Mä tunnustan, että mun tyttö on alkanu harjoittelemaan yksin ulkoilua lyhyitä aikoja. Mietin aina oonko ihan hunsvotti äiti, mutta kyttään sitä ikkunasta vähän väliä.

Eli pelkään et jotain tapahtuu!
Meillä on aikas iso piha, mutta välillä tuossa tiellä autot saattaa ajaa turhan lujaa ja suurin vaara onkin se että 3-vuotias menisi tielle.
Riippuu varmaan lapsen luonteesta, millon voi alkaa antaa hänelle itselleen vastuuta. Tyttö on tosi arka koville äänille ja pelkää esim. Roska-autoa, jos se käy meidän pihassa. Olenkin ajatellut, et hänelle tekee hyvää olla itsekseen 10 min. pihassa ja vähän haastaa pelkojaan. Kuitenkin tietää äidin olevan lähellä.
Tänäänkin ovi takapihalle on ollut koko päivän auki ja tyttö mennyt sisään ja ulos itsekseen. Ihanaa kun ei tarvitse enää koko ajan juosta perässä!
Aina kun me lähdetään johonkin, päästän tytön yksin pihaan "odottelemaan" et saan itse vaatteet päälle. Tyttö menee mielellään aina leikkimään kepeillään, eikä ole koskaan karannut.
Musta nykyään lapsia kasvatetaan vähän liikaakin pumpulissa, kaikesta varoitellaan, eikä anneta niiden pienin askelin ottaa vastuuta itsestään!
Mun siskon tytöt ei todellakaan 3-vuotiaana voinut olla itsekseen hetkeä ulkona, ne vallattomat karkasi valvottuinakin! Varmasti lapsesta kiinni...
Mutta en todellakaan voi käsittää, että 4-vuotias jätetään yksin kotiin ja saa mennä miten haluaa... Mun karvat nousee heti pystyyn ja haluisin tuon lapsen turvaan. Ei ole lapsen vika, että hänet jätetään yksin! Se reppana hakee aikuiselta huomioo noilla lällätyksillään.
Itse olen lapsuudessa kokenut heitteille jättämisen, niin tunnen suurta sympatiaa tuota lasta kohtaan!