Marraskuun ihmettelyt!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Toive3
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lumimarja: Hui, mitä kommenttia appiukolta:/ Toiset ne ei vaan osaa miettiä miten asioita töksäyttää. Vaikkei, edes tarkoittaisi sitä ihan niin tökerönä, miltä se kuulostaa.
Ite oon just täyttäny 28 ja vaikka lähemmäs 30 oonki, ni ei meillä oo vielkään mitään omaa asuntoa:D Toiveissa kyllä, mutta ku ollaan molemmat loppuvaiheen opiskelijoita, niin ei näillä tuloilla mitään lainaa oteta.. Ite en taida edes ehtiä saada koulua loppuun, jos meille kesällä nyt sitte vauva tulee. Mutta mitäpä tuosta:)

Mä en uskaltaudu vielä osallistumaan tuolle listalle. Jotenkin ihan epäuskonen olo edelleen ja täytyy tuota haamutikkuaa käydä tuijottelemassa vähän väliä, että oonko vaan kuvitellut sen:) Huomaan, että mieski sitä käy välillä "salaa" kurkkimassa:D Se on koko ajan sanonu, että kyllä siinä selkeesti viiva on, eikä vaan mun kuvittelua. Huomenna silti tehdään vielä uus testi ja katotaan sen jälkeen sitte jatkoa. Aika neutraalisti koitan kaikesta huolimatta tähän suhtautua. Vaikka se oiskin nyt plussa, niin mitä vaan voi vielä tapahtua.

Lääkärille noista mun lääkkeistä kyllä soittelin jo ja sieltä tuli ihka ensimmäiset onnittelut:) Ja ohjeisti ihan suosiolla jättämään kaikki lääkkeet nyt pois. Vaikkei niistä todistetusti haittaa raskausaikana oo, niin ei kannata ottaa riskejä. Etenkin, kun ne mun kohdalla on nyt oireettomana lähinnä jälkihoitoa.
 
No huhhuh Lumimarja, ei sitä kyllä ihmiset osaa suutansa kiinni pitää aina. Ei varmaan tuntunut kauhean kivalta kun tollasta töksäyttää varoittamatta!

Marbel, kyllä siellä vauva on!;)

Meillä oli hirveä riita eilen avokkini kanssa:/ Emme oikein ole ehtineet puhuneet tästä raskaudesta ja siitä miltä musta tuntuu ja hänestä ym. Yleensä meillä on ollut useinkin seksiä, mutta nyt tän raskauden alusta asti on ollu vähän hiljaista.. Hän ei oikein ymmärrä miksi nyt on näin ja vertaa edelliseen raskauteen kun silloin oli kaikki toisin ja silloin ei ollut mitään tollasia oireita jne. Yritä siinä sitten selittää että ei kaikki raskaudet ole samanlaisia:/ Hän ei vaan taida oikein  ymmärtää sitä että ne tosiaan ole samanlaisia, kuinka saisin hänet ymmärtämään? Taidan lykätä jonkun kirjan sen eteen ja pakottaa lukemaan. Arvaan jo kommentin "no sä kuvittelet nää kaikki itelles vaan" :D. miksi miesten pitää olla niin vaikeita?? Ainakin mun miehen. Kun mua EI vaan huvita, ei huvita myöskään pakosta mennä vällyjen väliin kun toinen haluaa. Argh.
 
Huhhei, tää väsymys on kyllä yltyny ihan järkyttäväks! Tuntuu, että oon nyt viikonloppunakin nukkunu suurimman osan vuorokaudesta. Perjantaina menin kuudelta illalla nukkumaan ja heräsin aamulla 8-9 aikaan, sitten nukahdin taas puoli kahden aikaan ja nukuin neljään asti ja pysyin hereillä ilta kasiin asti jolloin tipahti taas.
Tänään en oo nukkunu päikkäreitä ja sen kyllä huomaa, oon ihan nuutunut kokoajan eikä jaksais tehdä yhtään mitään! Multivitan raskausvitamiinit otin käyttöön perjantaina kanssa, mutta ei ne ainakaan tätä väsymystä oo helpottanu yhtään.
Eikä paha olokaan meinää hellittää millään, tuntuu että suurimmaks osaks joutuu väkisin syömään kun ei muuten tulis syötyä mitään :/
Toivottavasti nää hellittäis piakkoin, tuntuu niin raskaalta olla pedin oma kokoajan!

Huomenna muuten eka neuvola! Mennään poikaystävän kanssa yhdessä sinne ihmettelemään :) Ja viikko vielä pitää odotella ultraan, tulee kyllä pitkä viikko!
 
Huh, täälläkin väsymys riivaa. Arkipäivät on todella tuskallisia, kun töissä jaksaa kyllä, mutta sitten mulla alkaa väsymys ja huono olo iskeä iltapäivällä ja just silloin täytyy lähteä hakemaan pojat päiväkodista, laittaa ruoka yms. Mies kun tulee viideltä kotiin, niin pakko on kaatua sohvalle hetkeksi. Mutta kun siinäkään ei pysty joka ilta vaan makaamaan, kun on poikien harrastuksia, kaupassa käytiä, siivousta, pyykkiä... Viikonloput on ihan selvästi helpompia, kun on mahdollisuus nukkua päikkärit. No, tuumin miehelle että kyllä tän viimeistään joulun maissa pitäisi helpottaa... Ja toisaalta, mä aion oikeasti nauttia joka hetkestä, myös näistä väsymyksen ja pahan olon hetkistä. Tämä on mun viimeinen raskaus ja onneksi nuo pojatkin ovat jo niin isoja, että ymmärtävät että vauva väsyttää äitiä ja osaavat suhtautua siihen.

Meillä onneksi mies sietää hyvin myös sen, että petipuuhissa on nyt hiljaisempaa. Tietää kai jo kokemuksesta, että kun tämä alun pahin väsymys menee ohi, niin silläkin saralla elämä normalisoituu. Ja täytyy näin isänpäivän kunniaksi todeta, että se on kyllä maailman paras isä, tekee ihan kaikkensa poikien (ja minun) eteen, eikä valita, vaikka joutuukin nyt tekemään kotona normaalia enemmän.

Reilu viikko vielä ultraan, en millään malttaisi odottaa. Peukut pystyssä koko ajan, että sieltä ei löytyisi vain tyhjä pussi.
 
Lumimarja,  musta sulla on oikein hyvä jalat maassa-asenne raskauteen. Noin kun pystyisi itsekin ajattelemaan, niin ei sitten tarvitsisi pudota niin korkealta, jos kaikki ei olekaan kunnossa. Ja tuo on ihan totta, että keskenmenoja tai kohtukuolemia tapahtuu myös loppuraskaudessa, ei vaan tässä alussa. Prosentit taitaa olla jotain sellaista, että jos varhaisraskauden ultrassa sydämen syke näkyy, niin lähes 90% todennäköisyydellä raskaus jatkuu. Ja nt-ultran jälkeen keskenmenot ovat jo harvinaisempia, mutta täälläkin näitä kuukausi-ketjuja kun lukee, niin tokihan niissäkin jo jokaisessa keskenmenoja ja kohtukuolemia tapahtuu myös nt-ultran jälkeen. Ja aina pitää olla varautunut myös siihen, että vauvalla ei ole syntymän jälkeen kaikki kunnossa. Mulla on useampi ystävä, joilla lapsilla on jokin diagnoosi ja useimmiten jotain poikkeavaa on alettu epäillä vasta noin 2-4 vuoden iässä. Huoh. Eli kaikenlaista voi elämässä sattua.

Mulla itsellä raskaus on jatkunut normaalisti ne kaksi kertaa, kun rv 6-7 ultrassa sydän on sykkinyt. Ja ne kaksi kertaa, kun siinä kohtaa on ollut jotain häikkää, on tullut keskenmeno. Eli ehkä siitä syystä itselle se ensi viikon ultra on niin tärkeä etappi. Mä yritän  myös psyykata itseäni siihen, että tässä iässä (36v) riskit ovat jo paljon suuremmat ja todennäköisyys esim. down-lapseen. Mutta olemme miehen kanssa ajatelleet, että me toivotaan tervettä lasta, mutta otetaan vastaan se mikä meille annetaan.

Mutta täytyy sanoa että mä olen oikeasti aivan riemuissani tästä raskaudesta! Tuntuu ihan uskomattomalta ajatukselta että meille tulee kolmas lapsi!
 
Väsymyksestä: Mua pelottaa millon se järkky väsymys alkaa. Viime raskaudessa väsytti ihan tajuttomasti alussa mut silti piti jaksaa esikoisen kanssa joka juuri oppi kävelemään. :) 
Miten mä nyt jaksan kahden pienen kanssa. Varsinkin kun esikoinen on lopettanut päiväunien nukkumisen! 

Ajatukset: tänään vasta plussasin ja en muuta ajattelekkaan enää kuin raskautta. Apua. Mihinkä sitä tämän kanssa vielä joutuu. Toivottu ja odotettu pieni on mutta kun ei pysty mihinkään keskittymään kunnolla. 

ninspe: meillä on ollu molemmissa raskauksissa sama tilanne, mies joutuu kärsimään, mua ei haluta yhtään, yritin kuitenkin miehen pitää tyytyväisenä muttei haluta yhtään niin useesti kun ennen. Ja miehellekkös se oli kova pala, varsinkin kun esikoinen oli tulossa. Oli kuitenkin tottunut vähän muuhun. Toisessa raskaudessa osasi jo vähän paremmin suhtautua asiaan mutta saa nähdä miten käy tässä raskaudessa. 

ON: Huomenna aamulla testaan vielä digillä, en luota tämän aamun plussaan vaan pitää saada lisää todisteita :D Ja huomenna voin miehellekkin sitten testin näyttää kun on kotona aamulla. Ollaan koko perhe vähän flunssassa niin kaikilta vähän veto poissa. Jospa tää tästä. Oireita ei onneksi vielä ole itselle ilmaantunut. :) 
 
Tervetuloa uusille plussanneille!!! Hemppa :n kanssa mennäänkin sitten samoilla päivillä ;)

Iso myy pahoittelut ettei pieni jaksanut...voimia uuteen yritykseen kun sen aika koittaa!!

Väsy ja vilu niistä on päivät nyt tehty...totesin miehelle jo eilen etten kyllä valita jos olo vaikka tälläisenä kestäisikin. Viikkoja tosin on vasta niin vähän että arvelisin sen totaalisen oksetuksen alkavan seiskaviikolla ja kestävän kolmeviikkoa niin että arabia on se paras kaveri. Siitä kun selviän niin pahin on ohi...olojenpuolesta, mutta nyt yritän nauttia ja tehdä vähän rästihommia pois alta jotta voin sitten vain lepäillä oksetuksien välissä. Pahin pelko on että joutuu töistä olemaan pois...viimeraskaudessa olin 2vkoa. Silloin oli kauheaa mahatautia muutoinkin liikkeellä niin kukaan ei kysellyt sen enempää, mutta nyt varmaan osaavat jo odottaakin milloin ilmoitan raskaudesta. Tarkoitus olisi vasta julkistaa NT- ultran jälkeen tai vaikka myöhemminkin. Maha vaan alkoi jo viimeksi näkymään neljännellä kuulla.

Yritetään jaksaa vaikka ympärillä onkin pimeää!!!!
 
Pahoittelut myös minulta Iso Myylle :'(

Voi tätä ihmetyksen määrää! Ollaan miehen kanssa edelleen aika shokissa, sillä oletuksena oli, että joudutaan hoitoihin, mutta parempi näin! Todellakin! Eilen juuri puhuttiin, että kun ei oikein voi iloita vielä kunnolla, kun ei haluta kertoa vielä ja neuvolaakin pitää odottaa vielä viikko! Kaikki tuntuu niin epätodelliselta. Valitettavasti koko ajan on mielessä myös se, että entä jos kaikki ei menekään hyvin.. Työskentelen itse vammaisten parissa ja töissä tämä muistuttaa koko ajan siitä, että kaikki ei välttämättä mene hyvin :( Itse olen vielä jo sen verran "iäkäs", että sekin jännittää!

Ajatukset pyörivät kyllä ihan laidasta laitaan, mutta lähes koko ajan ne ovat tulevassa :) Tekisi valtavasti mieli suunnitella kaikkea, mutta yritän hillitä itseäni! Kovasti toivon, että olo pysyisi näin hyvänä! Nälkä on kyllä koko ajan ihan mahdoton ja se kun tulee, niin se kanssa tulee isona nälkänä! Olen aina ollut tosi pieniruokainen ja huono syömään, joten vaatii aika paljon opettelua ;) Jaksamista kaikille! :)
 
Pahoittelut Iso Myy! :( 

Tänä aamuna tehty Clearblue viikkonäytöllinen johon tuli Raskaana 3+! Eli vahvasti raskaana ollaan. Ja vielä kun malttais odotella sinne viikolle 10 noin että pääsee neuvolaan jossa on ultralaitteet. JA toivotaan tietty et Kirppu pysyy mukana ja että olot pysyy siedettävinä. :) 
Tällaiset ajatukset tänään. Kaikkea pyörii mielessä, hankinnat, kertominen yms.. Koko ajan ajattelen vain tulevaa! 

toive3 täällä kans pyykkiä pesty paljon nyt parina päivänä, ajatuksena että kun pahoinvointi alkaa, saa sit vaan lepäillä ja juosta noiden lapsukaisten perässä. :S Kauhulla odotan sitä. 
 
IHANAA, että täällä on tällainen ketju mihin voi purkaa tuntemuksiaan. Vertaistuki on paras tuki. :)

On kyllä ihan käsittämätöntä, miten ajatukset pyörii melkein jatkuvasti tulevaisuudessa ja Toukassa. Töissä aina välillä unohtaa kiireen keskellä koko asian, mutta nopeastipa se taas muistuu mieleen, kun noita vuoden ikäisiä hoivaa ja ihastelee.. :D Työskentelen siis lastentarhanopena pienten ryhmässä.

Oireita on ollut täälläkin, väsymys ja pahoinvointi tulee nyt päällimmäisenä mieleen. Yleensä olen tosi pirteä ja jaksan huonoillakin yöunilla, mutta nyt tuntuu väsyttävän kokoajan unisaldosta huolimatta! Kuvotus alkoi jo viikonloppuna, varsinkin ruuan jälkeen olo on tosi tukala ja on täysi työ saada pidettyä ruoka alhaalla (onneksi ei ole vielä ylös asti noussut).

Ostin eilen vielä yhden testin kaupasta ja ajattelin tehdä sen joko huomenna tai torstaina. Perjantaina tuloksesta riippuen soitan neuvolaan, j ä n n i t t ä ä !!!
 
Lueskein tätä ketjua tuolta alusta ja joku oli miettinyt milloin kertoa omille vanhemmille. Meillä oli suunnitelmissa kertoa jouluaattona, jolloin olis jo melkein 13 viikkoa täynnä. Vaan kun mulla on niin kammottava pahoinvointi et oli pakko kertoa läheisille jo pari päivää sitten ennenkun ne huolestuu. 

Ja joku oli kysyny lemmikeistä ja niiden raskauden vaistoamisesta. Meillä on kaks kissaa, ja etenkään toinen niistä ei oo juuri lainkaan sylikissa. Nyt se kuitenkin tulee ihan jatkuvasti makaamaan mun massun päälle, kai se siis jotain vaistoaa... :) 

 
Pahoittelut Iso Myylle ja muille saman kokeneille. Voimia ja jaksamista!

Käyn täällä joka päivä lukemassa teidän kuulumisia, mutta en vaan ehdi kirjoittaa mitään. Ja usein lueskelen näitä kännykällä niin en edes jaksa alkaa sillä näpyttelemään.. mutta yritän kuitenkin pysyä jutuissa mukana :)

Ensi viikolla neuvolaan. Ihan mukava mennä jutustelemaan, vaikkei siellä vielä paljon mitään tapahdukaan. Vaikka kävin varhaisultrassa, niin silti tuntuu todella uskomattomalta, että olisin oikeasti raskaana!! Ehkäpä se konkretisoituu vasta np-ultran jälkeen tai viimeistään kun maha alkaa kasvaa! Koko ajan sitä miettii, mutta silti ei usko todeksi..



 
Mä tein tänään vielä tämänhetkisen mielenrauhan varmistamiseksi testin ja vahva plussahan sieltä pärähti. ♥ Oijoi, olipa mukavaa herättää aamu-uninen mies testiä näyttämällä. :) Huomenna soittelen neuvolaan ja toivottavasti saan jo ekan neuvola- ja ultra-ajan!

Tänään on viimein helpottanut alavatsassa jo toista viikkoa jatkuneet menkkamaiset kivut. Eilen luin netistä ihmisten kokemuksia tollaisista kivuista alkuraskaudessa ja vaikuttaa olevan normaali oire! Vuotoa ei ole onneksi ollut yhtään, ei edes pientä tihrua.

Voi, miten onnellinen voi ihminen olla.. :)
 
Ihanaa että on olemassa tälläinen foorumi.

Itse plussasin kolme päivää sitten ja nyt mennää 4+5 vaiheessa. Kuukausi ehdittiin tätä pientä alkua toivoa ja jo ensimmäisen kierron aikana onnistui yrittäminen.

Ajattelin tänne nyt vähän teille tuntemuksiani laittaa kun luulin tosiaan ettei alkuraskauden aikana oikein tule mitään oireita niin itsellä tuntuu sitä kuukautiskipumaista kipua ja nipistelyä, kauhea väsymys koko ajan (nukkua voisi koko päivän) ja rinnat on todella arat. Muutenkin tuntuu etten vielä tiedä mitään asioita raskaudesta kun muut tuntuvat taas kirjoittelevan asiasta kuin se olisi ihan itsestäänselvyys minkälaista raskaus on. Johtuukohan tietämättömyyteni vain siitä että olen vasta 21-vuotias vai olisiko asioista vain pitänyt ennen yrittämistä ottaa selvää?
 
Heips Pauliinna :) Nuo oireet on ihan normaaleja alkuraskaudessa. :) Odotat ensimmäistä lastasi, joten asiat ovatkin sinulle uusia. Täällä osa ihmisistä odottelee jo toista tai kolmattakin lastaan, joten heillä  on jo kokemusta erilaisista asioista ja tuntemuksista. Ja toiset ovat saattaneet yrittää raskautua jo monia kuukausia, jolloin ovat ottaneet asioista paljon selvää. Kaikki kyllä selviää myös sinulle :) Tervetuloa joukkoon! :)
 
Pakko kyl kommentoida, tää keskustelu sai mut herkistymään kyyneliin. :')

Jotenki kauheen ihanaa huomata et jossakin joku miettii samoja asioita kuin minä, tuntee tunteita joita minäkin tunnen ja kaikki jaetaan sama ensiviikkojen jännitys ja riemu. Vertaistuki on kyllä parasta mitä ihminen voi elämän eri tilanteissa kokea! Kiitos teille. :)
 
Tännekkin tullut hirveästi tekstiä! :D Pauliinna, minäkin ihan ensikertalainen mutta yritystä on jonkin verran jo takana niin löytyy kaikkea vertailukohtaa! Ei mullakaan ekalla kerralla kun raskaana olin ( meni kesken) ollut mitään tietoa mistään ja olin ihan ulapalla kaikesta. Täällä foorumilla olen saanut paljon uutta tietoa sekä saanut vertaistukea, mikä on aivan mahtavaa! Ja nuo sinun oireesi ovat ihan normaaleja ja tulet huomaamaan vielä paljon lisää mitä pidemmälle menet:)

Jenaya, samaa täällä itsekkin mietin että jes, en olekkaan ainoa kun tuskailee kaikkien oireiden ja ihmeellisten asioiden kanssa! Varsinkin, kun minulla ei ole oikein ystäviä kenelle puhua raskaudesta koska heille se ei ole vielä ajankohtaista. Joten tämä on todellinen vertaistuki minulle!

Sitten sitten, kerroin maanantaina ar-ultran jälkeen isälleni. Ostin sellaisen tyynyliinan missä lukee pappa<3 ja jokin runo, sitten kortti jossa lukee "onnea isoisälle"  johon kirjoitin pari runoa ym. Heh, Isäni avasi paketin ensin ja katseli tyynyliinaa hetken mutta ei ymmärtänyt vielä vihjettä. Sitten avasi kortin ja sanoi ääneen "onnea isoisälle" tuijotti minua, korttia, minua, korttia jne virne kasvoillaan:D Hän näytti todella yllättyneeltä ja iloiselta, onnitteli ja näytti kuin olisi alkanut itkemään!:D Loppuajan kun olin kylässä hän vain hymyili, ei oikein osannut sanoa mitään. Lähdin sitten kotoa ja äiti ilmoitti seuraavana päivänä että isäni oli sanonut tämän olleen paras isänpäivälahja mitä on saanut. Minä sitten kotona parkusin=D , huh että jännitti mutta menikin todella hyvin.
 
Komppaan Jenayaa, nää palstat on niin tarpeen! Mistään muualta ei saa yhtä kattavaa vertaistukea. Ja pauliinna, mä olin ihan pihalla kaikesta esikoisen kans ja oon vähän pihalla vieläkin, kun on erituntunen raskaus menossa :) Mua on usein harmittanu miehen puolesta kun tuntuu että se on niin heikoilla vertaistuen suhteen, koska kyllä ne miehetkin todella tarttis sitä!

Oikeestaan sitä piti kysellä että onko muilla ollu vaikeuksia kieltäymysten suhteen? :) Itse oon erittäin perso iltaoluilleni ja tupakoinnille.. Alkoholin jättäminen ei tunnu missään, ollaan miehen kans nuorempina oltu kummatki aika kovia menemään mutta tän perhe-elämän vakiinnuttua on ilta-hummailut jääny todella vähälle. Satunnaiset ilta-tai saunaoluetkin pystyn ihan kivuttomasti vaihtamaan alkoholittomiin. Mutta sitten tupakointi, vaikka poltan vähän, kotona ehkä 2 per päivä ja työpäivänä max 5 niin ny on tehny tosi tiukkaa... Esikoisen kanssa lopetin ihan seinään, mutta sillon en ollukkaan töissä. Jos oon kotona päivän niin ei mitään ongelmaa mut sit joinain työpäivinä oon langennu polttamaan sen yhen ennen duunin alkua, siitä on jotenki todella vaikea päästä... Sushiakin lankesin syömään tällä viikolla, hyi mua! x)
 
Skallo, mulla kans ei ollut mitään ongelmaa lopettaa alkoholin käyttöä, mutta mutta. Tupakointi onkin sitten vaikeempi juttu! Oon kyllä vähentänyt, ennen meni n.13-18 tupakkaa päivässä, nyt poltan 4-5 tupakkaa päivässä. Tarkoitus olisi lopettaa ja eilen selvisin melkein 2 tupakalla, mutta alkoi stressaamaan niin paljon työkiireet ja hirveä päivä muutenkin niin poltin vielä 2 illalla.. :( En tajua miten se voi olla niin vaikeaa?? Tuntuu että olen todella heikko koska en pysty lopettamaan ja pahaltahan se tuntuu aina kun tupakkaa polttaa. Olen löytänyt jo pienen motivaatiokipinän, toivottavasti se kasvaa että pääsen kokonaan eroon!:D
 
Skallo: Minusta on hienoa jos pärjää noin vähällä tupakalla, mun oli lopetettava kokonaan kuukausi sitten kun mulla menee muuten se 20 päivässä. Syön nyt nikotiinipurukumia, mutta jos polttaa alle 10 päivässä niin sitä ei tieten neuvolasta suositella. Olusetkin jätin mutta kylläpä ärsyttää jos mies tissuttelee viikonloppuisin. Miten te muut suhtaudutte alkoholiin raskaus aikana? Minä olen suonut itselleni oluen jouluna, vappuna, juhannuksena tms juhlapäivinä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top