Marinaketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aretha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meinasin ensin valittaa että kylläpä väsyttää kun katsottiin myöhään kauhuleffaa ja sitten tuli kivat painajaiset siitä ja tuli heräiltyä, mutta se ei kyllä ole mitään vakavaa nyt kun ajattelee.
Nostan hattua teille, jotka käytte noita asioita raskaana ollessanne läpi!
Mutta, vaikeat ajat vahvistaa, ainakin hetkellisesti ja voitte oivaltaa ihan uusia voimavaroja itsestänne! Nimim. edellisessä elämässä kokemusta oli!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Voi miten epäkypsiä olentoja tänne mahtuu!

Huihuihui...Naimisiin, mitä, parin kk tuntemisen jälkeen kun on toisen kanssa lapsi tulossa!?! Ei tunnu kovin täysillä käyvän kyllä uusi morsmaikkukaan! Itse en voisi kuvitella jonkun kiiruhtavan alttarille moisessa tilanteessa olevan sankarin kanssa vaikka miten olisi inlove. Saati että vielä laittelee SULLE jotain tekstareita. Surullista että ihme säätämisellä sotkee välinsä suhun ja omaan lapseensa, mutta isompi menetys se hänelle on. Varaudu siihen että hälle totuuden joskus valjetessa voi olla linjat kuumina...

Ja hymykuoppa, ansaitsisit kyllä paljon parempaa kohtelua ja huomiota. Voi kun miehesi tajuaisi miten tärkeä panostus yhteinen aika tässä vaiheessa olisi. Vaikea se kai on takoa järkeä ja aikuisuutta toisen päähän mutta toivottavasti löytyy joku keino saada viesti perille!

Voimia ja jaksamista molemmille :love022
 
Voi kamala huihuihui. MÄ täällä töissä itken sun kohtaloa! Jotenkin kosketti tuo sun tarina niin syvälle että ei tästä tule loppua. En voi edes kuvitella miltä susta nyt tuntuu. En löydä edes sanoja mitkä mitenkään voisi helpottaa sun oloa. Muista kuitenkin että sulle on syntymässä ihana tytär kenelle olet kaikki kaikessa! Kukaan mies ei voi korvata sitä rakkautta minkä koet tulevan lapsesi kanssa. Häneltä saat vilpitöntä rakkautta koko loppu elämäsi ja häneen voit aina luottaa. Todella raukkamaista exältäsi että on pitänyt toivorikkaasti yhteyttä sinuun vaikka on jo toinen ollut kierroksessa. Ja vielä naimisiin... Eipä kuullosta kovin vakaalta sekään suhde!

Toivon vilpittömästi sinulle kaikkea hyvää ja exällesi vähintäänkin satiaisia ja hääruoista ruokamyrkytyksen!
 
Huihuihuin exä kuulostaa kyllä varsinaiselta taivaan lahjalta maailman naisille. En tiedä, onko tämä tyhmästi sanottu, mutta on ehkä onni onnettomuudessa, että nämä luonteenpiirteet ovat selvillä jo nyt? Joku muu olisi huolinut hänet elämäänsä ja hoksaisi hänen todellisen selkärangattomuutensa vasta vuoden-parin päästä...

Hymykuoppa, mun mies on muutaman vuoden mua nuorempi, ja tunnistan jotain tuosta erilaisessa elämänvaiheessa olemisesta. Aika yleensä korjaa keskenkasvuisuudesta johtuvat ongelmat, mutta ei se itsestään tapahdu, vaan miehen täytyy myös tajuta muutoksen tarve ja olla valmis siihen, että aikuistuminen vaatii häneltä itsetutkiskelua ja uhrauksia. (Vaatiihan se niitä myös meiltä naisilta, mutta jos omat kasvukivut on jo koettu, voi olla turhauttavaa seurata, kun toinen yhtäkkiä taantuu teiniasteelle ja kieltäytyy kasvamasta.)

Mun mies kävi pari vuotta sitten, 27 ikävuoden nurkilla, läpi aika ison kriisin, jossa se joutui kelaamaan omaa paikkaansa aikuisten maailmassa ja vastuunottokykyään. Joten tiedän, että se on mahdollista... mutta vaatii kyllä mieheltä omaa hinkua siirtyä yhdestä elämänvaiheesta toiseen. Ja ylipäänsä sen tajuamista, että ei voi poimia vain rusinoita parisuhteen ja perhe-elämän pullasta.
 
Ja meillä ainakin, vaikka mies on mua pari vuotta vanhempi, niin esikoisen tulon jälkeen on tullut toinen "menokausi" eli nyt kun toinen on tuloillaan niin huomaan että menojalkaa vipattaa taas eri tavalla. Eli tavallaan ne elämän muutokset saavat heräämään jonkin "nuoruuden vimman" että pakko vielä mennä kun pystyy... Meillä oli eilen keskustelua isyyslomista ja jäi kyllä kaivertamaan... Mies oli miettinyt että pitää heti lapsen synnyttyä vain viikon lomaa ja sitten kesämmällä 2 viikkoa. Juhannuksen meinasi ainakin olla isyyslomalla. Ja sen nyt tietää että hän haluaa mökille missä voi sitten ryypiskellä koko juhannuksen... EI MUUTEN KÄY! Isyysloma on mielestäni tarkoitettu äidin tueksi uuden perheenjäsenen kanssa eikä isälle ryyppäysvapaaksi. Tiedän yhden tapauksen missä tuore isä oli laskelmoinut isyyslomansa niin että pääsee Voicen bileristeilylle! ANTEEKSIANTAMATONTA! Että pitäkää puolenne naiset! MÄ ainakin sanoin jo eilen että mulle se on ihan sama missä vaiheessa hän on vapailla, koska minulle, tyttärellemme 4v, ja tulevalle vauvalle juhannus on aivan samanmoinen päivä siinä missä kaikki muutkin! Meille se ei tänä kesänä merkitse YHTÄÄN MITÄÄN vaan opetellaan uutta arkea yhdessä perheenä. Eli jos hän edelleen kuvittelee pitävänsä juhannuksena ryyppäysvapaan, niin metsään meni!
 
Kiitos teille kaikille tuesta :Heartpink Tää aamu valkeni tunteeseen, et olen tän raskauden kanssa taas yksin. Mut ennen tammikuuta, en kärsiny siitä sen kummemmin, onhan mulla perhe, ystävät ja te virtuaalikamutkin ja todella haluttu uusi elämä tulossa.

Mun lapsen isä ei ole kotimaista mallia, ja tää tuleva "avioliitto" sisältää mun mielestä epämieluisia piirteitä kokonaisuudessaan. Lapsen isä on mulle todella katkera siitä, etten halunnnut jatkaa suhdetta häneen, olen myös kuulemma varastanut hänen sukusolunsa ja mitä kaikkee. (jep, suorastaan raiskasin..).

Nyt tammikuussa nähtiin toisemme kolmen kuukauden tauon jälkeen, puhuttiin kipeistä asioista, mitä kumpikin on joutunu kokemaan, sovittiin tulevista kuvioista ja päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Käytiin kerran pari viikossa kävelyllä, syömässä, leffassa, vauvaan ja äitiyteen liittyvillä ostoksilla ym. kaikkea normaalia, mitä varmaan lasta odottavat vanhemmat puuhaa. Pussaili mun vatsaa, hiero selkääkin yks kerta ym. Tunsin itseni ja vauvan tärkeäksi. Ajattelin, että hän ymmärtää, että meidän erimielisyyksistä huolimatta mun raskausaikana ei saa olla ylimäärästä huolta ja stressiä.

Pikkuhiljaa hän alko vaatimaan mua palaamaan yhteen. Alettiin riitelemään. Kaikkien tempauksien jälkeen tiedän et se on mahdotonta enkä tod. aio uhrata itseäni ja alkaa elämään onnetonta elämää "lapsen takia". Hän tunnusti rakkauttaan muhun ja ajattelin tosiaan ettei aio kiirehtiä mihinkään kenenkään toisen kanssa, kuten en itsekään. Onhan mullakin tunteita, ei asiat ole niin mustavalkosia, et yhtenä päivänä kaikki on täysin ohi.

Huomasin joinakin kertoina, että hänen puhelimensa on äänettömällä ja pitää sitä ylösalaisin. Nyt mä tajuan, et asia oli just niin kun sen ajattelinki olevan..

Harmittaa eniten se, et hän tiesi miltä musta tuntuu, jos alottaa virityksen jonkun kanssa. Ja nyt piti eilisen päätteeks olla sitten äärimmäisen rehellinen. Ihan mua satuttaakseen. Pistää niin vihaks koko homma ja myös se, et miltä mahassa olevalta tuntuu näin karmean voimakas tunteiden kirjo.

No, välit meni nyt poikki, ja mä kokoan itseni tästä sopasta ylpeänä ja tiedän etten mä tai vauva tarvitse tällasta kuohuntaa ympärilleen. Tekee kipeetä, loukkaa, on katkera olo ja mietityttää nyt olinko mä koskaan oikeasti edes tärkeä. Tai tämä lapsi jonka vuoski nyt muutama kuukaus tapailtiin.

Eilen olin neuvolapsykologilla juttelemassa mun uniongelmista ja sovittiin et tavataan silloin tällöin mun äitiyden alkuun asti. Just nyt tuntuu hemmetin hyvältä et tuli tuoki tuki just tähän kohtaan. Onneks on viel tämä ja huominen päivä lomaa, et voi käpertyä näiden raskaustunteiden kanssa sohvannurkkaan ja saan vierittää kyyneliä jos siltä tuntuu.
 
Voi kun tuntuu pahalta teidän puolesta Hymykuoppa ja Huihuihui!
Huihuihuille sanon, että onneks toi kaikki tuli ilmi nyt! Voi kun pääsisit irti koko äijästä, tuollaisen kanssa ei voi tulla onnelliseksi! Sä ja sun vauveli kohtaatte vielä ihanan miehen elämäänne!
 
Juu meilläkin isätyyppi meinasi isyysloman viettää kesän korvilla, kun on niin paljon kaikkea pihahommaa ja remppajuttua ja rakennusprojektia ja kesähän on hyvää aikaa olla sit mökillä. Mä olin hiukan öönä aapisen reunalla... Totesin varsin jäätävästi, että ensimmäiset kaksi viikkoa syntymän jälkeen ollaan kyllä molemma kotona ja harjoitellaan tämän meidän fuusiotuotteen hengissä pitämistä. Meni ilmeisesti perille.

Hain myös uusia töitä (UNELMAPAIKKA) uuden asuinpaikkakunnan liepeiltä ja mies totesi, että hän jää mielellään hoitamaan Repeä kotiin, jos mä saan sen työpaikan. Se olisi kyllä mahtihienotilanne, koska nythän me molemmat ollaan eri paikkakunnilla töissä kuin missä asutaan viikonloput.
 
Huihuihui, eipä se sun mies kauan odotellut, jos meinaa jo nyt naimisiin? :o tietääköhän uusi nainen teidän tapaluista. Mutta hei, teksteistä päätellen selvä kpää. Parempi tämä nyt, kun lapsen synnyttyä! Noin hyvä nainen ei yksinkertaisesti tarvitse tuollaista sikaa elämäänsä. :)

Mun marina tuntuu nyt pieneltä, mutta kyseessä on kuitenkin oma avomies. Mitä ulkonäöstä huomauttelua? " Sun meikkivoide on epätasaisesti poskessa, ku muu naama on ihan valkoinen?" "Onpas noi housut hassunnäköiset sun päällä. " Siis voi perkele, kun tässä ei ois muuten itsetunto ongelmia! alkaa ji jutut kuulostaa kusipää ex mieheltä, joka ei tienny muustakun ulkonäöstä kaiken
Aaaargh. Lisäksi 130euron lasku tayssista. Kun jo lääkkeisiin meni rahat. Eipä niitäkää kukaa tarjoutunu maksaa. Ku ois muutaki hankintoja. Kyllä tää raskaus on naiselle kalliimpaa ku miehelle. Rasvat, öljyt, vitamiinit, äippävaatteet.. sit tienataan tuplasti enemmän ja kysytään mikset oo käyny kaupassa ostaa tätä ja tätä. ... huoh
 
Voimia Hymykuoppa ja HuiHuiHui!! Teidän ei todellakaan tässä vaiheessa kuuluisi joutua kestämään tollasta!!!
Ja Hymykuoppa,tiedän jotenkin miltä susta tuntuu,itse painiskelin saman ongelman kanssa ennen raskautta ja jonkun aikaa raskautumisen jälkeenkin,vaikka mieheni onkin vähän vanhempi mua ja jo 34. Menojalka vipatti ja alkoholi maistui jo liikaakin. Tein sille selväksi että lapsen myötä sen on reilusti vähennyttävä tai muuten yhteiselo loppuu lyhyeen. Niin monet riidat käyty kyseisiin asioihin liittyen,ettei kukaan usko. Nyt vähän jo toivoa pilkistää ja odotan että vauvan myötä se tajuaa ottaa sille kuuluvan osansa vastuusta perheestä ja kodista.

Ja HuiHuiHui, todella ajattelematonta käytöstä sua kohtaan ja ei olisi voinut huonompaa ajankohtaa valita teolleen. Hyvä että sulla on se psykologi ja muita kenen kanssa voit puhua asioista. Itse tiedän omalta kohdalta kuinka tärkeää se on. Tällä hetkellä tarvitsisit paljon parempaa kohtelua ja tukea,eikä mitään tollasta mielipahaa. Virtuaalihali täältä!!!
 
Meillä ei ollut mitään alkohörhöilyjä, mutta pitkä prosessi oli miehelle kasvaa perheenisäksi. Vasta toisen lapsen ollessa yli 1v, hän itse sanoi, miten on alkanut tuntua, et hallitsee ja ymmärtää oman vastuunsa ja osaa ajatella asiat jokaisen perheenjäsenen näkökulmasta, eikä vain siitä omasta. Mutta totesi myös olevansa vielä pitkään keskeneräinen sen suhteen.

Eipä siihen muuta solmua aukaisevaa tekijää ole kuin omista tuntemuksistaan puhuminen. Toisaalta ei toista voi kokonaan liekaan laittaa vain siksi ettei itse voi enää jotain tehdä.. Mut joku tolkku siinä menemisessäkin.

Tsemppiä hankaliin tilanteisiin!! :Heartbigred
 
Moi! Osallistunpa minäkin tähän keskusteluun. Sympatiat herää hymykuoppaa ja huihuihuita kohtaan :Heartred Samaa mietin kuin moni muu, että varmaan nuoruuteen liittyy hymykuopan miehen usein rilluttelu ja huihuihui: onpas nopeeta toimintaa sun exällä! :eek: Jotenkin itseä hirvittää jos pitäis raskaana vääntää ja kääntää kaikkia asioita vielä esim. kipujen lisäksi.

Itsellä takana pitkä pitkä yli kymmenen vuoden parisuhde ja siihen omat kriisit käytynä läpi. Jokaiseen suhteeseen niitä mahtuu ja riippuu mitkä asiat on itselle niitä mistä voi päästä läpi ja milloin suhde katkeaa. Nykypäivänä tuntuu vaan siltä, et valitettavan usea suhde katkeaa nopeammin ja helpommalla kuin ennen.

Voimia kaikille ketkä tuntevat välillä vääryyttä. Mulla mies ei aina halaile mua sillä tavalla ja niin usein kuin kaipaisin, mutta siitä huolimatta hänen rakkauttaan on esim. se, että menee kauppaan ja hoitaa yhteisiä asioita. Jotenka lopetan marinan tähän. Toivon mukaan asiat järjestyvät parhain päin Huihuihui ja hymykuoppa!
 
Mies eilen virne naamallaan totesi että mulla alkaa 6 viikon päästä LOMA! Että ihan LOMA! Tiedän ettei tarkoittanut sitä ihan niin, mutta kyllä mun hormoonit siitä otti herneitä kilon nenukkiin...:angry9Nyt jo hymyilyttää..
 
Vituttaa mähöttää sisällä kipeenä yksin päivät pitkät... Mies tuli just töistä mut lähtee saman tien kylille huitelemaan (eli sai töistä auton koeajoon nii menee sitä isällee näyttämään) ja huomisenki on koko pvän jossain. Pffff.Just ku itte kaipais hellyyttä :D
 
Hymykuoppa: Toivottavasti saat miehen mukaan! Ties vaikka tajuais jotain ja ymmärtäis sun olevan tosissaan tän asian kanssa :Heartbigred
 
Ah tätä elämää nykyään.... Hymykuoppa sentään jakso mennä juoksuaskelin melkeen sinne tapaamiseensa, ja vielä ylämäkeä... Oon kade :)
Mä en ollu yhtä reipas eilen, olin asioilla ja koko ajan supisteli ja mahaa/selkää vihlo, sitten missasin bussin ja melkeen itkua väänsin enkä jaksanu kipeenä seisoskella ulkona ja oottaa puolen tunnin päästä seuraavaa vaan tilasin taksin..!
Kaiken huipuks taksikuski sano että "odotti kyytiin rollaattorimummoa" kun vissiin päiväaikaan ne on ne taksien asiakkaat.
On tää kyllä onnetonta tää oleminen nykyää, ennen vetäsin pyörällä hetkessä vaan vaikka minne ja kävin lenkeillä jne... Nyt oon rollaattorimummon kunnossa :(
 
Mulla on kurkku kipee huutamisesta:oops:..kun just pääsin sanomasta että riittää kun mies tekee ne ylläpitojutut lapsille kun oon poissa (töissä)..niin tänään kotoa löytyi koululaiset ilapäivällä yöpuvuissa tv:n ääreltä, KOKO PÄIVÄN oli kuulemma kotsoneet:mad:, eikä MITÄÄN syöneet (no osaahan ne itse syödä jos on nälkä:mad::mad: just joo niinpä näkyy).. oli mies kyllä ahkerana puita kaatamas, huutamiseks meni- ja syyttelyksi yltyi molemmin puolin. Paska, rakentava riitely ei onnistu..:angry7 ...no ehkä huomenna sitten-kun aina eriaikaan töissä..:angry onneksi on noita laskiaispullia tämän illan seurana..
 
Takaisin
Top