Ehk miehil on pahoi kasvukipui isäks tulemisessa..
Marinaketju
- Ketjun aloittaja Aretha
- Aloituspäivämäärä
.
Muokattu viimeksi:
Pettäminen on perseestä, mutta se että on joskus menneisyydessä pettänyt ei välttämättä tarkota että pettää uudestaan. Mutta marinaan: vittuvittuvittuperkele!!!!!!!!!!! Koko yön supisteli, mä olin jo innoissani että tästäkö tää lähtee. Supistukset ei ollu hirveen kipeitä ja nukahtelin niiden välillä. Eli nukuin about vartin-puolen tunnin pätkissä. Sit aamuyöstä ne alko loppumaaan ja se vitutti. Aattelin että nukun piiiitkäääään. Mutta vitun kissat alotti viiden jälkee mouruumisen ja maton repimisen ja arvatkaapa oonko sen jälkeen nukkunu?!?!?!? Oikeesti teki mieli potkasta kissa raput alas tai vähintäänki kuristaa se. äskön volisin vessassa, ettei mies älyy. Jeesus. Uni on mulle ihan liian tärkeetä ja oon oikeesti tosi vittumainen jos en saa nukuttua. Sekin ärsyttää, miksei omia reaktioita saa kontrolloitua paremmin??
Mua ei oo tänä yönä supistanu yhtään! Nyt tuntuu taas siltä etten synnytä ikinä 
Toivottavasti noi miehet alkaisivat nyt kukin tajuamaan tän tilanteen ja alkaisivat käyttäytyä kunnolla. Luulisi että kun niillä on se 9kk ollu aikaa tottua ajatukseen,että lapsi on tulossa niin eivät nyt enää tässä viime metreillä akaisi hankalaksi. Mutta se on kyllä totta että eihän miehet osaa ajatella ja olla aina niin järkevästi.
Mä en tajua tota pettämisjuttua sit yhtään! Mä en oo koskaan pettänyt,eikä tulis mieleenkään. Me ollaan mun miehen kans samaa mieltä,että jos on hirvee tarve pettää niin eroo sitten ensin,ennen kuin alkaa mitään säätöjä muiden kanssa! Mun mies on joutunu petetyksi ja sillä on hirveet traumat siitä vieläkin.
Mä en tajua tota pettämisjuttua sit yhtään! Mä en oo koskaan pettänyt,eikä tulis mieleenkään. Me ollaan mun miehen kans samaa mieltä,että jos on hirvee tarve pettää niin eroo sitten ensin,ennen kuin alkaa mitään säätöjä muiden kanssa! Mun mies on joutunu petetyksi ja sillä on hirveet traumat siitä vieläkin.
Rimpsukka :Mun kissat häiköi kun ne oli nuorempia, sillon tajusin et täytyy yrittää viettää säännöllistä elämää ni ei herrasväellä mene pakka sekasin. Nyt kyllä selvästi reagoivat tähän raskauteen, mut onneks ei vielä ole alottanu mitään suurempia yöllisiä laukkaratoja tai järjettömiä oven kaapimisia. Kissat on yks syy miks nukun korvatulpissa...
mä en oo koskaan pettäny.... mut mua on petetty monet kerrat.... oon ehkä helppo kohde sellaselle.... mä oon sitä mieltä että kerran pettäjä aina pettäjät, en tarkoita sitä, että sitä ei vois lopettaa, vaan sitä että se petetty ei koskaan voi sitä unohtaa... ja että se leima otsas seuraa aina, että se pettäjän täytyy muistaa se ja sit kans elää asian kanssa... jos sitä myöhemmin syyttää vanhoista asioista, nou kän duu, mitäs menit tekemään...?! petos ei oo koskaan petetyn vika, vaan kyllä se vika on pettäjässä jos ei uskalla tulla päin naamaa sanomaan.. ja mä en laske pettämiseks pelkästään sitä että käydään tapissa asti, vaan kaikki salailu ja tollanen typerä härvääminen on mulle pettämistä... miksi salailla, jos ei ole mitään salattavaa...?! mut siinä vaiheessa vastuu tulee myös petetylle, kun mietitään jatkoa, voiko sen asian kanssa elää ja miten siitä selvitään...?! vaikka se toinen ansaitsit ne pallit/häppärit sinne giljotiiniin, niin jos päätetän jatkaa niin sit kans jatketaan.... totta munas vähä voi härkkiä ja vittuilla, sehän on elävää elämää, mut reilumeininki silti... ja mun mielestä pettäminen ei ole syy saada ite pettää, sillon alentuu sen mulkun tasolle....
meil oli kans tänki ukon kans jotain pettämis hommia pari vuotta sitten.. jos poikaa ei olis jo ollu, olisin lähteny samana iltana.. ukko vannoo edelleen, ettei se hommaillu mitään sen naisen kans ja että se on lesbo, mut se on vähä 50-50.... koskaan en sitä unohta ja luottamus tuskin tulee koskaan olemaan sama, mitä ennen sitä episodia.... mies tietää sen. sanoin, et jos se ei voi elää tän asian kans, paree lähtee eri teille.... pitkään meni, mut nykyään se asia ei tuu enää joka päivä mieleen... joskus nousee jossain asianyhteydessä esiin, mut molemmat pystytään elää sen kanssa... toisinaan toivon, et olis joku jolla se todistais, että ei ole mitään duunaillu sen eukon kans, mut toisaalta pelkään, et mitä jos onki.....?! mitä sit tekisi....? jäisinkö vielä vaiko enkö, en tiedä...? haluun elää lopun elämää tän ukon kans, vaikka se pässi onki, mut en pidä mahdottomana etteikö joskus saateta erota.... en oo sellanen romantikko, kuka uskoo ikuiseen rakkauteen tai jotain blaa blaa blaa, mut haluan elää tätä hetkeä onnellisena... katsotaan huomista sit huomenna......
mun sydän on potkittu ja revitty niiiiiiiiin monta kertaa... ei pelkästään miesten puolelta, vaan myös "ystävien".... mä oon vähä sellanen nauta, mutta erittäin uskollinen nauta... sanon jos on sanottavaa, ja oon huomannu, et kovinkaan moni ihminen ei sitä kestä... ne tuntuu saavan sanoa mitä vaan, esim. arvostella mun käyttäytymistä, mut jos mä sanon takasin, niin sit on piru irti.... toki voi johtua mun tavasta sanoa, mut en nyt omasta mielestäni ihan täyttä shaissee puhu... ehkä siks mä oon vähä tällanen latleroitunu ja sarkastinen ääliö, mut oon huomannu, et kyl tästä elämästä selvitään, eli eletään siis täysillä
mut silti mä oon niin tyhmä vissiin, et jaksan uskoa ihmisiin... vaikka mä oon hitaasti lämpeevä, mut sit ku jonku kans kolahtaa, niin yleensä se kolahtaa sit kovaa.. en tarvii ympärilleni miljoonaa kaveria, osaan olla myös yksin... tarviin ympärilleni vain ne tärkeät ja oikeat ystävät ja aidot ihmiset... ehkä siks mä viihdyn niin hyvin tääl foorumissa
tääl ei varmaa kenenkään tarvii olla muu ku oma ittensä... en tiä mistä tää taas tuli, mut toi pettämis homma on asia minkä takia mä itken henkisesti varmaan lopunelämääni... toivon etten loukkaa ketään, en halua osotella sormella ja syytellä, en ketään (paitsi miehiä) mut tää on mun mielipiteeni ja osa mun outoa ajatuksen juoksua.... pettäjälle haluisin sanoo, et älä nyt vittu oo tollanen idiootti, kasvata pallit ja käyttäydy ku mies!!!! mut en tiedä mitä sanoisin petetylle... ehkä mä vaan halaisin.............. 
meil oli kans tänki ukon kans jotain pettämis hommia pari vuotta sitten.. jos poikaa ei olis jo ollu, olisin lähteny samana iltana.. ukko vannoo edelleen, ettei se hommaillu mitään sen naisen kans ja että se on lesbo, mut se on vähä 50-50.... koskaan en sitä unohta ja luottamus tuskin tulee koskaan olemaan sama, mitä ennen sitä episodia.... mies tietää sen. sanoin, et jos se ei voi elää tän asian kans, paree lähtee eri teille.... pitkään meni, mut nykyään se asia ei tuu enää joka päivä mieleen... joskus nousee jossain asianyhteydessä esiin, mut molemmat pystytään elää sen kanssa... toisinaan toivon, et olis joku jolla se todistais, että ei ole mitään duunaillu sen eukon kans, mut toisaalta pelkään, et mitä jos onki.....?! mitä sit tekisi....? jäisinkö vielä vaiko enkö, en tiedä...? haluun elää lopun elämää tän ukon kans, vaikka se pässi onki, mut en pidä mahdottomana etteikö joskus saateta erota.... en oo sellanen romantikko, kuka uskoo ikuiseen rakkauteen tai jotain blaa blaa blaa, mut haluan elää tätä hetkeä onnellisena... katsotaan huomista sit huomenna......
mun sydän on potkittu ja revitty niiiiiiiiin monta kertaa... ei pelkästään miesten puolelta, vaan myös "ystävien".... mä oon vähä sellanen nauta, mutta erittäin uskollinen nauta... sanon jos on sanottavaa, ja oon huomannu, et kovinkaan moni ihminen ei sitä kestä... ne tuntuu saavan sanoa mitä vaan, esim. arvostella mun käyttäytymistä, mut jos mä sanon takasin, niin sit on piru irti.... toki voi johtua mun tavasta sanoa, mut en nyt omasta mielestäni ihan täyttä shaissee puhu... ehkä siks mä oon vähä tällanen latleroitunu ja sarkastinen ääliö, mut oon huomannu, et kyl tästä elämästä selvitään, eli eletään siis täysillä
mut silti mä oon niin tyhmä vissiin, et jaksan uskoa ihmisiin... vaikka mä oon hitaasti lämpeevä, mut sit ku jonku kans kolahtaa, niin yleensä se kolahtaa sit kovaa.. en tarvii ympärilleni miljoonaa kaveria, osaan olla myös yksin... tarviin ympärilleni vain ne tärkeät ja oikeat ystävät ja aidot ihmiset... ehkä siks mä viihdyn niin hyvin tääl foorumissa
tääl ei varmaa kenenkään tarvii olla muu ku oma ittensä... en tiä mistä tää taas tuli, mut toi pettämis homma on asia minkä takia mä itken henkisesti varmaan lopunelämääni... toivon etten loukkaa ketään, en halua osotella sormella ja syytellä, en ketään (paitsi miehiä) mut tää on mun mielipiteeni ja osa mun outoa ajatuksen juoksua.... pettäjälle haluisin sanoo, et älä nyt vittu oo tollanen idiootti, kasvata pallit ja käyttäydy ku mies!!!! mut en tiedä mitä sanoisin petetylle... ehkä mä vaan halaisin..............
M
Mannaryyni
Vieras
Mie en oo pettänyt ketään, enkä aio. Mua on kerran petetty, kun olin vielä omasta mielestä nuori moiseen seksisuhteeseen, nii eipä jätkä odottanu.. Ja sille kelle menetin neitsyyteni niin on nyt tulevan lapsemme isä. :) Ja kesällä viisivuotta ollaan oltu yhdessä. Eikä mieskään siedä pettämist, kun sitäkin on petetty edellisessä teinisuhteessa.
Mullakin on kokemuksia pettämisestä molemmin puolin. Mä olen ollut kauhean epävarma itsestäni ja pelännyt yksin jäämistä, joten olen roikkunut suhteissa jotka ei enää anna mitään ja päätynyt etsimään jännitystä muualta. Muutamat seurustelut nuorempana lopetin vasta siinä kohtaa kun olin löytänyt uuden. Kai mä siinä "kostin" sitäkin että mun eka pidempi seurustelusuhde loppui siihen että sälli vaihtoi mut lennosta ja se oli niin kova paikka että sain aika pitkän masennusjakson (ei sitä millään hoidettu, mutta niin mä sen olen itsediagnosoinut myöhemmin). Paska ihminen kun pistin vahingon kiertämään enkä ole asiasta mitenkään ylpeä.
Mun tähän asti pisimmässä 9 v kestäneessä suhteessakin mulla oli vielä jotain kännisekoiluija alkuhuuman jälkeen parin ekan vuoden aikana. Niistä en eksälle ikinä puhunut, vaikka joistain jäin kyllä kiinnikin. Mä en itse saanut noista mitään iloa vaan pelkäsin ja inhosin niitä juttuja. Silti vaan aina päädyin niihin useammankin kerran. Siinä suhteessa se oli mun osalta ehkä jotain kapinointia. Se mies oli hankala, raskas ja dominoiva, suuttui tosi helposti aivan olemattomista asioista, sain kerran nyrkistä sen takia että läiskytin maitoa pöydälle. Vaikka asuttiin suurin osa ajasta 100 km välimatkan päässä se teetätti mulla kaikki mahdolliset asiointinsa ja askareensa ja haukkui jos en hoitanut niitä sen mielestä tarpeeksi hyvin. Tollaisesta olisi tietysti pitänyt lähteä heti pois mutta kummasti siihenkin sitten jäin vuosiksi roikkumaan. Kun ei usko itseensä alkujaankaan niin tuollainen ihminen saa loputkin aika hyvin uskomaan että parempaakaan ei ole näin huonolle ihmiselle luvassa. Suhde loppui siihen että tää mies kertoi sillä olleen pari vuotta suhde. Silloinkin vielä kelasin mahdollisuutta jatkaa silti, mutta onneksi siinä kohtaa sentään tajusin lopettaa.
Tässä suhteessa en muuten itse älynnyt mitään pettämisen merkkejä. Mies ei ollut yhtään mustasukkainen ja olin kokoajan myös itse luottavainen vaikka itse olin aiemmin pettänyt. Se miehessä kyllä oli että se oli todella tarkka tietokoneestaan, puhelimestaan ja papereistaan. Sillä oli kaikki automaattitallennukset ja historiat poistettu aina. Silti, jos joskus erehdyin kurkkaamaan jotain netistä kun se oli kirjautuneena koneelle tunnuksillaan niin alkoi huuto. Pankkiautomaatillakin jos erehdyin tulemaan liian lähelle kun se oli nostamassa rahaa se sai hepulin. Mutta nää kaikki meni sen muiden outouksien piikkiin ihan sujuvasti.
Pettämisen takana on mun mielestä aina jotain isompia käsittelemättömiä ongelmia. Mulla se oli huono itsetunto ja siihen tulleet lisäkolhut, joita en ikinä halunnut alkaa työstää vaan lääkitsin niitä siirtymällä suhteesta toiseen ja häsläämällä. Tai ihan vaan paskassa suhteessa roikkuminen oman typeryyden takia. Mä olin reilun vuoden sinkkuna ennen kuin tapasin tän nykyiseni. Tai kyllä mä deittailin paljon mutta mitään seurustelun suuntaista ei sillä välin ollut. Sinä aikana sain kuitenkin silmäni auki itseni kanssa tosi monen asian suhteen ja itseluottamus on löytynyt.
Vaikka tässä ihmisen luonteen heikkous on tullut koettua puolin ja toisin niin nykyäänkin olen edelleen luottavainen muita kohtaan. Epäilemällä tai rajoittamalla ei voi estää toista sekoilemasta tai rakastumasta toiseen. Sit se vaan menee niin vaikka aina pettäminen on vakava loukkaus toista kohtaan. Myös, kun tietää että pettämisen takana on jotain muuta niin silloin toki mieluummin asiasta tietäisi että tietäisi missä mennään eli siinä mielessä kyllä pettämisen merkkien tai toisen käyttäytymisen muuttumien seuraaminen ei ole liioiteltua tai mustasukkaisuutta. Mutta hakemalla ei kannata ryhtyä moisia merkkejä hakemaan.
Tulipas vuodatus taas...
Mun tähän asti pisimmässä 9 v kestäneessä suhteessakin mulla oli vielä jotain kännisekoiluija alkuhuuman jälkeen parin ekan vuoden aikana. Niistä en eksälle ikinä puhunut, vaikka joistain jäin kyllä kiinnikin. Mä en itse saanut noista mitään iloa vaan pelkäsin ja inhosin niitä juttuja. Silti vaan aina päädyin niihin useammankin kerran. Siinä suhteessa se oli mun osalta ehkä jotain kapinointia. Se mies oli hankala, raskas ja dominoiva, suuttui tosi helposti aivan olemattomista asioista, sain kerran nyrkistä sen takia että läiskytin maitoa pöydälle. Vaikka asuttiin suurin osa ajasta 100 km välimatkan päässä se teetätti mulla kaikki mahdolliset asiointinsa ja askareensa ja haukkui jos en hoitanut niitä sen mielestä tarpeeksi hyvin. Tollaisesta olisi tietysti pitänyt lähteä heti pois mutta kummasti siihenkin sitten jäin vuosiksi roikkumaan. Kun ei usko itseensä alkujaankaan niin tuollainen ihminen saa loputkin aika hyvin uskomaan että parempaakaan ei ole näin huonolle ihmiselle luvassa. Suhde loppui siihen että tää mies kertoi sillä olleen pari vuotta suhde. Silloinkin vielä kelasin mahdollisuutta jatkaa silti, mutta onneksi siinä kohtaa sentään tajusin lopettaa.
Tässä suhteessa en muuten itse älynnyt mitään pettämisen merkkejä. Mies ei ollut yhtään mustasukkainen ja olin kokoajan myös itse luottavainen vaikka itse olin aiemmin pettänyt. Se miehessä kyllä oli että se oli todella tarkka tietokoneestaan, puhelimestaan ja papereistaan. Sillä oli kaikki automaattitallennukset ja historiat poistettu aina. Silti, jos joskus erehdyin kurkkaamaan jotain netistä kun se oli kirjautuneena koneelle tunnuksillaan niin alkoi huuto. Pankkiautomaatillakin jos erehdyin tulemaan liian lähelle kun se oli nostamassa rahaa se sai hepulin. Mutta nää kaikki meni sen muiden outouksien piikkiin ihan sujuvasti.
Pettämisen takana on mun mielestä aina jotain isompia käsittelemättömiä ongelmia. Mulla se oli huono itsetunto ja siihen tulleet lisäkolhut, joita en ikinä halunnut alkaa työstää vaan lääkitsin niitä siirtymällä suhteesta toiseen ja häsläämällä. Tai ihan vaan paskassa suhteessa roikkuminen oman typeryyden takia. Mä olin reilun vuoden sinkkuna ennen kuin tapasin tän nykyiseni. Tai kyllä mä deittailin paljon mutta mitään seurustelun suuntaista ei sillä välin ollut. Sinä aikana sain kuitenkin silmäni auki itseni kanssa tosi monen asian suhteen ja itseluottamus on löytynyt.
Vaikka tässä ihmisen luonteen heikkous on tullut koettua puolin ja toisin niin nykyäänkin olen edelleen luottavainen muita kohtaan. Epäilemällä tai rajoittamalla ei voi estää toista sekoilemasta tai rakastumasta toiseen. Sit se vaan menee niin vaikka aina pettäminen on vakava loukkaus toista kohtaan. Myös, kun tietää että pettämisen takana on jotain muuta niin silloin toki mieluummin asiasta tietäisi että tietäisi missä mennään eli siinä mielessä kyllä pettämisen merkkien tai toisen käyttäytymisen muuttumien seuraaminen ei ole liioiteltua tai mustasukkaisuutta. Mutta hakemalla ei kannata ryhtyä moisia merkkejä hakemaan.
Tulipas vuodatus taas...
.
Muokattu viimeksi:
Tosta facebookista. Mun mies ei enää oo siellä. Onneksi. Meidän suhde parani huomattavasti, kun mun ei tarvinnu jatkuvasti pelätä uusia naiskavereita. Ja niitä mulla ei oo mitään vastaan, jos on ihan kaveri pohjalla, mut monesti yllätin miehen salaa juttelemasta ni sitä en sulattanut. Se oli sillon sellasta et puhelin kulki suihkuunkin mukaan ja semmonen pääsykoodi mitä mä en tietenkään tienny. Selvästi oli jotain salattavaa. Nykyään tilanne ihan eri, eikä tarvii jatkuvasti olla epäilemässä.
M
Mannaryyni
Vieras
Joo, en miekää salaa juttelua sietäisi.. Mie ite jos juttelen miespuolisten kavereiden kanssa (oon miesten kaa yleensä samalla aaltopituudella toisinku naisten) niin mie voin iha keskustella niitte kaa avoimesti enkä oo moksiskaa jos mies tulee lukee vierestä, et siinäpä lukee et ei oo mitää salattavaa!
.
Muokattu viimeksi:
M
Mannaryyni
Vieras
Nii siis mies on myös fabossa. Kotikaupunkinsa kavereidensa kaa se yleensä "paskaa" siel puhuu.. :)
Hymis en nyt haluis maalata piruja seinille, mutta sillon kun mies mun selän takana sääti ni puhelinta ei voinu jättää hetkeksikään vahtimatta. Ja siitä mulla ne epäiltykin sillon heräs. Ja jos puhelin oli pöydällä ni aina oli näyttö pöytään päin ja äänettömällä jos tuli viestejä joista mun ei kuulunut tietää. Nousee oikeen niskavillat pystyyn ku mietin noita aikoja.
.
Muokattu viimeksi: