Marinaketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aretha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
järkyttävän huono olo ollu koko päivän :confused: ei jaksa ees jalkaa nostaa, särkee ja kolotta sieltä ja täältä, väsyttää ihan sairaasti, just ja just jaksoin sapuskan tehdä....... vaikken mitään oo tehnykkään, ihan on veto veks..........
 
Ärsyynnyin vähän aikaa sitten jostakin pikkuasiasta. Unohin mistä. Mut v*tutus jäi.
 
Nii, meillä on oikeus meijän ommiin tunteisiin! Mulla nyt ei tää raskaus oo ollu kauheen työlästä ja tuskasta, mutta eihän tämmöstä olotilaa aina jaksais eli onneks on väliaikasta. Toisaalta oon vielä tovin ihan mielelläni raskaana, vaikka synnytyksen jälkeen pikkuhiljaa ittensä saa takasin, mutta voi sitä alkusirkusta mikä meillä varmasti vauvan syntymän jälkeen alkaa, hohhoijaa.
 
Mulla on motivaatio töissä käymiseen romahtanu ihan täysin. Tai siis ärsyttää se, että töissä käyminen on niin uuvuttavaa ettei sitten työpäivän päätteeksi jaksa muuta tehdä kun kaatua sohvalle tai sänkyyn lepäämään. Olis kiva kun jaksais käydä koiran kanssa kävelyllä tai salilla, mutta ei niin ei. Tuntuu että tällä hetkellä elämä on sitä, että joko oon töissä tai sitten makaan sängyssä, muuta ei tapahdu.

Pari kaveria ja miun mies on sanonu et haet vaan saikkua jos tuntuu ettei jaksa, mut miulla ei jotenki luonto anna periks vaan sinnittelen töissä vaikka olo on ihan tööt. Ja varmaan saisin helposti saikkua jumittavan selän, päänsärkyjen ja heikotuskohtausten takia, mutta kai sitä on jonkun sortin masokisti kun ei vaan anna periksi. Vielä 14 työpäivää jäljellä ja huomisen jälkeen 2 peräkkäistä vapaapäivää joka on mulle aika harvinaista herkkua. Mutta sitten onkin pomo kaikessa viisaudessaan laittanu mulle 8 päivän työputken. Kauhistuttaa jo valmiiksi miten tuun jaksamaan sen. Pakko yrittää vaan levätä noi vapaapäivät tai sitte on vaan otettava saikkua jos tilanne sitä vaatii.
 
Mä toivon että vauva pysyy vielä masun puolella, vaikka olo onkin jo ihan kauhean tukala. Pakko marista, että ahdistaa, kun miehellä on kolme urakkaa odottamassa, et heti kun jäät sulaa niin pakko aloittaa työt. Kivahan se muuten ois, että töitä on, mut iski vaan epätoivo, kun en viimeisilläni pärjää täällä yksin näiden kans. Ja ukko sitten jossain monen tunnin vesimatkan takana..
 
Ei pysty nukkumaan. Nukuttais kyllä. Aina kun vaivun uneen mun jalat herättää. Ne on niin levottomat, että tuntuu juoksevan maratonin tänä yönä.
Oon nyt kävelly ympäri kämppää ja odotellut jos ne rauhottuisi. Kirosana ja vihaan tätä raskaana olemista!
 
Mua ällöttää mun 32-vuotiaan siskon moraalittomuus. Panee mun ja sisarpuoltensa sekä kavereidensa exiä, hoitojensa veljiä ja yrittää siinä samalla parantaa avioliittoaan.
Mua oksettaa.
Ja pelottaa, milloin se alkaa siirtymään mun mieheen..
Mun mies tietää miten mun sisko käyttäytyy ja luotan mun mieheen.
En vaan tiedä miten reagoisin, jos kuulisin, että mun sisko ois edes lähennellyt mun miestä!!!
Meillä ikäeroa 10 v, en ymmärrä miten mua vanhemmat voi käyttäytyä noin hullusti.. Itse edes teininä käyttäytynyt noin hullusti!!!

On tosi vaikea asioida sen kanssa, kun en mie noin kieroihin ihmisiin luota missään asiassa. Yritä sit keskustella jotain oman siskon kanssa, joka elää kuin elopellossa!

Tää meidän suku on niin ihana että ihan itkettää!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Selkeesti joku kriisi liii-saaan siskolla menossa. Ei kai voi muutakaan syytä olla tollaselle järjettömälle käytökselle, jos muuten on terve ja järkevä ihminen o_O

Meillä sairastaa ekaluokkalainen. Viime yö meni taas ihan harakoille, kun poitsu "nukkui" vieressä. Kyllä oli melko levotonta meininkiä... Onneks miehulla on vapaapäivä, niin saa hoitaa ton eskarilaisen kouluun ja hakea sen myös.
 
Ameeba sanoi:
Mäkään en tosta lumiräntämöhjöstä tykkää..

Yöllä klo neljältä heräsin taas selkäkipuun kuten yleensäkin ja nyt tajusin, että kummitätini täytti helmikuussa 60 vuotta ja mä en oo koko asiaa mitenkään muistanut. Ei olla läheisiä, ei pitänyt juhlia, mut silti, oisin voinu ees kortin laittaa. :smiley-angry017 Voi itku ja harmitus! Mulla ei oo synttärit kalenterissa tänä vuonna mitenkään ajan tasalla ja kun mietin eilen omien vanhempien kanssa heidän juhliaan, niin tajusin, et ei perhana, sama vuosi mun kummilla.
Click to expand...

Katsotaan osaanko lainata omaa tekstiäni... Mut moka korjattu ja eilen yöllä pistetty kimppu menee Interfloran kautta. Josko sit kesällä menis sinne kahville, ei oo mikään lempikyläpaikka valitettavasti.
 
Mikä yöuni? Tosi helppo nukkua, kun mikään asento ei ole hyvä. Sattuu lonkkiin ja jumittavaan yläselkään. Selällään ei voi maata kuin sekunnin, kun jo alkaa oksettaa. Närästää niin että sahaan kohta kaulani poikki. Bonuksena tuntuu siltä, ettei saa happea edes pystyasennossa. Sitten kun hetkeksi nukahtaa, niin unohtaa liitoskivut ja herää ensimmäiseen liikahdukseensa.

Hulluus tulee!
 
Ajauduin juuri 30 kriiseistä kertoviin blogeihin ja keskusteluihin, olisi vaan niin kiva kun ymmärtäisin jotenkin siskoni sekoiluja!!
Olen lukenut psykaa, ja tiedän kyllä mitä kriisit tekevät.. Mutta sitten kun oma sisko alkaa olla jo ällöttävän erikoinen, niin.

Onko täällä ketään, joka olisi käynyt pahaa 30 kriisiä läpi?
Äidillänikin oli tämä 30 veenä ja juuri silloin sairastui pahemmin alkoholismiin, mietin että onko munkin kohtalo se?
Toisaalta, olen lukenut että usein "nuorekkaat sielut ja nuorekkuutta tavoittelevat" käyvät läpi pahan kriisin.
Mua on pidetty 30 veenä jo viimeiset 5 vuotta, ja olen aina viihtynyt vanhemmissa porukoissa ja olen ollut "pikkuvanha"lapsenakin, miehet olleet aina 3-5 vuotta vanhempia kuin minä.. Yksi oli jopa 11 vuotta vanhempi.
En ole kaivannut teini-elämää sen jälkeen kun kasvoi.
Ottaako se kriisi sit kuitenkin minusta vallan jonain päivänä, tiedä sitä.. Mutta mun siskon sekoilut ovat olleet jo 25 veestä aikamoisia ja pahenevat vuosi vuodelta!

Mun tekis mieli taas hakea joku psykologinen kriiseistä kertova kirja ja mennä se kädessä siskoni eteen seisomaan kuin mikäkin pappi raamatun kanssa.

Onhan sitä kaikilla omat ongelmat, en minäkään täydellinen ole mistään kohtaa..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Ei oo miul kriiseilystä lähipiirikokemusta.

Äsken käytin koiran miehen kaa ulkona ni ylämäkee tullessa (asutaan mäessä) nii tuntu, et mie lyyhistyn.. Ei jumbe ees tollasta kävelyä enää voi.. Alko supistelee.. Näinköhä makaan loppuajan ihan kokoajan... Ainakin sinne rv38 asti jollon bebe ois valmis tulemaankin.
 
Mä meinasin kuukahtaa kaupassa äskön kun kävin. Onneks oli kärryt mihin nojailla. Ostosten kantaminen autoon otti kans koville. Pitäisköhän tästä lähin käydä suosiolla miehen kans kaupassa...
 
Nii-in! Mistä nämä järkyttävät heikotus-happi-loppuu-pierettää-kohtaukset oikein tulevat? Saattaa ihan paikallaan istuessaankin alkaa yhtäkkiä pyörryttämään ja tuntuu, ettei saa ilmaa. Kohtuullisen ahdistavaa. Kauppaan en uskalla enää kuin miehen kanssa, jos pitää ostaa enempi kuin vessapaperipaketti.
 
Mie en oo ilman miestä kulkenu missään pitkään aikaan.. Ompa aina mukana, et "ny ei jáksa, auta, istummaanhh.." Istun vaikka missä kaupassaki mihin vaa perseeni saan ahettua..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top