Marinaketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aretha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lightroom on mahtava. Mä käytän Gimpiä, joka on ilmainen ja vähän nörtimpi vaihtoehto, sillä saa periaatteessa tehtyä kaiken minkä fotarillakin (paitsi ammattilaiselle ois taatusti aika kömpelö). Mut tiedostomuodon vaihto onnistuu yleensä kaikissa ohjelmissa Save as / tallenna nimellä -toiminnon kautta, ja valotuksen säätö riippuu sit ohjelmasta.
 
Mä tuun nyt vähän mariseen. Heräsin sillon joskus aikasin aamulla niihin supistuksiin ja sit kun ne loppu niin tulin takas nukkumaan mutta olo on edelleen ihan paska. On ihan veto poissa ja tosi huono olo, väsyttää, vituttaa ja itkettää. Niin ja mieskin katos töihin. Ulkona on mieletön keli ja haluisin nauttia siitä mutta mua vaan ällöttää. :( En jaksa enää.
 
Pakko vääntäytyä sängystä ylös kuitenkin. En oo syöny muuta kun pullan niin pakko on hakee jotain ruokaa. Ei vaan tee ees mieli syödä kun on niin hirvee olo. Ihan kun ois tosi paha krapula!
 
Mulla tulee myös "vaikeempi" olo sen jälkeen kun on ollu tiheemmin supistuksia.
Yritin ottaa tossa päikkärit mut mikä siinä on et makuuasennossa ne kipeimmät supistukset just tuleekin??
Ja kipeiden supistusten jälkeen on sitte vaikeempi liikkua ja inhottava olo.
 
Mua väsyttää kans ihan sikana nyt ja pitäs alkaa pesueelle ruokaa laittamaan. Mutta ku ei kiinnosta pätkän vertaa. Tekis mieli mennä ottamaan päikyt ja sit vaan jatkaa ton kassin koristelua....
 
Aamulla 45 min seisomista, nyt 50 min spinning/rauhallinen jumppa: supistussaldo - vatsa kokoajan kovana, vaan ei kipua missään, tervetuloa vaan käynnistys!
Huoah!!!!!!!
3 päivää tästä eteenpäin niin olin jo esikoista synnyttämässä, paaaljon kevyemmässä kunnossa.
Turhamaisia juttuja, mutta ei tää kohta 100 kilon rikki meno paljoa innosta etenkään kun nää helteet puskee ja nähtävästi tää vauva menee yliajalle.
Kuolen varmaan sydänkohtaukseen näiden läskien kanssa, jos joku 40 kg tulee ja nyt on tullut 33 kg.. Eihän se sydän kaikkea jaksa. Kun tää lapsi on pihalla ja imetykset imetetty niin varmaan elän salaatilla ja jollain superlaihalla loppuelämän, sen verran ravistaa mieltä tää turvotus - onneksi olen tottunut liikkumaan ja liikunkin päivässä paljon, ois aika työ saada kilot pois, jos ei ikinä liikkuisi.
Esikoisen aikana se 84 kg ei ollut mitään, voi minua - jos vain olisin tiennyt että tulen vielä joskus 100 kiloa painamaan.

Eikä paljoa naurata että on kesä, sulattele sit se 40 kg 35 helteessä.

Toivon jo käynnistystä, mutta sittenhän sen näkee mitä ne sanoo siellä äippäpolille seuraavalla viikolla (jos edes silloiseksi aikaa saan..).


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
liii-saaa mulla kans paino vaan nousee ja nousee..... oon nyt jo yli sen mitä ekaa pukatessa ja kumminki 3vkoa jälessä viikoissa.... tuliskohan ne kilot toisella kertaa helpommin.......?! o_O
 
No pakko kai tulla :/ Tää on niin käsittämätöntä, esikoisesta harrastin kevyttä liikuntaa - tuskinpa kovin monesti syke nousi yli 110 :D
Ja tästä vetänyt spinningiä ja tasapainolautaillut (mikä nostaa sykettä ihan kivasti), uinut kunnon matkoja sekä nostellut 3 kertaa painavampia painoja mitä esikoisen aikana..
Painoa tulee ja tulee.
En halus enää edes ajatella lukuja, mutta se kuinka haitallista tää on terveydelle että yhtäkkiä tulee 40 kg lisää painoa?!?!
Sitä pelkään eniten.




Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Nyt mie meen sinne helvetin suihkuun! Aamusta asti yrittäny saada aikaseks mennä.. Prkle!
 
Hitto kun tuikkii tonne alapäähän! Nyt niitä sukkapuikot aina täälläkin :( yhtäkkiä ja täysin varoittamatta karmee kipu ja heti perään suppari... Auuuh!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kiukuttaa. Naurettavan tyhmät asiat, mut silti.

Huomasin äsken facesta että kolme ystäväpariskuntaa ovat matkalla mökkeilemään vknlpksi. Ompas kiva. Tiedän kyllä helvetin hyvin että miksi meitä ei pyydetty(puhuttiin kyllä asiasta kuukausia sitten) enkä tän siunatun tilan takia todellakaan voisi mihinkään lähteä. Mutta ärsyttää silti. Oma henkilökohtainen (pieni) kostoni on olla tykkäämättä yhdestäkään päivityksestä tai kuvasta (jomsuli 5 vee).

Innolla odotan vappua, varmasti joku meitä johonkin pyytää (jos ei niin kiukuttelen siitäkin sit) mut ei tuu kuuloonkaan et mä jaksaisin tän ruhoni kanssa yhtään mihinkään kauemmas/hillua myöhään. Ja ne ei oikeesti tajua sitä.

Kai suurin ketutus on se et tää on muutenkin asia mikä vaivaa ja mietityttää mua, et miten käy ystävyyssuhteille ku lapsi syntyy. Ymmärrään kyllä, et tuun missaamaan paljon kaikkea kemuja ja reissuja tulevaisuudessa mutta eniten kyrsii se jos ei voi muutenkaan nähdä/pitää yhteyttä. Babyshowereissa yks kamu sanoi kuinka sillä on ollut ikävä mua jne. Vähän kai hampaankoloon ku oon sille sanonut monesti et ilmota vaan ku sulla on aikaa, mä olen saikulla/äippälomalla ja vapaa melkein koko ajan näkemään (meillä tai kahvilassa). Musta se on vaan helpompi et se jolla on kiireistä epäsäännöllinen elämä ottaa yhteyttää sit kun hänellä on aikaa?
Kohta sitä ollaan sitä tuppaamassa itseään niin kovasti kylään katsomaan vauvaa. Voinko olla lehmä ja valita vitutusasteen mukaan kivoimmat naamat...

Sori mikä avautuminen mut ärsyttää. Eikä tää odotus ja malttamattomuus ja kotona möllötys auta asiaa...

Onneks pizza on kohta valmis ja mies kotona niin voidaan dissata kaikki kaverit läpi ja katsoa joku leffa!
 
Marisen nyt, kun tää homma vaan ei etene! Supistukset sattuu häntäluuhun mut that's it. Mur.

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app
 
Kyllähän tuo alkaa jo vähän siepata et kavereiden yhteydenotot on nykyään aika vähissä, kyllä osa kyselee vointia ja osa et joko oon jakautunu. Mut ei puhettakaan et enää kysyttäs mukaan mihinkään :sad001 Tuskinpa tässä nyt jaksas kovin kummosia tehäkkään, mut oishan se kiva kun se tekeminen ois joskus sellasta mihin pystys osallistua. Tai sit ihan vaan kahvittelua. Mut olkoon.
Loppuajasta en kyllä edes aio vastata niihin typeriin kysymyksiin et joko.
 
Että mua vituttaa toi ukko tällä hetkellä niin paljon, että kaduttaa et oon hänen kanssaan lapsia ruvennu ylipäätään harkitsemaan! Mukavia ajatuksia näin synnytyksen lähestyessä.. Oon linnoittautunut makkariin, enkä muuten poistu täältä ennen ku toi lähtee taas aamulla töihin. Kusemisenki taidan hoitaa herran tyynyille.
 
Takaisin
Top