Marinaketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aretha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onhan se huonoa lääketieteen harjoittamista, jos käyttäydytään ikään kuin ruokailutottumukset olisivat rd:n ainoa syy. Synnynnäinen alttius painaa sen puhkeamisessa niin paljon, että jos se unohtuu neuvolan henkilökunnalta, mua huolettaa että mitä kaikkea muuta ne ei omasta erityisalueestaan tiedä... Tietenkin painoa pitää seurata ja siitä täytyy myös voida puhua, mutta ihmisten väliset yksilölliset erot ei jankuttamalla ja nalkuttamalla katoa.

(Muoks: en ollut nähnyt Tinskan viestiä kun postasin tän, ei siis ole vastaus siihen, oon samaa mieltä. Mutta kun kyse on rd:n hoitamisesta, silloin pitää voida vaatia ammattitaitoista hoitoa, joten tajuan että ei ole aina mahdollista antaa typerien kommenttien valua kuin vesi hanhen selästä.)
 
Mulla ainakin väsyneenä tulee herkemmin itku silmään, jopa sellasesta, mistä ei yleensä. Mut toi et toinen huomiois, ni mä luulen, et sun mies ei vaan TAJUU. Miehiltä saattaa joutua jopa pyytämään huomiota...mut ärsyttäväähän se on, jos aina joutuu pyytämään. Miehenkin pitäs tajuta, et pienet eleet ratkasee. Ne pienet päänsilitykset ohi mennessä. (Ei tarvii siis ainakaan mun mielestä sen enempää huomioida.)

Älä hymykuoppa sure, ei tuo raskaus enää kauaa jatku! Just lävähti sulle 36+0 täyteen!! :) Sä niin jaksat kyllä!
 
No onpa hölmöä, jos ei ees suoraa kehotusta ymmärrä. :sad001 Ei noista miehistä kyl aina tiie, mitä kieltä ne tajuu.
 
miten kehtais valittaa miehelle omasta olosta (pirun moiset kivut häpyluussa ku pikkunen alhaalla ja selkäkivut yms.) ku vasta löysivät mieheltä nivustyrän ja raukalla se vielä hirmu kipee:mad::confused:
 
Musta ainakin tuntuu etten enää ymmärrä ollenkaan miehen ajatusmaailmaa ja omankin ymmärtämisessä alkaa olla haastetta...
 
Kyfi oot miehen tukena niin kyllä sekin varmasti on sun tukena. Eiköhän se ymmärrä!
 
Minusta tuntuu et noi miehet ottaa nyt jostain jotain vielä irti kun saa. Joudun itsekin pyytämään huomiota. Meille tulossa esikoinen ja mies käyttäytyy sillai hassusti. Sanoin eilen suoraan että tämän viikonlopun jälkeen olet mun. Menee tulevaksi viikonlopuksi kaverien kanssa laneille (ottaa nuoruudesta vielä kaiken irti). Varaisi varmaan lopuillekin viikonlopuille ennen Tontun syntymää jotain ellen puhuis sille. Sillä on jonkinlainen muutosvaihe meneillään. Kukin käsittelee asioita Tietysti omalla tavallaan tai koittaa olla kohtaamatta, mitä kohta tulee tapahtumaan. Kaikkea ei meidän vaan tarvitse sietää ja meillä on oikeus sitä huomiota vaatia. Pikkasen liekaa oon antanutkin miehelle enemmän, mutta nyt alkaa tulla raja vastaan niin, että herää pahvi! Tajuatko että synnytän esikoisemme ensi kuussa! :) Hyviä ajatuksia keskellä yötä kun hiukka heräsin vessa/juomareissulla :)
 
Muruska oot varmaan ihan oikeessa, mutta silti mun tekis mieli vaan marista lisää :(
 
Marinaketjuun mahtuu marinaa!

Helvetti kun ei saa nukuttua! Joogakaan ei enää takaa näköjään hyviä unia! Joka kääntymiseen herään, lonkat puutuu, häpyliitos poksuu ja kipuilee. Selkään sattuu ihan perkeleesti, viime yönä oli jalatkin aivan tulessa (supisti?).

Mies ei koskaan herää esikoisen viereen tulemiseen joten kukas sen kanssa käy yöllä vessassa, vaikka olis just itse löytänyt hyvän asennon ja saanut unen päästä kiinni, NO MINÄ!!!

Voihan vittu sentään!!! Alkaa mennä jo totaalisesti hermo!

Puhumattakaan Hymykuoppa sun miehestä, raivo vaan nousee tässä heti aamutuimaan huonosti nukutun yön jälkeen. Ja töissä olis pitkä päivä :(


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulla on välillä sellainen olo, että ollessaan niin paljon mun kanssa kaksin kotona iltaisin mies tuntee jo tehneensä mulle mieliksi. Sitten se usein lukee futisuutisia netistä koko illan, antaa mulle hyvänyönsuukon ja tyytyväisenä tuntee hoitaneensa velvollisuutensa. Mut enhän mä vaadi kotona möllöttämistä, tää maha sitä vaatii! Lisääntynyt hiljaiselo nyt vaan on olosuhteiden asettama pakko eikä mikään mun uusi suosikkiharrastus, ja mun mielestä meidän kannattaisi tehdä siitä mahdollisimman mukavaa toisillemme, panostaa läheisyyteen ja puhumiseen. Toi "en jaksa olla raskaana" -olo tulee mulle just siitä, kun tuntuu, että toinen luulee mun persoonallisuuden kadonneen mahan tieltä.
 
Mä odotan lapsen syntymää ja kaikkea siihen liittyvää vaativaa puuhaa, koska mun on aina niin paljon helpompi tehdä jotain - vaikka sitten jotain tosi rankkaa ja uuvuttavaa - kuin vain olla. Mies on paljon lahjakkaampi odottamisessa. ÄRSYTTÄÄ että se on aina niin tyyni. Sen pitäis olla raskaana, ei mun.
 
Tyhmiä miehiä teillä. Lähettäkää ne tänne katsomaan mallia mun sulhostani ja siitä, miten raskaana oleva sämpyläjalkainen pätkänukkuja todistetaan maailman kauneimmaksi ja ihmeellisimmäksi olennoksi, joka kantaa sisällään aarretta.
 
Hymykuoppa: jaksa rypistää loppuun asti, ei oo enää paljoo, mut ymmärrän täysin mitä tarkotat ku sanot ettet jaksa enää olla raskaana :sad001

Mä en kans tajua noita miehiä, mut joskus tuntuu et jännittääkö joitaki niin kovasti tää homma, että niistä tulee tollasia etäisiä....?! ei munkaa ukolta paljoo läheisyyttä heru, ja enää en jaksa edes vaatiakkaan :sad001 mut aivan turha tulla sit itkee mulle yömyöhällä, kun ei heru... mä en oo mikään pelkkä reikä......

Ja eikös tää ketju ole just sitä marinaa varten? :wink Ihan typerää et muka raskaana olevat hehkuu ja sen takia pitäis aina olla niin hiton onnellinen ja hymyillä koko ajan :mad: ihanaa kun tääl on saanu purkaa sydäntään sillon ku ei ole ketään muuta kelle sanoa ja saa valittaa jos valitututtaa...

Ja sen takia kenenkään ei mun mielestä pitäis täällä tulla sanomaan miten johonki asiaan tulis suhtautua tai mitä pitäis tuntea! Jos mä oon vettuuntunu mun neuvolaan niin mä oon. Jos se jotakuta harmittaa, niin hyppää yli..... toisen ongelma voi tuntua toisesta pieneltä, mut ongelmia ne kaikki on jos itse sen niin kokee.. Jotku on toisen mielestä pinnallisia ja jotku vetää herneet millon mistäkin... me ollaan erilaisia ja hyvä niin, mut ei silti voi vähätellä toisten ongelmia tai harmituksia.... kiitos ja anteeks perkele! lähen mittaan mun verenpaineita............ .
 
No kun ei toi mun mies oo etäinen, se on kyllä tosi mukana tässä... Mutta tuntuu että sille on ihmeen helppoa ajatella, että nyt me vaan ootellaan. Mulla on tää, että jotain pitäis tapahtua etten tuu hulluksi, en halua olla vaan säyseä vauvasäiliö.
 
Takaisin
Top