Marraskuun höpötykset

Mä nyt sit eilen laitoin kans tilaukseen doblerin, katotaan milloin tulee ja uskaltaako heti kokeilla. Toki tiedostan sen ettei välttämättä kuulu mitään. Neuvolassa kyselin sydänäänien kuuntelusta niin kuulemma viikoilla 12-13... En sitten viitsinyt edes ehdottaa joskos oltais kokeiltu saataisko kuulumaan. Parin viikon päästä menen uudelleen niin jos sit silloin kunneltais, kun viikkoja on sitten se 12+1.
 
Ootteko vielä päättänyt miten pidätte/jaatte puolison kanssa vanhempainvapaat? Me ollaan nyt sovittu, et mä jään tietty äitiyslomalle (meen nyt tammikuussa töihin, mies on kotona tammi-helmikuun ja sit tyttö menee mummilaan pariks kk) ja oon kesä-joulukuun (2015) kotona ja sit mies on tammi-toukokuun (2016). Sit onkin kesälomat ja lapset menis hoitoon elokuussa 2016.

Musta tää on niin kiva päätös, et mieskin jää kotiin, ei tästä kotona olemisesta muuten tiedä mitään. Ite tota sille ehdotin ja tarttu syöttiin. Sil on vissiin ruusuinen kuva tästä, et leffoja ym. pystyy päivät pitkät katella :D :D ai ai...En ees ite tiie, miten tulee kahen pienen kanssa arki sujumaan. Eiköhän se :)
 
Meillä minä jään todennäköisesti vauvojen kanssa kotiin. On taloudellisesti järkevämpää siten. Alkuun otetaan kyllä kaikki vapaat ja lomat, mitä irti lähtee, että päästään alkuun noiden kahden kanssa. Onneksi miehellä on kesäloma toivottavasti jo kesäkuussa. Ehditään opetella rutiinit yhdessä. En ole ajatellut töihin palaamista vielä. Minusta alle 2v lapsen paikka ei ole hoidossa, mutta katsotaan nyt, miten taloudellisesti pärjätään jne.
 
Meillä minä jään kotiin ja mies töihin ja jossain vaiheessa saatetaan pyöräyttää toisinpäin. Tällä suunnalla kun tuo lapsen päivä hoito ei oo mitenkään edullista. Nytki kaks työssä käyvää niin hoitopäivämaksu on muutamaa euroo vajaa 300€. Muutaman vuojen päästä olis sit kolme lasta vietävänä niin mitehän kalliksi siinä vaiheessa tulis. :(
 
Mä oon tässä kotona ollessa huomannut, et ei tää ihan oo mun juttu olla kotona...Vaikeeta ihan myöntääkin se ja nyt tietty varmaan ajatukset korostuu, kun on joka päivä pahoinvointia, eikä tästä pääse ikinä sairaslomalle ja mies huitelee maailmalla. Mies varmaan paremmin viihtyisikin kotona. Ei sillä, etteikö tyttäreni olisi maailman ihanin ja kivaa seurata kehitystä ym.

Palkat meillä on n. samansuuruiset, mulla ehkä hitusen parempi, mut mulle taas ei tuu koskaan mitään päivärahoja, kilsakorvauksia ym. verottomia.

Meillä sit olis 1v 2kk ja 2v 4kk, kun menisivät hoitoon. Se lienee riittävää. Päivähoidosta päästään varmasti maksamaan kalleimman mukaan keskituloisina (mutta hoito ei mielestäni ole kyllä kallista, saahan siihen kaikki ateriatkin kuukauden ajan. Oma tarinansa on sitten se, että ne saavat lapsensa ilmaiseksi viedä, ketkä hoitoa eivät edes tarvitse...), mutta ei sillä hoitovapaan korvauksellakaan (341€-verot) kyllä eletä asuntolainojen kanssa pidemmän päälle. Laskeskelin, että jouduttas yks kuukaus olla ehkä hoitovapaakorvauksella tällä systeemillä.

Voihan olla, et ajatukset muuttuu ja toinen onkin pidempään kotona.
 
Me ei vielä tuota olla mietitty, mutta mä jään aluksi kotiin ja yritän samalla suorittaa opintoni loppuun. Toki mies varmaan myös pitää isyyslomansa siinä samalla, ainakin hän sitä jo odottaa :)

Taloutta mäkin mietin kun itse olen opintotuella ja mies opiskelee oppisopimuksella et miten pärjätään. Lisäksi hieman huolestuttaa asumiskuviot kun olis aika pakko myydä mun omistama kaksio ja muuttaa isompaan. Hienoa vaan kun nyt ei asuntomarkkinat oikein taida olla myyjän puolella. Mutta kahden koiran ja pienen vauvan kanssa asuminen pienessä kaksiossa hissittömän talon ylimmässä kerroksessa ei oikein taida luonnistua :D
 
Me ollaan jo sovittu että mää jään kotio ja mies ,no ei jää :D Se vaan tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta,jo pelkästään siks että miehen palkka on,noo vähän eriluokkaa kun mun pieni myyjän palkka :D
 
Mä en tiedä miten toimitaan. Miehellä pätkätöitä ja mulla vakipaikka. Toisaalta mun ajatusmaailmaan kuuluu se, että äiti jää lapsen kanssa kotiin. Taidan olla niin vanhanaikainen :)

E: eihän sitä tiedä, vaikka tuo mies sais vakipaikan ennen vauvan syntymää. Hänellä kuitenkin parempi palkkakin kuin mulla.
 
Mä jään kotiin, taloudellisestikin järkevämpää. Mies koittaa kyllä saada kesäloman kesäkuulle ja tod.näk onnistuukin. Oon just valmistunut niin en tiedä miten tässä töitä ehtii saamaan, kun on yleensä nihkeitä antamaan töitä raskaana olevalle. Ellei jotain määräaikasta hommaa vaikka löytyis. Eihän tässä oo ko puoli vuotta äippälomaan. :D
 
Mie oon nyt kotona ja tuun jäämään sitte näiden molempien kanssa. En tiiä sitte miten käy jos se hallituksen ääliömäinen laki menee läpi, mut se on sitte sen ajan murhe. En kuitenkaan osaa ajatella laittavani alle 2-vuotiasta päivähoitoon. Meillä on rahat aika tiukilla, mutta toistaseks ollaan ihan hyvin pärjätty. Asuntolainakin on aika pieni, että sitäkään ei montaa satasta kuussa tällä hetkellä maksella. Mulle henk.koht. kotihoito on arvokysymys ja oon iloinen että toistaseksi ollaan pärjätty kulujen pienentämisellä, eikä niitäkään oo tarvinu paljoa karsia. Oon myös ajatellut niin, että kun tuo esikoinen on semmonen herkkis ja melko symbioosissa tässä ollaan elelty, niin niin kauan kun tässä talossa pyörii yksikään kanavapaketti (josta katotaan silloin tällöin yhtä kanavaa) tai postiin kolahtaa yksikin turha lehti, niin kauan se mukelo myös pysyy kotihoidossa :) Mut eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, varsinkin näinä aikoina kun lomautukset ja yt:t pyörii joka paikassa.
 
Yäääähhhhh!!!!

Meillä mä olen törmänny pari kertaa viikon sisällä lukkiin. Mä en löydä ees sanoja miten yököttävää!!
 
Meillä ollaan kumpikin noin puol vuotta kotona (isyysvapaat + kesäloma + kaksosista saadaan 60 päivää lisää yhteistä aikaa). Sitten mä meen muutamaks kuukaudeks töihin takas, kunnes jään kotiin kaksosten kanssa ja vaimo lähtee töihin. :)
 
Meillä mä oon ollu jo nyt kotona lasten kanssa 3 v. Enkä oo vieläkään laittamassa hoitoon. Sinänsä mulla on hyvä tilanne siinä mielessä, et oon tehnyt töitä enemmän taikka vähemmän vaikka pojat ovat olleet kotona. Oon tehnyt 50% välillä, jossain vaiheessa tein 30%. Pisin tauko työelämästä on nyt tää tauko, mikä mul on ollut eli viimeksi olin 2/2014 töissä. Ollaan sit menty miehen kans ristiin ja rastiin. Kyllä on tooooooosi haastava ollut yhdistellä työelämää ja kotihoidossa olevia lapsia fyysisesti ja ajallisesti. Mut sinänsä on antanut mulle paljon psyykkisesti. Päässyt pois kotoa työkavereiden luo "lomalle".
Meillä mä en kyl vois kuvitella et meijän isäntä jäis kokonaan kotiin muksujen kans kuukausiksi. Hän ei ole "sen tyyppinen" yksinkertaisesti. Vaikka kyllä kun palasin ensimmäisen kerran takas työelämään, ku esikoinen oli 9kk, niin todella hienosti mies pärjäsi ja joskus jopa paremmin kuin minä. Mutta työtä oli 2krt/vko ja lapsia vain yksi :)
 
Vähän aikaa sitten katsoin, että se lakimuutos ois kaavailtu otettavaks käyttöön 1.8.2015. Siis, että äidin ja isän tulisi jakaa vissiin se hoitovapaan osuus, jos hoitovapaalle aikoo jäädä. Mutta saa nyt nähdä, kun on uudet vaalitkin pian tulossa, että torpataanko se koko ehdotus. Mä oon kaavaillut pitäväni tokasta lapsesta hoitovapaat maksimina, niin kauan ku saa. Jos se pitää jakaa isän kesken, niin sitten katsotaan tilanne, että kannattaako hänen jäädä kotiin vai keksitäänkö muu ratkaisu. Meillä mies on vuorotyössä, kun taas minä perus toimistohommissa, niin ei ihan joka päivä hoitopaikkaa ees tarvittais, kun miehellä myös aika paljon vapaita. Mä oon nyt esikoisesta hoitovapaalla, ja oon kyllä viihtynyt hyvin :) . Vaikka aikamoista köyhäilyä tää on, mutta onneksi oon ehtinyt jo sen verran töitä tekemään, että nyt eletään säästöillä :) . Omat vanhempani vaan yrittää patistaa mua takas töihin, kun heidän mielestään on huonoa näyttää työnantajalle, että viihtyy paremmin kotona :D . No, se on heidän mielipiteensä. He nyt ovat muutenkin sitä ikäluokkaa, että olivat 40 vuotta samassa työssä ja joku työttömyys tai lomautus ois ollu heille tyyliin maailmanloppu, kun nykyään taas se on arkipäivää. Itse oon sitä mieltä, että on mulla vielä aikaa niitä töitäkin tehdä, nyt aion nauttia tästä ajanjaksosta elämässä :) .
 
Meillä mies varmaan viihtyis tosi hyvin ja keksis tekemistä, vaikka itte onkin telkkarin orja. Tai no ainakin tän yhden kanssa, en sit tiiä miten useempi menis... enhän mie tiedä sitä omalla kohdallakaan :D Mutta tilanne on meilläkin se että miehellä on hyvinä kuukausina kolme kertaa isompi palkka ku mulla, ja huonoinakin likimain tuplat. Tai joudun olettamaan oman palkkani, koska tällä hetkellä en oo työsuhteessa ollenkaan.
 
Mut eihän sitä hoitovapaata oo ku n. 2vuotta yhteensä eli äiti pystyy olla kuitenkin vähän vajaa 2v kotona (äitiys-vanhempain-hoitovapaa) ja sitten isälle jää siitä loput. Lakimuutos on mun mielestä tavallaan ihan hyvä. Aika moni äiti ei tule ajatelleeksi tuota omaa työllistymistä (olisi työnantajillekin ehkä helpompaa, jos se ei aina olisi äiti, joka jää pitkiksi ajoiksi kotiin) ja eläkettään (sitähän ei hoitovapaalla kartu ja jos ketjuttaa kotona oloa 10 vuotta, niin siitä jää aika paljon pois eläkekertymää). Mut nää on näitä. Aika pitkään kuitenkin saa yhteiskunnan luvalla olla vapailla kotona (ja saahan sitä olla pidempäänkin omineen). Nää on näitä asioita Suomessa: kun saadaan äitiyspakkaus, ni valitetaan sen värimaailmasta tms.

Mut luulenpa, et mullakin mieli lepää, kun pääsen töihin.
 
Niin tai eiks se oo rapiat 2v? Ensin se 9-10kk vanhempainvapaata, ja loppuosuus 3v asti puoliksi isän kans, eli öbaut 1v1kk kummallekin vanhemmalle? nim. pilkunviilaaja:p

Mä oon ollu näien kahen naperon kanssa kotona jos reilut kolme vuotta, sama jatkuu... Vaikka välillä meinaa pää hajota, jos ollaan vaan kotona. Mut eipä oo tällä hetkellä työtä johka palata ees.:rolleyes:
 
Takaisin
Top