Marraskuu :)

Mä pystyn vähän samaistumaan TerhiJii sun tilanteeseen. Paitsi, että meillä on siinä mielessä helpompaa, että isännän tytöt on meillä vain joka toinen viikonloppu. Ja toisekseen, ovat vasta 3- ja 5-vuotiaat. Mutta jaan hetkittäin tunteesi siitä, miten ärsyttävää on kun isän huomio on vain ja ainoastaan vanhemmissa tytöissä ja miten yksin silloin tuntee olevan meidän vauvan kanssa. Miten vanhemmat lapset kerjäävät huomiota jne. Ja meillähän vauva on vain "Puaprun" vauva, isillä ei ole osaa ollenkaan vanhempien tyttöjen mielessä. Tosin, ovat niin pieniä etteivät tietysti oikein ymmärräkään.

Mutta mulle tuli myös mieleen, että pystyisitkö kokoamaan itseäsi ja viettämään aikaa tyttöjen kanssa keskenään? Isä olisi vauvan kanssa sen aikaa... Näin maallikkona ajatellen siitä voisi olla apua, ja voisit tekemisen ja juttelun lomassa saada tyttöjen mielensopukoista tietoa itsellesi... En tiedä, hankala paikka. Ei elämän tietysti helppoa odota olevankaan, mutta joskus toivoisi että olisi joku manuaali josta katsoa miten olisi oikein toimia.... Tsemppiä kovasti!!
 
TerhiJii, tarkoitus ei ole kääntää veistä haavassa vaan pohtia sun kanssa, mikä tilanteessa on pahinta ja mitä sille vois tehdä. Vaikka ollaankin tällä foorumilla monesti oltu eri mieltä asioista, olet silti yksi meistä syyskuisista, ja ollaan jaettu täällä avoimesti tärkeitä asioita tärkeässä elämänvaiheessa. Jos jollain meistä on jotain hätää, haluan olla tukena. Tämä on tärkeä paikka minulle, koska yhdelläkään ystävälläni ei ole lapsia.
 
Tsempit TerhiJiille täältäkin, toivottavasti tilanne alkaa selkiytymään. Epätietoisuus ja välitilanteet on ihan pyllystä.
 
Minua jäi kaikissa näissä kirjoituksissa (TerhiJiin tapauksessa siis) mietityttämään, että kukaan ei sano mitään isästä. Siis mikä on isän osuus asiassa. Lapset ovat lapsia ja heillä on ikätasonsa mukaiset tavat/mahdollisuudet toimia ja kohdata maailma. Mutta missä on isä?

Kirjoittamasi perusteella TerhiJii minusta tuntuu, että ongelmasi on ennen kaikkea, että koet olevasi yksin vauvan kanssa toisella puolella ja tytöt toisella puolella isänsä (miehesi) kanssa. Se että miehesi antaa 100% vanhemmille tyttärilleen, kun nämä ovat paikalla, on varmasti rastittavaa sinun kannaltasi. Minuakin ottaisi tämä päähän hyvin pian. Ei missään perheessä toimita niin, että vauvan tultua isä huomioi vain ja ainoastaan vanhempia sisaruksia. Toisaalta sinun pitää olla aikuinen ja nousta tyttöjen temppuilun yläpuolelle. Tytöt myös varmasti kipuilevat perhedynamiikan uudelleen järjestyessä. Oletan, että he ovat kokeneet sen jo ainakin kerran, kun miehesi erosi tyttärien äidistä, sen jälkeen on tullut heidän isänsä uudet kuviot sinun kanssasi ja nyt vielä pieni vauva.

Minusta tuntuu täällä olleen perusteella, että tärkeintä on sinun ja miehesi yhteen hiileen puhaltaminen. Teidän täytyy keskustella mitä haluatte teidän perheenne olevan ja miten siellä toimitaan (sekä kun olette kolmistaan että myös vanhempien tyttöjen ollessa paikalla). Miten sinä haluaisit teillä toimittavan ja miten miehesi? Miten ottaa vanhemmat tytöt huomioon (pitäähän usein myös "omassa" perheessä uuden vauvan tullessa miettiä vanhempien lasten huomioimista ja luulisin, että erolapsien kanssa, uusioperheessä, tästä pitää huolehtia vielä enemmän)? Miten ja milloin molemmat teistä vanhemmista erikseen ovat tyttöjen kanssa? Mitä voitte tehdä kaikki yhdessä perheenä, vauva mukaan lukien? Sen jälkeen näistä asioista keskustellaan tyttöjen kanssa ja heidän mielipidettään ja ajatuksiaan kannattaa kysellä, jotta he kokevat voivansa vaikuttaa ja olevan osa perhettä (vaikka eivät asukaan luonanne 100% he ovat silti sen pysyvä osa). Kodin sääntöjen kirjaaminen kuullostaa todella hyvältä jutulta. Samoin se että sinä tekisit jotain tyttöjen kanssa, jolloin vauva olisi miehesi kanssa. Ehkä se muistuttaisi tytöille, kuinka kivaa teillä oli ennen vauvaa ja että edelleenkin voi olla. Teidän kiva yhdessä oleminen varmasti myös laukaisisi kodin ilmapiiriä, mikä taas toisi todennäköisesti helpotusta tyttöjen käytökseen.
 
Muokattu viimeksi:
Mulle tuli tuo sama mieleen illalla ennen nukkumaan menoa, kuin mitä mä77 kirjoitti. Eli siis tosiaan isän rooli tilanteessa. Miksi isän huomiota ei riitä kaikille lapsille? Sehän tosiaan antaa vanhemmille tytöille vähän vääristyneen kuvan perhe-elämästä, että isä "hylkää" nuorimmaisen heidän ollessa teillä. Tosiaan, keskustelun paikka..
 
Kiitos tsempityksistä.

Taas nukutun yön jälkeen jaksaa ajatella asioita. Kuten muutaman palstalaisen kanssa yksityisviesteissä keskusteltiin, on asiani hyvinkin arka ja vaatii rohkeutta puhua tälläisestä ongelmasta ääneen. Uusioperheissä nämä ongelmat ja tunteet ovat arkipäivää ja vain uusioperheissä itse lapsettomana puolena eläjä pystyy samaistumaan tunteisiin.
Kuinka käsitellä lapsiin liittyviä tunteita tai niiden puuttumista. Vaatii vuosia ja vuosia sekä lapsilta että vieraalta aikuiselta tottua tilanteeseen.

Meillä lasten isä on suunnattomat ahdistunut tilanteesta ja tunteistani. Hän yrittää kyllä kovasti ottaa kaikkia huomioon ja tekee jonkin verran työtä että saatais paketti toimimaan. Hänellehän täm on tietenkin vaikea paikka. Hänen elämänsä nainen on lähtemässä uuden vauvan kanssa hänen lapsiensa takia. Ei ole helppoa ei.

Näillä lapsilla jonkin verran kaikenmoisia ongelmia, niinkuin varmasti kaikilla lapsilla jossain vaiheessa. Mä näen ne ongelmat ja tilanteet eri valossa kuin biologiset vanhemmat koska se tunneside puuttuu. Ymmärrättekö? Jopa sarjamurhaajan äiti rakastaa lastaan vaikka tämä olisi kiduttanut ja murhannut 10 ihmistä.. Mä en kuitenkaan voi ongelmaan puuttua, en voi soittaa opettajalle tai kouluterkkarille. Jos kyseessä olisi omat lapseni niin tekisin paljon asioita toisin. Mutta kun ei ole, enkä voi heidän äitiään tai isäänsä ohittaa.

Kunusiini, sen analysoit viesteistäni väärin, että vihani kohdistuisi lasten äitiin. Asia ei ole näin. En tunne heidän äitiään, me emme ole tekemisissä (hän ei halua) keskenään. En pysty kokemaan edes vihan tunnetta tuntematonta ihmistä kohtaan. Hänen tekemisensä ja lasten manipuointi ärsyttää ja herättää tunteita, mutta ei niinkään itse ihminen.

Tästä asiasta on puhuttu miehen kanssa paljon, hän on muuttanut omaa käyttäytymistään ja yrittänyt selittää tytöille että myös heitä on vauvana pidetty paljon sylissä ja nyt on siskon vuoro. Tytöt korjaavat itse aina siskosta puhuttaessa että siskopuoli. Joku on tämän heidän päähänsä laittaneet, en usko että ovat itse sen keksineet.
Lasten takiahan ehdotinkin miehelle, että he muutaisivat kaikki kolme pois. Vaikkakin vain hetkeksi, että saisin taas tilaa hengittää. Ettei minun tarttisi elää puolikasta elämää. Ettei minun tarttisi hiiviskellä omassa kodissani. Ettei minun tarvitsisi kärsiä ja itkeä hänen lastensa takia.

On itsekästä joo. Olen antanut itselleni luvan olla itsekäs ja ajatella omaa hyvinvointiani. Minulla on nyt pieni vauva joka tarvitsee hyvinvoivaa iloista äitiä.
 
Tilanteesi TerhiJii ei varmasti ole tervetullut juuri näin vauvakuukausien aikana, kun oma keho ja mieli on muutenkin myllerryksessä, ja koko elämä on muuttanut muotoaan.

Mulla nyt ei tosiaan ole kokemusta uusioperheestä täysin omakohtaisesti, mutta jollakin tavalla pystyn eläytymään tilanteeseen. Täällä nyt on kauhisteltu sun ajastumaailmaa, mutta minä pystyn eläytymään siihenkin. Olen ollut 1½ vuotta aupairina ulkomailla kahdessa eri perheessä ja toinen niistä oli uusioperhe. Se, että mulla ei ollut täyttä auktoriteettiä hoitaa asioita, tuli ongelmaksi. Tottakai fiksu penska huomaa, että ahaaa!, tuo ei olekaan mun vanhempi eikä se siis voi määrätä mua! Nämä lapset alkoi käyttään tätä hyväkseen, ja tekivät ajoittain mitä halusivat. Ja kun lapsen vanhemmat ei puutu asiaan (itse asiassa KIELTÄVÄT sua komentamasta lapsiaan heidän läsnäollessaan..), niin tilanne menee epätoivoiseksi sun osalta. Joudut nöyristelemään ja puremaan hammasta, ja mikään ei ole niin nöyryyttävää, kuin hävitä esim. mitä ostetaan kaupasta- taistelu lapsen kanssa, kun sulla ei ole auktoriteettiä kieltää häntä.
Mä jollakin tavalla näkisin, että sun miehesi on puun ja kuoren välissä, koska kuten sanoit, äidillä ja myös isällä on vahva tunneside lapsensa kanssa, ja se on selittämättömän vahva. Samaan aikaan hän mahdollisesti haluaa korvata menetettyä aikaa tytöilleen, kun taas hän on aloittanut uuden elämän rakastamansa naisen ja heidän uuden lapsen kanssa. Eli ehkä hän yrittää tasapainotella, eikä oikein halua riitaantua kumpienkaan kanssa. Ja tämä taas on turhauttavaa sua kohtaan, kun hommassa ei ole mitään rotia. Oonko jollakin tavalla oikeilla jäljillä..?

Minusta hlökohtaisesti olis tärkeetä, että saisit tän asian puhuttua koko porukan kanssa. Sopisitte pelisäännöt miehesi kanssa ja sen jälkeen asia keskusteltaisiin myös hänen tyttärien kanssa. Ehkä hekin kertoisivat, mikä mieltä painaa..

Jossakin oppikirjassani joskus luki jotain näin, että lapsi ei koskaan riko ikkunaa huvikseen, vaan lapsi rikkoo sen jonkin seurauksena. Eikä ikkunaa rikkonutta lasta pidä parjata, vaan paijata, sillä jokin on johtanut tekoon ja asian voi selvittää ja ratkaista. :)

Tsemppiä hurjasti, toivottavasti asia ratkeaa parhain päin!
 
Onko muilla välit muuttuneet lapsen myötä esim omien tai miehen vanhempien kanssa?

Meillähän tyttö on ensimmäinen lapsenlapsi molempien vanhemmille. Mieheni on ainoa lapsi ja itse olen keskimmäinen kolmesta. Omat vanhempani ovat totta kai innoissaan lapsesta mutta osaavat antaa meillekin tilaa olla oma pieni perheemme. Miehen vanhemmat taas... Ovat aivan ihania mutta mä en jotenkin jaksa sitä hössötystä mikä tän lapsen myötä on tullut. Se alkoi jo raskausaikana ja nyt jopa heidän työkaverinsa lähettelevät lahjoja tytölle. Kun me nähdään, on miehen äiti koko ajan ottamassa tyttöä, hyvä että antaa mulle imetettäväksi. Ja jos tyttö nukkuu jossain niin heti kun vähän raottaa silmiään on mummo vieressä juttelemassa. Lässyttämässä mikä myös ärsyttää... Appivanhemmat oli perjantaina auttamassa meitä ristiäisvalmisteluissa ja sain moneen kertaan nukuttaa väsymystä raivoavan tytön uudelleen päivän aikana, kun mummo ei antanut nukkua kunnolla. Ärsytti myös, kun miehen piti siivota omia tavaroitaan pois parista paikkaa niin anoppi kysyi mihin ne laitetaan ja kun moneen kertaan sanoin että mies saa itse katsoa rojunsa pois niin kuitenkin anoppi sitten siivosi mieheni jäljet.

Olen puhunut miehelleni monesta että musta appivanhempani puuttuvat liikaa meidän elämään ja miestäkin se ärsyttää, mutta hänen mielestään asia on käsitelty koska hän on sanonut vanhemmilleen, että älkää hössöttäkö. Sanomattakin on selvää, ettei tämä ole auttanut. Ollaan oltu joulut vuorotellen molempien luona ja nyt on miehen perheen vuoro, mutta mua ahdistaa se jo nyt. Valvoin aamuyön miettien sitä hössötyksen määrää ja aamulla sanoin miehelle etten tiedä lähdenkö mihinkään kun nyt jo ahdistaa. Mutta tiedän että se on tärkeää miehelleni että mennään. Ahdistaa se että appivanhempani ostava varmasti sata lahjaa tytölle enkä haluaisi että lahjat on joulussa se juttu. Ahdistaa se että anoppi oli ostanut tytölle tonttupuvun. Mutta ennen kaikkea ahdistaa se, että tämä on ensimmäinen joulu perheenä meidän oman lapsemme kanssa, ja minä haluan viettää sen lapseni kanssa enkä katsoa vierestä kun mummo ja pappa viettää joulua lapsemme kanssa.

Totta kai on ihanaa että he ovat innoissaan ja haluavat osallistua, mutta liika on liikaa. Mieheni mielestä mun pitää itse sanoa heille, mutta se on mulle vaan jotenkin tosi vaikeeta... Jos olis omat vanhemmat niin toki sanoisin, mutta miehen vanhemmille on vaikeampi sanoa...
 
Tuiti, tuttu juttu tuokin. Mua näköjään ärsyttää kaikkien hössötys vauvan ympärillä. Just oman äitini kanssa juteltiin ja sanoin että IKINÄ ei sitten tule kahvi-, ruoka- ym pöytiin lapselle erikseen jotain syötävää. Ja lapsi oppii odottamaan vuoroaan ja oppii ottamaan myös muut huomioon. Kaikki ei saa pyöriä vaan lapsen ympärillä.

Että mua ärsyttää kun lapsista tehdään heti pienestä pitäen sellasia kitiseviä pirpanoita jotka luulee että lähestulkoon koko maailma pyörii niiden ympärillä, aina pitäisi olla lapsillle jotain erikseen järkättyä ruokaa tai ohjelmaa.. grrr :-) :-) Meillä ei olekkaan kotona ikinä ollut, lapset on syöneet samaa ruokaa/leivonnaisia kuin aikuisetkin. Miehen lapset ovat tottuneet että heille on aina jotain spesiaalia ja ovat naamat norsunvitulla jollei kahvipöydässä erikseen mainita että jätski on vain lapsille esimerkiksi. He myös syövät mummilassa eri ruokaa kuin aikuiset, jos mummilassa on vaikkapa kyljyksiä niin lapsille on makaronilaatikkoa..

Siksi ne ovatkin oikein pieniä paskiaisia kun ovat oppineet siihen että kaikki pyörii aina heidän ympärillään, joulu on vain heidän juhla ja suututaan ja loukkaannutaan jos joku aikuinen saa kivan lahjan..

Miehen äiti on just sellanen ylihössöttäjä ja draamaqueen. Maailmassa ei mitään niin kaunista olekkaan kuin hänen lapsenlapset, kukaan ei laula yhtä hyvin, piirrä niin taitavasti jnejne lista on loputon.. Mä en jaksa kuunnella sitä miten se kehuua vauvankin maaaasta taivaisiin yliteatraalisesti ja puuttuu kaikkeen tekemiseeni vauvan kanssa. Pidän nyt myös taukoa mummilasta kun en halua että hän tunkee vauvan suuhun jätskiä ym ym. Hän ei kunnioita tippaakaan kasvatusideologiaani siitä etten syötä lapselle sokeria lainkaan. Yritän pitää vauvan niin kauan erossa sokerista kuin pystyy. Saa opetella hedelmät ja marjat ja saa niistä sen herkun. Kyllä mummilassa hänen mukaansa lapsi syö mitä mummi antaa. No mepä ei siis mennä mummilaan.

Nämä mieheni lapset eivät siis syö juuri mitään ja se on suurin syy riitelyymme. He eivät syö mitään kasviksia, marjoja tai hedelmiä. Eivät jugurttia tai rahkoja tai mitään mikä sisältää edellämainittuja. Vanhempi lapsi ei syö koulussa mitään, 2 näkkäriä riittää. Kotona syö leipää ja makaronia. Äitinsä luona syö ranskalaisia ja kalapuikkoja/nakkeja. Koulussa on asiaan puututtu mutta äiti väittää että kotona syö ihan hyvin. Isä yrittää tuputtaa terveellistä ruokaa ja totuttaa likkoja uusiin makuihin, ennen kuin vauva vetää niistä ohi.. Noh vanhempien mielestä on ok tehdä lapsille aina yhtä ja samaa makaronia niin mikäs siinä.. viime viikolla lopetin yrittämästä ja likoille keiteltiin makaronia. Tarjottiin toki ihan oikeeakin ruokaa, muttei kelpaa niin ei kelpaa. Ja koska lasta ei saa pakottaa niin... Meillä lapset eivät käy myöskään suihkussaa kun kerran viikossa. He eivät halua eikä heitä saa pakottaa.. huoh. Ja näihin hommiin mä olen ihan kädetön. En voi vieraita lapsia pakottaa syömään tai pakottaa pesulle. Jos heidän vanhemmat on päättänyt että näin on hyvä niin näin on. Oman lapseni kasvatan täysin erilailla.

Ai niin tuiti, nauti siitä että saat mummolassa kädet vapaaksi ja vauvan heille. Ota vaikka kutimet mukaan ja kudo seuraavalla reissulla sukat mukulalle. Niin mäki teen :-) Ihanaa jos on joku kuka osaa ja saa pidettyä lapsen tyytyväisenä ja itse voi keskittyä johonkin ihan omaan juttuun, mitä ei tuu kotona tehtyä.
 
TerhiJii, tuo on totta että pitäis nauttia siitä kun joku toinen pitää vauvaa ja voi itse tehdä jotain, monesti yksin päivällä ollessani toivonkin että voisin tehdä muutakin kuin kantaa vauvaa sylissä. Mun äiti käy meillä kerran viikossa noin tunnin verran ja silloin annankin tytön heti hänelle ja puuhaan itse muuta. Mutta miehen äidillä se vaan menee ihan yli ja hössöttää vauvan kanssa koko ajan eikä anna vauvan olla rauhassa. Ja esim viikko sitten oltiin yksissä juhlissa joissa myös minä ja mieheni oltais ihan mielellään pidetty omaa lastamme ja esitelty häntä muille, mutta mummo nappasi hänet heti kun päästiin paikalle ja antoi takaisin vasta kun oltiin lähdössä. Perjantainakin sain suorastaan riistää lapsen mummon sylistä kun itki väsymystä eikä rauhoittunut ennen kuin mun syliin. Tiedän ettei anoppi tarkoita pahaa, mutta... Saatiin onneksi äsken puhuttu miehen kanssa ja toivottavasti se joulu nyt sujuu jotenkin. Ei ollut mieskään ihan tajunnut miten paljon asia mua vaivaa.

Mä oon myös elänyt aika paljon ankeamman lapsuuden kuin mieheni ja oppinut pärjäämään itsekseni. Ehkä sen takia mun on vaikea ottaa apua vastaan ja anopin neuvot tuntuu tunkeilulta. Vähän myös jännittää tulevaisuudessa otetaanko mun säännöt ja kasvatustavat huomioon anoppilassa. Itsekin haluaisin pitää tytön erossa mm karkista niin pitkään kuin onnistuu ja vähän luulen että mummo ja pappa tuputtaa karkkia ja muita herkkuja heti kun mahdollista. Meidän koirillekin on aina antamassa herkkuja vaikka oon sanonut ettei saa antaa. Mehän ne kurakakat sitten siivotaan kun menee mahat sekaisin... He myös antoivat 4 vuotta täyttävälle kummipojalleen lahjaksi Playstation 3:sen, joka on minusta ihan liikaa varsinkin tuon ikäiselle. En tiiä, ehkä mulla on joku ongelma noiden lahjojen kanssa kun en itse lapsena hirveitä määriä niitä saanut. :D mutta en siis halua tytön oppivan että aina kun näkee mummon ja papan niin saa lahjoja tai herkkuja.
 
Tuiti, kuulostaa samalta kun meillä! Mun vanhemmat ei ole niinkään sekaisin tästä lapsesta (mun mielestä normaalilla ja terveellä tavalla), mutta miehen vanhemmat ihan liikaa! Ne oli ostanut omaan autoonsakin vauvalle istuimen (?? Tää sai jo mut epäilemään että tajuaako ne että tuo on MEIDÄN lapsi), mä aina välillä hypin seinille kun se häslääminen menee överiksi. Mummo myös muistaa aina jankata että "teidän täytyy ymmärtää että me kuulumme lapsenlapsemme elämään halusitte tai ette" ja mies on vaan sanonut että "niin te kuulutte sen verran mitä toisetkin isovanhemmat, meidän ehdoilla, ette te tuu näkemään joka päivä". Tää likka kun ei edes ole ensimmäinen lapsenlapsi, miehen sisko sai lapsen viime vuonna. He ovat opiskeluiden ja jatkuvien muuttojen takia joutunut turvautumaan näihin isovanhempiin kokoajan, melkein joka toinen päivä. Ja mummo asui vauva-ajan melkein kokonaan mieheni siskon luona hoitamassa vauvaa. Tuntuu että tämä järjestely on luonut mummolle väärän kuvan isovanhemmuudesta.Koska mä olen äitiyslomalla, mies töissä, meillä kummallakin vakituiset duunit ja opiskelut opiskeltu. Mä tein lapsen nyt koska mulla on hyvin aikaa olla kotona ja hoitaa meidän omaa lasta sen aikaa kun mies on töissä. Eikä olla hoitoapua tarvittu juuri ollenkaan. Enkä suoraansanottuna edes haluaisi lasta hoitoon viedä, kun viihdytään aivan hyvin keskenämme <3 :) Kerran jopa väkipakolla vietiin lapsi kauppareissun ajaksi hoitoon että loppuisi se jankkaus siitä kun emme ikinä vie häntä sinne.. Ärh. Ja meilä sama homma, heti kun ovesta tullaan sisään niin lapsi revitään mun käsistä, kysymättä että saako ottaa. Tulee vain kommentti "mummo nyt ottaa!". Muistan vielä kun vauva oli 3viikkoa ja käytiin siellä kahvilla niin mummo piti vauvaa sylissä, ja olisin itse kahvin jälkeen halunnut pitää vauvaa sylissä niin mummo katsoi mua vihaisesti, ennekun kerkesin edes mitään tehdä tai sanoa, suusta tuli että "MÄ pidän nyt, sä saat pitää sitä kokoajan". :D Oon ollut aika kärsivällinen sielä ja valittanut miehelle sitten kotona asioista. Onneksi mun mies osaa sanoa porukoilleen suoraan asioista, se onkin sitten eriasia kuunteleeko ne.. >:(
 
McGonnor, meilläkin anoppi meinas ostaa niiden autoon kaukalon mut siihen sanoin ettei mitään järkeä! Mut niillä on siellä pinnasänky ja vaunut valmiina odottamassa meitä kylään... Ei olla siis vielä vauvan kanssa siellä kyläilty kun asuvat noin 150 km:n päässä, mut ne sit täällä sitäkin enemmän. Jossain vaiheessa anoppi meinas että ostaa vaatteitakin sinne niille ettei tarvii sit aina ottaa mukaan kun mennään käymään... Toivottavasti ei oo ostanut, jää nimittäin aika paljon käyttämättä jos on! :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top