Mikäs nyt on että noin ketuttaa?
Marinaketju
- Ketjun aloittaja Aretha
- Aloituspäivämäärä
Se että meillä oli viikonlopulle yhteisiä suunnitelmia, jotka mureni sillä että mies onkin mielummin 24h viikonlopusta töissä. Sillä olis tänäänki ollu vapaata, mut ei näköjään mun seura kelpaa ku piti tänäänkin mennä. Ja pääs kolmelta töistä ja tuli vasta äsken himaan. Eikä se oo ees yrittäny hakeutua tänne makkariin lohduttamaan tai selittämään. Tiedän et tää kuulostaa täysin hormoonien sekoittamilta ajatuksilta, mut mua vaan pelottaa, että tässä on kyse jostain vakavammasta. Tää suhde ei kestä enää toista pettämiskohua. Oli tuolloinkin työpaikka romanssi hänen osaltaan ja mua vituttaa ja itkettää ku ihan samat merkit taas ilmassa.
Höh Lälly
Ihan tosi perseestä tollanen! Ite olen välistä ollut aivan super vainoharhainen mutta en tätä nykyistä ole saanut rysän päältä kiinni kertaakaan. Silti uskon että on pettänyt muutamankin kerran... Nyt kuitenkin ajattelen et jos haluaa toisia naisia niin voi voi. Sen kerran kun siitä narahtaa niin ovikin narahtaa sitten 
Eipä voi kun yrittää luottaa ja uskoa siihen että kun on kerran lapsia yhdessä päätetty hankkia niin molemmat olisivat tosissaan mukana. Toivotaan että se on sun mieli mikä heittää nyt häränpyllyä eikä mies mikä juoksee naisissa 
Tai jos on niin silakkaostoksille sit vaan 
Ihan tosi perseestä tollanen! Ite olen välistä ollut aivan super vainoharhainen mutta en tätä nykyistä ole saanut rysän päältä kiinni kertaakaan. Silti uskon että on pettänyt muutamankin kerran... Nyt kuitenkin ajattelen et jos haluaa toisia naisia niin voi voi. Sen kerran kun siitä narahtaa niin ovikin narahtaa sitten Eipä voi kun yrittää luottaa ja uskoa siihen että kun on kerran lapsia yhdessä päätetty hankkia niin molemmat olisivat tosissaan mukana. Toivotaan että se on sun mieli mikä heittää nyt häränpyllyä eikä mies mikä juoksee naisissa Tai jos on niin silakkaostoksille sit vaan
Lälly mä ymmärrän sua niin hyvin! Voi ei. Mulla on ollu ihan samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Toivottavasti ei oo kyse pettämisestä! Ehkä sunkin miehellä on joku loppuraskauden vapaudenkaipuu nyt meneillään? Mutta oli mitä oli niin kyllä sen pitäis silti vähän enemmän osottaa kiinnostusta sua kohtaan!
Mä oon istunut vessassa puol tuntii itkemässä, eikä tota se kiinnosta. Ja se johtuu siitä, et se tietää et mä tiedän ja sen takia ei pysty tulee edes esittämään sympaattista. Ja niin ku ei toi mies oo tässä raskaudessa oo muutenkaan ollu mukana miltään osin ni oishan tää pitäny tajuta. Ja mä ku oon nähny tän ennenki ni vaikee pistää ees mielikuvituksen piikkiin. Eniten mua itkettää se, et nää tunteet saa mut katumaan tätä vauvaa jota kuitenkin nyt rakastan jo maailman eniten
Älä vielä tee liian rankkoja johtopäätöksiä Lälly!
Mä en usko omasta miehestäni että ois oikeestaan edes kykenevä pettämään tai pahemmin loukkaamaan mutta ei sekään oo oikeen osannu osallistua raskauteen ja varsinkaan paljon auttaa missään. Mä laitan asian sen piikkiin ettei miehet vaan osaa ja tajuu, ehkä se on jotain itsesuojelua et haluu uskoa niin mut mä oon oikeesti sitä mieltä.
Mä uskon et meille muillekin on aika monelle tullu heikkoina hetkinä mieleen et pitikö nyt ryhtyä vauvanhankintapuuhiin kun tilanne on hetkittäin epävarma ja suhteita koetellaan, mutta varmasti lopussa kiitos seisoo! Voi kuulostaa karskilta mutta kävi meidän kunkin parisuhteissa miten kävi jatkossa, meillä tulee aina olemaan se oma lapsi ja se on jotain ihmeellistä. Kaikki ei sitä saa ja uskon et se on kaiken tän paskan arvosta.
Sitten kun jaksat, otat asian puheeksi miehen kanssa. JOS jotain noin ikävää ois oikeesti tekeillä, mammakomppania lienee edelleen valmiina ja aseistettuna! Ja tukea nyt vähintäänkin aina saa, se on täällä jo moneen kertaan nähty.
Mä en usko omasta miehestäni että ois oikeestaan edes kykenevä pettämään tai pahemmin loukkaamaan mutta ei sekään oo oikeen osannu osallistua raskauteen ja varsinkaan paljon auttaa missään. Mä laitan asian sen piikkiin ettei miehet vaan osaa ja tajuu, ehkä se on jotain itsesuojelua et haluu uskoa niin mut mä oon oikeesti sitä mieltä.
Mä uskon et meille muillekin on aika monelle tullu heikkoina hetkinä mieleen et pitikö nyt ryhtyä vauvanhankintapuuhiin kun tilanne on hetkittäin epävarma ja suhteita koetellaan, mutta varmasti lopussa kiitos seisoo! Voi kuulostaa karskilta mutta kävi meidän kunkin parisuhteissa miten kävi jatkossa, meillä tulee aina olemaan se oma lapsi ja se on jotain ihmeellistä. Kaikki ei sitä saa ja uskon et se on kaiken tän paskan arvosta.
Sitten kun jaksat, otat asian puheeksi miehen kanssa. JOS jotain noin ikävää ois oikeesti tekeillä, mammakomppania lienee edelleen valmiina ja aseistettuna! Ja tukea nyt vähintäänkin aina saa, se on täällä jo moneen kertaan nähty.
Voi ei, älä itke Lälly! Etko voi sanoa sille suoraan miltä susta tuntuu? Sithän se ei vois ainakaan asiaa pakoilla...
Omasta kokemuksesta tiiän kyllä kuinka vaikeeta joitain asioita on ottaa puheeks, tiiätte kyllä meiän taisteluista, mutta yritän kannustaa sua Lälly silti!
Voi Lälly 
Mä kans mietin et ootko lietsonu noi ajatukset päälle, voisko se olla jotain muuta? Kehtasitko kysyä siltä suoraan et onks kyse samasta ku aiemmin? Mä niin tiedän ton tunteen, kun kaikki vaikuttaa vaan enemmän ja enemmän epäilyttävältä, kunnes (toivottavasti) löytyyki ihan luonteva selitys kaikelle. Must on kyl järkkyy kuinka monen miehet sekoilee nyt jotakin. Miten must tuntuu et miesten pitäs käydä jossain ihan omassa raskauskoulutuksessa, missä opeteltais tukemaan kumppania raskauden aikana, eikä järjestää mitään kriisejä. Sinänsä mä mietin, et meille jää ainaski nää vauvat käsiin, jos ei muuta(siis jos suhteet katkee tms.). Mä oon siitä ikionnellinen 
Mä kans mietin et ootko lietsonu noi ajatukset päälle, voisko se olla jotain muuta? Kehtasitko kysyä siltä suoraan et onks kyse samasta ku aiemmin? Mä niin tiedän ton tunteen, kun kaikki vaikuttaa vaan enemmän ja enemmän epäilyttävältä, kunnes (toivottavasti) löytyyki ihan luonteva selitys kaikelle. Must on kyl järkkyy kuinka monen miehet sekoilee nyt jotakin. Miten must tuntuu et miesten pitäs käydä jossain ihan omassa raskauskoulutuksessa, missä opeteltais tukemaan kumppania raskauden aikana, eikä järjestää mitään kriisejä. Sinänsä mä mietin, et meille jää ainaski nää vauvat käsiin, jos ei muuta(siis jos suhteet katkee tms.). Mä oon siitä ikionnellinen
Kiitos naiset tuesta.. Kävimme tossa puolen tunnin itku/huuto keskustelun. Yhtäkki vika onkin mussa, ja tää vauva ei olekaan hänen lapsi! Sehän selittää miks ei oo koko raskaus kiinnostanu jos ei ees usko et on hänen lapsensa!! Että mä vihaan miehiä!! Kiva kun tälläsiä asioita selviää tässä vaiheessa. On meidän suhde aika hataralla pohjalla kun kumpikaan selvästi luota toiseensa. Vauva tän kaiken keskelle varmaan saa asiat paljon paremmalle tolalle...
Meiän miehet tuntuu olevan kovia vierittään syyt meidän niskaan. Niin on käyny tässä loppuraskaudessa aika monelle täällä... Eikö ne tajuu mitään!? Koita pysyä kasassa Lälly, ei se oo sun vika!
Varmaan taitaa omatunto hänellä painaa ja yrittää kääntää nyt asiat mun syyksi. Tosi mahtava fiilis ku selvii mitä toinen on tässä 35 viikkoo pohtinu. No selittyvähän seki miks ei oo raskaus kiinnostanu. Me joudutaan käymään tunnustamassa isyys erikseen ku ei olla naimissa, mut voihan herra siellä vaatia dna-testin, jos saa siitä paremman mielen..
M
Mannaryyni
Vieras
Kamala.. Huhuh.. Koita kestää!
voisko sen kans saaha puhuttua???? ja viimistään nyt se testi sitä näyttää, mut sit saa kyl hävetä ihan tosissaan.......
Mutta eikös toi nyt vaan vie huomiota siltä varsinaiselta ongelmalta että pelkäät miehen pettävän? Se ei selvii testeillä tai millään vaan ainoastaan kysymällä :/