistaa raskauden tilan.
Olipahan siinä työkavereille selostamista, kun kävin töissä viemässä saikkulapun. "Siis mitä, eikö se laittanut sua alavatsakipujen takia edes pissakokeeseen?!" Yritäpä siinä sitten näytellä hämmästynyttä ja myötäillä "Joo, mäkin kyllä ihmettelin tosi paljon, ihan outo lääkäri.." Yhdessä sitten tuumailtiin, että parempi levätä kotona ja soittaa sille urpolle lääkärille uudestaan parin päivän päästä, jos ei kivut hellitä. :D Pomolle laitoin viestiä, se ei vastannut puhelimeen. Oon siis aloittanut vakituisena LTO:na elokuussa ja koeaika loppuu ensi viikon lauantaina. En aio hiiskua tästä mun tilasta mitään ennen koeajan loppumista.. :D
Tunnustan, mammahousut ostettu! Tosin ei vielä aktiivikäytössä, mulla on kahdet tavalliset farkut, jotka vielä tuntuvat mukavilta jalassa. Ongelmana täälläkin se, että tuntuu että housut painaa lounaasta alkaen alavatsaa niin että istuminen tuntuu epämukavalta. Kakkosen kanssa siirryin samasta syystä mammiksiin jotain rv 8-10 ja aikalailla samoihin taitaa mennä nytkin. Ostin kahdet hätävarat Henkkamaukasta viime viikolla, kun kerrankin satuin pääsemään ostoksille yksin. Onpahan sitten kaapissa valmiina, kun siltä tuntuu.
Tiina, hyvä että sait saikkua ja pääset lepäämään! Toivotaan että kivut ovat vain normaalia kohdun kasvua ja loppuvat.
Tiina, hyvä että sait saikkua ja pääset lepäämään! Toivotaan että kivut ovat vain normaalia kohdun kasvua ja loppuvat.