Marinaketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aretha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ele, mulla oli eilen ihan samat fiilikset:
Itkinkin miehelle että olen ihan hyödytön kun tällä kertaa ei edes maha laskeudu!! Eikä synnytyskään sen takia meinaa alkaa ja vauvakin varmaan iso ja kaikki päätyy sektioon ja sitten voivottelin että olen niin kädet ilmassa tämän lihomisen kanssa - kun en voi sille mitään.

Mies tuki hienosti, toivottavasti muutkin puhuvat tunteistaan oikeille ihmisille, koska olen huomannut ettei pelkkä kirjoittaminen auta.

Olen myös yrittänyt pitää taukoa Foorumista, avasin tämän tänään vasta lähellä puolta päivää ja eilen en käynyt klo. 17 jälkeen ollenkaan.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
hymykuoppa sanoi:
Suski tosi ikävä kuulla ettette pääse vielä kotiin. Hyvähän se vaan on että niitä arvoja seuraillaan mutta ymmärrän että haluisit vauvan kanssa jo kotiin. Toivottavasti arvot lähtiskin pian laskuun! Onko teillä perhehuone vai ootko joutunu luopumaan miehen seurasta ja avusta öiks? Nii ja jos saan udella niin ootko 2a:lla vai b:llä?
Click to expand...

Vähä myöhäs huomasin tän, mut olin 2b:llä ja mies joutu kotii öiks, mut sain onneks yhden hengen huoneessa olla.
 
Mä oon niin äänetön tällä hetkellä, että foorumivuodatus on tärkeä kommunikointitapa. Mutta joo, pakkohan tässä on jaksaa pusertaa loppuun saakka ja kun sitä kellonlyömää ei kukaan osaa ennalta kertoa, niin odotettava vain on. Oikeassa elämässä on melko pienet murheet, lähinnä tämä liikkumattomuudesta ja turvotuksesta johtuva mökkihöperöityminen alkaa käydä luonnolle. Yleensä tähän aikaan vuodesta kirmailisin kaiket vapaa-aikani metsässä puita halailemassa; nyt en pääse edes lähikauppaan ilman kuskia ja saattajaa.

Joten toivon, että kun tämä yksi täältä kuoriutuu, mulla on edes teoreettinen mahdollisuus alkaa taas liikkumaan ulkosalla, tavata ihmisiä, ajaa edes autolla itse. Sais edes hitusen sitä aikuisen vapautta takaisin.
 
Mun tytön päiväkodissa on perjantaina äitienpäiväkavittelut. Se on siellä perinne aina ennen isäinpäivää ja äitienpäivää... Mua vähän harmittaa jos oon sillon sairaalassa, kun kaikkien muiden äidit tulee kahvittelemaan lapsensa kanssa ja mun tyttöllä ei olis äiti paikalla. :Heartred
Niillä on yllätykset meille! Eilen tyttö sanoi, että yllätys on sama asia kuin salaisuus! Ei kertonut mitään, oli ihanan päättäväinen...

Ehkä mummo voisi korvata äitiä siellä... :rolleyes: Se ihana anoppi! :confused:
 
Meillä ois kans eskarissa äitienpäiväkahvittelut perjantaina. Muurinpohjalettujaki ois tarjolla. Pakko pitää jalat ristissä ens keskiviikkoon saakka. Sit voi bebe syntyä.

Taas on niin saamaton olo. Voisin vaan maata sängyssä tekemättä yhtään mitään. Ruokaakin on niin tyhmä laittaa, ku itsellä ei oo minkäänlaista ruokahalua. Tosin herkkujahan menis kilotolkulla. Tympii tää olo välillä ihan kympillä.
 
Lähin kävelylle ku ajattelin et josko ne koventais supistuksia, mutta pöh ja pah.. Kaikki supistukset katos!
 
Tekis mieli marista vähä tännekki, mutta ehkä parempi lähtä sohvalle makaan hese- ähkyä pois. Ja vitutus siinnä samalla.
 
Systeri kysy aamulla et voisko tänään tulla käymään miehensä kanssa. Oli vähän pakko suostua (ei olla tän siskon kanssa nähty sitten maaliskuun ja ollaan muutenkin vähemmän yhteyksissä ku ton toisen kanssa viestitellään päivittäin). Olo on ihan vitun hehkee. En jaksanut siivota, en edes heittää päiväpeittoa sängyn päälle. Mies tuo kaupasta pullapitkon. En todellakaan aio meikata, housut ehkä jaksan laittaa jalkaan. Ei kai ne kauaa ole. Jotenkin ku oon nykyään tällänen kiukkunen ja antisosiaalinen valas niin ei kauheesti nappaa. Josko ne ei sit heti ois tuppaamassa uudestaan. Vauvan synnyttyä kyllä tehdään tylysti siten vieraiden kanssa et just ne joita halutaan tulee ja sillon ku meille sopii. Ja tarjottavatki voivat tuoda itse.
 
Laiskottaa, en ole koko päivänä käynyt kuin sairaalassa, päiväunilla ja suihkussa. Ruokaa tein sentään, tai jotain sen suuntaista..

Kai se on okei olla ihan saamaton? :(
 
Tossa on kuule paljon enemmän tekemistä kuin meitsin normaalipäivässä. Eilenkään en liikkunut kuin sohvan ja jäkiksen väliä. Tänään sentään taivuin lenkille ja imurinvarteen.
 
Mä oon tänään pessy pyykit. Siinä se. Ei oo vaan muuta yksinkertaisesti jaksanut. Mulla on kovat suunnitelmat pestä huomenna ikkunat, mut voisin melkein lyödä vetoa itseäni vastaan, että jää tekemättä :confused:
 
Mä oon syöny ja syöttäny, that's it! Kyllä on hienoo :D no okei oon mä vaihtanu muutaman vaipan ja käyny suihkussaki mut aika vähän ehtii ja pystyy oikeesti tekemään mitään...
 
Mulla on mieli tosi maassa. Itkettää koko ajan, ja väsyttää. Nukun mielestäni hyvin, mutta jotenkin nää jatkuvat lievät supistukset kai vaikuttaa, kun herätessä on piesty ja uupunut olo.

Mitääntekemättömyys ei sovi mulle. Päivät tuntuu tosi pitkiltä, kaipaan miestä (joka tekee nyt pitkiä työpäiviä saadakseen kaiken reilaan) ja läheisyyttä niin että sattuu. Kun mies lopulta tulee kotiin, oon jo niin väsynyt ja jumahtanut yksinäisyyteen etten enää haluakaan puhua tai silitellä.
 
Mä oon nukkunu kolme yötä vähän liian vähän. Huomaa selkeesti olevansa ärtyny, ja tänään en jaksa enää edes olla ärtyny. Aion lähetellä viestejä muutamille kyläilijöille, et tapaamiset on vauvan synnyttyä. Nyt vaan pelkkä oma itsensä keskiöön.
 
Kauhujen yö: kurkku niin kipeä, että jos erehtyi nukahtamaan, heräsi paniikissa siihen että nielaisee. Miten se voi edes sattua niin paljon? Lisäksi tuntui, että makuuasento ylipäätään nosti kropassa jonkun paniikkireaktion ja sydän löi miljoonaa. Tähän bonuksena normaalit pissareissut, joiden aikana yökin tyhjää vatsaani itkien lavuaariin, kun yskitti ja se yskiminen sattui. Meinasin vetää miestä turpaan, kun se kehtasi levittäytyä mun puolelle sänkyä ja koskea muhun.

Millä tän saa loppumaan? Mun on pakko saada unta, mutta mä en uskalla mennä nukkumaan.
 
Tuleeko siitä herkästi oksennus? Nyt on niin epätoivoinen olo, että kurlaan vaikka kloriitilla... Tavallisesti sitä hoivaisi kurkkukipua konjakkitotilla tai kourallisella särkylääkkeitä, mutta nyt ei voi käyttää mitään oikeasti toimivaa ja sen huomaa!

Meen tekemään sooda-suolaliuosta, tuli oksa tai ei.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top