Marraskuiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Bofink
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
On kyllä vaikeaa tämä lilypien käyttöön otto kännykkään. en saa sitä millään mun kännykän näyttöön vaikka kuinka yritän tehä mitä, grrr...

Tänään flunssa on hellittäny hieman. Aivan mieletön keli ulkona, käytin koiraa lenkillä, mentiin hissukseen. Tekis mieli mennä uudelleen... En vaan tiiä onko se suotavaa kun on kipeenä.. Ei kait se pikku käppäily haittaa?

Alavatsaa on nipistelly pitkin päivää ja on semmonen menkkamainen kipu mut kait se kuuluu asiaan.... Välillä iskee pelko että mitäs jos se tulee pois... Ei saa antaa valtaa sellaselle ajatukselle, eihän?

Hei, missä vaiheessa tämä raskaus kannattaa kertoa? Ootteko jo kertonu muille vai pidättekö vielä salassa? Minä en oikein tiiä kertosinko vielä vai en... Tai no oon luotto ystävälle kertonu jo kun ei tätä jaksa yksinkään sisällään hautoa, muutenkin kun oon semmonen lörppä suu ;) Pakko saaha jonku kanssa puhua.
 
Moikka kaikille :)

Tässä alkutaipaleella ihmettelen eilistä plussaani (kaksi testiä piti tehdä ennen kuin uskalsin uskoa koko asiaa), ja tätä foorumia, ehkä nämä kaikki jutut aukenee tässä ajan kanssa :) Esikoistani odotan, melkein ehti tulla 40v mittariin ennen kuin tämä tapahtui, joten seniori taidan olla :) Säädän profiiliani pikku hiljaa kun en varmaan kaikkea osannut heti laittaa kohdilleen (mm. ticker)... Onnea minunkin puolestani kaikille odottajille, itse elän hiukan epätodellisessa tilassa juuri nyt, ja pelottaa, että jokin menee pieleen, ja juuri alkanut raskaus päättyy liian aikaisin :( Aika näyttää, mitä tapahtuu...
 
Ajatukseni on kutakuinkin samat kuin sinullakin...

Minulla on kaksi lasta ennestään, tosin he ovat jo 19 ja 17v, nuorimmainenkin saavuttaa täys ikäisyytensä tämän vuoden puolella. Itsekin lähenen tuota 40:ntä ikävuotta ;) Edellis kerroista on niin paljon aikaa että melkein voisi sanoa ensikertalaiseksi minuakin.

Jännittää niin pirusti. En saa antaa valtaa pelolle. Uskon että kaikki menee hyvin ja niin sinullakin Kaari!

Hyvillä mielin eteenpäin
 
Onnea taas kaikille plussanneille,vitsi on ilo lukea viestejä kun niiden ilo hehkuu :) Toivotaan et se ruskea vuoto osoittuu pelkäksi peloksi. Itselläni oli vuosi sitten keskenmeno ja alkoi vatsakivulla ja pienellä vuodolla sit vatsakivut koveni niin kovaksi et makasin vaan lattialla ja itkin :( sit menin vessaan ja pönttöön tuli iso verinen hyytymä ja paljon verta...sit vatsa kivut loppu kuin seinään. Nytkin mulla on kyllä ollu sellasia menkka kivun asteisia kipuja ja pelko välillä valtaa mielen mut parempi kuin yrittää ajatella et vastaan on otettava mitä tapahtuu ja toivottava vain. Parasta. Sinne googleen ei kauheasti kannata mennä lueskeleen tarinoita sillä siitä koituu vaan lisää pelkoa!
 
mulla ainakin henniv viime raskaudessa tuli rusehtavaa vuotoa jollakin rv 5 ja luulin, että nyt menkat sitten kuitenkin alkavat. mutta sitä vähäistä rusehtavaa vuotoa kesti pari päivää ja kuitenkin pahoinvointia oli, tein testin viikon päästä ja olin raskaana. toivottavasti sinunkin vuoto olisi harmitonta. :)

itse kerroin parille hyvälle kaverille raskaudesta heti positiivisen testin jälkeen. jotenkin kun on jo kaksi lasta ennestään, niin ei se niin paljon enää "hetkauta". :D ajateltiin, että kerrotaan molempien vanhemmillekin tässä piahkoin, mitäpä sitä salailemaan, käy sitten miten käy. sitten kerrotaan huonot uutiset, jos sattuu kesken menemään.
ja helpompi viedä lapset mummulaan hoitoon ultran, neuvolan tms ajaksi, kun tietävät jo asiasta. :)

joo sitä taas saa ruveta katselemaan vauvatarvikkeita... olen tässä vuoden sisällä myynyt sitterit, turvakaukalon, hoitopöydän, kantorepun, kantopussin, mummula rattaat, 56-68cm vaatteet ja osan äitiysvaatteista pois... kun tosiaan ajateltiin, ettei meille enempää lapsia tule! mutta niin se vain mieli muuttuu. eikä meillä olisi oikein ollut tilaakaan säilyttää niitä.

te joilla on jo ennestään lapsia, niin oletteko työelämässä vai hoitovapaalla?
itse olen hoitovapaalla. esikoisen äitiysloman jälkeen menin heti takaisin töihin, ei ollut varaa jäädä kotiin. kerkesin olla 9kk töissä, kun jäin taas äitiyslomalle. :) nyt sitten olen hoitovapaalla. laskeskeltiin miehen kanssa, että melkein saman verran jää rahaa, olen sitten kotihoidon tuella kotona tai sitten kuljen töissä ja maksan palkastani polttoaineet ja kahden lapsen päivähoitomaksut.

ja onko täällä muita joilla on ollut raskausdiabetes?
itselläni se on ollut molemmissa raskauksissa ja arvot ovat olleet hiukan koholla raskauksien jälkeenkin. nyt on sitten taas sokerirasitus edessä, viides kerta 4 vuoden sisään. kylläpä sitä on jo oppinut mitä sinne suuhun saa laittaa ja mitä ei.
 
Kaikki vauvatarvikkeet annettiin pois, mutta nyt olen alkanut hankkia niitä uudestaan. Kantorepun kanssa odotan viime hetkiin asti, koska haluan vain yhden tietyn, enkä vielä raaski ostaa sitä (odotan, että halpenee tai tulee käytettyjä myyntiin).

Raskausdiabetestä ei ollut, vaikka esikoisen aikaan olin ehkä 20 kiloa ylipainoinen. Toivottavasti ei tule nytkään.

Ei ole yhtään raskaana oleva olo. Toivottavasti ei enteile mitään. Yritän muistutella itselleni, etteivät oireet edellisilläkään kerroilla vaivanneet vielä tässä vaiheessa ja nyt, kun en enää ole käyttänyt alkoholia tai tupakkaa aikoihin, niin ei niistäkään tule mitään (pahoinvointia, vieroitusoireita).
 
henniv toivotaan parasta pikkuselle että se on harmitonta! <3

mulla on tietty kaikki aika hyvin tallella ku esikko on vaa 1v 4kk mutta kaukaloa ei oo ja pitää olla sellanen mikä menee klik klik gracon matkarattaisii ja ois kiva sellanen bumbo tuoli sitte vauvauintiin ja ehkä tuplarattaat :) ja uusia vaatteita tieteki ja jos on tyttö voii mähän mee iha kreisiks tyttöjen vaate osastolla ;) ja mulla on kolme eri väriä muumipussilakanoita et jos tulee typy pitää saada viel pinkkinä! <3

olipas eile herkku-ilta kera pikkusysterin mutta tuliki kaikki ylös :/
 
No niin...ei taida olla elämää tuola enään..eilen alkoi verinen vuorto+klöntit,joten ei voi olla muuta kuin keakenmeno. Ja kaikki raskausoireetkin on hävinnä,pahoinvointi ja rintojen aekuua jne...toivottavasti muilla etenee raskaus parhaimmalla mahdollisella tavalla ja saatte nyytit ssyliinne marraskuussa! Me jatkamme yritystä...:)
 
Voi vitsit että en millään meinaa jaksaa uskoa todeksi että oon raskaana emoticon

Päässä pyörii miljoona ajatusta. Heh laspsen nimeäkin jo miettiny, onkohan vähän turhan aikasta emoticon Kiinalaisen kalenterin mukaan pitäs tulla poika. Laskettu aika on muuten 4 päivän päässä mun vanhemman pojan (19v.) syntymäpäivää! Mun yks tuttuni sanoikin että mistä vetoa että minä raskaudun niille tietämille millonka ensimmäisetkin lapset ja niinhän siinä kävi emoticon

Meillä ei ole mitään vauvan tavaroita eikä vaatteita yhtäkään. Eli kaikki pitää hankkia. Käytettynä on kyllä koitettava saaha. Mun nuoremmalla pojalla (17v) oli ensisänkynä sellanen rottinkinen jossa pyörät alla, oli hirmu kätevä. Kulkeutu huoneesta toiseen mukana. Mä haaveilen sellasesta mutta ajattelin että ei kait sellasta enään mistään löydy, se kun oli meillä laina sänky ja piti palauttaa. Mutta JIPPII emoticon mä löysin sellasen sängyn netistä www.annansilmat-aitta.fi. Siellä oli peräti kaksi vauvan sänkyä, meillä oli se halvempi ja nyt mietinkin että hannoisko ostaa sen vähän kalliimman, siitä sais sen koppa osan irti. Meillä on aika pieni koti niin senkin takia vois olla kätevämpi toi pienempi.
 
Henniv.  Voi ei, toivotaan että olisi vain alkuraskauteen liittyvää tuhruilua! Onko jo loppunut?
Kovasti tsemppiä sinne ja toivottavasti pääset pian neuvolan kautta tarkistuttamaan, että kaikki on hyvin ja saat mielenrauhan.
Mulla oli pientä tuhruilua ennen plussaa, mutta kesti vaan muutamia tunteja. Esikoisen raskaudessa tuli kerran himppasen kirkasta verta joskus viikon 9 kieppeillä, mutta kaikki oli ok.

Tervetuloa Kaari ja paljon onnea plussasta! :)

ninetsu, minulla oli esikoisen aikaan raskausajan diabetes ja arvot himppa koholla jälkeenpäinkin. Ei kyllä mennyt rajojen yli, mutta huomautettiin että lähellä on.
Ylipainoa ei ole mutta sukurasitus löytyy.  Pelottaa kyllä kovasti, että sama toistuu taas..
En joutunut piikittämään, mutta jatkuvia testejä kotona ja syömisten tarkkaa seuraamista. Oli sormenpäät aika reillä ;) Paino tais viime raskaudessa nousta n.17kg
Tänään kävin puntarilla ja paino on himputti sentään noussu jo kilon.. nestettä alkanu kertymään näköjään samoin tein. Huomaa hyvin kun nukahtanu kyljelleen sohvalle vaatteet päällä, niin alempi jalka on täynnä syviä painaumia, näkee tasan tarkkaan missä menny mikäki sauma, sohvan istuintyynyn reuna, housujen tasku tms.

Niin ja mä olen hoitovapaalla, mutta se loppuu ihan kohta, oisko viikon päästä.
Toiveissa olla kesä vielä pojan kanssa kotona ja ettiä syksyksi uusia töitä, kun en palaa entiseen paikkaani enää pk-seudulle, vaan haluamme elää täällä missä perhe ja tukiverkosto lähellä.  Elokuusta eteenpäin on pojalle päiväkodista paikka varattuna.
Tääällä pienessä kaupungissa on vaan yksi päivystävä päiväkoti kesällä, joten sellasta päiväkotiuran alotusta en pojalle haluais, että alottaa paikassa, joka on ympätty täyteen lapsia, hoitajat vaihtelee koko ajan, kun kierrättävät eri päiväkotien työntekijät ja pitävät omia lomiaan ja paikkakin olis eri, kun se mikä on sitten oma päiväkoti.

Meillä ei menny raskaudesta kertominen ihan niinkuin suunnitelmissa oli.. ei alkuunkaan :D
Pojalle yritettiin eilen aamulla kertoa, mutta eihän se liiemmin kuunnellu. Kerroin että kuules muru, susta on tulossa isoveikka, meille tulee uusi vauva! Pojan vastaus "mummi tulee kohta?"
Toistin, siis kuulitko, meille on tulossa uusi vauva? Muistatko kun ollaan puhuttu, että missä sinä kasvoit, ennenkuin synnyit? poika: "mummi tulee"!
Oukei... Oli vaan omat synttärit ja vieraat mielessä, mut ehkä asia alkaa konkretisoitumaan sit vasta kun masulla jo kunnolla kokoa )
Perhe kun tuli, menin ihan lukkoon, eli en todellakaan kertonut. Mies sano että ainakin äiti taitaa epäillä, oli kuulemma vilkuillut sen verta masua kohti ja sisko saletisti ihmetteli, kun ei nähnyt mun polttavan aamun ulkoilulla, saati koko aikana kun täällä olivat. Huoh.
En tiedä miks omalle perheelle onkin niin tolkuttoman vaikea kertoa??








 
Voih, otan osaa. On se rankkaa ja saatan vain kuvitella miltä sinusta nyt tuntuu. Mutta pää ylös ja eteenpäin! Kyllä se siitä taas lähtee uus yritys käyntiin emoticon
 
Olen todella pahoillani!! :( Voimia tähän vaikeaan aikaan ja onnea uudelle yritykselle, sitten kun sen aika koittaa.
 
Tein tänään clearblue ja tuli nopsaan näyttöön 3+ hormonit ainakin nousee siis. Liityn siis joukkoon km uhallakin
Niian/30 (kohta 31)/ensimmäinen/14.11.2013/Jorvi?
Vähän tosiaan taustaa: itsellä takana yrittämisetä edellisen ja nykyisen meiehn kaa yhteensä noin viitisen vuotta. Viime keväästä clomit käytössä ja nyt viimeisessä yrityksessä mukana  myös luget. kkm viime heinäkuussa ja kkm nyt joulu/tammikuu, molemmat pitkittyneitä. Kahdesti olen siis itseni joutunut vk 12 maissa poistamaan ryhmästä, helmikuisista ja heinäkuisista. Katsotaan miten nyt käy ja toivotaan että ei kävisi samoin tällä kertaa.
Liityn siis joukkoon, ainakin hetkeksi. Pakkohan se on yrittää vähän edes iloita asiasta....
 
Voi että mua harmittaa Henniv:n puolesta! :( Voimia sinne kovasti!
Toivottavasti nyt Niianilla olis onnea matkassa, kun ootto noin kauan yrittäneet ja vastoinkäymisiä tullut tuplaten. :( Toivottavasti pystyt iloitsemaan tästä raskaudesta ja menis hyvin nyt tällä kertaa loppuun asti. Kolmas kerta toden sanoo, toivottavasti! 

Mulla oli edellisviikolla parina päivänä tuhruvuotoa josta soitin neuvolaan ja eilen tippu vessassa pönttöön pisaroita ihan kirkasta verta mutta ei enempää. Eli täälläki tarkkaillaan koko ajan. 
Esikosta tuli viikolla 5 runsasta tuhruvuotoa kolme päivää ja loppu. Silloin olin ihan paniikissa.
Mulle oli tosi helppoa kertoa vanhemmille ja lähimmille. Ja he olivat oikeestaan jo arvanneet eikä tullut yllätyksenä. :) Anoppi sano että olin niin "aneemisen" näkönen että arvas. :D

Olen ollut töissä esikoisen jälkeen, toiminimellä olen kauneudenhoitoalan yrittäjä. Tyttö meni hoitoon silloin 10kk ikäisenä. Ei ollut vaihtoehtoja, kun rahatilanne oli niin kurja. Mutta nyt seki on paremmalla tolalla niin jos jäisin kotiin pitemmäksi aikaa. Katotaan mitä oma pää sanoo, ku tykkään todella paljon työstäni. :) Silloin ratkaisut tuntui hyviltä eikä kaduta niitä ollenkaan. 
Esikkoa mietin että miten tekisi ku hän ollut kokopäiväisenä hoidossa, että jos vaan tiputtaisimme sen alkuunsa vaikka kymppipäiväseksi. Koska voi olla liian radikaali jos täyspäiväisestä suoraan kotiin ja kaikki kaverit jäis sinne. Ja sit kattois jääkö kotiin vai onko se kymppipäivää hyvä, koska vauvan synnyttyä on miltei 3v ja todella sosiaalinen ja touhukas. Ja tietysti jos tuleva vauva on tyyliin koliikki lapsi niin siinähän sitä ollaan jos touhutyttöki kotona... No turha vielä sinne asti miettiä mutta asiat käy mielessä. :)
 
Jaahas, mulla oli taas ollu vastausruutu liian kauan auki ja Henniv oli ehtiny käydä päivittämässä tilannetta.. Olen todella todella pahoillani :(

Bofink, osa-aikahoito on varmasti lapsellekkin kiva, vaikka itse kotona oliskikin. Lapselle ihan virikkeiden ja kavereiden takia ja itselle vähän kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa.
Näin aion ite tehdä :) Ellen töitä löydä, niin poika alottaa osa-aikaisena elokuun puolessa välissä. Mulla on kans niin vilkas tapaus, ettei sillä tai mulla kestä pää, jos koko päivä pitäis kotona olla. Meillä on vahvaa adhd epäilyä, psykologille on lähete ja toimintaterapiassa käytiin viime vuonna ylivilkkauden, voimakkaan omaehtoisuuden ja impulsiivisuuden takia. Kertakaikkisen sähäkkä tapaus, samalla maailman ihanin ja rakastavin mussu♥
 
Huomenta :)

Henniv, olen todella pahoillani puolestasi, voimahaleja <3

Täällä puhuttiin noista hankinnoista, niin mullakin on se tilanne, että mitään ei ole, kun tuo poika on jo 17v, eli mulla on melko sama tilanne kuin sulla, Mysterious :) Luulen kuitenkin, että aika pitkälle saa raskaus edetä, ennen kuin uskallan mitään alkaa ostelemaan...

Niian, mulla sama juttu, vähän varmempi olo tuli siitä toisesta digistä, kun näytti että on hormonitaso noussut :) Toivotaan tosiaan, kuten Bofink sanoi, että kolmas kerta toden sanoo :)

Voi kun kuluis alkava viikko äkkiä, olen varannut varhaisultra-ajan perjantaille, jolloin viikkoja olis kasassa 6+6. Mä näin sellasta unta viime yönä, että tää vauva syntyi 2-3 kk liian aikaisin, mutta siinä ei oikein selvinnyt, että miten kävi, mutta toivottavasti ei ollut mikään enneuni! Mun poika syntyi hätäsektiolla viikoilla 31+1 istukan irtoamisen takia, mikä taas johtui ilmeisesti raskausmyrkytyksestä, että silloin oli kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta onneksi kaikki meni hyvin :)

Täällä paistaa niin ihanasti aurinko, mukavaa sunnuntai-päivää kaikille :)
 
Voi ei oon tosi pahoilani,tuntuu pahaltasun puolesta :( toivotaanet tuut pian uudelleen raskaaksi ja pikkunenpysyy mukana loppuun asti! Voima haleja,tiedän miltä sinusta nyt tuntuu itse koin saman viime kerralla. Kuinka pitkällä sulla oli nyt raskaus?
 

Mysterious kirjoitti:

Jännittää niin pirusti. En saa antaa valtaa pelolle. Uskon että kaikki menee hyvin ja niin sinullakin Kaari!

Hyvillä mielin eteenpäin
Niin jännittää minuakin, ja paljon :P Ei tässä oikein vieläkään osaa uskoa, että olen raskaana, mutta ei kai ne kaksi testiä voi väärässäkään olla...

Hyvillä mielin tässä yritän mennä minäkin eteen päin, päivän kerrallaan, vaikka kevään tulevat työreissut ja omat olot mietityttää, jos siis pahoinvointi on vasta tulossa, vielä ei ole kummemmin vaivannut, onhan noita etovia oloja ollut hetkittäin, mutta ovat menneet ohi kun olen jotain syönyt :)
 

Nyytti kirjoitti:

Tervetuloa Kaari ja paljon onnea plussasta! :)

Kiitos kovasti :)


En tiedä miks omalle perheelle onkin niin tolkuttoman vaikea kertoa??

Tuosta asiasta mekin täällä panikoidaan :( haluttais kyllä jo kertoa, mutta kun jotenkin kuitenkin tuntuu liian aikaiselta... mulla ei ole entuudestaan lapsia, miehellä on edellisistä liitoista neljä... että ehkä miehen äiti suhtautuu hiukan rauhallisemmin, oman äidin reaktiot tässä pelottaa, kun en ole tämän lapsen isän kanssa kovin kauaa seurustellut... mutta kerrottavahan se on jossain kohtaa kuitenkin, kävi sitten miten kävi :P









 
Yhtä juttua mietin jo alkuviikosta, kun koira rupesi yhtäkkiä seurailemaan mua kuin hai laivaa, joka paikkaan ja aina, ja on jatkuvasti niin sanotusti iholla, nytkin änkesi syliin ja nukkuu nyt siinä tyytyväisenä... ääretöntä läheisyydenkipeyttä sillä siis havaittavissa, voimakkaampana kuin ennen. Siitä olen joskus kuullut, että uroskoirat reagoivat emäntänsä raskauteen suojelevasti, mutta kun mulla on narttukoira... liekö se tajunnut jo ennen mua, että mun sisällä tapahtuu jotain? Oliskohan se niin fiksu... Muutenkin tietysti ollut kaikenlaisia ajatuksia tässä, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan, yritän olla murehtimatta ns. turhista, mutta kun olo ei ole oikeastaan yhtään sellainen, että olisin raskaana. Totta kai alavatsan seutuvilla on paineen tunnetta ja välillä pieniä vihlomisia, ja ihan selkeästi turvottaa, mutta kun ajattelin, että huonot olot yms. iskisivät heti. Ei vaan vielä ole ihan mahdottomia oloja ollut, pientä etomista silloin tällöin, mutta ohimenevinä ilmiöinä vain, ainakin vielä... alussahan kaikki vielä on, ja kaikenlaista ehtii tapahtua, toki tietysti toivoisin, että tämä jatkuisi olojen suhteen tällaisena, töidenkin takia, kun kevään aikana on tiedossa jos minkälaista työreissua ympäri Suomen, ei olis kauhean hääviä reissata huonovointisena :( Mutta kahtotaan kuinka ämmän käy :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top