Marinaketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aretha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Aika ikävään tilanteeseen oot joutunu spiraali :sad001
Tajusin just miten paljon meillä kaikilla voi elämä muuttua näitten vauvojen myötä. Ei oo tuollasia asioita ennen paljoo tarvinnu miettiä, mutta kohta se voi olla omallakin kohdalla "arkipäivää"...
 
Noista miesten urpoiluista... Vaikuttaa kovasti siltä, että nää vikat viikot sotkee äijien päätä jopa enemmän kuin naisten. Toi mun kultamussu on ihan kipsissä, ei saa töissä mitään aikaiseksi ja kaipaa multa hirveästi huomiota ja rauhoittelua. Tavallaan on tosi päinvastainen tilanne kuin monella teistä muista, mut ehkä ne vaan reagoi lähestyvään syntymään liittyvään ahdistukseen kukin itselleen luonteenomaisimmalla tavalla: yksi vittuilee, toinen masentuu. Toi mun ukko on oikeasti masentuneen oloinen ja yritän olla kärsivällinen tän asian kanssa, vaikka välillä tekiskin mieli huomauttaa että hei, mua tässä pitäisi hoivata. Se on ollut ihan mahtihoivaaja, mut nyt se on jotenkin hukassa ja umpiväsynyt.
 
Mulla alkaa olla sellanen olo et vihaan kohta kaikkia. En siis teitä, mutta kaikkia ihmisiä joita on oikeesti miun ympärillä. En oo ihan varma onko ne hankalia mulle, vai mie niille? Enhän mie ees oo jaksanu oikein nähä ketään.
Ehkä mullakin vaan alkaa olee jaksaminen niin loppu. Aika yksin saa olla näitten asioittensa kanssa.
V*tuttaa sekin että nyt se lapsen isä yrittää olla jollain tapaa kuvioissa. Miks nyt. Missä se oli koko odotusajan?
 
Mä tunnustan, että mun tyttö on alkanu harjoittelemaan yksin ulkoilua lyhyitä aikoja. Mietin aina oonko ihan hunsvotti äiti, mutta kyttään sitä ikkunasta vähän väliä. :rolleyes: Eli pelkään et jotain tapahtuu!
Meillä on aikas iso piha, mutta välillä tuossa tiellä autot saattaa ajaa turhan lujaa ja suurin vaara onkin se että 3-vuotias menisi tielle.
Riippuu varmaan lapsen luonteesta, millon voi alkaa antaa hänelle itselleen vastuuta. Tyttö on tosi arka koville äänille ja pelkää esim. Roska-autoa, jos se käy meidän pihassa. Olenkin ajatellut, et hänelle tekee hyvää olla itsekseen 10 min. pihassa ja vähän haastaa pelkojaan. Kuitenkin tietää äidin olevan lähellä.
Tänäänkin ovi takapihalle on ollut koko päivän auki ja tyttö mennyt sisään ja ulos itsekseen. Ihanaa kun ei tarvitse enää koko ajan juosta perässä!

Aina kun me lähdetään johonkin, päästän tytön yksin pihaan "odottelemaan" et saan itse vaatteet päälle. Tyttö menee mielellään aina leikkimään kepeillään, eikä ole koskaan karannut.

Musta nykyään lapsia kasvatetaan vähän liikaakin pumpulissa, kaikesta varoitellaan, eikä anneta niiden pienin askelin ottaa vastuuta itsestään!

Mun siskon tytöt ei todellakaan 3-vuotiaana voinut olla itsekseen hetkeä ulkona, ne vallattomat karkasi valvottuinakin! Varmasti lapsesta kiinni...

Mutta en todellakaan voi käsittää, että 4-vuotias jätetään yksin kotiin ja saa mennä miten haluaa... Mun karvat nousee heti pystyyn ja haluisin tuon lapsen turvaan. Ei ole lapsen vika, että hänet jätetään yksin! Se reppana hakee aikuiselta huomioo noilla lällätyksillään.
Itse olen lapsuudessa kokenut heitteille jättämisen, niin tunnen suurta sympatiaa tuota lasta kohtaan!
 
Meillä kans lapset menee varsin itsekseen ulkona-tosin mäkin oon yleensä siellä ulkona, jossain (en todellakaan vieressä, yleensä touhuan eläinten parissa tai kasvimaalla jotain).. mutta on se aika eri juttu kun isommat katsoo jo pienimmän perään ja ilmottavat jos lähtevät itse jonnekin, jolloin pienin tulee sitten mun lähettyville. Ja siis mielelään ovat yhdessä, ei mitenkään pakotettuna.
tänään otin sisällä erinomaiset tupluurit, oikein kunnon koomaan pääsin, kun 8-v tytöt leikki 2-vn kanssa ulkona:sleep011

Kyllä nuo luonteet vaikuttaa paljon, meillä kans tytöt olleet varsin pihassa pysyvää sorttia pieninä-eivätkä kyllä vieläkään lähde ilmoittamatta. esikoinen oli vauhdikkampi ja vieläkin varsin impulsiivinen ja vastuuton liikkeissään..(mutta toisaalta ei voi verrata kun silloin ei ollut niitä isompia vahtimassa/viihdyttämässä)

Me siis asutaan parinsadan asukkaan kyläkeskuksessa saaressa, autot lienee se suurin vaara- ja ne heikot jäät yms houkuttavat vaarat.. mutta kannustan kyllä lapsia itsenäiseen liikkumiseen/seikkailuun sitä mukaan kun taidot alkaa riittää, puitteet siihen on erinomaiset. toiset vaan tarvii enempi sitä vauhtiin potkimista kun jarruttelua

mutta en kyllä laita lapsia naapurien mukaan puistoon tms, ellei se äiti nimenomaan tuu pyytämään! jokapaikkaan mukaan tunkevat toisten lapset osaa kyllä ärsyttää, on niitä meilläkin naapurissa.:rolleyes:
 
Tottakai luonne ratkaisee paljon mutta 4 vuotias on aika altis vielä houkutuksille esim lähteä metsään jäniksen perään ja eksyä sinne.. Tai pallon perään autotielle tms... Sen takia en antaisi oman lapseni olla tossa pihalla ilman valvontaa. Ja se valvonta riittää että on pihassa vaikka touhuamassa jotain muuta korvat höröllä tai sisällä niin että näkee lapsen ja ikkuna on auki et kuulee vähän mitä touhutaan... Ja lapsella pitää olla selvät rajat mitä hän noudattaa ja tietty rangaistus jos ei onnistu! Mutta tällä ko lapsella ei tunnu olevan rajoja (eikä rakkautta). Yks kerta näin ikkunasta kuinka lähti talojen välistä metsään minne pitää mennä puron yli ja mietin et pitääkö mennä perään?!?! Sillä lapsella ei myöskään ole omia leluja vaan hakee luvatta muiden ovien edestä leluja, potkulautoja yms... Kurjaa kaikin puolin :( en edes näe hänen äitiään koskaan et voisin ottaa puheeksi...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mun tekis kyllä kans pahaa seurata tollasta tilannetta vierestä. Eikä mikään ihme, että lapsi oireilee, kun kotona tunnuta välittävän hänestä lainkaan :(
 
Meidän naapurissa on kans pari tämmöstä muksua. Ne leikkii kahdestaan pihassa. Välillä käyvät pyöräilemässä vähän kauempana yms. En tiedä tietävätkö vanhemmat mitä nää lapset puuhaa.
Meidän muksut pääsi viime syksynä kahdestaan pihalle. Mutta silleen, että katselin välillä ikkunasta missä viipottivat. Ja hyvin tarkkaan rajattiin alue missä saa olla. Hyvin on sujunut. Tosin tuo meidän melkein 7v varmaan menis minne vaan, jos se sais päättää. Onneks tolla isommalla on vähän enempi järkeä päässä. Me asutaan aika liki keskustaa kerrostalossa ja odotan kyllä innolla, että ensi keväänä päästään muuttamaan tonne maalle, jossa ei ole liikaa houkutuksia oman pihan ulkopuolella.
 
Sain just kuvaviestin kavereilta mökiltä, "hassu" kuva yhdestä kaverista ja tekstinä terveisiä. Jahas. Mitäs mun pitäis tohon vastata? Et no kiitos kovasti, minä tässä makaan piikkipallo toosassa ja selkä kipeenä ja yritän saada unta?
Ja aika riskaabelia lähettää tähän aikaan, hyvin oisin voinut olla nukkumassa. Prr, just ku olin jo lopettanut tästä asiasta kiukkaumisen niin piti taas.

Mies nukahtaa aina about 3min sisällä ku sammutetaan valot, eikä se edes pissaa aina ennen nukkumaan menoa eikä silti herää yöllä vessailemaan. Aika ärsyttävä tyyppi.

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
No niinpä! Nyt on ihan fiilareissa, jos on tarvinnut nousta vain kaksi kertaa yöllä pissalle (kuten allekirjoittanut parina viime yönä ja oon niiiii-in virkeä!).
 
Tai sen ku illalla kävi ja sit seuraavan kerran aamulla, vaikka 12h unien jälkeen. Vaikee uskoa todeksi.

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Ne on varmasti menetetty pitkiksi ajoiksi. Vessailut toivottavasti ehkä vähenis

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Kyllä noita asioita osais nyt arvostaa ihan eritavalla kun ennen! Onneks ne ei oo ikuisesti kadonnu vasn tää on väliaikasta kaikki :)
 
Mä olen jo messunnut itselleni oikeuden keskeytymättömiin yöuniin aina välillä. Isille pullo käteen ja vahtivuoro. En todellakaan ala miksikään zombieksi, joka valvoo viikosta toiseen. Musta tulee onnettomuus- ja itkualtis vittupää, jos en saa nukkua riittävästi.
 
Mulla on kans ikkuna auki ja silti ihan hirvee hiki! Ja närästääkin vielä ihan järkyttävän paljon :(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top