Ääh, mulle avautu miehen serkku fb:ssa kun on niin huolissaan tädistään eli siis mun anopista. Okei. Eipä siinä mitään sen kun on vaan huolissaan, mutta juttu käänty silleen, että meijän pitäs ottaa hänet enemmän mukaan meijän elämään. What? Nii, mäkin kuulemma joutaisin ihan hyvin vaikka käymään siellä lasten kanssa ku oon ollu hoitovapaalla ja äitiyslomalla. Juu, mukavaahan se on lasten kanssa ajella se 500 km suuntaansa... Aina se on saanu meille tulla, mutta aina ei vaan oo ollu rahaa menoveteen jos on sattunu palkka menemään kaljaan ja tupakkaan. Nii, voitashan me tietenkin maksaa hänen matkansa tänne meille. Eihän meillä ole kuin kohta neljä lasta elätettävänä, että meneehän siinä nyt yks anoppikin, saatana. Ja on mies joskus sen bensoja sponsoroinukkin ku on pyydetty lastenvahtiavuksi tms.
Ja jos ihminen ite on halunnu muuttaa sinne hemmetin kauas ni turha yhtään äpistä, ku kukaan ei käy kylässä. Tai jos on yksinäistä ja masentaa. Mut silloinhan voi aina ottaa vähän viinaa ni kyllä se siitä iloks muuttuu. Ei hitto, en kyllä jaksa aikuisen ihmisen ongelmia ruveta selvittämään ois tässä vähän muutakin. Tähänkin asti on toi äiti-poika -kuvio ollu jotenkin nurinkurinen. Ihan ku poika olis aikuisempi ku äiti...
Tämmönen purkaus tällä kertaa, oon ehkä vähän rauhallisempi ku alan keskustella tästä ton mieheni kanssa jahka lapset nukahtaa. Niiden ei tarvi kuulla taas mummon edesottamuksista.