Marinaketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aretha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Olette kyllä kaikki aivan ihanaisia! On eri virkistävää lukea erilaisia ajatuksia äitiydestä ja naiseudesta, meitä on niin monenlaisia! Ja ihan jokainen on se paras äiti omalle lapselleen- kokemusta tai ei. Se on prosessi tulla äidiksi, ja se muuttuu ja kasvaa läpi elämän. mun paras ystävä on kontrollifriikki äiti, ja aivan ihana! itse erittäin huithapeli, paljon menee ohi rekisterin- mutta yhtälailla ollaan molemmat hyviä äitejä, ainakin omasta mielestä:grin (10v esiteini on kyllä ilmaissut eriävän mielipiteensä..:p)
Ja mä en oo koskaan seurannut hengittääkö vauva.. (tähän mennessä ne on aina hengittänyt seuraamattakin:grin..)
 
Mä en taas jotenkin viitti/kehtaa pyytää sukulaisia ja tuttuja lapsenvahdiksi ilman pätevää syytä. Johtuu osin siitä, että meijän lapset ku ei oo mun äidin ainoita lapsenlapsia ja jos me kaikki alettas mummoa pompottaa vähän väliä hoitoavuksi ni se ei ehtis ku käydä kääntymässä kotona. Varmaan ihan vinksahtanu ajatusmaailma mulla, mutta mä aattelen, että tää aika ku lapset on pieniä ja tarvii meitä jatkuvasti on kuitenki niin lyhyt, että sen "kestää". Ne "parisuhdehetket" ollaan onnistuttu integroimaan tähän meidän lapsiperhearkeenkin (kun on ollut pakko :wink). Tosi hienoa jos on niin hyvä verkosto, että hoitajia löytyy tarvittaessa läheltä. Meillä myös välimatkat vaatii omat järjestelynsä.
 
Meillä sama homma kuin Neljän suoralla. Tukiverkosto on kyllä hyvä, mutta vähän etäällä ja käytettävissä etukäteen sovittaessa ja tarvittaessa. Mun vanhemmilla on kohta tusina lastenlasta ja miehen vanhemmilla kymmenkunta. Toisaalta kun sukua riittää, niin riittää niitäkin keltä voipi tarvittaessa apua pyytää, mutta ihan hupijuttuihin sitä ei pyydetä. Mut tää on miehen kanssa sovittu tiukka periaate, mitä halutaan noudattaa: kun kerta itse mukuloita tehdään, niin ne itse pyritään hoitamaankin.

1-2 kertaa vuodessa yritetään ottaa parisuhdetta varten aikaa ilman lapsia, muuten lapsenvahteja käytetään "oikeaan" tarpeeseen, kun osuu töitä tai sairaala/lääkärireissuja yhtä aikaa, eikä omin voimin saada aikatauluja osumaan tai ei pysty kaikkien lasten kanssa menemään.

Eipä niitä kovin usein kantsi ottaa, kun viimeisimmän parisuhdeloman hedelmä on nyt masussa, ainakin omien laskujen mukaan... :grin
 
Näin se meilläkin menee tuo lastenhoitojärjestely- mummot valjastetaan vaan "äärimmäisessä hädässä" tai nyt isommat toki osaavat jo itsekin haluta lomalla yökylään jne. mutta ei kaikkia yhtäaikaa laiteta, ei noita vanhuksia halua rasittaa liikaa - enkä mä edes halua olla ilman lapsia:oops:.. omat vanhemmat muuttaa pian ihan meidän lähelle, mutta ajattelen avun heistä olevan ihan meidän normihommissa, koneiden korjausten, puutarhan, eläinten ja rehunteon yms aikaan, lapset olkoot heillekin se elämän suola siinä sivussa! ja alkaa se pian kääntyä jo toisinpäin avustuskuppi- saa itse laittaa vaikka ruokaa heille asti.
En mä osais lähteä mihinkään lemmenlomalle kahdestaan, mieluummin sitten kaikki mukaan ja seikkailemaan. lempi hoituu paljon nopeamminkin:grin..
 
Meidän ilman lapsia "lemmenlomat" on lyhimmillään sellasia mummulareissun yhteyteen ajoitettuja parin tunnin ilta-ajeluja kahdestaan. Tuntuu et ne kahdenkeskiset hetket vaan lyhenee, mitä enemmän lapsia on. Vasta kaksi vanhinta osaa kinuta yökylään mummulaan, mutta sekin tuntuu sitten ihan luksukselta olla kotona nuorimman kanssa kolmistaan. Oon todennut, että yksi yö menee ihan mukavasti ilman lapsia, mutta kaksi yötä on jo liian pitkä aika.

Tuntuu vaikealta ajatellakaan tulevaa erossaoloa isommista muksuista, kun me molemmat lähdetään Helsinkiin kuopuksen leikkauksen ajaksi. Mutta mukavampi niiden on mummulassa olla hemmoteltavana.
 
Meillä lapset lomailee mummolassa viikon kerrallaan. Ja ne ajoittuu aina koulun loma-aikoihin. Mummola on sen verran kaukana, etten viikonlopuksi viitsi sinne raahautua. Anoppi asuu muutaman kymmenen kilometrin päässä, mutta siellä emme vieraile, koska en tykkää, kun anoppi tupakoi sisätiloissa. Ja sit se on niin pihi, ettei aina raaski ostaa lämmitysöljyä ja sit talo on jääkylmä. Appiukko asuu tuossa parin kilsan päässä, mutta eläkeläisenä hän on niin kiireinen. Jos on lasten koulujuttuja tai lääkärikäyntejä, pappa ottaa lapset sinne, mutta muulloin en viitsi pyytää häntä lapsenvahdiksi.
Mullakin on se periaate, että jos haluan harrastuksiini tms. niin lasten isä saa olla kotona hoitamassa tai sitten en mene ollenkaan. Parisuhdeaikaa meillä on sit lasten mummolalomien aikaan. Tosin yrittäjänä mies on silloinkin yleensä töissä :)
 
Meillä tuli viimeksi oma 5-v yökylään meidän huoneeseen kun isommat oli mummulassa yötä..pienet on ilot:grin
 
Sain sitten eilen tilille kielipitkällä odottamani sivutulofyget. Ihmettelin kovin pientä summaa ja huomasin että niin, mä olin unohtanut laittaa maksutietoihin veroprosenttini, vaikka vartavasten oikein uuden sivutuloprossan tilasin. Eli 60 pinnaa meni verokarhulle vippiä. Ja mä sentään kokosin kaikki ko. paikasta palkkioita saavien tiedot (20 ihmistä) . Ja omieni kanssa sit sähläsin. Murinaa, jupinaa.

Ja mun jo nyt huono olo paastosta vaikka sokerilitkut on vielä odottelemassa. Mör.
 
Oon niin kyllästynyt olemaan töissä. Taas näitä avustettavan lapsen uhmapäiviä, kun toi muksu yrittää potkii ja lyödä yms. Vaihda nyt sit vaippaa 16kg painavalle lapselle jonka elämän tehtävä on yrittää potkasta sua mahaan. Kerran se onnistukin, mutta ei onneks kauhean kovaan. Argh.. Plus et mun ranne varmaan hajoo lopullisesti kohta.
 
Aretha: No sille ei oikein itse voi mitään, sun keho vaan toimii eri tavalla raskaanaollessa.

Mäkin sain neuvolasta soiton takaisin, et lääkäri päättikin, et seurailisin sokereita kotona, kun oli normaalin rajalla se paastoarvo. Eli arvot oli normaalit, mut silti joudun seurailemaan sokereita. Sen lisäksi, että seuraan nyt pissan valkuaista, verenpainetta ja seurataan veren vasta-aineita, niin saan seurata vielä verensokeriakin.

Onhan se hyvä, että seurataan, mutta odotan tosiaan sitä aikaa, että tää stalkkaaminen mun osalta loppuu.
 
Niinku Röppö tossa laittokin niin sulla vaan Aretha keho toimii vähän erilailla ja omaat alttiuden tohon diabetekseen :sad001 Tunnen parikin sellaista äitiä, joilla ei ulkoisten tekijöiden valossa pitäs olla minkäänlaista riskiä rd:hen, mutta niin vaan rasituksissa arvot paukkuu. Sit taas vastaavasti on näitä, jotka syö miten sattuu ihan mitä sattuu ja liikkuvat lähinnä sohvan ja jääkaapin väliä, eikä oo mitään sanomista sokeriarvoissa. Ne kun edelleen jaetaan epätasasesti ne nallekarkit. Tsemppiä, kyllä sä tähän(kin) sopeudut.
 
Mä taas oon se toinen ääripää. Ylipainoa löytyy, olen laiska harrastamaan liikuntaa ja syön herkkuja lähes päivittäin. Ja mun sokeriarvot on täydelliset. Ja kuitenkin äidillä on kakkostyypin diabetes. Eli riskejä on. Mun haima vaan näyttäis toimivan hyvin.
RD:n jälkeenhän on myös riski sairastua myöhemmin kakkostyypin diabetekseen.
No mulla on sit riskinä tuo raskausmyrkytys. Sitä pitää seurailla kotonakin verenpaineenmittauksilla.
Tasan ei mee nallekarkit.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top