Mahtava maaliskuu 2011

Kiitos Sanna vinkistä! Ajattelin kyllä vähän sellaista suklaista... ;-) Jos "piilottais" taikinan joukkoon vaikka palan suklaata, joka sulais sinne keskelle, niin varmaan sekin auttaisi säilyttämään sen kosteuden.
 
Joo, noissa mokkiksissakin meiän teinit duunissa aina käyttää suklaapaloja siellä sisällä. Nomnom! (Ja muuten marianne-rakeet suklaamuffareissa on kans aika nam!)
 
Elegian uutiset ei niin mukavia sitten olleetkaan. Harmillista, mutta kuten itsekin totesit; se on vain talo. Ja kodin teette seuraavastakin asunnosta. Nyt vain lykkyä pyttyyn hyville kaupoille! Eiköhän samalta kylältä löydy uusikin koti, usko vaan.
Avoin päiväkoti on ihan uutta minulle, mikäs se sellainen on? Voi naperoa kun kipeäksi tuli, jospa se pian ohi menee, toivotaan näin.
Bussikyyti on lapsen kanssa mukava, omasta kokemuksesta voin todeta minäkin. Voi ikäänkuin tehdä matkaa, ei vain kiireellä kulkea paikasta A paikkaan B. Voi katsella mitä ikkunasta näkyy tai ketä kyydissä kulkee myös. Eikä tarvitse stressata kelistä tai liikenteestä pätkääkään, istua vain ja nauttia. Valo tykkää ja sitähän on taas perjantaina tiedossa, kun lähdemme ristiäisreissulle. Omasta lapsuudesta on jäänyt hyvät muistot juna- ja bussimatkoilta, siinä oli jotain erityistä. Eväät ja kaikki.

Tuntematta cupcakeohjeita, oletan että niissä on rasvaa, joten sehän pitää mehevänä pidempään. Vaikka joutuisi jääkaappiin laittamaan yöksi, niin hyvissä ajoin kun ottaa lämpöiseen, on herkku taas pehmoista ja suussa sulavaa. Ihan alkaa kuola valua..

Valo se treenaa kävelyä niin ahkeraan, ettei pihalla malta juuri konttailla. Kädestä kiinni vaan ja kävelyksi. Kauppareissu kestää nyt kauemmin, mutta se ei haittaa. Tulee ulkoilu siinä samassa, kun välillä edetään käsikädessä.

Öitä. Huomenna on perhekahvila muistaakseni myös Maarisen kylällä, vaan jätittekös menemättä jo, kun oli niin villiä touhua?

 
Moi misut!
..cupcaket. Niitä meheviä amerikkalaisia muffinsseja, komeilla, kuohkeilla kuorrutuksilla!!!! Jestamandeera! Siinä vasta herkku! Käykää kuokkimassa "mansikkamäen" blogia, siellä on aivan super ihania ohjeita aiheesta ja muustakin. Niin ja vastaus kysymykseen: säilyyhän ne huomiseen, mutta ei ne ole enää tuoreita. Paperivuoka pikkusen nuhraantuu, mutta jos se ei haittaa niin so what? Maku kyllä, ainakin suklaisissa paranee. niin ja kannattaa laittaa parikin kerrosta kelmua, ettei jääkaapin maut tartu herkunpintaan. Esimerkis sipulivivahteinen banani-toffee cuppis on aika yllättävä!!!:)
------------
käyn tässä välissä tainnuttamassa erään yksivuotiaan yöunilleen.....
-------------------
bäk takasin olen nyt. Meni meidän iltapuuhat hiiiiukan liiiiiian myöhään. Tyttö oli jo niin aikasin aamusta hereillä, että päikkärit vedettiin ennen puoltapäivää ja toisen kerran sammui laulun kailotus auton takapenkille viiden jälkeen. Siitä takki silmillä tuulen ja tuiskun läpi sisälle. Umpi unessa, kiharat hiessä, silmät tiukasti kiinni ilta seiskaan... SEmmonen rytmi tänään oli meillä.

ELEGIA. Mitäpä tuohon muuta sanois kun että paska itku! Ja sitten että takkia tiukemmalle napille ja kohti uusia kulmia. Sitä kun ei koskaan tiedä mitä elämällä on annettavana. Ja AINA kun luopuu jostakin, niin saa tilalle uutta. JA se on AINA parempaa!Niin, tehän saitte just sopivasti sitä remonttiakin tehtyä, että se varmaan on hitapuolessa hyvä juttu! hm?

PRANAMETRI. KErholle ei varmaan huonmena ehditä täällä. Meillä on se viikonlopun keikka-rutistus edessä. Sitävarten pitää vielä huomena treenata ja pakkailla kamoja....Mutta nuotten bussimatkojen kannalla olen minäkin. Helsinki- Vantaa seudulla asuessa matkustin ipanoiden kanssa AINA julkisilla. Just niin helppoa kuin omien korvien välissä on! Ei tarvinnu tosiaan ressata muusta liikenteestä, bensasta ymymym. Senkun vaan nosti kärryt kyytiin ja rallatteli menemään! VAAAN täällä asuessa ei kylän läpi mene bussi kun KERRAN viikossa.ns. asioiden hoito linja kirkolle ja takasin. Tarkotettu varmaan eläkeläisille.... Ehtivät käydä kelassa, kaupassa, apteekissa ja kahvilla. Hyvä heille.

AVOINPÄIVÄKERHO
heh . Semmosessakin olen kerenny olla töissä. Siinä toisessa, ensimmäisessä ammatissani. Oliphan mukava duunipaikka. Keskisuomessa vietiin avointa päiväkotia pikkukylien kouluille. Takakontista tavarat, pelit ja releet sisälle ja siinä oli viidien tunnin ilmainen hoitopaikka kyseisen kylän pikkuisille! Semmoseen menisin Venlan kanssa heti, jos täällä olisi. Pitääkin ottaa selvää.

Noniin, nyt tämä muumimamma kellahtaa pappansa viereen parantamaan parisuhdetta. Saatta kyllä uni voittaa, mutta eiphän tule sitten kylvettyä mitään riidan siementä..ellei sitten ala unissaan puhumaan käsittämättömiä. Siemenen kylvöstä tuli mieleen, että meidän lapsiluku sitten taisi ollakin tässä...nää kuus kait luoja meille siunasi. Rakastetaan niitä, lujasti.
 
Heippatihei!

Voi Elegia, taloushuolet on kyllä niin kurjia!! Toivottavasti siellä pikaseen ajatukset ja asiat selkenee, ja se oma taloudellisesti mahdollisempi koti löytyy!

Hei Pranametri, matkustatteko te siis ihan sellaisella oikealla bussilla? Niinku sellasella reittijutulla, jossa on alaosassa ne tavaransäilytystilat ja matkustajat kapuaa sinne ylös ahtaisiin penkkiriveihin? Kun mä oon pitkään miettiny, et onnistuisko se ipanan kanssa! Siis varmasti eka puol tuntii menis ihan ok, mut sit toi sähikäinen ei kyllä enää edes eväiden voimalla suostuis istumaan aloillaan... Ku musta ois ihanaa käydä moikkaamassa paria kaveria tuolla Kotkan suunnalla, mutta jos matkasta puolet tai enempi kuluis sitten tempoilevan ipanan huudattamiseen ja väkisin kiinnipitämiseen, niin ei ehkä ihan nyt huvittais :D

Ja siis avoimet päiväkodit on samantyyppisiä ku perhekerhot/kahvilat. Siellä on isot tilat, leluja, kaupungin työntekijä ja usein jotain puuhasteltavaakin, ja sinne saa kuka tahansa aikuinen-lapsi-porukka/pari mennä viettämään päivää. Meidän avoimessa on myös 2x/pvä (aamupäivällä muistaakseni klo 9.30 ja ip klo 14) sellainen touhuhetki, joka voi olla muskaria, kuvataiteilua, temppuratailua, mitä ikinä ovatkaan keksineet/on toivottu, mutta niihin touhuihin ei oo pakko osallistua. Tosi kivoja siis just kotivanhemmille, tai yksityisille lastenhoitajille, saa lapsetkin seuraa toisistaan!

Niin ja jee, hyvä kävelytreenaava Valo! Ihanaa katsoa, kuinka tuo kävely alkaa täälläkin olla kerta kerralta vakaampaa - ja nopeempaa! :S
 
SannaKoo joo, ihan sellaisella oikealla bussilla, osuva termi jostain syystä. Kuski auttelee vaunut alle ja pois, jos ei satu saattajaa olemaan mukana. Meidän matka kaupunkiin kestää max 45 min ja sen Valo jaksaa hienosti katsellen mitä ulkona on ja minkälaisia ihmisiä sattuu lähellä istumaan. Tietysti nousee seisomaan sylissä ja hihkuu ja muuta, kun sattuu olemaan eläväisemmällä päällä ja tutkii kaiken käden ulottuvilla olevan. Hyvin sujuu, kun ei tarvi vaippaa matkalla vaihtaa. Onkos Kotkaan pitkä matka? Ahdastahan bussissa on, kun sylissä pitää hoitaa pukemiset ja muut, jos ulkovaatteet pitää kokonaan riisua, mutta onnistuu silti.

Jäi perhekahvila tänään käymättä, kun muistin että siellä oli tänään me&I-väijytys. Viimeksi sinne tupsahti Tupperware-hurahtanut. Onhan tuotteet laadukkaita (vaikka ei osannutkaan kertoa sisältääkö esim tuttipullo jotain vaaralliseksi luokiteltua ainetta, pehmennintä tai jotain). Mutta, nyt ei sitten saa suuttua, esittely kuulosti lähes hurmosmaiselta värväyspuheelta. Hintoja olen rehellisesti sanottuna ihmetellyt, koska ne nyt kuitenkin on muovipurkkeja ja ei ole mitään liiketilavuokria yms kuluja. Myyjille annetaan matkoja ja purkkeja, joten jospa se hinta siitä tulee. En tiiä, mutta kunhan tuumin.

Valo on ollut tänään vaativa ja rasittava. Ininää, kitinää ja jatkuvaa huomiontarvetta. Se hammas se siellä varmaan taas tai voihan noitakin välillä nyppiä muuten vaan, kuten aikuisiakin. Nyt omaa aikaa.
 
Pranis, Kotkaan taitaa parisen tuntia kestää (Elegia kertonee, jos valehtelen? Siitä on melkee pari vuotta ku oon viimeks käyny) ja lähinnä mietin, et miten ton ipanan saa pysymään siinä penkkirivillä ilman, että se tahtoo sitten joka puolelle venkoilemaan ja konttailemaan... Mut jos sitä kikkailis aikataulut sillain, et se nukahtais todennäköisesti niin ehkä sitä sit selviäis :) Ja ahtaudella meinasin sitä, että mulla 179cm pitkänä on poikkeuksetta polvet mustelmilla ja epämukava olla noissa busseissa, kun ne penkkivälit on niin ahtaita :( Yleensä koitanki valita ei-ruuhkavuoron, jotta sais vallattua yksinään 2 paikkaa, niin saa jalat lomittain sit sille toiselle puolelle tai oman pyllyn alle penkille jemmaan :)

Jahas, josko sitä pääsis ipanan kanssa taas ulkoilee, kun se ällöttävä lumisade ja tappajatuuli näytti menneen pois! Nyt on taas ihana auringonpaiste, eikä tohon omalle pihalle varmaan ees tuule niin kovasti ku on U-muotonen talo!
 
Moi kaikki äiti-immeiset!
...ai te puhuitte pitkänmatkan busseista??? jee, että sitä tuntee ittensä fiksuksi.

Osuvasti sanottu SANNALTA tuo "tappajatuuli". Meillä kun tuosta pihasta pellonsuuntaan katsoo, niin siitä alkaa likipitäen kymmenkilsaa pelkkää peltosuoraa. Muutama mäen nyppylä ja talopahanen matkalla. Niin siis yritän selittää, kuinka tuuli puskee meille pihaan tsunaamiluokassa. Päivällä katselin tuonne "horisonttiin". Oli huikeeta seurata, kuinka tuuli nosti pelloilta ohutta lunta mukaansa ja pyöritteli sitä ilmassa miten sattuu. Kuin aavikon hiekkamyrsky! Tässä meidän pihassa oli kattojen korkeudella lumipilvi pyörrettä. Joten ei asiaa ulos, ainakaan tuulen puolelle. Vähän kävivät talon päädyssä keinumassa ja se siitä.

...ja taas mun pää tyhjeni super nopeasti. Nälkä ajaa katselemaan kaappeja, että  josko sitä jotakin ruokaa laittaisi. Kotoinen kokkini hengailee sovituksineen kitaran kanssa kellarissa.
JA Venla tanssii ihmeissään tupaan kuuluvan vaimean musiikin tahdissa. Kuuluu isäntä soittavan Hectorin "nostalgiaa".
 
Joo, pitkänmatkanbussi!! Se sen nimi on :DD Siks mä noin hankalasti asian jouduin ilmaista, ku en ihan oikeesti vaan muistanut, että mikä se paikallisliikenteen vastakappale onkaan :D Mietin pääni puhki kaikkia "etäliikenteitä", vaan ei muistanut. Mut siis Elegia on kyllä ihan yhtähyvin voinu puhua noista paikallismallisista, joihin tuupataan ipana kärryineen sisään ja körötellään, tiedän sieltä kotkanseuduilta niitäkin löytyvän - tai sitten se on ollut just tollanen eb-tyyppinen?
Niitä paikallisbusseja mekin käytetään, sujuvasti rinnakkain junien, sporien ja metron kanssa. Pk-seudulla se on edelleen vielä niin ihanan helppoa jo senkin takia, että lapsen ja rattaiden kanssa kulkeva kulkee ilmaiseksi, tykkään!! Mullahan ei siis oo ees ajokorttia, joten vaikka noita autoja meidän osoitteeseen onkin kolme kappaletta rekisteröity, niin mua ei sieltä ratin takaa löydä (ellei nyt sit jossain mökillä tms. ihan vaan nopeesti siirtämässä ajokkia pois eestä). Mutta tollasessa pitkänmatkanbussissa ei olla siis ipanan kanssa vielä oltu, ja itse pohdiskelinkin, että mitenhän sellainen onnistuu! :)

Ja joo, tosiaan oli sitten tappajatuuli... Huoh, puol tuntia tarettiin olla! Siinä meinas kuulkaa lähteä yks 13-kiloinen ihan vallan tuulenmatkaan, mut onneks oli tassu turvallisesti äidin tassussa, niinku Nalle Puh ja Nasu tuulisena päivänä! <3
 
palatakseni asiaan.... meillä maalla (siellä oikeassa "maalla") puhuttiin aina LINJA-AUTOSTA. Ja ne BUSSIT kuuluivat ainoastaan Helsingin liikenteeseen! Oikeesti olin aika iso tyttö, kun tajusin että samaan auto-luokkaan ne kummatkin kuuluu! Siististi cool! HEh. Tuleepa mieleeni eräs Maaritin kommellus muutaman vuoden takaa..... Kuuluu sarjaan yleis-sivistävä kokemus!

SE MENEE NÄIN: Seurusteltiin sillon. Mies oli keikalla Porvoossa ja oli menny hiukan pitkäksi reissu. Ja mullahn paukahtaa ikävä päälle. Bussilla sinne pitäisi mennä. Ne kaikki neuvoo että tuut sillä EXPRES-bussilla asemalta suoraan Porvooseen. Noh. Minä keskustaan. Ja hiton hitto..siellä seisoo parkissa kymmenkunta bussia ja kaikissa siniset metriset kirjaimen: EXPRES!!!! di diii.... Mihinkä niistä? Siihen jossa lukee pienellä, että "porvoo". Matkahan kesti sen puoltoistatuntia, ehtivät jo soittaa perään että millä  mä tuun? JA arvatkaa raikuuko nauru, kun vastaan että sillä missä lukee kyljessä isolla että expres!!!!

..joooo...sen jälkeen sitten tilasin dna-lta, "ei mielellään niin nopeeta palvelua", kun ollaan vielä kaks viikkoo lomalla. Kyse oli netti-yhteydestä.... jep. Ja niin siten kävi, että tuo ukko meni, rakastui ja kosi. Tässä nyt ollaan!

Ja parahillaan yritän pakkailla tavaroita viikonlopun reisua varten. Venlan kassi on jo neljään kertaan kerätty uudelleen...huoh! Vielä petivaatetta ym.ym. lääkkeet, rattaat..... Esiintymis vaattet jotenkin siististi, ettei tarvi enää silitellä. Kitarat ja vahvistimet. ME ei tulla millään mahtumaan tuohon autoon näiden kampojen kanssa!!!
 
Hei Hei !!

Taas pitkästä aikaa eksyin tänne kirjautumaa. Lukenu kyllä oon mut ei oo kerinny kirjottelee.

Eipä miulla mittää kummosempaa oo. Halusin vaa morjestaa :)

Ampulle HURJASTI ONNEA TYTÖSTÄ!

Toivonpa että meillekkii syyskuussa poksahtais tyttö tuolta masusta. Katsellaan, katsellaan..
Ja on kyllä ollu nyt jo nivuset niin kipeet että oon miettiny onko enää kolmatta järkeä tehä ja kiduttaa itteää näi paljo ku itkeä saa näitten kipujen kanssa :(  Noh, aika näyttää.. :)
Oho, eksyin tästä taaperoaiheesta :D höhöö.

Veeti kaivaa kans nenää. Tai siis on kyllä jo jonku aikaa kaivanu.
Sekä napaa.
Puuro sille maistuu edellee, oikeestaa mikää muu ei oo nyt vähää aikaa maistunukkaa..?
Ja on kyllä kiva ku vihdoin alkaa pienet hoksaamaa tuolla pihallakii kaikkia juttuja :)
Viikolla oltii pihalla ja Veeti se jakso istua ja kahtoa ku katon reunasta korkeelta tippu tippa kerrallaan vettä maahan ja aina roiskahti. Pieniä iloja.
Ja kaupoilla Veeti vilkuttaa ja huutelee kaikille ohikulkijoille. En tiiä mitä ne muut siitä aattelee mut saa se kyl useesti ihmisille vähä ilosemman ilmeen.

Cupcakeista tuli mielee jotta miu on tehny hirrrrveesti mieli noita oikeen kunnon jenkkiläisiä chocolate chip cookieita! Ja huomenna kyllä pyöräytän niitä ku löysin hyvän jenkkiohjeen emoticon

Jaaha, empä kerenny ite päiväunille ko pikkumies jo heräskii. hmh.
Palaamisiin!
 
Hei ja KIITOS onnitteluista.

Maanantaina lähdettiin käynnistämään synnytystouhuja vaan eipä ollut paljon käynnistämistä kun olin monta senttiä auki. Kalvot rapsaistiin puhki ja luonnolliset supparit räjähti iltapäivällä käyntiin epäonnistuneiden tippatouhujen jälkeen. Tytön pää oli vähän väärässä tarjonnassa ja ponnistus oli tuskainen ja 30minuuttia, mutta siinä ne kivut sitten olikin. Oli niin hyvät lääkkeet suppareissa, että olin ihan omassa pikku kaasumaailmassani ja en voi sanoa kärsineeni juuri ollenkaan. Kipu tuntui, mutta ei ollut liikaa. Kaasu tosiaan oli paras kaveri synnytyksessä tälläkin kertaa ja auttoi myös hengittämään rytmikkäästi läpi synnytyksen. Huipputavaraa eikä vaikuta vauvaan!

Tyttö on rauhallinen ja tyytyväinen, nukkuu vain, aivan kuten veljensä. Muutenkin kaikki menee samaa kaavaa kuin viimeksi, näyttävätkin aivan samalta ja kun henkilökuntakin on sairaalassa samaa niin oon aivan sekaisin vuodesta ja vauvasta :) Ja samaa kaavaa menee ikävä kyllä myös vauvan keltaisuus ja siksi ollaan vieläkin sairaalassa, vaikka keskiviikkona meidät jo kirjattiin lähtöön ja odoteltiin omissa vaatteissa kyytiä. Voitte kuvitella mikä rätti naamalle läpsähti kun tyttö alkoi kellertää ja jouduin taas vilkuttamaan pojalle heihei sairaalan käytävällä!!!!!! Itkin aivan hulluna ja tänä aamuna pimahdin lopullisesti. Pääsin kotiin miehen ja pojan luokse ja iltapäivällä takaisin sairaalaan, tyttö jäi valopatjalle makaamaan. Toivottavasti päästään huomenna kotiin. Poika on päiväunilla ja mies kaupassa, joten pieni nettiaika minulla ennen suihkua ja päiväkaffia miehen kanssa. Poika meni aivan sekaisin sairaalan kanttiinissa kun näki minut. Hihkui, kiljui, vilkutti, sekoitti käsillä mun tukkaa..... Ja minä itkin kun hullu. Olen välttänyt sitä pojan nähden, mutta tänään ei ollut mitään jakoa. On ne joka päivä käyneet meitä katsomassa, mutta ei se mihinkään riitä. Kiva soittaa miehelle kotiin kun poika huutaa taustalla "äiti! äiti!". Samoin kuulemma sairaalan hississä hokee äitiä ja alkaa vilkuttaa käytävällä jo ennenkuin näkee minut. Ja taas saapi itkeä.

Nyt suihkuun hakemaan helpotusta sielulle ja poksahtaville rinnoille. Kämppikseksi sattui tälläkin kertaa aivan  loistojengiä ja on helpompi mennä takaisin kun kiva kämppiskin on vielä siellä. Tyttöäkin alkaa tässä jo kaivata, mutta pian ollaan kaikki yhdessä kotona.

Amppu ja perhe. Täynnä onnea ja hormooneja!!!!!! ;)
 
Amppuu! Ihanaa kun oot taas siellä! Mutta voi kuinka surku, että tyttö on vielä sairaalassa! Varmasti kova kolaus, kun lähtötunnelmista käsketäänkin vetämään takas sairaalarytkyt niskaan ja jäämään... Toivottavasti hyvä nesteytys poistaa keltaisuuden pian, ja pääsette täysillä perhearkeen kii! Hih, mä niin pystyin näkee sen teidän hurmuripojan sieluni silmin menevän riemusta sekaisin, kun näkee maailman ihanimmän äitin noin hirmuisen pitkän tauon päätteeksi ;) Voi että, uskomatonta, että nyt sullakin on siellä kaksi kultakimpaletta! Ja joskus tekee varmasti ihan hyvää lapsellekin nähdä äidin itkevän, etenkin kun ne on täysiä rakkauden ja liikutuksen kyyneleitä <3

Maarisen pesueelle ihanaa minilomaa vilskeeseen! Ja hyviä keikkoja ja armollista krapulaa!

Mmm, hei suklaacookiet! Laitas Tuiks jakoon tonne reseptipinoon, jos kerran ovat niin vietävän hyviä!

Me käytiin tänään ekaa kertaa ikinä Joonan kanssa uimahallissa! Aamulla herättiin myöhään, ja hädintuskin oltiin silmät saatu auki, kun puhelin piippasi viestiä mammakaverilta... Uimahalli kuulemma kutsui! Ensin meinasin, että ei keritä sitten millään, mutta kun aamutouhut meni niin jouhevasti, niin laitoin sitten höpinää tötteröön ja ehdittiinkin! Suutarin lapsellahan ei oo kenkiä, joten senpä takia ipana ei oo päässy ku vaan avovesiin pulikoimaan - ollaanhan tässä uimahallireissua suunniteltu jo vaikka kuinka kauan, ja meillä on molemmilla ollu bränikät uikkaritkin tuolla kaapissa oottelemassa, mut ei oo vaan ehditty. Kuten arvasin, Joonaa jänskäs pukuhuone ja suihkut ihan armottomasti, yhtä huutoa ja kiukkua... Se ei sitten tykkää yhtään tosta päänyli tulevasta vedestä :D Vaan ei luovutettu ja mentiin allasosastolle, jossa hieman oli epäilevän oloinen poika, mutta kun istahdettiin altaaseen niin se oli täyttä rakkautta! Jes, jätti-iso kylpyamme, tuntui apina tuumailevan! Räiskyti räiskyti, eikä se kovin kauaa ees malttanut siinä mun vierellä istua, vaan sinne lähti kahlailemaan ja hyppimään ja räiskytteli raikuvasti nauraen. Käytiin myös terapia-altaassa tekemässä sylikenguruhyppyjä ja heittelin Joonaa, naurua riitti. Ihana äidin kullanmuru, vesipeto oikein! Välillä meni naama veteen ja vähän vedettiin vettä henkeenkin, mutta eipä tuntunut paljon haittaavan. Tuli niin hyvä mieli! Melkeen kolme varttia siellä loiskuteltiin, kunnes kavereille tuli väsy ja kylmä, joten lähdettiin sitten yhdessä kohti saunoja. Joona ois halunnut vielä jäädä, sen verran kirkua ja pyristelyitä tuli, kun koitin kantaa poikaa pois allasosastolta! Suihkussa ja saunassa tuli taas itku, eikä se pukkarikaan ollut kovin kiva paikka... Onneks maitopullo rauhoitti tilanteen ja saatiin molemmat vaatteet niskaamme. Oli kyllä ihan superihanaa ja heti tuli kauhea polte päästä useammin uimaan! Nyt kun ei oo enää niin hirveitä pakkasiakaan, että ei tarvii värvätä isiä tai pappaa kuskiksikaan, vaan päästään hyvin rattaillakin kulkemaan. Mäkelänrinteen uimahallia voin kyllä siis vallan lämpimästi suositella myös näille pienimmille mussukoille uimapaikaksi!
 
Elegia, vauvarokko on aika poissuljettu, koska Joonalla oli vaan päivän verran sitä kuumetta, ja näpyt kesti liian pitkään, eivätkä tulleet ees heti kuumeen jälkeen - eli en oikein usko. Lisäks kuulin muilta taaperoiden omistajilta kolmelle muulle pojalle tulleen ekan ab-kuurin (vieläpä samaa Almironia ku meillä oli) jälkeen ihan samanmoisia pilkkuja, ja just samoin jokunen päivä kuurin lopettamisen jälkeen. Eli kyllä mä oon sen kannalla, että se oli nyt siitä lääkekuurista (eli vielä ärsyttävämpää, koska se ihan turhaan syötiin muutenkin, kun toinen lääkäri oli sitä mieltä, et siel tuskin mitään ees oli! :S)
Mut kiitos kuitenkin! :)
 
Mitä mitä mitä!?! Tyhjenikö tämä palsta kertaheitolla? Höh!

Infoan nyt niistä muffinsseista, että kokeiltu on ja hyvin onnistuivat ja maistuivat. Miehen synttäreitä siis juhlittiin viikonloppuna ja kakun sijasta oli tarjolla kuorrutettuja muffinseja. Ohjeen kävin Kinuskikissalta. Suklainen pohja, sisällä pala valkosuklaata ja kuorrutus toffee-suklaata ja koristerakeita. Taikinaa tein melkein puolesta kilosta rasvaa ja NELJÄ muffinsia jäi pakastettavaksi. Siis neljä! Ne olivat kuitenkin kooltaan melko "amerikkalaisia" ja vieraita oli vain kymmenen... No meillä vieraat syövät aina paljon. Nytkin upposi lisäksi melkein 7,2 kg kinkku - vain rippeet jäi jäljelle -, kolme kulhollista (isoa!) erilaisia salaatteja, sämpylöitä, tuorejuustoa, oliiveja yms. Oikeasti, olisittepa nähneet sen ruokamäärän!

Elegialle halaus ja rutistus ja voimia uuden kodin etsintään.

Ampulle voimia hormonihuuruiseen elämään. Mies vasta muisteli kuinka sekaisin olin synnytyksen jälkeen. Itkin, kun näin Vesa-Matti Loirin telkkarissa ja hän näytti niin vanhalta. Siis se vanhalta näyttäminen oli se itkun syy... emoticon Huh, sitä en kyllä kaipaa!

Pinja sai viikonloppuna hampaanjäljet poskeen, kun kylässä ollut serkkutyttö - 1,5 vee - puraisi riidan päätteeksi. Tytöt tappelivat siitä, kumpi saa istua nojatuolissa...

Tulkaa juttelemaan, että ei tarvitse vaan näitä "omia" tänne sepustaa...
 
..MOIIIIIII!!!! (hei HENSULI..elä pelkää, et sie jouvu täällä yksi puhumaan)

ME olemme päk kotikeittiössä! Ja juu.... krapula oli armollinen ja reissu ja keikat meni paremmin kuin hyvin! Lauantain oli kyllä "vapaalla" mutta muuten "töissä". Äh.. ottaa tästä nyt selvää. Nyt yritän kirjotella, kun tuo lapsikin tuossa käärii omenaa tiskirättiin ja nauttii kotona olemisesta... Äsken se leikki luovuutta kysyvällä tavalla imurointi leikkejä. Impassa se pikku-tavara luukku ja niillä kontaten pitkin kotia. Hyvä tyttö.

AMPUN hormooni (h)ulinat! Voi maailma mitä se onkaan, kun sen taas lukee toisen kokemana! Ihanaa ja raskasta! Aikaa, jota ei antais ikinä pois! Siinä sitä äitiä riisutaan ja puetaan tunteiden viitalla ja RAKKAUS kasvaa ja teettää outoja asioita! Minua värisyttää!

HENNASin tarjoilut viikonlopulta nosti tämän äidin nälän pintaan. Josko tännekin yksi kinkku ja parin kippoa salattia? Täh! Kuulostaa ihanalta. Kodikkaalta! Ja totta, ihanaa on  tehdä ruokaa juhliin, kun tietää että kaikki menee ja maistuu! Teillä on kanssa aina niin sukurakkaat ja iloiset juhlat. Aina. Mukava suku ja perhe! Arvokasta! Mites se ukkos kitaran soitto???? Joko lähti käyntiin "paranoid"? :)

hahaa jahaa.. täällä meni tiskirätin imeskelyksi tuo luova leikki. Pitäsköhän sitä yrittää ulkoilla? Ja tänään on se päivä, kun meidän äiti nukkuu päiväunet..kaiken sen reissupyykin pesun lomassa.
 
No, höh!
Nytkö se minä sitten täällä itekseni pyörin? Kuvitelkaa: seisoo autiolla mäellä ja huutelee pitkin päivää jokaiseen ilmansuuuntaan : yyyyyyssstäväääät! Käsi otsalla tähyilee sinne, minne on ääneen huutanut, eikä koko päivänä näe horisontisssa liikettä! Illalla ristii jalkansa nuotiolle ja ajattelee, että kaikilla oli varmasti muuta tekemeistä. Huokaisee ja tietää!( ..tarinasta; palstaemo ja hiljainen päivä.)

Tämä hiljainen päivä alkaa sillä, että heräsin levänneennä. Ja ensimmäisenä! Niinkuin joskuus muinaisina vuosina, ennen pieniä lapsia. Hiivin ITSE keittiöön. Laitoin kahvin kurluttamaan. Venyttelin hartaasti ja istahdin koneelle! Vau! www.vau... tosiaankin!

Ulos on satanut yön aikana varmasti kymmenen senttiä UUTTA lunta! Tuulettumaan viedyt vatteet kuistilla ovat saaneet paksun kerroksen lunta harteilleen... koomisen näköinen hengari jengi! Ja kaikki on taas niin häikäisevän valkoista!

VENLALLA takapakkia kaikessa muussa, paitsi äänenkäytössä ja oman tahdon ilmaisussa. Eli:
- nukahtaa vain isin ja äidin viereen. Nukkuisi siinä mieluusti koko yön.
- siisteyskasvastus..mitä se on? Potalla vilautettu pyllyn kankkua äkisti vissiin viimeviikolla. KAIKKI lasti vaippaan tätänykyä. Potan nähdessään, hädän hetkellä, kirmaa karkuun ja sudittelee vinkuen tuvan mutkassa. JA siitä lähtee munamiestä muistuttava ujiiiiii-ääni. Katse kuin korpilla ja vaippa roikkuu polvissa. Sitä kilpajuoksua tässä pari päivää harrastettu. joooo..
- leluja on kivempi viskoa pitkin nurkkia kuin esimerkis nätisti näpertää lego-juttuja tai rauhoittua palapelin rakenteluun.
JOHTOPÄÄTÖS: tais olla aika raskas tuo viikonlopun reissu ja viimeviikon valmistelut tytön osalta. Vaikka hyvin kaikki onnistuikin ja rauhallisesti. Silti, kai se koville ottaa kun äiti vetelee jatkuvasti sotamaalusta ja korkokenkää ja lapsenvahti (isosisko) vilkuttaa Venlan kanssa ikkunasta moneen otteeseen.... Nyt siis tähän arkeen jollakin konstilla takaisin.

Ja TE, arvon palstaemot? Joko on ikkunat pesty? Meinaan kohta se aurinko paistaa joka päivä ja ikkunat kannattaa pestä pilvisenä päivänä. Ei jää raitoja, kun aurinko ei kerkeä niitä sinne kuivattaa! (sanoin mummo, ja oli oikeassa)

AAMUKAHVIN AIKA.
 
Keskiviikkoa!

Meidän aamu ei alkanut ihan yhtä seesteisesti kuin Maarisen... Naapuritontilla tekivät räjäytystöitä ja työmies tuli ennen kahdeksaa herättämään, että kohta räjähtää. No, kivasti pomppasivat räjäytysmatot - läheltä piti etteivät olleet meidän auton katolla ja konepellillä. Ei tainnut mennä ihan suunnitelman mukaan, kun äijilläkin oli ilme "ups". Tulivatkin sen jälkeen sanomaan, että siirtäisittekö hiukan autoa... emoticonSaa nähdä onko ikkunat vielä ehjät ja talo perustuksillaan, kun päästään töistä kotiin. Kaksi paukkua jäi vielä ampumatta, kun lähdettiin töihin...

Maarinen, meidän suvussa kinkerit tuppaavat olemaan aina hiukan suuremmat... Sellainen parikymmentä vierasta on ihan perusjuttu ja yleensä rippijuhlissa tms. on koko suku koolla. Ja ruoka on pääasia! Ja sitä on paljon! Mutta kaikki tietävätkin, että ruokaa riittää, joten sitä myös syödään eikä vaan kierretä pöytää.

Venlalle taisikin iskea kapinavaihe. Meillä neiti hölöttää ja pölöttää ja tänä aamuna seisoi ikkunan luona jakkaralla katsomassa kaivinkonetta ja päristeli. Eilen huomasi, että naapuripihaan oli tullut uusi työkone ja siitä raportoi sormella osottamalla ja hokemalla "oho".
 
LUKIHÄIRIÖINEN tavaa, että HENNASIN pihalla jäi vielä kaksi PAKUA ampumatta! (ulvoo naurusta täällä hän yksin!)
 
Takaisin
Top