Marraskuu :)

Meill nukutaan nyt ihan hirveesti. Täysien yöunien lisäksi 4-5 tunnin päikkärit ja pikkutorkkuja vielä illalla. Aurinkoinen neiti tekee toista alahammasta ja se hiukan kiukuttaa hereillä ollessa. Tälläsen lapsen mä tilasinkin :-)
 
Meilläkin tuntuu nyt yöt sujuvan aina vaan entistä itkuisemmin. Syömään herätään n. 1,5-2,5 tunnin välein ja niidenkin kertojen välillä itkeskellään. Vieressä nukkuu nuo pätkät itkemättä, mutta en ole pitänyt vieressä kun aamuisin jahka mies on noussut sängystä ylös. Minkälaiset peitot/pussit/kapalot teillä on käytössä yöunia varten? Mietinkin josko kokeilisi tota "tiiviinpään nippuun" laittamista yöajaksi, oliskohan apuja...
 
Meillä on nyt yöunet vähän lyhentyneet aiempaan (joka ei kyllä sinällään haittaa kun herätys on silti vain kaksi kertaa yössä yleensä). Eka pätkä 3-4 tuntia ja seuraavat 2-3 tuntia. Ja maitoa aina herätessä vailla. Otin eilen oman käden oikeuden käyttöön ja annoin velliä, ihan vähän kylläkin jotta näen onko allergiaa tai tuleeko vatsavaivoja. Ei tainnut olla kumpaakaan, joten pikkuliraus velliä meni pulloon tänä aamunakin :) alkoi tuota korviketta upota sellaiseen tahtiin että koetetaan nyt näin.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä ipana on siitä "hyvä" että nukkuu kyllä vaikka on ollut selkeästi ilmavaivojakin yöllä. Ja uni auttaa niihin hyvin kun herättyään alkaa sitten piereskelemään pinnasängyssä :D Toissa yönä nukkui ensimmäistä kertaa 6h pätkän mutta luulen että se oli ihan sattumaa. Ilmavaivat on tässä ajan mittaan alkanut häviämään ja ipanakin nukkuu vähän paremmin kuin alkuun.

Mutta viime yönä ipanalla oli maailman hirveimmät ilmavaivat, mun vika kun söin liian tulista ruokaa yks pvä ja mullakin meni siitä maha sekaisin. En koske enää liian maustettuihin ruokiin! Melkein itketti eilen itsekkin kun katsoi tuota mutruhuulta kun oli ihan kivuissa :( Normaalisti meillä heräillään yölläkin se 3h välein syömään.

Tänään tuli viikkoina laskettuna 3kk täyteen! Siis 3kk! Mitä ihmettä. Aika menee nopeasti.
 
Ei nukuta täälläkään kun ihan maksimissaan 3h, ei yöllä eikä päivällä. Samoin nyt on ollu pari yötä että vauva vaan itkee eikä mikään auta, eilen sain sen tutilla rauhottuun vaikka yleensä se ei kelpaa. Ja myöskin viime yönä yhdellä syötöllä vaan valvoskeli ja hymyili, mutta oon ite vaan tylysti jatkanu unia ja vauva nukahtaa kun on tarpeekseen potkutellu. Iltasin se ei osaa nukahtaa ite vaan pinnasängyssä olo tuntuu olevan pahimman luokan kärsimys ja nukutus viekin vaihtelevasti 1-5h ja harvoin enää ees yritän siirtää omaan sänkyynsä.

Me nukutaan ihan vaan mun peiton alla molemmat. Unipussi löytyy mutta en oo huomannu että siitä olis apua esim sänkyyn siirtämisessä. Joskus laitan vauvalle hetkeks vaan fleecepeiton kun se on tosi kuumakalle ja saatttaa yöllä olla ihan kuumissaan kun herää.

Oltiin kolme päivää mun äidillä ja vauva oli jo toista kertaa junailemassa ja sai oman pikku junalipunkin :D Vaipanvaihto niissä pienissä vessoissa on aika elämys...Muuten on kyllä menny hyvin, vajaa 3h kestää matka niin 1-2 syöttöö ja yhdet kakat ja muuten vauva joko ihmettelee tai nukkuu :)
 
Täällä alkaa tänään joulu! :santa Siivoan oikein kunnolla (en edes muista milloin viimeksi olis siivottu, siis ihan silleen kunnolla) ja kaivelen jouluvalot ja joulukoristeet. Ah, ihanaa. Joulusuklaat ja muut herkut saa kyllä odottaa sinne jouluviikon tienoille ainakin enemmissä määrin, nyt keskitytään treenaamiseen ;) Meidän ensimmäinen joulu perheenä <3 Niin ihana ajatus että itkettää. No, mikäpä ei olisi synnytyksen jälkeen itkettänyt :p Saatiin pojalle sellainen ihana tonttupukukin, se saa kyllä odottaa joulunpyhiä, leimaavat muuten hulluksi :grin
 
Mäkin meinasin kiinnittää valoverkon tänään parvekkeelle, täytyy käydä ostamassa ajastin pistorasiaan niin ei tarvi aina johtoo kyykistellä irrottaan. Sen kummemmin me ei mitään joulukoristeita laitella, ollaan lähdössä jouluks mun äidille toiseen kaupunkiin ja mä oon niin laiska että ne varmaan olis paikoillaan vielä juhannuksena :D Siivoilinkin kans vähän, kauhistuin kun aamulla paisto aurinko ja paljasti mikä kamala pölykerros täällä leijaili... eipä sitä vaan aina oo siivous ensimmäisenä mielessä kun vauva nukkuu. Joulutorttuja ajattelin joku päivä tehdä kun ostin taikinaakin eilen kaupasta.

Meinaako kukaan ottaa joulukorttikuvia vauvasta? Mulla on pää ihan tyhjä eikä mitään ideoita ja kohta ne pitäis jo räpsiä että ehtii ajoissa!

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä kävi kotona valokuvaaja joka kuvasi kaikenlaisia kuvia, myös yhdessä kuvassa on mukana tonttu :) Näistä siis teemme joulukortit tänä vuonna.
 
Me otettiin jo syys-lokakuun taitteessa (ei voi muistaa tarkasti milloin) joulukorttikuva vauvasta :) En viitti laittaa kuvaa tänne, ainakaan vielä, mutta ehkäpä sitten kun kortit on saapuneet vastaanottajilleen :)
 
Ihana, rakas isäntäni mahdollisti minulle koko yön unet viime yönä! <3

olen siis nukkunut 8tuntia lähes putkeen, ja nyt on niin pirteä olo että. Heräsin minä siis sen verran, että herättelin isännän syötoille, mutta sain sitten kääntää vaan kylkeä ja jatkaa unia. Nyt taas jaksaa! Vaikka meillä on kyllä tietysti päästy tosi helpolla muutenkin...
 
No nyt se on myönnettävä.. Mä olen varmaan pikkusen masentunu, tai ehkä lievemmin sanottuna ahdistunut.. Miehen lapset on alkaneet ärsyttämään mua todenteolla. Ne on meillä joka toinen viikko ja olen aivan loppu. Tytöt on 6 ja 9 vuotiaita ja ovat todella raivostuttavia. Koko se viikko kun ovat täällä on tyttjen-show ja isin huomio ei riitä MIHINKÄÄN muuhun kuin tyttöihin. Viikko sitten ilmoitin miehelle että saavat alkaa katselemaan omaa kämppää, en jaksa heitä enää. Mies sai mut "lepytettyä" ja katsellaan vaan isompaa asuntoa jos tilanne paranisi kun saisi enemmän tilaa ja oman makkarin jne.. Mut nyt kun asiaa olen pohtinut, niin ei se isompi asunto ongelmaa poista. Niin sairaalta kuin se kuullostaakin niin mä inhoa niintä tyttöjä. Mä en todellakaan halua niitä itseni tai lapseni lähelle.. Ja nää mun omat ajatukset ahdistaa mua ihan pölönä enkä voi siitä miehenkään kanssa oikein puhua, oon niin surullinen omista tunteistani että ajatuskin sen ääneen sanomisesta itkettää.. Huoh..

Ei tämmönen uusioperhe ole todellakaan helppo kuvio, en voi kyllä suositella prkl kenellekkään.
 
TerhiJii, tuo kuulostaa ihan kamalalta. Mun on pakko sanoa että säälin tyttöjä. Lapset tietää parhaiten mitä talossa tapahtuu, ja musta kuulostais siltä että jos sun tunteet on lapsia kohtaan tuollaiset niin kyllä ne tytötkin sen huomaa. Ja yleensä se ahdistuneisuus heijastuu lasten käyttäytymiseen (ärsyttävät ehkä tahallaan?). Ja tottakai lasten isän täytyy viettää aikaa muidenkin lasten kanssa, sun miehes saattaa hyvinkin yrittää näyttää tytöille että heitä ei ole unohdettu kun uusi tulokas saapui perheeseen, mikä on ihan ymmärrettävää. Ja on oikeasti tosi tärkeääkin että tilanne on tasapuolinen kaikille lapsille. Jos susta tuntuu että tilanne ei ratkea isommalla asunnolla ja jatkuu hiiltyneenä niin on varmaan parempikin että lähdette eriteille, ettei lapsienkaan tarvitse elää ahdistavassa ilmapiirissä. Luuletko että sulla auttaisi jos menisit puhumaan jollekin ammattilaiselle noista tunteista?

Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta itse aika kauhean lapsuuden viettäneenä jotenkin osaan enemmin samaistua tyttöjen puolelle :/
 
joo mcgonor, en loukkaantunut lainkaan, olen samaa mieltä kanssasi. Olen yrittänyt miehelle puhua asiasta, mutta hän ei halua erota musta eikä erota lapsistaan. Tilanne on pikkuhiljaa hiipimällä menyt tähän ja nyt toki tytötkin tajuavat ankean ilmapiirin.. Tarkoittaa siis sitä että puhuvat vain isälleen, sanovat heipat vain isälleen, toivottavat hyvät yöt vain isälleen jne jne

Tunnelma on ihan paska. Tyttöjen show tarkoittaa sitä ettei isällä ole aikaa ihan millekkään muulle kuin isoille lapsilleen. Mä en ole huomiosta mustasukkainen vaan musta se on epäreilua vauvaakin kohtaan että hän saa isältään huomiota vain joka toinen viikko.

Tytöt on hullun mustasukkaisia minusta ja vauvasta. Isommat tytöt vaativat mm isäänsä pussaamaan myös heitä suulle kun pussaa minuakin jne.. Jos vauva on isänsä sylissä niin isot tytöt änkeää siihen vauvan päälle.. isä luovuttaa vauvan sitten mulle että saa sylitellä isoja tyttöjään. Jos isä "erehtyy" juttelemaan vauvalle niin tytöt on haukkana siinä välissä.. Kylässä jos ollaan niin mulla on huutava vauva toisessa kädessä ja toisessa kahvikuppi. Isän sylissä on isot lapset.. Että kyllä nämä lapset huomiota saavat.

Mä olen nykyään kaiki ne viikot kun tytöt on täällä hiljaa, sulkeutunut ja yksin vauvan kanssa. On raskasta olla joka toinen viikko, eli puolet elämästä yksinäinen vaikken yksin olekkaan.

Tää asia on tavallaan tabu, ei tämmösistä saa puhua. Ystäväni tietävät toki tilanteen, he ovat alusta asti pitäneet mua ihan hulluna kun lähdin tämmöseen mukaan.
 
Lisätääs vielä, että se ärsyttävä käytös on sitä ettei anneta esim vauvan nukkua. Jollen vahdi vieressä niin nämä repivät vauvaa vaatteista, kutittavat tai muuten herättävät. Nyt kun olen itse vieressä kieltämässä niin "tyytyvät" sitten kiljumaan ja möykkäämään niin että saavat sen hereille ja mut kiukkuiseksi. ottavat vauvan vaatteita/vaippoja nukkejen käyttöön ja vievät niitä äitinsä luo.

Aiemmin me touhuttiin paljon yhdessä kaikkea ja likat oli ihan ok. Mun raskauden myötä ne alko oireilemaan ja tilanne on menny ihan sietämättömäksi. Ja joka paikassa niitä ylihuomioidaan etteivät vaan erolapset tunne oloaan hyljätyksi. Ne ovat oivaltaneet tuon hyvittelyn ja käyttävät nyt sitä hyväkseen.

Onko niin että normaaliperheissä muka vauvan synnyttyä se uusi VAUVA jätetään ILMAN huomiota ettei vanhemmille lapsille tuu paha mieli.. Jos näin tosiaan on niin mä olen pahasti pihalla ja elän jossain ihan omissa maailmoissani.
 
TerhiJii, onpa kamala tilanne. Kenenkään vanhemman ei kuitenkaan pitäisi joutua valitsemaan lastensa väliltä, se on tosi epäreilua. Sä olet alkanut miehesi kanssa, kun nämä lapset ovat jo olleet olemassa. Ymmärrän, ettei kaikista ihmisistä tai lapsista voi pitää, mutta tällaisessa tilanteessa aikuisen on oltava aikuinen. Suosittelisin, että menisit juttelemaan asiasta ulkopuolisen tahon kanssa tai miettisit itseksesikin, mistä johtuu, että et siedä näitä lapsia. Tekstisi perusteella näyttää, että olet alkanut nähdä nämä tytöt demonisten lasien läpi; minusta tytöt tuntuvat olevan kiinnostuneita siskopuolestaan, kun haluaisivat olla tämän lähellä silloinkin, kun nukkuu. Sinä taas sanot, ettet halua heitä sinun lapsesi lähelle. Vaatteiden ja vaippojen pukeminen nukeille on minusta aika hellyyttävää. Eihän vauvalla ole kerrallaan päällä kuin yksi asu, vai mitä? En näe tässäkään mitään ongelmaa?

Toiseksi on sanottava, että sisarukset ovat ehdottomasti rikkaus elämässä. Eikö ole ihanaa, että sinunkin vauvallasi on tässä maailmassa joku saman sukupolven edustaja, jolla on samaa verta? Sisarusside on voimakas asia. Jossain vaiheessa nämä siskot voivat olla tyttärellesi maailman tärkeimpiä ihmisiä, vaikkeivät sinulle olekaan. Eivätkä lapset välttämättä ajattelisi koskaan, että ovat sisarpuolia, ellei joku vanhemmista sitä erikseen rupea korostamaan. Jossain vaiheessa lapsellesi voi olla suuri suru, että oma äiti piti siskot kaukana ja opetti välttelemään.
 
Muokattu viimeksi:
Heidän oma äitinsä on pitänyt huolen siitä että tytöt todella tietävät tulokkaan olevan VAIN siskoPUOLI ja heidän mielestään se on isällekkin vain lapsipuoli..

Se on totta etten näe enää tässä mitään positiivista, minusta ei ole hellyyttävää kun vauvanvaatteita katoaa, ei ole söpöä herätellä yliväsynyttä vauvaa, ei mikään ei ole nyt minusta kivaa.

Tää on asia jota tuskin voi ymmärtää kukaan muu kuin saman kokenut. Minäkin luulin kun mieheeni tutustuin että selviäsin leikiten hänen lapsistaan. Me tehtiin enne paljon yhdessä, maalailtiin, askarreltiin seikkailtiin ja retkeiltiin. Mä olin ihan suosikkityyppi tyttöjen mielestä ja meillä meni tosi kivasti. Kolme vuotta on kulunut ja nyt kaikki on ihan paskaa. Eihän tää niitten lasten vika ole, tietenkään. Niiden äiti on kivasti saanut manipuloitua niitä ja muokattua niiden ajatusmallia.

Helppoa on sanoa että tiesit ottaessasi mitä saat, mutta empäs tiennyt. En mä tiennyt lapsettomana mistään paskasta arjesta mitään, mä tiesin vain kaikesta kivasta mitä lasten kanssa voi tehdä. En mä tiennyt millaista elämä silloin on kun ei jaksa askarrella, lauleskella tai viihdyttää vieraita lapsia. Mullahan ei ole sitä tunnesidettä noihin lapsiin mitä omaani on. Tietenkään. Oma lapsi on aina oma lapsi.

Kiva että saan täne purettua tilannetta ja olen ihan kiitollinen kommenteistanne. Yritän saada niistä poimittua jotain mikä auttaisi minua ja näkisin asiat edes hiukan eri valossa. Nyt olen niin syvällä tässä negatiivisuudessa ettei mikään tunnu kivalta.
 
TerhiJii, auts. Kuulostaa kyllä aika pahalta tuo tilanne.. Ootteko kokeillu että tekisitte selkeät säännöt seinälle vaikka että mitä saa tehdä ja mitä ei. Keskustelisitte ja kävisitte läpi niitä porukalla miehesi kanssa? Olisiko mahdollista että tytöt saisi osallistua enemmän siskonsa hoitamiseen? Tai olisiko jotain mitä voisitte tehdä ihan koko porukalla? Lapset on lapsia, luulisi kun teidän pikkunen siitä kasvaa niin vanhemmat siskot osaavat ottaa pienimmän siskonsa mukaan eritavalla. Ehkä tuo vauva-aika aiheuttaa enemmän kateutta kun vauva vie paljon huomiota ja energiaa.. Kuten kunusiini sanoi niin sisarussuhteet on tosi tärkeitä, oli lapset sisarpuolia tai ei. Tiedän yhden uusioperheen, mikä tosin on jo eronnut, mutta nämä perheen tytöt ovat edelleenkin toisilleen tärkeitä ja ovat paljon toisiensa kanssa tekemisissä vaikka vanhemmat ovatkin eronneet.

Koita nyt vaalia jostain ymmärrystä ja energiaa. On ihan hyvä että osaat puhua asiasta ja pitääkin, jos se painaa mieltä. Ehkä nyt pääset asioiden yläpuolelle ja pohtimaan niitä eri näkökulmasta :)
 
Tutkin ammatikseni ihmisten välistä vuorovaikutusta, joten analysoin tätä nyt siltä pohjalta. Tekstissäsi näkyy syvä vastenmielisyys tyttöjen äitiä kohtaan. Olisiko pohjimmiltaan kyse enemmän tästä ongelmasta kuin itse tytöistä?

Tiedätkö todella, että tyttöjen äiti korostaa sinun lapsesi olevan siskopuoli, vai tuntuuko sinusta vain siltä, koska ette tule toimeen? Jos hän todella niin toimii, niin muista, että sinäkin olet auktoriteetti ja yhtä paljon tyttöjen elämässä: voit siis hyvin "pitää huolen" siitä, että työt kokevat olevansa isälleen kaikki tasavertaisen rakkaita. Kuten Mcgonnor sanoi, voit ottaa työt mukaan vauvan hoitoon, opettaa heitä rakastaviksi siskoiksi, rakentaa teistä perhettä. Ajan ja vaivan kanssa saattaisit alkaa tuntea nämä tytöt tärkeäksi osaksi teidän kokonaisuuttanne. Ajattele vaikka aluksi itsekkäitä syitä tehdä heidät läheisiksi, jos se auttaa purkamaan negatiivisuutta: ajattele, että jos nämä tytöt rakastavat sinua, he tekevät ostoksesi ja siivoavat asuntosi, kun sinä olet vanha ja raihnainen. Ja muista edut, joita äitipuoleus tuo mukanaan: sinun on helpompi olla näille tytöille luottoystävä. Sinä voisit olla se kiva, jolle voi kertoa salaisuudet, koska sinulla ei ole heidän suhteensa äidin odotuksia.

Puhut vieraista lapsista, mutta olet ollut heidän elämässään kolme vuotta. Ette te ole vieraita. Puhut myös tyttärestäsi sinun lapsenasi. Hän on kuitenkin teidän lapsenne, sinun ja miehesi. Hän on yhtä paljon miehesi lapsi kuin sinun, ja yhtä paljon miehesi lapsi kuin ne toiset tytöt. Tilanne ei ole helppo, jos on eripuraa. Se, että sinä lähtisit vauvan kanssa, ei kuitenkaan takaisi, ettei lapsesi olisi noiden tyttöjen kanssa tekemisissä (jos sitä todella edes haluat?). Miehelläsi olisi varmasti oikeus pitää sisaret yhteydessä toisiinsa, jos hän niin haluaisi. Pahimmassa tapauksessa saatat äärimmäisillä vaatimuksilla pelata vain itsesi yksinäiseen nurkkaan. Toivon kovasti, että tilanne ratkeaisi niin, ettei kenelläkään olisi paha olla.
 
Kunusiini, kirjoittamasi asiat ovat varmasti ihan totta mutta on raastavan ahdistavaa luettavaa. Se että tulkitsen kirjoituksesi ja ajatuksesi ihan suoraan sanottuna veitsen kääntämiseksi haavassa kertoo varmasti mielentilastani jotain.
 
TerheJii, onpa ikävä tilanne :( Itse ehdottaisin kanssa että menisit/menisitte juttelemaan tilanteesta jonkun ulkopuolisen kanssa. Ja tyttöjä ottaisin kanssa vauvan hoitoon mukaan. Ja yksi mikä tuli mieleen niin mitä jos viettäisit aikaa tyttöjen kanssa ilman vauvaa ja isää, tekisitte sitä mitä ennenkin olette tehnyt? Uskoisin että tytöt osittain yrittävät hakea myös Sinun huomiotasi, jos kerran olette tulleet ennen hyvin juttuun. Myös tuo sääntöjen kirjaaminen ylös olisi hyvä juttu, esim. tyyliin kun vauva nukkuu, häntä ei saa häiritä. Voisitte kokoontua kaikki pöydän ympärille ja miettiä yhteisiä sääntöjä yhdessä. Samoin keskustella yhdessä tyttöjen kanssa miten he kokevat uuden tilanteen jne.

Voin kuvitella kuinka pahalta susta tuntuu, ootte miehen kanssa saaneet lapsen ja odotit ehkä toisenlaista vauva-aikaa. Nyt on vaan nostettava kissa pöydälle ja selvitettävä asiat. Ei kuulosta kenellekkään reilulta tilanteelta. Ja tilannetta ei varmasti paranna hormoonit! Tsemppiä sinne, asiat varmasti järjestyy, vaativat vaan työtä!
 
Takaisin
Top